Uskon hyvän tekemiseen

Sunnuntai 26.10.2014 - Kristiina Sunell

Valtakunnallisissa seurakuntavaaleissa valitaan luottamushenkilöt neljän vuoden mittaiseksi kaudeksi. Vaalit järjestetään marraskuussa. Tänä vuonna varsinainen vaalipäivä on sunnuntai, 9.11.2014. Ennakkoäänestys alkaa 27.10 ja päättyy 31.10. Vaaleissa äänestetään oranssin värisillä äänestyslipuilla seurakuntaneuvostoon valittavista, valkoisilla kirkkovaltuuston jäsenistä.

Reilut ja vastuulliset päätökset perustuvat kuuntelemiseen

Luottamushenkilön tehtäviin kuuluvat seurakuntalaisten äänen tuominen päätöksentekoon, riittävien resurssien varmistaminen toiminnalle, avoimuuden puolustaminen toiminnassa, työntekijävalinnoista päättäminen ja oman osaamisen tuominen seurakunnan käyttöön. Omalta osaltaan jokainen luottamushenkilö myös vaikuttaa kirkon julkisuuskuvaan.

Olen asettunut ehdokkaaksi Yhteiseen kirkkovaltuustoon, joka päättää taloudenpidosta, henkilöstöhallinnosta ja kiinteistöistä.

Avoimesti, vastuullisesti, yhdessä 

Kestävät päätökset tehdään aina avoimesti ja neuvottelemalla. Riittävien resurssien varmistaminen seurakunnan toiminnalle edellyttää valintoja - mikä on riittävää, mihin toimintaan tai tarkoitukseen voimat ja varat on suunnattava.

Uskon vastuullisuuteen. Seurakunta on tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka paikallistason päätökset heijastuvat hyvin laajalle. Seurakunnan maa-alueita ja omaisuutta on hoidettava kestävästi, pitkän aikavälin vaikutukset yhteisöön, rakennettuun ympäristöön ja luontoon huomioiden.

Luotan hyvän kertaantuvan hyvää tekemällä. Se edellyttää aina halua nähdä kauemmas, paljon yhtä tilikautta tai vaalikautta pidemmälle.

Seurakuntaneuvoston vaaleissa en ole ehdolla, sillä mielestäni näihin paikkoihin tulee ensisijaisesti valita itseäni nuorempia päättämään seurakunnan toimintojen käytännön painopisteistä ja valinnoista.

Tältä sivustolta löydät aikaisempia kirjoituksiani, jotka kertovat arvoistani ja mielipiteistäni. Mikä sinun mielestäsi on tärkeää? Kerro - tässä linkki  aloitelaatikkoon!

.

Jaksaa, jaksaa, jatkaa!

Maanantai 29.9.2014 - Kristiina Sunell

Eläkeikä nousee - työmarkkinoille tarjolla paljon lisää henkilötyövuosia!

Työmarkkinaosapuolet ovat saaneet aikaan ratkaisun, jota luottoluokituslaitos Finch pitää kolmen A:n arvoisena. Kun suomalainen jatkaa töissä kaksi vuotta pidempään, saadaan tietysti palkkatulojen verot ja säästetään maksetuissa eläkkeissä. Kuulostaa erittäin hyvältä, vaikka kaikki eivät kahden vuoden palkallisen oman vapaa-ajan menetystä hurranneet. Pakko mikä pakko. Jos työpaikkoja ei ole riittävästi, ja "aikaistettuja eläkepäiviä" tulee pakosta vietettyä keski-ikäisenä, mahdollisesti ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen turvin, voi toki jatkaa töissä toisesta päästä hieman pidempään.

Luottoluokittajien arviot vaikuttavat valtionvelan korkoihin. Lohdullisesti on esitetty, että yhden vokaalin menettäminen maksaisi suomalaisille "vain" miljardin vuodessa.  Miljardi tarkoittaa tuhatta miljoonaa. Miljardi on myös summa, jonka säästämiseen pyritään kuntien vastuulla olevien tehtävien karsimisella. Suhteutetaanpa vielä: Teiden korjauksista puuttuu 1,5 miljardia. Lapsilisistä oli aikomus säästää noin 100 miljoonaa vuodessa. Juuri perutulla sokeriveron korotuksella piti kerätä valtion vajaaseen kassaan 50 miljoonaa euroa lisätuloja. Ilmeisesti miljardin säästö valtionvelan koroissa tulisi sittenkin tarpeeseen, joten luottoluokituksen säilyttäminen on rahan arvoista.

Kolmen A:n luokitus vaikuttaa lyhytaikaiselta torjuntavoitolta. Sellainen on myös eläkeiän nostaminen, sillä todellinen haaste on työpaikkojen takaaminen. Niitä tarvitaan sekä ikääntyvälle väestölle, että nykyiselle noin 300.000 työttömälle. Näitä työpaikkoja ei synny julkiselle sektorille, jonka koko ja kustannukset ovat jo nyt kestämättömällä tasolla. Ne syntyvät yrityksiin. Jos työvoima on valtion erityisessä suojeluksessa, pitää yritysten ja yrittäjien näiden työpaikkojen tuojina nauttia vähintään samantasoista suojelua.

Mitä enemmän varoja pitää kerätä veroina valtionvelan korkojen maksamiseen, sitä vähemmän on käytettävissä hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Työnteosta maksettavien verojen korottaminen vähentää ostovoimaa, joka puolestaan vähentää yritysten myyntiä, jonka pienentyessä myös työpaikkojen määrä vähenee. Näin käy myös julkisella sektorilla, jonka työsuhteet rahoitetaan verovaroin. Lopulta luokittajien näkemyksillä on merkitystä, mutta valitettavasti ne ovat vain toteamuksia. Seuraavaksi luottoluokituslaitos arvioinee, miten todennäköisesti Suomi pystyy luomaan tarvittavat työpaikat.

Yleensä ja erityisesti

Sunnuntai 25.5.2014 - Kristiina Sunell

"Kokoomusdonna?" Nostin katseeni kulahtaneista crocs-sandaaleistani. Hämmennyksissäni en tiennyt, josko pitäisi pahastua vaiko riemastua. Mielessä vilahtivat ahkera Sirpa Pietikäinen, viisas Marjatta Rasi ja tyylikäs Eija-Riitta Korhola. Päätin ilahtua. Kysyjän mielikuvista en tiedä.

Abstrahointi tarkoittaa yleiskäsitteen muodostamista pelkistämällä. Yleistys eli stereotypia on yksittäisten asioiden tai ilmiöiden käsittämistä ryhmäksi tai joukoksi, jonka jäsenillä on samankaltaisia piirteitä. Lapsi oppii hahmottamaan ympäristöään ja nimittämään eri esineitä niiden yleispiirteiden mukaan. Pöydät ovat siis pöytiä, olivatpa pyöreitä tai neliskulmaisia. Yleistäminen perustuu yksinkertaistamisen lisäksi kokemusperäisiin ennakko-odotuksiin. Lapsi oppii nopeasti miksi puurokuppi kannattaa pitää mieluummin pöydällä kuin tuolilla.

"Ei pidä yleistää" ja "tuo on stereotyyppistä ajattelua" kuullostavat moitteilta. Anteeksi, mutta tälle ei voi mitään, näin ihmisen mieli toimii. Edelliseen lauseeseen asti lukeneet saattavat arvella minun seuraavaksi aikovan esittää jonkin suvaitsemattomuuden ilmentymän. Jos näin kävi, me molemmat syyllistyimme juuri yleistämiseen.

Luomme itse mielikuvia. Niitä nimitetään brandeiksi. Markkinoinnin asiantuntijat sanovat bradin olevan lupaus. Niistä ei parhaillaan ole varsinaista pulaa: europarlamenttivaalien jälkeen mediat täyttyvät eduskuntavaalien viestinnästä. Puolueet ja ehdokkaat antavat mainostoimistoille mukavasti toimeksiantoja. Jokainen puolue varmasti toivoo, että sen ehdokkaat mielletään joukoksi, jolla on keskenään samankaltaisia näkökulmia ja arvoja. Myös eroja pitää löytyä. Kaikki hauet ovat kaloja, vaan kaikki kalat eivät ole haukia.

Toivottavasti Suomi voittaa. Tarkoitan sekä illan jääkiekon finaaliottelua, että europarlamenttivaaleja. Jälkimmäisessä voiton määrittelevät suomalaisten äänestysprosentti ja valittujen "meppien" kyky etsiä yhteisiä nimittäjiä eroavaisuuksista riitelyn ja kärjistämisen sijaan. Kaikilla puolueilla on nämä taidot omaavia ehdokkaita. Mitä monipuolisempi edustajajoukko ja mitä joustavampia pelkistyksiä, sen parempi Suomelle.

T: Kokoomusdonna K.

Talous kuntoon?

Sunnuntai 29.9.2013 - Kristiina Sunell

Vuosi kohta takana, kolme edessä

Tänä syksynä torilla ei ole esillä naamagalleriaa. Siellä ei liiemmin jaella ilmaista makkaraa, kahvia tai värikkäitä mainoksiakaan. Vaaliblogit ovat vaimenneet. Toriparlamentti keskustelee paikallislehtien kirjoituksista, joku ehkä lukee kaupungin sivustolla olevia esityslistoja ja pöytäkirjoja. Toriparlamenttia ehkä kuunnellaan edelleen, mutta etäisyys poliittisiin päätöksentekijöihin saattaa vaalikausien välillä tuntua kasvaneen.

Luottamushenkilö muistaa vaalilupauksensa, perehtyy ajoissa kokousten asialistoihin, selvittää päätösehdotusten vaihtoehdot, taustat ja perustelut. Kaikki päätökset eivät ole helppoja. Erityisen vaikeita ne ovat nykyisessä taloustilanteessa ja huomioiden asenteet, joiden mukaan edut ovat saavutettuja, joustaminen mahdotonta. Teoriassa halutaan sopeuttaa menot tuloihin, leikata, säästää - mutta ei kuitenkaan itseltä. Niinistön uudenvuodenpuhe taidettiin tulkita niin, että jokainen kuulija on itse toki kohtuullinen, mutta muut eivät saa olla niin itsekkäitä tai ahneita. Edes presidentin oma-aloitteinen palkkionsa alentaminen ei johtanut esimerkin seuraamiseen. Tässä ilmapiirissä vastuullisten päätösten tekeminen on vähintään haastavaa. Kannustavia esimerkkejä kaivataan lisää.

Kaikki työ on arvokasta, kyllä

Otetaanpa esimerkiksi tärkeästä ja vastuullisesta luottamustyöstä maksettavat palkkiot. Naantalin kaupungin maksamat palkkiot löytyvät tästä linkistä klikkaamalla. Palkkioita korotettiin 10 % joulukuussa 2012. Korotuksesta päätettäessä arvioitiin sen kustannusvaikutuksen olevan noin 30.000 euroa vuodessa. Viime perjantain Rannikkoseudun (27.9.2013) mielipidekirjoituksessa ja kolumnissa arvioitiin säästettävän noin 100.000 euroa, mikäli kokouspalkkioissa päätettäisiin palata korotusta edeltävälle tasolle. Niin tai näin - kaupungin käyttömenot ovat vuositasolla 133 miljoonaa euroa. Kokouspalkkioiden korotukset ovat siitä rahallisesti suhteellisen pieni osa.

Ehdotus palkkioiden alentamisesta ei ole saanut pelkästään myönteistä vastaanottoa. Yhtenä perusteluna on mainittu palkkioista menevä vero, joka palautuu kaupungin kassaan. Kyllä vain - osa siitä palautuukin. Osa, eli 15 % menee myös ns. puolueveroon, joka maksetaan kaikista kokouspalkkioista luottamushenkilön edustamalle puolueelle. Luottamushenkilölle jäävä osuus kokouksesta ja siihen valmistautumiseen käytetyistä tunneista ei ole järin suuri, mainitut verot huomioiden. Mutta tuskin kaupunkimme päätöksentekijöissä on henkilöitä, joiden luottamustehtävissä toimimisen motiivina on laittaa talous - nimittäin vain oma taloutensa - kuntoon.

Yksi huonosti valvottu projekti voi johtaa useiden kymmenien tuhansien eurojen budjetin ylitykseen. Huolellisella perehtymisellä voidaan säästää jo yhdessä kokouksessa liki viisikymmentä tuhatta euroa tilattavaksi ehdotetun urakan hintaa neuvottelemalla. Jos kaikki luottamushenkilöt siirtyisivät sähköiseen kokoushallintaan, säästyisi paperia ja postikuluja melkoisesti. Myös huolellisella virkamiesvalmistelulla varmasti vähennetään kustannuksia.

Hyvä esimerkki oikeaan tarpeeseen

Kokouspalkkioitten palauttaminen vuoden 2012 tasolle ei köyhdyttäisi luottamushenkilöä eikä veisi yhteisistä asioista päättävältä halua osallistua luottamustehtävien hoitoon, mikäli hän on niistä aidosti kiinnostunut. Eipä se merkittävästi puolueitten tulojakaan vähentäisi. Tällä päätöksellä ei pelasteta kaupungin alijäämäistä taloutta, mutta se on yksi askel kohti oikeaa asenneilmapiiriä. Veikkaan, että sellaista tarvitaan kipeästi seuraavien kolmen vuoden aikana.

Kirjoitus edustaa mielipidettäni yksityishenkilönä.

Voi kauhistus!

Lauantai 14.9.2013 - Kristiina Sunell

Mitä nyt taas?

"Omaishoidontuen taso tulee olla jatkossakin sellainen, että omaishoitaminen kotona on mahdollista, ja omaishoitajien kunnosta tulee huolehtia mahdollistamalla heidän lakisääteiset vapaapäivänsä entistä paremmin."
"Mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi lasten ja nuorten psykososiaalisiin ongelmiin, kuten koulukiusaamisen ehkäisyyn, tulee panostaa" 

Kannatatko? Jos vaikka vastustaisitkin, haluaisitko silti tietää, mistä lainaukset ovat peräisin?
Vastaus löytyy osoitteesta www.kokoomusnuoret.fi, kohdasta Tavoiteohjelma 2014. Älä lue sitä, jos suvaitsevaisuutesi, tai sen puute, estää 10-sivuiseen asiakirjaan tutustumisen.

Keskustele ennen lyttäämistä

Mediassa noussut kohu, poimitut "helmet" ja  voimakkaat irtiotot tekivät uteilaaksi. Kannattaisiko suoralta kädeltä pahoittaa mielensä iltapäivälehtien otsikkojen perusteella, ihan varovaisuuden vuoksi? Päätin ottaa riskin ja luin tavoiteohjelman.

Hyvät uutiset: tässä kävi paremmin kuin lotossa. Seitsemän oikein löytyi helposti, varanumerojakin. Nuoret arvostavat yrittäjyyttä ja koulutuksen linkitystä työelämään. Nuoriso oli myös äkännyt valtion ulkoistaneen rakenteelliset uudistukset kunnille. Niiden myötä - jos uudistuksia aina vain lykätään - velkaantuminen jatkuu. Laskun siitä maksaa nuoriso. Huoli on ymmärrettävää, hehän maksavat myös eläkkeemme. Energiahuollon tulevaisuuden toimivuus ja jatkuvuus edellyttävät investointeja jo nyt. Päätöksiä on tehtävä, vaikka epävarmuustekijöitä on paljon.

Osa ohjelman kohdista nosti kylmän hien ryppyiselle otsalleni, osa perusteluista ei auennut.  Kun väärään kurkkuun mennyt kahvi lakkasi yskittämästä, palautin mieleen liiketoiminnassa käytettävän neuvottelutaidon mallin: hyväksy kohdat, joista ollaan samaa mieltä; etsi vaihtoehtoja asioille, joista ollaan eri linjoilla. Näkökulmat, joista ei keskustelemallakaan löydy mitään yhteistä, voidaan laittaa pinoon "tästä olemme eri mieltä, kumpikin pitäkööt kantansa - arvostamme silti toisiamme". Myös "ymmärrän, mutta en hyväksy" on vaihtoehto - kunhan ensin pyrkii ymmärtämään.

Suvaitsevaisuuteen kuuluu "toisinajattelun" salliminen. Siihen kuuluu myös kuunteleminen ja vuoropuhelu. Eipä heitetä nuorisoa pesuveden mukana.

Reikä opintotukisukassa

Lauantai 16.2.2013 - Kristiina Sunell

Sinulle on postia!

Kela lähetti kuluneella viikolla postia noin 30.000 nuorelle. Aiheena oli opintotukien takaisinperintä. Korko on pikavippimäisen korkea, 15 %. Hyvä sijoituskohde valtiolle, slllä harvasta EU-lainasta, telakasta tai kaivoksesta voi samaa tuottoa odottaa. Niin hyvältä kuin tämä tuotto kuullostaakin, ansaintamalli ei mielestäni ole kohdillaan.

Tulevaisuuteen sijoittaminen on entistä tärkeämpää, jos emme halua jäädä Euroopan Kongoksi. Puu-, metalli- ja elektroniikkateollisuus eivät enää kanna teollisuutemme tukijalkoina. Lainarollaattorien kasvava lasku odottaa maksajiansa. Todennäköisin maksaja on nykyinen nuoriso, ammattiin tai korkeakoulututkintoon tähtäävät henkilöt. Osaamiseen sijoittaminen kannattaa.

Lyhyt matematiikka ja Elon laskuoppi

Opintotuki 20 vuotta täyttäneelle on noin 300 euroa kuussa. Toimeentulotuen perusosa on parisataa enemmän, mutta sitä aktiivinen opiskelija ei saa. Opintotuki on vastikkeellista: siihen on oikeus vain, jos opintosuorituksia kertyy. Opiskelija on opintotukensa ansainnut, mikäli opintoviikoja on kertynyt vaadittava määrä. Sitä ei tule periä takaisin vain siksi, että vapaa-aika on käytetty palkkatyöhön, josta myös maksetaan verot.

Toimeentulotukea saa, jos menot ylittävät tulot. Tuki on vastikkeetonta. Opiskelijan oletetaan sovittavan menot tuloihin, joten erotuksen kattamiseksi pitää ottaa lainaa tai käydä töissä opintojen ohessa.

Yhteistä kummallekin tukimuodolle on toimettomuuden vaatimus, tai vähintään liian toimeliaisuuden karsiminen. Maassa, jossa jokaisen työpanos on tärkeä ja verotulot kovasti tarpeeseen, tämä vaikuttaa epäjohdonmukaiselta.

Porkkana maistuu puulta

Perusteluna opintotuen alhaisuuteen on mainittu ilmainen opiskelupaikka sekä motivaatio nopeaan valmistumiseen ja työhön sijoittumiseen. Toimeentulotuen ja työttömyysturvan pitää puolestaan olla riittävän suuri, jotta ei tarvitse ottaa vastaan huonosti palkattua työtä. Keppiä ja porkkanaa käytetään eri tapauksissa eri perustein. Työttömien aktivointikeinoksi on pohdittu verovapaata osa-aikatyötä, jolloin etuudet eivät häviä. Opiskelijalla tämä toimii päinvastoin.

Harjoittelisin työntekoa, paljonko siitä maksetaan?

Työelämään tutustuminen kuuluu nykyään pakollisena osana opintoihin. Sen osuutta on jopa lisätty. Harjoittelupaikaksi haetaan oman alan töitä. Monikaan ei oleta muutaman vuoden teoreettisten opintojen vielä pätevöittävän haastavimpiin tehtäviin, mutta työelämän perusasioitten osaaminen parantaa mahdollisuuksia saada harjoittelupaikka. Siivoustyö ja vihannesten pakkaaminen on tulevalle kemistille hyödyksi. Työyhteisö opettaa huomioimaan toiset ja noudattamaan sovittuja sääntöjä, kantamaan vastuuta omasta työstään, itsestä ja työkavereistaan. Opintotuet kuitenkin lähtevät, jos haluaa rahoittaa opintonsa omalla työllään eikä opintolainataakan hankkiminen valmistujaislahjaksi innosta.

Opiskelijoitten sitseissä eli illanistujaissa on tapana huutaa Omstart! kun vaikuttaa siltä, että lauletaan nuotin vierestä. Nyt on opintotuen omstartin paikka.

Maton alle mahtuu

Sunnuntai 16.12.2012 - Kristiina Sunell

Kaupungin talousluvut ovat vähällä osoittautua ikäviksi: parin mlijoonan euron vajeen sijasta onkin tiedossa noin kymmenen miljoonan euron alijäämä. Aikaisemmin arvelin, että vaje katettaisiin tuttuun tapaan: ottamalla lisää velkaa.

Nyt on kuitenkin löytymässä uusvanha keino paikata hankalaa tilannetta. Naantalin Energian myynnistä kaupunki saisi jokseenkin vuoden 2012 vajeen verran varoja. Rannikkoseudussa todettiin uutisen loppukaneettina näillä varoilla hankittavan asukkaille palveluja. En ole tuosta kuin aikamuodon verran eri mieltä: rahathan on jo käytetty, eipä niillä uutta hankita. Tällä ratkaisulla toki vältetään lisävelan ottaminen, toivottavasti.

• Naantalin Energian myynnillä saadaan 10-11 miljoonaa, ja tällä maksettua vuoden 2012 tappiot
• Naantalin Energian tuotot ovat noin puoli miljoonaa euroa vuodessa, eli tämä vuosittainen raha menetetään jos energialaitos myydään
• Millä maksetaan tulevien vuosien tappiot, jos yli varojen eläminen jatkuu, ja sopeuttamista lykätään ikävänä asiana aina vain edelleen?

Pelkkä siemenperunoiden myynti ei auta. Mielellään näkisi lähitulevaisuudessa huutokaupan, jolla myydään Kuparivuoren leirintäalueen kaltaisten tappiopesien ylläpitäminen kaikkineen. Toisin kuin voittoa tuottava Naantalin Energia, leirintäalue ei tuota välttämättömiä palveluja ja tuloja asukkaille, vaan lähes 100.000 euron tappiot vuodessa. Tai toisin sanoen: tämän verran vähemmän palveluja Naantalin asukkaille joka vuosi.

Tämä näkemys edustaa vain omaa mielipidettäni. Blogia saa mieluusti kommentoida!

Päivitys 17.12.2012: Kaupunginhallitus on kokouksessaan päättänyt olla myymättä Naantalin Energiaa (ote pöytäkirjasta, ks. www.naantali.fi) "Kaupunginhallitus toteaa, että saadun selvityksen perustella ei ole tarkoituksenmukaista myydä Naantalin Energia Oy:n osakekantaa, koska yhtiö toimii sille konserniohjauksessa määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti."

Tarkoituksenmukainen talous

Perjantai 5.10.2012 klo 8.16 - Kristiina Sunell

Esitinpä pikakyselyssä epäreilun kysymyksen: miten talous tasapainoon? Tähän mennessä saamani vastaukset ja kommentit ovat kaikki hyviä, kiitokset niistä. Lisävelan ottamista ei kannattanut kukaan. Verojen korottaminen ei saanut ääniä. Omaisuuden myyminen ja palvelumaksujen korottaminen vaikuttivat epämieluisista vaihtoehdoista vähiten huonoilta.

Luultavasti, ja valitettavasti, taloudenhoidosta keskustellaan vielä pitkään. Vastaukset eivät ole yksioikoisia tai helppoja.

Omistaminen ei ole itsetarkoitus

Kannatan omaisuuden myymistä. Turhista ylläpitokustannuksista pitää luopua. Aivan kaikkien toimintojen hoitaminen asukkaiden varoilla ei ole sekään  tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi Kuparivuoren leirintäalue on kuudessa vuodessa tuottanut puoli miljoonaa euroa tappiota. Tällainen kaupungin harjoittama liiketoiminta ei lisää asukkaiden hyvinvointia, vaan aiheuttaa tarpeetonta velkaantumis- ja veronkorotuspainetta. On parempi antaa yrityksille paremmin luontuvat toiminnat niiden hoidettavaksi. Mielekkäämmät vaihtoehdot työllistävät ja tuovat tuloja. Niitä koskevia päätöksiä pitää kiirehtiä.

Kiinteistönvälitys ei kuulu kaupungin ydinosaamiseen. Vaikka näiden palvelujen ostaminen maksaa, on syytä käyttää yritysten palveluja jotta kiinteistöt saadaan tehokkaasti ja tuottavasti myytyä.

Eri palvelumaksujen tarkistaminen

Maksut terveyskeskuskäynnistä, venepaikan vuokrasta ja tontin lohkomisesta ovat vaikutuksiltaan täysin erilaiset. Joitakin maksuja voidaan laskea, toisia voidaan korottaa ilman kuntalaisen tai kunnan tilanteen kohtuutonta heikkenemistä. Kaikkein pienituloisimpien ja lapsiperheiden taakkaa ei pidä lisätä palvelumaksuilla, ei varsinkaan jos on kysymys perusterveydenhuollon palveluista.

Menot - mikä on kulua, mikä investointia?

Menojen leikkaaminen on yksi keino säästää. Tai tarkemmin määritellen, keino kuluttaa vähemmän. Säästäminenhän tarkoittaa tulovirrasta yli jäävien varojen laittamista talteen tulevan varalle. Mielestäni menojen tarkoituksenmukaistaminen merkitsee myös järkevien sijoitusten - myös lisäsijoitusten - tekemistä tarkoituksiin, jotka lisäävät hyvinvointia ja vähentävät kustannuksia tulevaisuudessa. Oheisen esimerkin lähde on Terveydenhoitajaliitto:

Kouluterveydenhoito 125 e/oppilas/vuosi. Laitos tai sijaisperhe 30.000 - 60.000 e/vuosi/henkilö. Työelämästä syrjäytymisen kustannus noin miljoona euroa/henkilö.

Inhimillisen kärsimyksen määrää ei voi edes rahassa mitata. Tämän laskelman perusteella voidaan - ja pitää - kouluterveydenhoitoon käyttää nykyistä enemmänkin varoja. On varmaa, että ensi vuoden alussa voimaan tulevan nuorten yhteiskuntatakuun järjestäminen tulee esille - toivon mukaan ennakoiden, ei reagoiden. Varojen käyttäminen tulevaisuuden turvaamisen tarkoituksiin on perusteltua, järkevää ja tarkoituksenmukaista, tulevat rahat siihen veronkorotuksista tai lainaamalla.

Syömävelan kasvattamista veroja korottamalla tai lisälainojen ottamisella ei sensijaan voi puolustella. Lainojen korkokulut vähentävät hyvinvoinnin tuottamiseen käytettävissä olevia varoja. Lisäksi lasku jätetään seuraavan - eli nuorten - maksettavaksi. Hyvinvoinnin ja palvelujen ylläpitäminen seuraava maksaa- periaatteella ei ole hyväksyttävää.

                                      *    *    *    *    *

Jos kysymys kuuluu "oletko valmis puoltamaan verojen korottamista?" on oma vastaukseni ei. Mikäli saan tilaisuuden esittää vastakysymys, on se miten saaduilla verotuloilla saadut lisävarat on tarkoitus käyttää.

Faktat pitää tunnistaa ja tunnustaa. Tärkein fakta on, että tulojen lisääminen sinänsä ei ole vielä vastaus mihinkään. Se on vasta hyvä keskustelun aloitus toimintojen ja palvelurakenteen sekä pitkäjänteisen taloudenhoitamisen kuntoon saattamiseksi tähtäävistä ratkaisuista.