Voi kauhistus!

Lauantai 14.9.2013 - Kristiina Sunell

Mitä nyt taas?

"Omaishoidontuen taso tulee olla jatkossakin sellainen, että omaishoitaminen kotona on mahdollista, ja omaishoitajien kunnosta tulee huolehtia mahdollistamalla heidän lakisääteiset vapaapäivänsä entistä paremmin."
"Mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi lasten ja nuorten psykososiaalisiin ongelmiin, kuten koulukiusaamisen ehkäisyyn, tulee panostaa" 

Kannatatko? Jos vaikka vastustaisitkin, haluaisitko silti tietää, mistä lainaukset ovat peräisin?
Vastaus löytyy osoitteesta www.kokoomusnuoret.fi, kohdasta Tavoiteohjelma 2014. Älä lue sitä, jos suvaitsevaisuutesi, tai sen puute, estää 10-sivuiseen asiakirjaan tutustumisen.

Keskustele ennen lyttäämistä

Mediassa noussut kohu, poimitut "helmet" ja  voimakkaat irtiotot tekivät uteilaaksi. Kannattaisiko suoralta kädeltä pahoittaa mielensä iltapäivälehtien otsikkojen perusteella, ihan varovaisuuden vuoksi? Päätin ottaa riskin ja luin tavoiteohjelman.

Hyvät uutiset: tässä kävi paremmin kuin lotossa. Seitsemän oikein löytyi helposti, varanumerojakin. Nuoret arvostavat yrittäjyyttä ja koulutuksen linkitystä työelämään. Nuoriso oli myös äkännyt valtion ulkoistaneen rakenteelliset uudistukset kunnille. Niiden myötä - jos uudistuksia aina vain lykätään - velkaantuminen jatkuu. Laskun siitä maksaa nuoriso. Huoli on ymmärrettävää, hehän maksavat myös eläkkeemme. Energiahuollon tulevaisuuden toimivuus ja jatkuvuus edellyttävät investointeja jo nyt. Päätöksiä on tehtävä, vaikka epävarmuustekijöitä on paljon.

Osa ohjelman kohdista nosti kylmän hien ryppyiselle otsalleni, osa perusteluista ei auennut.  Kun väärään kurkkuun mennyt kahvi lakkasi yskittämästä, palautin mieleen liiketoiminnassa käytettävän neuvottelutaidon mallin: hyväksy kohdat, joista ollaan samaa mieltä; etsi vaihtoehtoja asioille, joista ollaan eri linjoilla. Näkökulmat, joista ei keskustelemallakaan löydy mitään yhteistä, voidaan laittaa pinoon "tästä olemme eri mieltä, kumpikin pitäkööt kantansa - arvostamme silti toisiamme". Myös "ymmärrän, mutta en hyväksy" on vaihtoehto - kunhan ensin pyrkii ymmärtämään.

Suvaitsevaisuuteen kuuluu "toisinajattelun" salliminen. Siihen kuuluu myös kuunteleminen ja vuoropuhelu. Eipä heitetä nuorisoa pesuveden mukana.

Lypsylehmäpihvi siemenperunoilla, kiitos!

Keskiviikko 24.4.2013 - Kristiina Sunell

Taulukkolaskelmat sekaisin, ei kai se haittaa

Harvardin yliopistossa on havaittu vakava laskentavirhe. Aikaisempi väittämä siitä, että ylivelkaantuneella maalla ei mene hyvin, voikin olla väärä. Akateemikot olivat olettaneet valtion olevan vaikeuksissa velan ylittäessä 90 % bruttokansantuotteesta, eli vuoden aikana tuotettujen tavaroiden ja palvelujen yhteenlasketusta arvosta.

Koska en ole matemaatikko, en osaa laskea oikeaa katkeamispistettä. Pitäisikö se tulkita niin, että harmit alkavat vasta velan korkojen ylittäessä maan maksukyvyn? Tai siitä, että lainojen vakuutena on talouden, tuottavuuden työllisyyden ja vientiteollisuuden kasvu, jota ei olekaan näkyvissä?

Joko on ruoka-aika?

Kympin uutisissa esiintynyt työministeri Ihalainen oli huolestunut päivän YT-saldosta. Raamisopimuksessa, alle kuukausi sitten, luvattiin alentaa yhteisöveroa. Tarkoitus oli nimenomaan tukea työllistämistä. Miten tässä nyt näin kävi? Muutama arvaus:

• Raamisopimuksen lupaama yhteisöveron alennus tulisi voimaan vasta 2014, jota ennen on tulossa syksyn työmarkkinakierros.

• Elintarvikkeet ovat kallistuneet 6 %. Kaikki muukin on kallistunut arvonlisäveron noston myötä, joten ostovoima on vähentynyt. Voidaanko olettaa, että työssä olevat vaativat palkkojensa korottamista, vaikka yrityksen kassa kestäisi sen vain muutamia työkavereita irtisanomalla? Kokemuksen perusteella: kyllä, valitettavasti.

• Raamisopimuksen aikoihin päätettiin työntekijän kesäloman sairaspäivien omavastuun poistosta. Työnantajavastuun kustannus on nähtävissä vasta vuoden 2014 tilinpäätöksiä tehtäessä. Nousevatko työllistämiskustannukset, tuottavuus, kumpikin, vai ainoastaan toinen näistä, jää nähtäväksi.

• Pari viikkoa sitten kuulimme nykyisten työeläkemaksujen menevän nyt maksettaviin eläkkeisiin. Ammattiliiton laskin toimi vikkelämmin kuin Harvardissa - työeläkemaksuja on nostettava 3,5 %.

• Toinen ammattiliitto vaati yhteisöveron alennuksen perumista. Lopputulos on sama: työeläkemaksun nosto jo söisi alemman yhteisöveron hyödyn.

Näissä pöydissä ei jaeta kakkua, vaan tapellaan vielä hankkimattomista jauhoista. Se tehdään silmät kiinni ja suu auki.

Viipyilevän kirpeä jälkimaku

Carpe diem eli "elä hetkessä" on yksi resepti onnellisuuteen. Sellainen, joita lukee sosiaalisessa mediassa jaetuissa, auringonlaskun kuvan päälle nätisti kirjoitetuissa teksteissä.

Tulevaisuudesta ei pidä murehtia, mutta se ei sulje pois huomiseen varautumista. Uudistamista ja sopeuttamista lykätään konsensuksen nimissä (lue: seuraavien vaalien tulosta pelättäessä) ja piikki jää auki, seuraavan maksettavaksi. MItä ehdottaisin:

• Kunnat ulkoistavat kaiken, minkä vain ulkoistaa voi. Liiketoiminnan riskit eivät kuulu veronmaksajille. Jos tarvitaan sama määrä palveluja kuin aikaisemmin, niiden tuottamiseen tarvitaan sama määrä ihmisiä. Työpaikat eivät häviä, vaan päinvastoin. Yritysten ja työntekijöiden maksamilla veroilla tuotetaan ne palvelut, jotka ovat julkisen sektorin tehtäviä.

• Jos otetaan velkaa, se käytetään vain tulevaisuudessa tuottaviin investointeihin. Tärkein on koulutus, jonka resursseja nyt leikataan.

• Sallitaan menestyminen, ja sallitaan menestyksestä palkitseminen. Kateuden ja tasapäisyyden vaatimusten pitää voida joustaa, edes muutamaksi vuodeksi. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi sallimalla vientiyrityksille helpotuksia palkan sivukustannuksista.

• Määritellään uudelleen sana muutosturva. Sana ei saa enää tarkoittaa piiloutumista muutokselta, eli välttämättömien uudistusten lykkäämistä tai vesittämistä.

Himasta ja hevosenlihaa

Lauantai 23.2.2013 klo 20:07 - Kristiina Sunell

Ei kiinnosta.

Mutta jos kiinnostaisi, voisi kysymys kuulua: mitä yhteistä on Himasen Sinisellä Kirjalla ja lasagnella? Molemmat ovat olleet lööpeissä näkyvästi, joten ainakin media käsittelee näitä aiheita lähes intohimoisesti.

Ensimmäinen arvaus: väärässä paikassa tehty

Kumpaakin - sekä eineksiä, että tulevaisuusselontekoja - osataan tehdä Varsinais-Suomessa. Einesten valmistaminen seudulla  on vähentynyt, vaikka työvoimaa ja elintarvikeosaamista olisi.

Kelpoinen näkemys tulevaisuudesta olisi myös Turun yliopiston Tulevaisuuden Tutkimuskeskuksella. Siellä on yhden gurun sijasta kymmeniä, lisäksi paljon eri toimialojen osaamista.

"Parempaa olisi tullut, jos Turussa olisi tehty" lienee hieman heikko yhteinen nimittäjä, vaikka totta onkin.

Toinen arvaus: sisältö mättää

Harva tietää einespaketin sisällöstä mitään. Kun paljastuu, että lasagnessa on hevosenlihaa, tulee melkoinen meteli. Himasen Sinisen kirjan kustannus on yhtälainen hämmästyksen aihe: aika kallista, onkohan sisältö hinnan arvoinen?

Yhteinen nimittäjä voisi siis olla yllätyksellisyys. Vaan ei kovin yhteismitallinen sekään. Siispä siirrytään kolmanteen arvaukseen.

Kolmas arvaus: vapaaehtoinen ennakkoavoimuus arveluttaa

Näin hienoa termiä en itse keksinyt, vaan poimin sen Valtioneuvoston tiedotteesta. Semantiikka, eli oppi sanojen merkityksestä, on mielenkiintoista. Käytännönläheisin esimerkki tästä tieteenalasta löytyy eilisestä Emmerdalesta. Opettaja lähettää kotiin kirjeen, josta isä saa tietää pojallaan olevan luki-häiriö ja hämmentyy tästä kovasti. Muu perhe lohduttaa häntä: poikasi on erityinen (special). Isä pahastuu, sillä hänen oman kokemuksensa mukaan "erityinen" ei nykyään viittaa mihinkään iloiseen asiaan.

Emmerdalen havainnon mukaisesti yritämme siis löytää yhtäläisyydet sanojen käytännön merkitystä tulkitsemalla. Ehdotus kohutun tulevaisuusselonteon ja hevosenlihan yhteiseksi nimittäjäksi on jälkikäteinen pakkoavoimmuus. Selkosuomeksi selittely. Olisiko se siinä?

Kyllä vai ei? Kysymyksiä ja vastauksia

Torstai 4.10.2012 klo 18:46 - Kristiina Sunell

Isot kiitokset kaikille sivuston kautta kysymyksiä lähettäneille ja pikakyselyihin vastanneille! Koska samat kommentit saattavat olla monen mielessä, tässä muutamia pohdintoja saamistani vastauksista ja kysymyksistä.

Vaikuttamismahdollisuudet

Ensimmäisessä tällä sivustolla olleessa pikakyselyssä kartoitettin naantalilaisten näkemystä omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa päätösten valmisteluun. Kokoomuksen periaatetta "Ole rehellinen" noudattaen, tässä kaunistelematon tilasto:Kukaan ei pitänyt mahdollisuuksiaan erinomaisina. Kukaan ei myöskään pitänyt niitä tyydyttävinä. Vastaukset vaihtoehdojen "välttävä" ja "huono" välillä jakaantuivat lähes tasan.

Näin on, jos siltä näyttää. Pitkään kuntapolitiikassa toimineet tuntevat kuntalain ja päätöksenteon järjestyksen hyvin tarkoin, mutta pelkästään protokollan ja prosessien noudattaminen ei vastanne asukkaan tarpeeseen. Kuntalainen voi aina tehdä aloitteen, joka käsitellään asianmukaisesti. Kaupungin sivustolta löytyvät nämä aloitteet, samoin kuin valtuuston kokousten esityslistat ja päätökset. Valtuuston kokoukset ovat avoimia tilaisuuksia, joita saa tulla kuuntelemaan aivan vapaasti. Osa nyt ehdolla olevista, jo kokeneista valtuutetuista pitääkin tätä kaikkea aivan riittävänä. Joidenkin mielestä kuntademokratia toteutuu, kun muistaa äänestää. Meidän poliitikkojen joukossa on myös niitä, jotka pitävät torikokouksia ajanhukkana.

Jääkö jotain puuttumaan? Ainakin keskustelu ja vuorovaikutteisuus. Mahdollisesti myös tilaisuus neuvotella, kuulla eri kantoja, ja puntaroida eri vaihtoehtojen hyötyjä, haittoja sekä valintojen pitkän aikavälin vaikutuksia. Minun mielestäni torikokoukset ovat tarpeen. Merkittävässä roolissa ovat myös eri yhdistykset - mm. Naantalin Vanhankaupungin Asukasyhdistys, Naantalin Kulttuuritaloyhdistys, ja monet muut - joiden kautta kannanottoja voi kanavoida. Toimivimmat ratkaisut ja näkökulmat jokaisessa asiassa eivät ole yksinomaan valtuutettujen, lautakuntien tai kaupungin viranhaltijoitten päässä.

Paras vaalikoneisiin liittyvä kommentti tuli kaverilta Facebook-sivuni kautta. " 66.2 % mutta kaikesta voi varmaan neuvotella". Juurikin näin.