Himasta ja hevosenlihaa

Lauantai 23.2.2013 klo 20.07 - Kristiina Sunell

Ei kiinnosta.

Mutta jos kiinnostaisi, voisi kysymys kuulua: mitä yhteistä on Himasen Sinisellä Kirjalla ja lasagnella? Molemmat ovat olleet lööpeissä näkyvästi, joten ainakin media käsittelee näitä aiheita lähes intohimoisesti.

Ensimmäinen arvaus: väärässä paikassa tehty

Kumpaakin - sekä eineksiä, että tulevaisuusselontekoja - osataan tehdä Varsinais-Suomessa. Einesten valmistaminen seudulla  on vähentynyt, vaikka työvoimaa ja elintarvikeosaamista olisi.

Kelpoinen näkemys tulevaisuudesta olisi myös Turun yliopiston Tulevaisuuden Tutkimuskeskuksella. Siellä on yhden gurun sijasta kymmeniä, lisäksi paljon eri toimialojen osaamista.

"Parempaa olisi tullut, jos Turussa olisi tehty" lienee hieman heikko yhteinen nimittäjä, vaikka totta onkin.

Toinen arvaus: sisältö mättää

Harva tietää einespaketin sisällöstä mitään. Kun paljastuu, että lasagnessa on hevosenlihaa, tulee melkoinen meteli. Himasen Sinisen kirjan kustannus on yhtälainen hämmästyksen aihe: aika kallista, onkohan sisältö hinnan arvoinen?

Yhteinen nimittäjä voisi siis olla yllätyksellisyys. Vaan ei kovin yhteismitallinen sekään. Siispä siirrytään kolmanteen arvaukseen.

Kolmas arvaus: vapaaehtoinen ennakkoavoimuus arveluttaa

Näin hienoa termiä en itse keksinyt, vaan poimin sen Valtioneuvoston tiedotteesta. Semantiikka, eli oppi sanojen merkityksestä, on mielenkiintoista. Käytännönläheisin esimerkki tästä tieteenalasta löytyy eilisestä Emmerdalesta. Opettaja lähettää kotiin kirjeen, josta isä saa tietää pojallaan olevan luki-häiriö ja hämmentyy tästä kovasti. Muu perhe lohduttaa häntä: poikasi on erityinen (special). Isä pahastuu, sillä hänen oman kokemuksensa mukaan "erityinen" ei nykyään viittaa mihinkään iloiseen asiaan.

Emmerdalen havainnon mukaisesti yritämme siis löytää yhtäläisyydet sanojen käytännön merkitystä tulkitsemalla. Ehdotus kohutun tulevaisuusselonteon ja hevosenlihan yhteiseksi nimittäjäksi on jälkikäteinen pakkoavoimmuus. Selkosuomeksi selittely. Olisiko se siinä?

Reikä opintotukisukassa

Lauantai 16.2.2013 - Kristiina Sunell

Sinulle on postia!

Kela lähetti kuluneella viikolla postia noin 30.000 nuorelle. Aiheena oli opintotukien takaisinperintä. Korko on pikavippimäisen korkea, 15 %. Hyvä sijoituskohde valtiolle, slllä harvasta EU-lainasta, telakasta tai kaivoksesta voi samaa tuottoa odottaa. Niin hyvältä kuin tämä tuotto kuullostaakin, ansaintamalli ei mielestäni ole kohdillaan.

Tulevaisuuteen sijoittaminen on entistä tärkeämpää, jos emme halua jäädä Euroopan Kongoksi. Puu-, metalli- ja elektroniikkateollisuus eivät enää kanna teollisuutemme tukijalkoina. Lainarollaattorien kasvava lasku odottaa maksajiansa. Todennäköisin maksaja on nykyinen nuoriso, ammattiin tai korkeakoulututkintoon tähtäävät henkilöt. Osaamiseen sijoittaminen kannattaa.

Lyhyt matematiikka ja Elon laskuoppi

Opintotuki 20 vuotta täyttäneelle on noin 300 euroa kuussa. Toimeentulotuen perusosa on parisataa enemmän, mutta sitä aktiivinen opiskelija ei saa. Opintotuki on vastikkeellista: siihen on oikeus vain, jos opintosuorituksia kertyy. Opiskelija on opintotukensa ansainnut, mikäli opintoviikoja on kertynyt vaadittava määrä. Sitä ei tule periä takaisin vain siksi, että vapaa-aika on käytetty palkkatyöhön, josta myös maksetaan verot.

Toimeentulotukea saa, jos menot ylittävät tulot. Tuki on vastikkeetonta. Opiskelijan oletetaan sovittavan menot tuloihin, joten erotuksen kattamiseksi pitää ottaa lainaa tai käydä töissä opintojen ohessa.

Yhteistä kummallekin tukimuodolle on toimettomuuden vaatimus, tai vähintään liian toimeliaisuuden karsiminen. Maassa, jossa jokaisen työpanos on tärkeä ja verotulot kovasti tarpeeseen, tämä vaikuttaa epäjohdonmukaiselta.

Porkkana maistuu puulta

Perusteluna opintotuen alhaisuuteen on mainittu ilmainen opiskelupaikka sekä motivaatio nopeaan valmistumiseen ja työhön sijoittumiseen. Toimeentulotuen ja työttömyysturvan pitää puolestaan olla riittävän suuri, jotta ei tarvitse ottaa vastaan huonosti palkattua työtä. Keppiä ja porkkanaa käytetään eri tapauksissa eri perustein. Työttömien aktivointikeinoksi on pohdittu verovapaata osa-aikatyötä, jolloin etuudet eivät häviä. Opiskelijalla tämä toimii päinvastoin.

Harjoittelisin työntekoa, paljonko siitä maksetaan?

Työelämään tutustuminen kuuluu nykyään pakollisena osana opintoihin. Sen osuutta on jopa lisätty. Harjoittelupaikaksi haetaan oman alan töitä. Monikaan ei oleta muutaman vuoden teoreettisten opintojen vielä pätevöittävän haastavimpiin tehtäviin, mutta työelämän perusasioitten osaaminen parantaa mahdollisuuksia saada harjoittelupaikka. Siivoustyö ja vihannesten pakkaaminen on tulevalle kemistille hyödyksi. Työyhteisö opettaa huomioimaan toiset ja noudattamaan sovittuja sääntöjä, kantamaan vastuuta omasta työstään, itsestä ja työkavereistaan. Opintotuet kuitenkin lähtevät, jos haluaa rahoittaa opintonsa omalla työllään eikä opintolainataakan hankkiminen valmistujaislahjaksi innosta.

Opiskelijoitten sitseissä eli illanistujaissa on tapana huutaa Omstart! kun vaikuttaa siltä, että lauletaan nuotin vierestä. Nyt on opintotuen omstartin paikka.

Harva tarvitsee tietotekniikkaa

Maanantai 11.2.2013 - Kristiina Sunell

Linuxin kerneli kääntyy. Mihin suuntaan se on matkalla?

"Terveydenhuollon pitäisi parantaa tietotekniikan hyödyntämistä", sanoo Tietotekniikan liiton toiminnanjohtaja Robert Serén 3T-lehden artikkelissa. Periaatteesta olen samaa mieltä, joskin muokkaisin lausetta hieman. Tietotekniikan pitäisi hyödyttää terveydenhuoltoa. Se saattaakin olla vaikeampaa.

Ensimmäisestä tietojärjestelmien luennostani on noin kaksikymmentä vuotta. Kurssin nimi oli Management Information Systems, eli Johdon Tietojärjestelmät. Alan nimi oli tuolloin ATK, sittemmin IT. Koko luentosarjasta jäi mieleen väittämä "roskaa sisään, roskaa ulos". Tarkoituksena oli varoittaa kehittämästä tuotteita teknologian ehdoilla, perehtymättä käyttötarkoitukseen. Sittemmin alalla yleistyi tavoite tuotteistaa ratkaisuja jotka toimivat kuin junan vessa. Näin valitettavasti käykin turhan usein: käyttäjällä on hätä, ja tarpeet jäävät vauhdissa matkan varrelle.

Konffaa se uudelleen, sitten synkronointi toimii

Ehkä tieto ei kulje. Syy saattaa olla yhteisen kielen puuttuminen. Ongelma: yksi ei halua sen koommin IP44 kuin IP54- luokankaan sulautettua järjestelmää, vaan ainoastaan ulkosalla hyvin toimivan puhelimen. Toisen kärsivällisyys ei riitä selvittämään, josko "lentokonetila" on sama kuin Doro-kännykän hiljentäminen teatterinäytöksen ajaksi. Käyttöohje jäi kotiin. "Mummopuhelimessa" ohjekirjaa ei mielestäni pitäisi edes tarvita.

Väitetään, että tietotekniikkaa voitaisiin hyödyntää paremmin, jos terveydenhuollon prosesseja muutettaisiin. Suunta ei ole oikea, jos kymmeniä ja satoja miljoonia euroja silti käytetään vain uusien potilastietojärjestelmien kehittämiseen. Ainakin osa ajasta ja rahasta tulee käyttää sen selvittämiseen, miten tietotekniikka palvelee parhaiten millekin toimialalle tuttuja ja helppoja työtapoja.

Peitelakka peittoaa javaskriptin

Omalla työpaikallani emme keskity terveydenhuollon teknologiaan, vaan perinteisten toimialojen ratkaisuihin. Savupiipputeollisuudeksi asiakkaitamme kai kutsutaan. Kysymys ei ole ihmishengistä. Haaste, eli käyttäjän tarpeita parhaiten palvelevan tietoteknisen sovelluksen kehittäminen, on silti sama. Pahin kilpailijamme ei aina ole toinen tietotekniikkatalo, vaan joskus paperivihko ja peitelakka - kyllä, sitä saa edelleen jostain. Tässä kilpailussa teknisesti edistynein ei voita. Vain harva haluaa tietotekniikkaa. Useimmat tahtovat ainoastaan apuvälineen, jota on helppo käyttää. Tietotekninen ratkaisu saattaa kelvata, jos se ei toimi kuin junan vessa, vaan kuin ihmisen mieli.

Tulipalokiire

Lauantai 2.2.2013 - Kristiina Sunell

Viimeinen valomerkki

Maineikkaan Naantalin Hovin äärimmäinen valomerkki ajoittui, kuin sattumalta, tipattoman tammikuun viimeiselle päivälle. Harmillista, sillä koskaan tuota rakennusta ei ole yrittänyt lähestyä näin suuri määrä väkeä ja autoja - potentiaalisia asiakkaita.

Sattumia sattuu, ja harmittelusta toivutaan. Alkuperäisen vahingon tapahtumisesta on jo kauan. 1800- luvulla rakennettu Café Central oli tärvelty jo vuosikymmeniä sitten, jolloin se sai viimeisen, epäesteettisen ulkoasunsa.

Läheltä piti, aivan kirjaimellisesti. Hovin naapurissa, vain muutaman metrin päässä, on Naantalin koko kauneuden ydin vanhoine puutaloineen. Edes suuri uteliaitten joukko ei vaikeuttanut liikaa palo- ja pelastusmiehistön työtä. Lähitalot ja niiden asukkaat pelastuivat.

Keskitytään siis myönteisiin asioihin, mieluummin mahdollisuuksiin ja vahvuuksiin, kuin uhkiin ja riskeihin.

Mitäs nyt sitten?

Naantalin Hovin tontille oli anottu kaavamuutosta, jonka myötä pilattu rakennus olisi saanut väistyä joka tapauksessa. Nyt onkin mahdollisuus palauttaa Vanhan Kaupungin yhtenäinen ja kaunis rakennuskanta tässä kulmassa, ja rakentaa Café Central'in huvila uudelleen. Onni onnettomuudessa.

            Kuvan kortteja on saatavilla Wanha Naantali- kaupasta

Läheltä piti- tilanne antaa syytä miettiä Vanhan Kaupungin ainutlaatuisuutta, jälleen sitä enemmän arvostaen. Alueella on vielä jäljellä muutamia ainutlaatuisia pihakokonaisuuksia. Tämänkin palopaikan vieressä on sellainen. Jos sisäpihat muutetaan pysäköintipaikoiksi, vaikeutuvat uhkaavissa palotilanteissa sammutus- ja pelastustyöt kohtuuttomasti. Onni sekin, että moista virhettä ei ole tehty.