Kävin kioskilla

Tiistai 29.8.2023 klo 20:07 - Kristiina Sunell

En halunnut enää yhtään kertaa lukea sanaa "rasismi", en kuulla sitä televisiosta tai radiosta, saati itse kirjoittaa aiheesta. Tänään tuntui kuitenkin aiheelliselta keskittyä tähän asiaan. Siihen innoitti Naantalin valtuuston maanantai-illan kokouksessa Juha Haapakosken (KOK) aloiteteksti valtuuston puheenjohtajan luottamuksen kyseenalaistamiseksi. Tiistai-iltapäivään mennessä uutinen oli jo kaikissa valtakunnan medioissa. 

Päätin käydä kioskilla. Piti saada jotain konkretiaa, faktaa. Sitä ei juuri ole valtakunnan mediassa tarjolla, sosiaalisessa mediassa vielä vähemmän. Niinpä lähdin haastattelemaan perussuomalaista (heitä ja heidän kannattajiaan väitetään kaikkia rasisteiksi) ja potentiaalista rasismin kohteeksi joutunutta, maahanmuuttajaa. 

Kamerunista 18 vuotta sitten Suomeen muuttanut David suhtautuu avoimen suopeasti kysymykseen josko häneltä saisi kysyä rasismista ja perussuomalaisista. Hän tietää joutuvansa silmätikuksi, onhan hän "se musta poika". Kesäisin Naantalissa käy paljon väkeä ja toki hän saa toisinaan osakseen tuijottelua. Josko epäilevästi suhtautuvat ovat perussuomalaisia, sitä hän ei tiedä - eikä pidä sillä väliäkään. Huumorintajua pitää olla, vitsit ovat vitsejä ja läppää. Eivät sanat muutoinkaan merkitse, jonka kioskiyrittäjä sai karvaasti kokea korona-aikana. Kioski oli pakko pitää kiinni neljä kuukautta. Joku saattaa vuolaasti luvata apua ja tukea, mutta pyytäessä sitä ei kuitenkaan saa. Teot merkitsevät. Korona-ahdingon vaikeuksissa Davidia auttoi kaksi valtuutettua, perussuomalaisia molemmat. "Suomalaiset ovat minun perheeni" hän sanoo. "Viha ei ratkaise mitään, ei missään". Vilhelm Junnilasta hänellä on vain hyvää sanottavaa.

Maanantain valtuuston kokoukseen osallistunut valtuutettu oli tyrmistynyt ja pahoillaan kokouksessa esitetystä aloitteesta. "Puukkoa selkään". Yhteistyö eri puolueiden välillä on toiminut hyvin, asukkaille tärkeitä asioita on edistetty naantalilaisten parhaaksi. Mutta tällainen aloite ja jahtaaminen ovat syrjimistä, syrjäyttämistä, eriarvoista kohtelua. Mistähän koululaiset saavat kiusaamisen mallin ja onko päättäjistä esikuviksi vai ainoastaan varoittaviksi esimerkeiksi?

Haastattelu oli helppo tehdä, sillä kamerunilaissyntyinen kioskiyrittäjä ja perussuomalainen valtuutettu ovat sama henkilö.

Kultarannan kioskilla  on lounasaikaan tarjolla vallankin maistuvaa afrikkalaista ruokaa ja muulloinkin hampurilaisia, erinomaista kahvia ja tiikerikakkua. Vahva suositus!

Living next door to malice

Sunnuntai 17.4.2022 - Kristiina Sunell

Koronapandemian jälkeen tulee kuulemma "uusi normaali". Keväällä 2020 kulkutauti vaikutti olevan pahinta meidän elinaikanamme, kunnes Venäjä käynnisti "erikoisoperaation" naapurimaahansa Ukrainaan 24.2.2022. Sivistynyt maailma tuomitsi hyökkäyssodan. Maailmanpolitiikassa, ja etenkin Suomessa, todettiin olevan tarvetta idänsuhteen uudelleenarvioinnille. Mitä tämä ulkopolitiikan "uusi normaali" tulee olemaan, sitä ei tiedä kukaan - todennäköisesti ei Venäjäkään - mutta suomalaiset tuskin haluavat kokea Butshan ja Mariupolin asukkaiden kohtaloa.

Venäjän julmuuksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan tutkittaneen vielä pitkään. Myös talouspakotteet tulevat vaikuttamaan pitkään. Siinä missä suomalainen hamstrasi wc-paperia ja säilykkeitä maaliskuussa 2020 ja joditabletteja kaksi vuotta myöhemmin, venäläinen saa jatkaa jonottamista ja pulaa vielä vuosia, mahdollisesti vuosikymmeniä. Neuvostoliiton ajan vanha normaali palaa Venäjälle.

Suomella on yli 1000 kilometriä itärajaa. Vaihtoehtoja tulevaisuudelle on käytännössä vain kaksi: Valko-Venäjän kohtalo Venäjälle alistuneena etupiirialueena tai itsenäisenä läntisiin demokratioihin kuuluvana valtiona. Jälkimmäinen vaihtoehto edellyttää uskottavaa puolustusta sotilaallista uhkaa vastaan. Suomi ei yksin pysty siihen, eikä tulisi pystymään keskinäisellä tuella Ruotsinkaan kanssa. Rauhan edellytys on ainoastaan se, että hyökkäystä ei olisi kannattavaa aloittaa. Venäjän ei ehkä olisi ollut kannattanut miehittää Krimiä eikä laajemminkaan hyökätä Ukrainaankaan, mutta rationaalinen ajattelu ei kuulu diktatuureissa sen koommin lyhyen kuin pitkän aikavälin prioriteetteihin. 

Ryhtyykö Venäjä hakemaan "kunniansa" palauttamista jonkin Ukrainaa pienemmän rajanaapurinsa vapauden ja turvan kustannuksella? Se on vain ajan kysymys.

Pohjois-Atlantin puolustusliiton, NATO:n jäsenyyttä ei voida Suomessa enää vatuloida yhtään pidempään. Asumme pahuuden naapurissa, living next door to malice. Sitä tosiasiaa emme voi muuttaa. Voimme vaikuttaa vain siihen, miten suojaudumme uhkaa vastaan.

"Jos Venäjä laskee aseensa, sotaa ei enää ole. Jos Ukraina laskee aseensa, Ukrainaa ei enää ole"

Mitä mieltä me olemme?

Lauantai 25.4.2020 - Kristiina Sunell

"Ei sillä ole väliä mitä sanotaan, vaan sillä, mistä syystä niin sanotaan. Lopulta väliä on kuitenkin eniten sillä, kuka sanoo"

Ystävän keskustelupalstalla oli menossa omalla tavallaan mielenkiintoinen keskustelu. Varsinaista teemaa en muista, eikä sillä ole niin merkitystäkään. Kommenttiketjun kulku oli suunnilleen tämä:

Hyvinkin nopeasti oltiin etäännytty niin aidasta kuin seipäästäkin pellon kautta metsään.

Pyysin julkaisun tekijältä lupaa arvauskisaan. Poimin neljä todellista, pienten paikkakuntien kokouspöytäkirjaa, joissa jokin puolue oli profiloitunut vahvasti jonkin tärkeän asian puolustamiseen tai vastustamiseen. Esitin neljä väitettä ja pyysin arvaamaan mikä puolue on erityisesti vastustanut tai kannattanut esitystä. Annoin miettimisaikaa 24 tuntia, jossa ajassa olisi toki ehtinyt halutessaan vaikkapa pohtia omaa kantaansa esitettyihin asioihin.

Seuraavana päivänä olin saanut vain yhden vastauksen. "No kerro ne oikeat vastaukset". Kerroin toki, joskin varaumalla "Yksi tai kaksi näistä oikeista vastauksista saattaa olla huijausta, vaan saattavat ne kaikki oikeinkin olla. Arvaapa, ovatko kaikki oikein, vai osa väärin?" Siihen keskustelu tyrehtyi. 

Mahdollisesti syynä oli palkinnon puuttuminen, ehkä riski siitä että "ampuisi omaan nilkkaan", jota toisinaan tapahtuu kun ylivuotisia twiittejä kaivetaan esille. Bumerangi tulee vuoden viipeellä takaisin omaan otsaan.

Mielipiteen muodostaminen itse asian perusteella sisältää omat riskinsä. Niiden realisoitumisen välttämiseksi on varovaisinta tarkistaa "oman väen" kanta. Mikäli mielipidettä tivataan, voihan aina vastata "En ole vielä muodostanut mielipidettäni". Ilkeämielinen voi tulkita tuon tarkoittavan "Minulle ei ole vielä kerrottu mitä mieltä olen".

Jos uskalikko kuitenkin paljastaa oman kantansa ennen virallisen mielipiteen julkaisemista, hän saattaa saada toisesta "laatikosta" syyttelyä siitä, että tuo toinen puolue ajaa kaksilla rattailla. "Oma" puolue leimaa kuitenkin itsenäisesti ajattelevan "oman tiensä kulkijaksi" ja kahdet rattaat alkavat mennä eri suuntiin.

Politiikka on laji, jossa laatikot ovat tarkoin rajattuja ja niiden kannet tiukasti suljettuja. 

Yhteisiä päätöksiä yhdessä

Keskiviikko 18.11.2015 - Kristiina Sunell

Oletko lukenut kannattamasi puolueen ohjelman? Entä oman kuntasi tai kaupunkisi talousarvion ja toimintasuunnitelman 2016-2019? Eipä haittaa, vaikka et ehtisi tai olisi kiinnostunutkaan. Tärkeimmistä päätöksistä saa lukea paikallislehdistä, valmistelussa olevista asioista voi kenties keskustella sen luottamushenkilön kanssa jota viime vaaleissa äänestit.

Vuosia sitten silloiset naapurini järjestivät siivoustalkoot Tuulensuunkadun ja Meri-Naantalin välissä olevilla jyrkillä kallioilla. Haravoinnin lomassa jutellessa selvisi reippailun perimmäinen syy, tai itse asiassa ei selvinnyt: kallioon oltaisiin suunnittelemassa pysäköintihallia. Oliko kyse huhusta, ehdotuksesta vai päätöksestä - ei tietoa. "Ne aikovat tehdä niin". Kuka tai mikä on ananyymi "ne", joihin aina viitataan?

Pysäköintihalli-ajatus vaikutti järjettömältä. Sitä ei toteutettu. Mukavat naapurini muuttivat kuitenkin takaisin pääkaupunkiseudulle: "Ne" voivat taas ottaa suunnitelman naftaliinista, ei "niistä" tiedä.

Reipas esikoiseni huomautti, että paras keino vaikuttaa asioiden kulkuun on lähteminen mukaan politiikkaan. Ajatus tuntui ensin hankalalta, olinhan usein työn vuoksi aivan muualla kuin Naantalissa. Aikaa olisi oman yrityksen ja harrastusten takia kovin vähän. Halusin kuitenkin selvittää, miten kotikaupungissa päätöksiä tehdään. Ei keittiön pöydän ääressä tai naapurin grillijuhlissa pohtiminen toimi muutoin kuin keskinäisen kummastelun vertaistukiryhmänä.

Itselleni tärkein asia on edelleenkin yrittäjyys. Naantali taiteilijoiden kaupunkina ja merellisenä, aivan ehdottomasti parhaana paikkana asua on riittävä syy lukea esityslistat, jopa talousarviot ja toimintasuunnitelmat. Siksi siis politiikka.

Pikkukaupungissa puoluepolitiikalla on verrattain vähän merkitystä. Erityisesti Naantalin laajennuttua vaikuttaa siltä, että suurin painoarvo on mikro-aluepolitiikalla: läppäsilta ei kiinnosta mantereella asuvia eikä keskikaupungin rannat niitä, joilla on oma rauhansa merenrantatontillaan. Lapsiperheiden asioita ajavat enimmäkseen ne, joiden lapset ovat vielä pieniä.

Tunnen itseni onnekkaaksi ollessani tervetullut moniin eri yhteisöihin ja yhdistyksiin, poliittisesta kannasta riippumatta. Siitä luottamuksesta on paikallaan erittäin suuri ja nöyrä kiitos. Luottamus kantaa yksittäisten asioiden yli: on lupa olla omaa mieltään.

Yhteisiä päätöksiä tehdään yhdessä, keskustelemalla ja neuvotellen. Vain näin toimien ei tarvitse voivotella, mitä "ne" oikein aikovat. Yhteistyöhalu ja -kyky ovat tärkeämpiä kuin puoluekanta.

Lammasluoto: 200 % samaa mieltä

Lauantai 3.10.2015 - Kristiina Sunell

Kaavoitusasiat ovat puhuttaneet naantalilaisia viime kuukausina, Lammasluodon kaavoitus jo pari vuotta. Huolta on tunnettu ranta-alueiden säilymisestä ja maiseman muuttumisesta. Lisäksi on ilmaistu huolta päätöksenteon läpinäkyvyydestä ja johdonmukaisuudesta.

Sain kuluneella viikolla runsaasti sähköpostia ja puheluita Kokoomuksen ryhmän Kruununjalokivi-lausunnon tiimoilta. Julkaisussa annetaan ymmärtää Lammasluodon säilyvän virkistysalueena; rakennusprojekteista ei mainita. Olenko julkaisusta täysin samaa mieltä? Kyllä, 100 % 

Entä keväällä 2015 julkaistu kannanotto, jossa todetaan "Naantalin Kokoomusnaiset ry puoltaa Lammasluodon ja Teljentien metsikön säilyttämistä avoimena virkistysalueena, kaikkien kultarantana. Alueelle ei tule kaavoittaa lisää rakennuksia". Olenko edelleen tällä kannalla? Täysin, 100 % jälleen. 

Ovatko nämä lausunnot ristiriidassa keskenään? Sellaisenaan ne ovat täysin samoilla linjoilla:

• Rantaraitti säilytetään
• Lammasluoto varataan veneilyä ja Naantalin Purjehdusseuran toimintaa palvelevaksi alueeksi
• Teljentien kenttä ja metsikkö säilytetään virkistys- ja ulkoilualueina.

Onko kaikki sanottu tai onko kaikki sanottu yksiselitteisesti ja aukottoman loogisesti? Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajalta kysyttäessä selviää, että "Kruununjalokivi"-kirjoitus ei sulje pois Lammasluodolle kaavailtavia kerrostaloja. Näin lausuntoa voi pitää vähintäänkin harhaanjohtavana, ja sitä olivatkin muut puolueet nopeasti kommentoimassa. 

Mitä voi olla, tai olla olematta, rivien välissä? 

• Rantaraitti on rantaraitti vain, jos se kulkee pitkin rantaa ja sieltä näkee merelle - muualtakin siis kuin Lammasluodon pysäköintialueen tai Teljentien metsän "suikaleen" kallion ja puiden tilalle rakennetun kerrostalon ikkunasta.
• Rakentaminen ja virkistyskäytön säilyttäminen eivät voi toteutua yhtäaikaisesti.
• Kerrostalojen - tai minkään asuinrakennusten - rakentaminen ei ole mahdollista ilman lisääntyvää liikennettä, parkkipaikkoja, taloille johtavia ajoväyliä ja roska-astioita.
• Kalevanlahti on syvyydeltään enintään kaksi metriä. Rakentamisen myötä lahti rämettyisi vahingoittaen myös Kylpylän rannan virkistysarvoa. Kruununjalokirveksi aluetta voisi nimittää enää vain sarkastisessa mielessä.

Ei ole olemassa "yllätysrantaa" jolle voitaisiin rakentaa vaikkapa As Oy Lehmänkäännös ja jonka takaa kulkisi rantaraitin korvaava Pettymysten polku. Meren ja rantaviivan välissä ei ole rakennusmaata eikä rivien välissä tilaa ketunhännälle. Ainoa alueelle harkittava rakennus voisi olla kuvassa Lammasluodolle hahmoteltu matala rakennus, mikäli sen tarkoitus on olla nuorten ja vammaisten vesiurheiluharrastusta tukeva huolto- tai kerhorakennus. Selkeyden vuoksi täsmennän vielä, että kuvassa sinisellä ympäröityjä, EI- merkittyjä rakennuksia ei pidä kaavailla näille paikoille, piirun verran niiden viereen, eikä muuallekaan Meri-Naantaliin.

Kuva kertoo yleensä enemmän kuin tuhat sanaa. Oheinen kuva kertoo minun mielipiteeni.

Lue lisää »

Olipa kerran

Sunnuntai 19.10.2014 - Kristiina Sunell

Tämä kirjoitus ei kerro mistään todellisista, vaan vähintään osittain kuvitteellisista tilanteista. Kuten varmaan nopeasti huomaatte, juttu saattaa olla paikoitellen satua.

Olipa kerran poliittinen puolue, joka:

• Kutsui väkensä kuulemaan, mitä suunnitteilla on, ja oli avoin myös kehittämisehdotuksille.
• Ei puhunut pahaa toisista puolueista tai niiden politiikoista, koska ei tarvinnut. Omat tekemiset puhuivat puolestaan.
• Ymmärsi, että ei ole olemassa väärän tahon sammuttamia tulipaloja. Itse idea ja sen hyöty on tärkeämpi kuin sen esittäjän puoluekanta tai suhtautuminen muuhun kuin yksittäiseen esitykseen.
• Osasi sanoa ei ja osasi perustella sen, vieläpä myönsi virheet. Vältti hokemasta "suhdanneongelmaa" vältelläkseen esittämästä tarpeellisia muutoksia ja niiden toteuttamista.
• Ei myönteistänyt kaikkia havaitsemiaan ongelmia, vaan pyrki niiden kiistämisen sijaan ratkaisuihin.

Olipa kerran yritysjohtaja, joka:

• Järjesti yhteistoimintakokouksia muulloinkin kuin vain silloin, kun yhteistyö on päättymässä.
•  Sai porukan ymmärtämään, että tyytyväiset, maksavat asiakkaat ovat yrityksen tärkein voimavara, sillä ne maksavat palkat.
• Myönsi, että kaikki yrityksen viisaus ei ole sen johtajien päässä.
• Antoi tunnustuksen sinne, minne se kuuluu ja vastuuta sille, joka sitä on motivoitunut ja halukas lisääkin kantamaan. Palkitsi tekijää, joka tuo yritykseen aina enemmän tulosta kuin oman palkkakustannustensa verran.
• Sai arvostuksensa ansaitsemalla ja itse olemalla esimerkki, ei norsunluutornista huutelemalla. Teki itsekin pitkää päivää, jos edellytti koko porukan joustavan.
• Piti huolta siitä, että töissä ei vain "lusita tunteja", vaan tekemisen myötä kaikilla on mahdollisuus oppia uutta ja kehittää itseään.

Olipa kerran työntekijä, joka:

• Ymmärsi, että jokainen osaltaan vaikuttaa työilmapiiriin. Ystävällisyys ei maksa mitään, ja jos itsellä on aikaa, voi kaverinkin työkuormaa helpottaa. Jopa pomoa voi auttaa, eihän tuo kaikkea kaikesta osaa tai tiedä.
• Sai olla perillä yrityksen strategiasta ja peräti esittää omia ideoitaan sen kehittämiseen. Eipä tarvinnut lehdestä lukea, mitä on tapahtumassa, vaan osasi itse kertoa tapahtumien taustoja niistä kysyville asiakkaille ja yhteistyökumppaneille.
• Ei joutunut koskaan kuulemaan huomautusta "näin tehdään, koska näin käsken" vaan sai tarvitessaan aina perustelut ja tilaisuuden keskustella syistä, miksi työ tai projekti on tarpeen toteuttaa jollain tietyllä tavalla.
• Sai tilaisuuden kehityskeskusteluun itse halutessaan, ei vain kerran vuodessa.
• Oli niin loistavassa työpaikassa, että puhui yrityksestä, tuotteista ja työkavereistaan vain hyvää. Jos huomasi, että hyvän puhumiseen ei olisi syytä, lähti toisaalle tai perusti itse oman näkemyksensä mukaisen firman.

Sen pituinen se.