Mahdottomuuksien rajoissa

Tiistai 29.1.2013 klo 7.00 - Kristiina Sunell

Se taitaa olla rikki. Onko takuu voimassa?

Vuoden alusta voimaan tullut nuorisotakuu lupaa tarjota alle 25-vuotiaille sekä alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille koulutus-, työkokeilu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Nuorisotakuuseen kuuluu myös koulutustakuu, joka takaa jokaiselle juuri peruskoulunsa päättäneelle koulutuspaikan.

Yrittäjälle nuorisotakuu näkyy sähköposteista, joiden viestinä on kehoitus kantaa vastuu työllistämisestä. Porkkana viestissä on työllistämistuki. Tuliko nuorten yhteiskuntatakuusta nyt yritystakuu?

Oppisopimuskoulutus on hyvä keino tutustuttaa nuori ammattiinsa ja työelämän pelinsääntöihin. Kokeneemmat työkaverit käyttävät aikaansa - kuten järkevää onkin - omien taitojensa ja kokemuksensa siirtämiseen nuorelle. Työympäristöstä tulee mielenkiintoisempi ja luovempi. Ongelmaksi voi muodostua se, että työnteko ei kannata: harjoittelija vasta opettelee tuottavaa työtä, ja nuoren työpanosta vastaava palkka saattaa olla tulonsiirtoja ja etuuksia pienempi. Toimettomuus on toimeliaisuutta kannattavampaa. Joko toimettomuudesta maksetaan liikaa, tai työn tekemisestä liian vähän. Vastuu omasta itsestään on helppo ulkoistaa.

Työn arvostuksen muuntokertoimet ovat mielenkiintoisia. Parin kuukauden vankeustuomiota voi vastata pari päivää yhdyskuntapalvelua. Pitäisiköhän tuon olla toisin päin? Työtä, ja varsinkaan turhaa työtä, ei kukaan tarvitse. Työn tuloksille, tuotetuille palveluille ja tuotteille, on sen sijaan kysyntää.

"Investoi omaan tulevaisuuteesi" on oppilaitoksen mainos. "Toimintamme jatkuu, koska se on kannattavaa" kuuluu puolestaan yrityksen toimintaperiaate. Miten nämä sovitetaan yhteen, ja kenen tehtävä se on? Huonoin tilanne on silloin, kun yrittäjä kokee olevansa palkaton opettaja, ja harjoittelija näkee itsensä huonopalkkaisena pakkotyöläisenä. Työllistämisen kynnys olisi alhaisempi, mikäli oppilaitokset kehittäisivät ja toteuttaisivat yhdessä yritysten ja sosiaalipartnerien kanssa ATK-ajokortin tyyppisen Työelämä-ajokortin.

Mistä oppia ja kuka opettaa?

Koulussa ja tekemällä oppii. Erehtymällä ja epäonnistumallakin oppii. Minkään itsestään toteutumista odotellessa oppii korkeintaan jonottamaan.

Aloituspaikkojen leikkaaminen, kuten alueemme ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa on aivan viime vuosina jouduttu tekemään, ohjaa ilman haluamaansa opiskelupaikkaa jääneen odottelemaan seuraavaa pääsykoetta. Vuoden päästä paremmalla onnella. Oppilaitosten kiinteät kustannukset, lähinnä tilat, opetushenkilökunta ja hallinto, ovat suurin budjettimenoerä. Tilat ovat vajaakäytössä ison osan kalenteriviikosta ja useita kuukausia vuodessa. Yksittäisen opiskelijan aiheuttama muuttuva kustannus on suhteellisen pieni. Jos opintotuki on suunnilleen sama kuin työttömyyskorvaus tai toimeentulotuki, yhteiskunnalle ja yksilölle itselleen on kannattavampaa käyttää vuosi opiskellen.

Liekö Suomi henkisesti niin likinäköinen tai äärimmäisen epäitsekäs maa, että näemme hyvin vain kauas, lähelle kovin huonosti? Euroopan ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta emme raaski periä lukukausimaksua, eikä meillä ole riittävästi stipendivaroja lähettää vastaavasti ilman opiskelupaikkaa jäänyttä nuorisoamme ulkomaille oppiin. Mikäli ajatus lukukausimaksuista tuntuu pahalta, voinee harkita valtioiden välistä "opiskelupaikka-clearing"- järjestelmää. Mallia saa teleoperaattoreilta. Ja kas, opinnot ovat edelleen opiskelijalle itselleen maksuttomia.

Ranskassa ensimmäisen vuoden opiskelijaksi pääseminen on helppoa. Pääsykoe on vasta ennen toisen vuoden alkua. Kiinassa, Etelä-Koreassa ja USA:ssa on yrittäjyyteen erikoistuneita yliopistoja, joiden yhteydessä toimii yrityshautomo. Kynnys hautomoon pääsemiseksi pidetään matalana - ehkä vain yksi kymmenestä yritysaihoista menestyy. Tätä ei pidetä epäonnistumisena, sillä tarkoitus on oppia. Vain osasta tulee yrittäjiä, mutta kaikki oppivat hahmottamaan yritysympäristön, jossa valmistuttuaan toimivat palkansaajan roolissa.

Valtio ja kaupunki kantavat huolta laivanrakennuksen nykyisyydestä. Kun tämä tulipalo on tavalla tai toisella sammutettu, ovat toivottavasti vuorossa uusien, kilpailukykyisten yritysten toimintaedellytysten ja tulevaisuuden työpaikkojen varmistamiseen tähtäävät sijoitukset. Oppilaitostemme ja korkeakoulujemme rooli on keskeinen. Uudistuvaan osaamiseen käytetty pääoma on tuottava investointi, niin yksilön, kuin koko yhteiskunnankin kannalta. Työnteon motivaatio lähtee kuitenkin aina nuoresta itsestään.

Onko ihan pakko?

Maanantai 31.12.2012 - Kristiina Sunell

C'est la fin.

Aasialainen telakan omistaja ei saanut riittävästi Suomen valtion tukea rakentaakseen amerikkalaislle loistoristeilijää Suomen Turussa. Ranskalaiset vetivät pidemmän korren.

Kympin vippi suomalaista kohti olisi riittänyt. Tai sitten ei.

Minkä tiedon pohjalta tähän lopputulemaan päädyttiin? Mediasta riippuen on tarjolla vain "valittuja paloja" spekuloitaviksi:

• Vastikkeeton innovaatiotuki (44 miljoonaa) oli jo kustannuslaskelmissa, josta voinee päätellä sen jo olleen tarjouksessa, valmiiksi annettuna alennuksena tilaajalle
• Finnvera oli myöntänyt 1,8 miljardin euron lainan. Se oli tarkoitettu kahdelle TUI:n tilaamalle alukselle sekä tälle Oasis-risteilijälle rakennusaikaisten töiden rahoittamiseksi.
• Telakan oma rahoitusvastuu/laiva on 20 %
• Innovaatiotuen ja lainan lisäksi pyydettyä pääomalainaa, 50 miljoonaa euroa, ei saatu
• Kaupassa olisi tullut vaihdossa vanha risteilijä, jonka arvo tai kunnostamisen kustannusarvio eivät ole tiedossa
• Uuden Oasis-risteilijän arvo on noin miljardi euroa

Yllä olevasta ei saa pääteltyä sen koommin kauppahintaa kuin tarvittavan lopullisen rahoituksen määrää. Epävarmuustekijöitä olisi lisännyt myös valtion suuntaan auki jäävä piikki. STX:n emoyhtiön tilanne tiedetään heikoksi, joten rahoituksen järjestäjäksi - tuskin konsernisiirroista hyötyjäksikään - siitä ei ole. Yksityiset, ulkopuoliset rahoittajat eivät kiinnostuneet. Ammattiliitot eivät halua lähteä tukemaan hanketta. Arvattavasti riski on kaikkien arvioiden mukaan liian suuri.

Mitä menetettiin?

Vielä hankalampaa on selvittää työllisyysvaikutusta, jonka haarukka vaihtelee, lähteestä ja laskentatavasta riippuen, 900 ja 7000 työpaikan välillä. STX Finland'in Turun telakan tilinpäätöstietojen mukaan joulukuussa 2011 henkilöstöä oli 2618. Siihen tietysti hyttitehdas ja alihankkijat lisäksi. Tilanne alkaa muistuttaa Nokian jälkeistä Saloa. Kerrannaisvaikutukset lienevät myös samaa luokkaa, vaikka telakan työvoimasta huomattava osa onkin liikkuvaa, kansainvälistä väkeä, joka nyt löytää tiensä St Nazaireen.

Onko ihan pakko suostua?

Kaikkia risteilijäkaupan taustoja ja faktoja ei ehkä koskaan saada tietää, mutta yksi on varmaa: kisaa ei hävitty siksi, että joku muu valmistaisi paremman laivan. Nyt kilpailtiin siitä, kuka tekee laivan tappiollisimmin.

Suomalaiset ovat jo tutun asiakkaan, Royal Caribbean Cruise Lines'in mukaan mm. sähkötöissä ja informatiikassa huomattavasti muita parempia. Projektinhallinta toimii, aikataulut pitävät. Tämän tietää ja tunnustaa myös Oasis-risteilijätilauksen saanut ranskalaistelakka, joka heti esitti yhteistyötarjouksen. Turun Sanomat puolestaan esitti 29.12.2012 kysymyksen "Pitäisikö Turun telakan suostua yhteistyöhön ranskalaistelakan kanssa?" - siis suostua? Gallupin vastaus on kysymystäkin oudompi: hieman alle puolet, 49 % kaikkiaan 404 vastaajasta oli myönteisellä kannalla. Jos Gallian kukko nöyrtyy myöntämään, että suomalaiset taitavat jotain paremmin, me emme tietenkään nöyrry heille osaamistamme kauppaamaan. Rakentakoot itse tunkkinsa! Mieluummin maksamme korkeampia arvonlisäveroja ja lisää työttömyyskorvauksia sekä karsimme palveluja ja jatkamme Suomen valtion tukien vaatimista ammattitaidon ruostuessa tyhjän satama-altaan reunalla.

Jos kirjoituksen alussa olleet laskentayritykset ovat mahdottomia, löytyy yllä olevaan yhteistyöhaluttomuuteen sentään tieteellinen selitys. 30.12.2012 Turun Sanomissa, sivulla 9, ylilääkäri Hannu Lauerma kertoo ihmisten hahmottavan kehnosti todennäköisyyksiä sekä suuria ja pieniä lukuja.

Asenne 2.0

Olisiko kuitenkin ajateltavissa, että antaisimme ranskalaisten rahoittaa tappionsa, ja itse myymme heille korkeatasoista osaamistamme? Vai olisiko liian röyhkeää jalkautua poimimaan rusinat ranskanpullasta, hyötyä kerrankin toisen valtion kustannuksella, ja tuoda kannattava osa tilauksesta itsekkäästi vientikauppoina Suomeen?

Ehkä asenteita pystytään päivittämään. Näistä tuhkista nousee entistä vahvempaa ja terveempää liiketoimintaa. Se rakennetaan osaamisen, ei tappioiden tukemisen varaan. Risteilijöiden valmistaminen nykyiseen kauppatapaan on tullut tiensä päähän, osaamisemme ei. Työministeri Ihalainen on luvannut taloudellisen tuen jatkuvan, joten aivan ilman apua ei ole pakko lähteä uusiutumaan. Meillä on vielä paljon voitettavaa.

120 minuuttia laatuaikaa

Keskiviikko 19.12.2012 - Kristiina Sunell

Nyt menee suhteellisesti ottaen ihan mukavasti

"Ennen kaikki oli paremmin", huokaisi alle kolmikymppinen kaverini. Näinköhän? Asteen verran pelottavampaa olisi, jos hän olisi lausahtanut "Tulevaisuudessa kaikki on huonommin".

Koska sitten oli ennen? 70-luvun alussa isäni oli lauantaisin töissä. Eipä tuo isän poissaolo lapsia haitannut: olimme itsekin koulussa. Ilmeisesti kymmeniä vuosia sitten ainakin valtion virkamiehillä ja opettajilla oli kuusipäiväinen työviikko. Lauantaisin oli mukava kuitenkin päästä aikaisemmin kotiin, jo yhdeltä. Kesät olivat aina lämpimiä ja talvet valoisia...muistaakseni.

Työn tuottavuus lienee sittemmin parantunut huomattavasti, sillä työtunteja tehdään vähemmän. Parhaillaan keskustellaan kiivaasti ehdotuksesta tehdä viikoittain kaksi tuntia enemmän töitä. Ei siis kaksi tuntia enemmän kuin joskus muinoin, 70-luvulla, vaan enemmän kuin 2000- luvulla.

Työn, palkan ja vapaa-ajan suhteellisuus

Leppoistamisesta,"downshiftingistä", puhuttiin paljon vielä pari vuotta sitten. Osmo Soininvaara markkinoi ajatusta, tuoden kuitenkin  rehellisesti esille haittapuolen: jos jokainen tekee vain oman toimeentulonsa takaavan minimimäärän töitä, tulee verokertymä olemaan vähäisempi. Hyvinvointivaltio perustuu tulonsiirtoihin ja niiden auttamiseen, jotka eivät kykene työtä tekemään. Heidän elämäänsä muiden leppoistuminen ei helpota.

Yrittäjä-kuorma-autonkuljettajille säädettiin hiljattain työaikakatto. Työtuntien pitää puolen vuoden jaksolla tasaantua enintään 48 tuntiin/viikko. Tielläliikkujien turvallisuus paranee, varmasti myös kuljettajan oma hyvinvointi. Tuntimäärä kuullostaa paljolta, jos on tottunut enintään 37,5 tunnin työviikkoon.

Kestävyysvajeen paikkaamiseksi tehdyistä ehdotuksista yksikään ei saa laajaa kannatusta: kotiäidit töihin, opiskeluajat lyhyemmiksi, palkkojen leikkaus, eläkeiän korottaminen, tai Juhana Vartiaisen ehdottama pienemmän palkan maksaminen iäkkäille. Taloussanomien verkkosivulla oleva kysely "Olisitko valmis alentamaan palkkaasi Suomen kilpailukyvyn takia?" kertoo 3.200 vastaajasta 78 % vastustavan ajatusta. Vastausta ei uskalla tulkita siten, että sama joukko mieluummin leikkaisi palveluja, korottaisi veroja entisestään, tai ylipäätään haluaisi minkään muuttuvan niin ikävään suuntaan, että olisi aihetta huokaista "Ennen minulla itselläni oli enemmän"

Tärkät välittömät kysymykset ovat tietysti talouspoliittisia. Ne liittyvät työliisyyteen, tulonjakoon ja hyvinvoinnin rahoittamiseen. Niihin voi mekaanisesti vaikuttaa sopimuksilla, asetuksilla, määräyksillä ja säännöillä. Onnistunee jotenkin, kunhan vain molemminpuolisesta uhittelusta päästään.

Minuutteja vai mielekkyyttä?

Kaikkein tärkeämmät kysymykset ovat vaikeampia, eikä vastauksiin liity säätely tai pakko. Talousmatematiikka tai sopimusjuridiikka eivät ole näiden kysymysten ratkaisemiseksi tarvittavia taitoja. Ratkaisut liittyvät siihen, miten näytetään esimerkkiä ja motivoidaan. Yrityksen perustaja tarvitsee motivaatiota, sillä hän on hyppäämässä varmasta kuukausipalkasta tai työttömyyskorvauksen piiristä epävarmuustekijöiden viidakkoon. Uusia työntekijöitä palkkaava yrittäjä tarvitsee lujan uskon tuotteensa tai palvelunsa erinomaisuuteen, jotta voi luvata työntekijälle kuukausipalkan. Palkansaajan tulee kokea oma työnsä mielenkiintoiseksi, työnantajansa reiluksi ja työpaikkansa omakseen, meidän firmaksi. Silloin on aivan sama, tekeekö työtä 25 vai 45 tuntia viikossa. Tekemisen jälki on laadukasta eikä työnteko sinänsä ole välttämätön, minimoitava paha, vaan jotain aidosti mielekästä. Työn tuloksista riittää kaikille jaettavaa, reilusti.

Asenteet muuttuvat hitaasti. Hyvä alku on kyseenalaistaa vastakkainasettelu ja etsiä keinoja kaikkia hyödyttävän motivaation lisäämiseen.

Maton alle mahtuu

Sunnuntai 16.12.2012 - Kristiina Sunell

Kaupungin talousluvut ovat vähällä osoittautua ikäviksi: parin mlijoonan euron vajeen sijasta onkin tiedossa noin kymmenen miljoonan euron alijäämä. Aikaisemmin arvelin, että vaje katettaisiin tuttuun tapaan: ottamalla lisää velkaa.

Nyt on kuitenkin löytymässä uusvanha keino paikata hankalaa tilannetta. Naantalin Energian myynnistä kaupunki saisi jokseenkin vuoden 2012 vajeen verran varoja. Rannikkoseudussa todettiin uutisen loppukaneettina näillä varoilla hankittavan asukkaille palveluja. En ole tuosta kuin aikamuodon verran eri mieltä: rahathan on jo käytetty, eipä niillä uutta hankita. Tällä ratkaisulla toki vältetään lisävelan ottaminen, toivottavasti.

• Naantalin Energian myynnillä saadaan 10-11 miljoonaa, ja tällä maksettua vuoden 2012 tappiot
• Naantalin Energian tuotot ovat noin puoli miljoonaa euroa vuodessa, eli tämä vuosittainen raha menetetään jos energialaitos myydään
• Millä maksetaan tulevien vuosien tappiot, jos yli varojen eläminen jatkuu, ja sopeuttamista lykätään ikävänä asiana aina vain edelleen?

Pelkkä siemenperunoiden myynti ei auta. Mielellään näkisi lähitulevaisuudessa huutokaupan, jolla myydään Kuparivuoren leirintäalueen kaltaisten tappiopesien ylläpitäminen kaikkineen. Toisin kuin voittoa tuottava Naantalin Energia, leirintäalue ei tuota välttämättömiä palveluja ja tuloja asukkaille, vaan lähes 100.000 euron tappiot vuodessa. Tai toisin sanoen: tämän verran vähemmän palveluja Naantalin asukkaille joka vuosi.

Tämä näkemys edustaa vain omaa mielipidettäni. Blogia saa mieluusti kommentoida!

Päivitys 17.12.2012: Kaupunginhallitus on kokouksessaan päättänyt olla myymättä Naantalin Energiaa (ote pöytäkirjasta, ks. www.naantali.fi) "Kaupunginhallitus toteaa, että saadun selvityksen perustella ei ole tarkoituksenmukaista myydä Naantalin Energia Oy:n osakekantaa, koska yhtiö toimii sille konserniohjauksessa määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti."

Kyllä se siitä

Keskiviikko 14.11.2012 - Kristiina Sunell

Tuloveroprosentti nousee, eikä viime päivinä ole tapahtunut mitään muutakaan yllättävää

Tähän toteamukseen voisi kirjotelman jo päättää, ja kierrättää samaa tekstiä seuraavan parin-kolmen vuoden ajan. Ruodin asiaa kuitenkin muutaman rivin verran.

Naantalin kaupunginvaltuusto päätyi yksimielisesti nostamaan tuloveroa 18,5:een, jolloin nousua nykyiseen on 0,75 prosenttiyksikköä. Korotuksella arvioidaan saatavan vuoden aikana 2,8 miljoonan euron lisätulot. Hyvä näin, sillä saadaan peitettyä vuoden 2012 arvioidut, toteutumattomat verotulot ja Sataman oletettua pienemmät tulot. Alijäämä - se tarkoittaa sitä, että menot ylittävät tulot - tullee kuitenkin kokonaisuudessaan olemaan noin 5-7 miljoonaa euroa. Erotus katetaan jollain tavalla, joka jää myöhemmin nähtäväksi. Tuloveron nosto ei siis tuo mitään lisää ensi vuodelle, vaan korjaa vain osittain jo olemassa olevaa vajetta.

Velanotosta kirjoitellaan vähemmän kuin veroprosentista, vaikka syy-seuraussuhde lienee varsin selkeä.

Vs. kaupunginjohtaja piti mahdollisena, että tulovero voitaisiin pitää samalla tasolla vuosina 2013–2016. Hieno ja rohkea avaus, joka edellyttää erittäin voimakkaita sopeuttamistoimia, kulukuria ja velkaantumiskehityksen pysäyttämistä. Itsestään se ei tapahdu, joten aktiiviset toimet kaupungin elinkeinoelämän, eli yritysten vahvistamiseksi ovat tarpeen. Yksi hyvä periaate on myös kuluttaa enintään sen verran, minkä tienaa; ja investoida vain siihen, mikä joko vähentää tulevia kustannuksia, tai tuottaa kaupungille tuloja.

Kiitokset, jatketaan!

Torstai 1.11.2012 - Kristiina Sunell

Kiitos saamistani äänistä ja luottamuksesta! Vaikka kolmestakymmenestä laskee pois omansa, jää vielä hyvä syy pitää blogia. Ja hyvä mielikin.

Sitaatti työkaverilleni Jonnelle ja itselleni tulleesta sähköpostista:

Mielestäni jo se on hienoa että on lähtenyt ehdokkaaksi, siihen eivät kovin monet (minä mukaanlukien) uskalla.
Ja ääniäkin tuli sentään, eli ihmiset luottavat teihin. Hyvä!

Luultavasti seuraava tilaisuus saada torilla käydessään vilpittömän spontaanisti annettu ruusu tai grillimakkara, mainosnipun kera tosin, on vasta vajaan neljän vuoden päästä. Siinä välillä voi silti jännittää monia asioita:

• Minne luvattu uimahalli on rakennettu?
• Sijaitseeko se uudessa keskustassa, pilvenpiirtäjän katolla? 
• Onko velasta maksettavien korkojen määrä suurempi vai pienempi kuin tehottomuuden kustannukset?
• Entä onko velalla tai sen korollakaan lopulta väliä, se on kohta Turun murhe?
• Riittääkö veroprosentin nosto yhdellä per vuosi, vai keksitäänkö muita ratkaisuja takaamaan uusia mahdollisuuksia ja hyvä olo kaikille?

Blogia voit kommentoida kirjoituksen lopussa olevasta linkistä. Mielipiteitä voi edelleen lähettää myös Aloitelaatikon kautta.

Kuunteluoppilaana valtuuston kokouksessa

Maanantai 15.10.2012 klo 23.05 - Kristiina Sunell

Puhtaalla juomavedellä ja tietoteknisillä järjestelmillä on jotain yhteistä. Niiden tuottamiseen liittyvät kustannukset kovin usein ylittävät arviot, joskus moninkertaisestikin. Tämäniltaisessa valtuuston kokouksessa oli siis jotain kuunteluoppilaalle yrityselämästä tuttua. Turun Seudun Vesi Oy:n (TSV) alunperin 70 - 100 miljoonan euron kustannukset ovat nyt kaksinkertaistuneet. Ylityksiä paikataan aikaistetulla maksujen korotuksella.

Yksityistaloudet voivat säädellä omia laskujaan käyttämällä vähemmän vettä. Tässä tapauksessa säästely ei tuokaan mukanaan koko Naantalin laskun pienentymistä: osa korotuspaineesta aiheutuu juuri siitä, että vettä on käytetty 80.000 kuutiota ennakoitua vähemmän. Näin käyttökate - eli kaikesta myynnistä saadut tulot yhteensä - pienentyy, mutta Naantalin osuus yhteisestä vesilaitoksesta on edelleen alunperin sovitun kiintiön mukainen.

Oma roolinsa kustannusten kasvuun on vesilaitoksen aikaisemmin tehdyillä investoinneilla, jotka voidaan kirjanpidollisesti poistaa - eli kohdentaa hankintavuoden kuluja myöhempien vuosien tulokseen - vain, jos on tulosta josta nämä poistot vähentää. Toisin kuin käynnissä olevien investointien kustannukset, olisi saattanut ajatella näiden lukujen olleen tiedossa aikaisemmin tehtyjen hankintojen perusteella. Niiden pohjaltahan poistot tehdään, joten yllätyksenä niiden ei pitäisi tulla. Seudullisten yhtiöiden talouden hallinta kaivannee nykyistä enemmän huomiota.

Valtuuston alle tunnin kestäneen kokouksen lopuksi käsiteltiin esitettyjä ja uusia aloitteita.

Valtuuston esityslistat ja pöytäkirjat löytyvät kaupunkimme sivustolta, http://www.naantali.fi/paatokset/fi_FI/paatoksenteko/. Kokoukset ovat avoimia tilaisuuksia. Suosittelen lämpimästi!

Yllätyksiä?

Perjantai 12.10.2012 - Kristiina Sunell

Naantalin kaupunginvaltuuston kokous pidetään kaupungintalon valtuustosalissa maanantaina 15.10.2012 klo 18 alkaen. Valtuuston kokoukset ovat avoimia, joten niihin voi osallistua kuulijana.

Asialistalla on mm. vesimaksun korotus sekä lisäraha seutulippuun. Edellisessä kokouksessa keskusteltu talouden sopeuttamisteema saa jatkoa myös välttämättömien sosiaalimenojen lisärahoituksen tarpeen myötä.

Ikävää, että sopeuttamisen sijaan vain todetaan tapahtuneita asioita. Talousarvioiden ei pidä olla liian ruusuisia. Välttämättömiä menoja ei voi jättää pois budjetista vain toivomalla, että niitä ei tule. Jos tulot yliarvioidaan ja menot aliarvioidaan, on edessä niin sanottu "ainoa vaihtoehto" - eli lisävelan ottaminen.

Selitykseksi ei äänestäjille kelvanne toteamus "kun budjetointi on niin vaikeaa" tai "ainahan tämä ennakointi on sekavaa ollut".  Loppukevennyksenä talouskeskusteluille olen kuullut todettavan, että Turku ei onneksi kovin velkaista naapurikuntaa halua itseensä liittää. Naantalilaiset haluavat kuitenkin pitää saaristokaupungin itsenäisenä, ja sen edellytys on huolellinen taloudenpito.

Toivottavasti tästä on hyvä seuraavan valtuuston jatkaa.

Tarkoituksenmukainen talous

Perjantai 5.10.2012 klo 8.16 - Kristiina Sunell

Esitinpä pikakyselyssä epäreilun kysymyksen: miten talous tasapainoon? Tähän mennessä saamani vastaukset ja kommentit ovat kaikki hyviä, kiitokset niistä. Lisävelan ottamista ei kannattanut kukaan. Verojen korottaminen ei saanut ääniä. Omaisuuden myyminen ja palvelumaksujen korottaminen vaikuttivat epämieluisista vaihtoehdoista vähiten huonoilta.

Luultavasti, ja valitettavasti, taloudenhoidosta keskustellaan vielä pitkään. Vastaukset eivät ole yksioikoisia tai helppoja.

Omistaminen ei ole itsetarkoitus

Kannatan omaisuuden myymistä. Turhista ylläpitokustannuksista pitää luopua. Aivan kaikkien toimintojen hoitaminen asukkaiden varoilla ei ole sekään  tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi Kuparivuoren leirintäalue on kuudessa vuodessa tuottanut puoli miljoonaa euroa tappiota. Tällainen kaupungin harjoittama liiketoiminta ei lisää asukkaiden hyvinvointia, vaan aiheuttaa tarpeetonta velkaantumis- ja veronkorotuspainetta. On parempi antaa yrityksille paremmin luontuvat toiminnat niiden hoidettavaksi. Mielekkäämmät vaihtoehdot työllistävät ja tuovat tuloja. Niitä koskevia päätöksiä pitää kiirehtiä.

Kiinteistönvälitys ei kuulu kaupungin ydinosaamiseen. Vaikka näiden palvelujen ostaminen maksaa, on syytä käyttää yritysten palveluja jotta kiinteistöt saadaan tehokkaasti ja tuottavasti myytyä.

Eri palvelumaksujen tarkistaminen

Maksut terveyskeskuskäynnistä, venepaikan vuokrasta ja tontin lohkomisesta ovat vaikutuksiltaan täysin erilaiset. Joitakin maksuja voidaan laskea, toisia voidaan korottaa ilman kuntalaisen tai kunnan tilanteen kohtuutonta heikkenemistä. Kaikkein pienituloisimpien ja lapsiperheiden taakkaa ei pidä lisätä palvelumaksuilla, ei varsinkaan jos on kysymys perusterveydenhuollon palveluista.

Menot - mikä on kulua, mikä investointia?

Menojen leikkaaminen on yksi keino säästää. Tai tarkemmin määritellen, keino kuluttaa vähemmän. Säästäminenhän tarkoittaa tulovirrasta yli jäävien varojen laittamista talteen tulevan varalle. Mielestäni menojen tarkoituksenmukaistaminen merkitsee myös järkevien sijoitusten - myös lisäsijoitusten - tekemistä tarkoituksiin, jotka lisäävät hyvinvointia ja vähentävät kustannuksia tulevaisuudessa. Oheisen esimerkin lähde on Terveydenhoitajaliitto:

Kouluterveydenhoito 125 e/oppilas/vuosi. Laitos tai sijaisperhe 30.000 - 60.000 e/vuosi/henkilö. Työelämästä syrjäytymisen kustannus noin miljoona euroa/henkilö.

Inhimillisen kärsimyksen määrää ei voi edes rahassa mitata. Tämän laskelman perusteella voidaan - ja pitää - kouluterveydenhoitoon käyttää nykyistä enemmänkin varoja. On varmaa, että ensi vuoden alussa voimaan tulevan nuorten yhteiskuntatakuun järjestäminen tulee esille - toivon mukaan ennakoiden, ei reagoiden. Varojen käyttäminen tulevaisuuden turvaamisen tarkoituksiin on perusteltua, järkevää ja tarkoituksenmukaista, tulevat rahat siihen veronkorotuksista tai lainaamalla.

Syömävelan kasvattamista veroja korottamalla tai lisälainojen ottamisella ei sensijaan voi puolustella. Lainojen korkokulut vähentävät hyvinvoinnin tuottamiseen käytettävissä olevia varoja. Lisäksi lasku jätetään seuraavan - eli nuorten - maksettavaksi. Hyvinvoinnin ja palvelujen ylläpitäminen seuraava maksaa- periaatteella ei ole hyväksyttävää.

                                      *    *    *    *    *

Jos kysymys kuuluu "oletko valmis puoltamaan verojen korottamista?" on oma vastaukseni ei. Mikäli saan tilaisuuden esittää vastakysymys, on se miten saaduilla verotuloilla saadut lisävarat on tarkoitus käyttää.

Faktat pitää tunnistaa ja tunnustaa. Tärkein fakta on, että tulojen lisääminen sinänsä ei ole vielä vastaus mihinkään. Se on vasta hyvä keskustelun aloitus toimintojen ja palvelurakenteen sekä pitkäjänteisen taloudenhoitamisen kuntoon saattamiseksi tähtäävistä ratkaisuista.

Kyllä vai ei? Kysymyksiä ja vastauksia

Torstai 4.10.2012 klo 18.46 - Kristiina Sunell

Isot kiitokset kaikille sivuston kautta kysymyksiä lähettäneille ja pikakyselyihin vastanneille! Koska samat kommentit saattavat olla monen mielessä, tässä muutamia pohdintoja saamistani vastauksista ja kysymyksistä.

Vaikuttamismahdollisuudet

Ensimmäisessä tällä sivustolla olleessa pikakyselyssä kartoitettin naantalilaisten näkemystä omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa päätösten valmisteluun. Kokoomuksen periaatetta "Ole rehellinen" noudattaen, tässä kaunistelematon tilasto:Kukaan ei pitänyt mahdollisuuksiaan erinomaisina. Kukaan ei myöskään pitänyt niitä tyydyttävinä. Vastaukset vaihtoehdojen "välttävä" ja "huono" välillä jakaantuivat lähes tasan.

Näin on, jos siltä näyttää. Pitkään kuntapolitiikassa toimineet tuntevat kuntalain ja päätöksenteon järjestyksen hyvin tarkoin, mutta pelkästään protokollan ja prosessien noudattaminen ei vastanne asukkaan tarpeeseen. Kuntalainen voi aina tehdä aloitteen, joka käsitellään asianmukaisesti. Kaupungin sivustolta löytyvät nämä aloitteet, samoin kuin valtuuston kokousten esityslistat ja päätökset. Valtuuston kokoukset ovat avoimia tilaisuuksia, joita saa tulla kuuntelemaan aivan vapaasti. Osa nyt ehdolla olevista, jo kokeneista valtuutetuista pitääkin tätä kaikkea aivan riittävänä. Joidenkin mielestä kuntademokratia toteutuu, kun muistaa äänestää. Meidän poliitikkojen joukossa on myös niitä, jotka pitävät torikokouksia ajanhukkana.

Jääkö jotain puuttumaan? Ainakin keskustelu ja vuorovaikutteisuus. Mahdollisesti myös tilaisuus neuvotella, kuulla eri kantoja, ja puntaroida eri vaihtoehtojen hyötyjä, haittoja sekä valintojen pitkän aikavälin vaikutuksia. Minun mielestäni torikokoukset ovat tarpeen. Merkittävässä roolissa ovat myös eri yhdistykset - mm. Naantalin Vanhankaupungin Asukasyhdistys, Naantalin Kulttuuritaloyhdistys, ja monet muut - joiden kautta kannanottoja voi kanavoida. Toimivimmat ratkaisut ja näkökulmat jokaisessa asiassa eivät ole yksinomaan valtuutettujen, lautakuntien tai kaupungin viranhaltijoitten päässä.

Paras vaalikoneisiin liittyvä kommentti tuli kaverilta Facebook-sivuni kautta. " 66.2 % mutta kaikesta voi varmaan neuvotella". Juurikin näin.