Viestintä kuuluu kaikille

Tiistai 19.2.2019 - Kristiina Sunell

autot_kuuluvat_teille.jpg"Autot kuuluvat teille". Toistakin mieltä voi olla, onhan Suomessa edelleen paljonkin sanavapautta jäljellä. Mainos innoittaa tuottamaan lyhyestä lauseesta useita eri versioita sosiaalisen median lukemistoa piristämään, toinen toistaan hulvattomampia kuten "Taksit kuuluvat meille". Siinä oli tosin vaihdettu sekä henkilökuvaa, että puoluetta, mutta yhtäkaikki  - meemipajat intoutuivat. Lisäksi mielensäpahoittajat aktivoituivat kuin hipaisumiina konsanaan. Tästä voi repiä huumoria, stressiä, tai jotain siltä väliltä. Ja miksipä ei, varsinkin jos itsellä ei ole mitään omaa sanottavaa?

Osmo A.Wiio kehitti joukon Wiion laeiksi kutsuttuja väittämiä viestinnästä. Viestinnän ensimmäinen laki: ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.” Reaktioiden määrällä mitattuna "Autot kuuluvat teille" onkin erittäin onnistunut. Lause on lyhyt, joka sopii hyvin nykyiseen keskittymishäiriön ja kohinan piinaamaan some-maailmaan. Twitter välittää niin valtionpäämiesten kuin dosenttienkin kannanotot. Niihin vastaillaan ja niitä tulkitaan toisissa twiiteissä. Vaalisloganeissa onkin yleensä vain 2-3 sanaa. Minimalistisuudestaan huolimatta, tai juuri siksi, ne koskettavat monia. "Minä juon nyt kahvia" ja "puhun niin totta kuin osaan" ovat jääneet elämään ikimuistoisina repliikkeinä, vaikka harva muistaa mihin niillä aikoiinaan viitattiin. Silloin, kun ei vielä twiitattu. Nykyajan Kalevala saattaisi olla kokoelma lyhyitä, irrallisia lausahduksia ja someviestiketjuja. 

Opiskelukaverini tapasi hahmottaa väittämiä kysymällä niiden vastakohtaa.  Sen jälkeen hän kysyi mitkä olisivat väittämän vaihtoehdot. "Autot eivät kuulu teille". Hyvä - jos oletettaisiin näin, mitkä olisivat perustelut? 

Kirjoittajan mielestä autot - käyttövoimasta riippumatta - kuuluvat teille, toisinaan myös parkkipaikoille. Merelle ne sopivat huonosti.

1 kommentti . Avainsanat: vaalimainos, mielensäpahoittaja, viestintä

Valot, varjot

Keskiviikko 13.2.2019 - Kristiina Sunell

190210_akvarelli_sektoriloisto_kesken.jpg

Ensin värit ja valo, sitten varjot ja perspektiivi.

Kaikkia niitä tarvitaan, muutoin maisema menee tukkoon. Näin opettaa taiteilija Tapani Kiippa akvarellimaalauskurssilla. Hyviä neuvoja, ehkä ne pätevät elämään yleensäkin. Valo tulee aina jostain, kunhan pysähtyy katsomaan. 

Kännykkä jäi kai kotiin, mutta väliäkö tuolla. Eipä sitä kurssilla 190210_akvarelli_maalipaletti_kuva.jpgmihinkään tarvita. Pitää keskittyä olemaan tässä ja nyt, rajaamaan pois se mikä vain valuu yli. Pelkästään mustalla ja harmaan sävyillä pystyy rajaamaan esille tärkeimmät: valot, värit ja niiden tasapainon.

Taiteilijaa yhden kurssin käyneestä tuskin tulee, mutta varmasti oppii uutta. Toisinaan kannattaa varata aikaa jollekin aivan muulle, sille mitä ei osaa mutta mihin uteliaisuus houkuttelee. Pilvien piirtäjäksi, taivaanrannan maalariksi. 

1 kommentti . Avainsanat: kuvaamataide, akvarelli, vastoinkäymiset, ilo, mielenrauha, tyyneys, elämänilo

Huutolaisuus on historiaa - vai onko?

Tiistai 29.1.2019 - Kristiina Sunell

beach-elderly-love-160936.jpgHuutolaisuus oli 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle. Myös vanhuksia huutokaupattiin. Pienen korvauksen ja puutteellisen valvonnan vuoksi huutolaisen ylläpito oli usein huonoa.

Lain valvonnan ollessa lähes olematonta viranomaiset järjestivät huutokauppoja vielä 1930-luvulla, vaikka huutolaisuus lopetettiin virallisesti vuonna 1923.

Vai lopetettiinko sittenkään?

Voisi luulla nimen Esperi juontuvan hienosti ranskan kielen sanasta espoir, suomeksi toivo. Yrityksen nimi tuleekin lyhenteestä SPR, sillä hoivayhtiön historiasta löytyy Suomen Punaisen Risti. 

Esperin tapaus on nostanut aiheellisen kohun. Vanhustenhoidon heikko tila on ollut tiedossa jo kauan. Tyypilliseen tapaan nyt etsitään enimmäkseen syyllisiä. Syiden analysointi jää vähemmälle. Parin kuukauden päästä pidettävät eduskuntavaalit tuovat omat juonteensa keskusteluun, "julkinen hyvä, yksityinen paha"- lisämausteella, sotea ja maakuntamallia unohtamatta. 

Tarkoitushakuisuus ja vaalien läheisyys paistaa joissakin julkaisuissa, joissa jo jutun alkupuolella esitetään "Jo kauan on kuitenkin tiedetty, että yksityisissä hoiva-alan suuryrityksissä hoivan taso on usein heikko". Aivan näin yksioikoinen ei asia kuitenkaan ole, sillä henkilöstömitoitukset ovat suunnilleen samanlaiset julkisella ja yksityisellä puolella. Yksityinen sektori toimii jopa jonkin verran julkista paremmin. 

Esille nostettu Esperin lainakikkailu toimii näin: yhtiö ottaa omistajiltaan kiskurikorkoista lainaa. Yhtiö saa vähentää korkomenot liiketoiminnan kuluina ja näin keinotekoisesti alentaa verotettavaa tuloa. Valitettavasti tämä toimintatapa on kansainvälisesti toimivissa suuryrityksissä yleinen. Sitä käytetään melko laajasti jopa kuntien omistamien yhtiöiden verosuunnittelussa. Osakeyhtiölain mukaan yhtiön toiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen, lisäksi hallituksen velvoite on valvoa aina ensisijaisesti yhtiön etua. Ylihintaisen lainan ottaminen omistajilta on siis jo sinänsä yhtiön edun, mutta myös osakeyhtiölain vastaista. 

Mikäli vanhustenhoidon koko kenttä ja kaikki toimijat perataan lähi huolellisesti, kuten tarpeellista onkin, saattaa paljastua monisyisiä sidonnaisuuksia. Hoivayhtiöiden hallituksissa toimivat poliitikot ovat etuoikeutetussa asemassa. Heillä on sekä oikeus, että velvollisuus ohjata yhtiön toimintaa ja tutustua perinpohjin yhtiön toimintatapojen eettisyyteen. Yhtiöiden hallituksen jäsenten saamaa vaalirahoitusta voi kuitenkin pitää ongelmallisena: ovatko palvelujen ostamisesta ja myymisestä päättävät tahot samalla puolen pöytää? Onko oikein että verovaroin maksettujen palvelujen kustannusrakenteeseen sisältyy valituille puolueiden edustajille kohdennettuja vaaliavustuksia? Ehkä kukin voisi maksaa vaalikampanjansa itse, omilla verotetuilla kokouspalkkioillaan.

Hoivatoimialan valvonta on julkisen sektorin, kuntien tehtävä. Maakuntamalli voisi parantaa tilannetta vain, mikäli valvontaa tehostetaan - ja sen voisivat kunnatkin tehdä, samalla tai maakuntamallia alemmalla kustannusrakenteella. Käsiä tarvitaan ihmisten, ei byrokratian hoitajiksi. Kilpailutusta ei auta se, että ainoana kriteerinä on ostetun palvelun hinta. "Pienen korvauksen ja puutteellisen valvonnan vuoksi huutolaisen ylläpito oli usein huonoa." Näinhän käy, mikäli naisvaltaisella, matalapalkkaisella hoivatoimialalla pyritään alentamaan kustannuksia tinkimällä henkilöstömitoituksesta ja jopa asiakkaiden ruuasta. 

Suomi pyrkii näyttäytymään maana, joka vaalii jakamatonta ihmisarvoa ja -oikeuksia vähintäänkin erityisellä huolella, jopa globaalisti. Kotipesä ei ole kunnossa jos kaikkein heikoimpien, pitkän päivätyön tehneiden iäkkäiden kansalaisten huolenpidosta tingitään. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vastuullisuus, liikevoitto, valvonta, vanhukset, vaalikampanjat, turva

Sininen tupa ja teollisuusmaa

Sunnuntai 27.1.2019 - Kristiina Sunell

Ympäristö- ja rakennuslautakunnan asiat ovat poikkeuksellisen laajoja. Päätösten vaikutukset ulottuvat usein pitkälle tulevaisuuteen. 

Keskiviikon 30.1.2019 esityslista on mielenkiintoinen. 

Poliisi paikalle?

Velkuan Teersalossa on sininen ravintola-ja myymälärakennus. Se on ongelma, sillä rakennuksen kuuluisi rakennusviraston näkemyksen mukaan olla punainen. Muutosta takaisin alkuperäiseen väriin ei ole toteutettu annetussa ripeässä aikataulussa.

Seurauksena ehdotetaan uhkasakon lisäksi ilmoittamista poliisiviranomaiselle esitutkintaa varten. 

Onkohan tämä tarpeellista tai kohtuullista?

Hyvää huonompaa

Käsittelimme edellisessä, 12.12.2018 kokouksessa ympäristöviraston selvitystä asuinalueen vieressä sijaitsevan louhinta- ja murskaustoiminnan aiheuttamista ongelmista. Lupaehtojen vastaisesta toiminnasta oli kertynyt runsaasti valituksia.

Ympäristö- ja rakennuslautakunta merkitsi tiedoksi tilannekatsauksen ympäristölupien valvonnasta ja totesi, että valvontatoimet ovat olleet riittävät. Lautakunta totesi lisäksi, että 'EKP Oy ei ole noudattanut ympäristöluvan määräyksiä riittävän täsmällisesti, mutta on kuitenkin viranomaisten yhteydenottojen perusteella vastannut selvityspyyntöihin, teettänyt melumittauksia sekä korjannut tarvittaessa toimintaansa.' Asian käsittelyn aikana Kristiina Sunell esitti seuraavaa: "Päätökseen lisätään, että lupaehtojen toistuva rikkominen johtaa hallintopakkomenettelyyn tai muihin toimenpiteisiin". Esitykseni raukesi kannattamattomana. Lautakunnan mielestä lupaehtojen jatkuva rikkominen ei siis johtaisi edes mainintaan mahdollisista seurauksista. 

Särähtääkö sininen tupa Teersalon rannassa silmään pahemmin kuin murskepöly Viluluodon kodeissa? 

Keskiviikkona palattaneen 31.12.2018 mennessä toimitettuun suunnitelmaan murskaustoiminnan sisätiloihin siirtämiseksi. Käsiteltäväksi tulevat myös Turun Korjaustelakkaa koskevat lausunnot, mieluiten molemmat: joulukuun kokouksessa pöydälle jätetty sekä keskiviikon listalle tuotu toinen lausunto. Edellinen näytti jostain syystä unohtuneen esityslistalta. Ehtiihän tuon vielä pöydältä listalle poimia, joskin vaihtelevasti näyttää kiirettä pitävän. Romutettavien alusten purkusuunnitelma, joka tulee esittää neljä viikkoa ennen purkutöiden aloitusta, on vielä puutteellinen ja edellyttää täydentämistä monilta osin. 

Päivitys 31.1.2019: Suunitelma murskaustoiminnan siirtämisestä sisätiloihin edellyttää vielä toiminnanharjoittajan lisäselvityksiä, joten sen lautakuntakäsittely on vasta maaliskuussa. Romutettavien alusten purkusuunnitelmien puutteista jätettiin lausunto, mutta Turun Korjaustelakka olikin purkanut alukset jo ennen lautakunnan kokousta. Harmillista, sillä suunnitelmat olisivat olleet valituskelpoisia vielä kolmisen viikkoa. Selvityksestä selvinnee, miksi näin kävi ja mitä siitä seuraa. 

1 kommentti . Avainsanat: ympäristöluvat, rakennusluvat, valvonta, sanktiot, suhteellisuus, kohtuullisuus, hyvä hallintotapa, luottamus, luottamushenkilöt, lautakunnat

Kaavoitusohjelmasta

Maanantai 21.1.2019 - Kristiina Sunell

Kaupunginhallituksen konsernijaoston kokoustaa 21.1 päättämään kaavoitusohjelmasta. Naantali on muuttumassa vauhdilla, ja osa uusista suunnitelmista muuttaa pikkukaupungin luonnetta melkoisesti.

Asukkaiden kannalta mielenkiintoisimpia lienevät Kailon saari ja Lammasluoto. Kailon uimaranta on nyt kaikkien ilmaisessa käytössä, samoin Lammasluodon pieni metsikkö ja ranta.

lammasluoto_rakennuskorkeus.jpgAdressi Lammasluodon säilyttämisen puolesta keräsi yli 1000 nimeä. Sitä ei huomioitu. Välimeren jyrkillä rannoilla talot rakennetaan rinteeseen, mutta harvassa paikassa pidetään järkevänä rakentaa vesirajaan korkeita kerrostalo- merimuureja, kuten Meri-Naantalissa nyt olisi aikomus tehdä. Suunnitelmissa on hiomisen varaa, sillä tulvakorkeusvara (3 metriä) aiheuttaa melko tylyn näköalan Rantaraittia kulkeville. Kauan saavat piirroksessa kuvatut puutkin kasvaa 5-kerroksisen talon harjakorkeuteen yltääkseen. 

Taimonrannan suunnitelmia en ole nähnyt. Nykyinen veneiden talvisäilytys ei ole parasta mahdollista käyttöä ranta-alueelle. Toivon mukaan Taimon rakennussuunnitelmat ovat maltillisia.

Kailo on Muumien kotisaari. Siellä on nykyään tilaa myös niille, jotka eivät osta huvipuiston pääsylippua. Huolto- ja tavarantoimitusautojen pääsyä Kailoon on helpotettu yli 800.000 euroa maksaneella siltaremontilla. Matkailun tuomat tulot kattanevat kaupunkilaisten tekemän satsauksen ja kävijöitä riittänee, kun vain jokakesäiset pysäköintiruuhkat eivät muodostu pullonkaulaksi.

Leirintäalueen tilalle, Humaliston uusien kerrostalojen viereen suunniteltu rakentaminen ei ole kaikkialla ihastusta herättänyt. Laivanromuttamon läheisyys tuo oman mausteensa maisemiin. 

On hyvä että Naantaliin rakennetaan uusia asuntoja. Olisi myös hienoa jos uusien - ja nykyistenkin - asukkaiden käyttöön jäisi keskusta-alueen lähellä sijaitsevia merellisiä ja jopa uimakelpoisia ulkoilualueita. Ne ovat varmasti vetovoimatekijä myös niille, jotka muuttavat entisen linja-autoaseman puiston tilalle rakennettaviin kerrostaloihin. 

Toivon kaupunginhallituksen konsernijaostoon nimettyjen luottamushenkilöiden tekevän asukkaiden kannalta viisaita päätöksiä. Sekä Kailon, että Lammasluodon nopea poistaminen yleisestä virkistyskäytöstä olisi perin ikävä päätös.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kaupunkisuunnittelu, Lammasluoto, Kailo, ulkoilualueet, puistot, teollisuus, virkistyskäyttö, rantarakentaminen

31.12.2018 klo 18:00 - 1.1.2019 klo 02:00

Lauantai 29.12.2018 klo 17:17 - Kristiina Sunell

Jos "leipäjonojen maassa" pidetään yleisesti hyvänä ideana käyttää noin 20-25 miljoonaa euroa ilotulitusraketteihin, jotka on valmistettu Kiinassa ympäristöstä ja lapsityövoiman hyvinvoinnista piittaamatta, niin olkoon näin. 

Iloisista paukuista leviää ilmaan tuhti määrä raskasmetalleja, mutta ollaan puhumatta ilmansaasteista edes yhtenä päivänä vuodessa. Pientähän se on teollisuuden päästöihin nähden, joten asetetaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Silmäpolilla on taas tulossa kiireinen ilta. Tuskinpa se johtuu sinänsä ilotulitusraketeista vaan esim. vanhempien piittaamattomuudesta tai yleisestä tyhmyydestä, johon ei mikään valistus ole aikaisemminkaan auttanut, eikä auta. Kirjassa "Darwinin palkinto" on käsitelty aihetta laajemmin.

Innokkaimmat paukkujen kannattajat mieltävät lemmikit isompana haittana kuin ilotulitteiden aiheuttaman roskan ja metelin. Varmaankin vahtikoira voidaan korvata riittävällä määrällä ruutia, mutta paukkuraketti ei toimi yksinäisen seurana, saati apukoirana. Huvinsa kullakin. Ilotulitusraketteja voi olla paukuttamatta ja lemmikin voi jättää hankkimatta, sehän on jokaisen oma valinta. 

Vähimmäisvaatimus kuitenkin: jokaisen yli 10-vuotiaan pitää osata numerot. Aikuiset auttakoon sitä pienempiä katsomaan kellosta ja kalenterista milloin raketteja saa paukutella. Jos kellonajat eivät vielä ole aivan hallussa eikä jostain syystä kykene hahmottamaan päivämäärääkään - eivätkä kaveritkaan osaa auttaa - niin on parasta pysyä kaukana pyroteknisistä härpäkkeistä. Näin, jotta yksien ilosta ei seuraisi monien muiden surua.

Vähemmän itsekästä ja enemmän toisilta välittävää tulevaa vuotta aivan kaikille!

ilotulitus_ajat.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kiina, ympäristö, ilotulitusraketit, käytöstavat, lukutaito, ilonpilaaja, lemmikit, suhteellisuus

Rauhallista Joulua

Maanantai 24.12.2018 klo 15:23 - Kristiina Sunell

jouu_sininen_puu.jpg

Valoisaa ja turvallista joulua jokaiselle!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: läsnäolo, hiljaisuus, tunnelma, rauhallisuus, joulu

Mitä aiheuttaja maksaa?

Sunnuntai 16.12.2018 - Kristiina Sunell

 

Yhteismaan ongelma on tilanne, jossa vapaasti kaikkien saatavilla olevan resurssin ("yhteismaan") yhteiskäyttö johtaa sen ylikulutukseen. Kuluttaessaan vapaata resurssia kuluttaja saa sen hyödyn itselleen. Tämän resurssin kulumisen haitat jakautuvat kuitenkin kaikkien resurssin käyttäjien kesken. Teorian mukaan yksittäiset toimijat tavoittelevat omaa etuaan vastoin yhteistä hyvää, ja siten kuluttavat resurssin loppuun tai pilaavat sen kulutuksellaan.

"Yhteismaan" voi käsittää olevan mitä vain yhteistä hyvää - hengitysilmaa, merivettä tai melutonta asuinympäristöä. "Kuluttaja" tarkoittaa muutakin kuin yksityishenkilöitä tai - talouksia.

Lupa sisältää sekä oikeuden, että vastuun

Sanotaan ympäristöluvan olevan lupa pilata ympäristöä. Olen väittämästä osittain samaa mieltä: lupadokumenttien ensimmäiset sivut kuvaavat hakijan pyrkimykset ja perustelut hyödyntää ympäristöä saadakseen liikevoittoja. Jos kiireeltään ehti lukea monikymmensivuisia dokumentteja korkeintaan vain puoliväliin, saattaa toinen puoli totuudesta jäädä huomaamatta: lupaan liittyy myös ehtoja ja rajoituksia. 

"Fiksu hakija ymmärtäisi itse pyytää ympäristövaikutusten arviointia" 

jarvi_ranta_ilta_lapsi.jpgNäin tuumi lausuntoja antava viranhaltija. Fiksun mainetta on vaikea muuttaa rahaksi. YVA-menettely saattaisi maksaa ja voisi myös asettaa rajoituksia ympäristönpilaamisluvalle. Hyödyt olisivat kuitenkin merkittävät: näin vähennetään hallinnon ja muutoksenhakuportaiden työtä ja ympäristön kuormitusta, kuten Etelä-Suomen Aluehallintoviraston tiedote kertoo. Valistustyö saattaisikin vähentää valitustyön määrää. 

Myrkyllisiä aineita sisältävät hulevedet lasketaan suoraan mereen - miksipä ei, sillä niiden suodattaminen ja puhdistaminen aiheuttaisi kustannuksia. Murskauspölyn leviämistä vähentävä suojarakennus on päästöjen aiheuttajalle vaihtoehtoinen, vaikka lähistön muille yrityksille ja asukkaille suojaus olisi välttämätön. 

Aiheuttaja maksaa- käännetäänkö se ruotsiksi "kostar" vai "betalar"?

Näin teoriassa - entä käytännössä?

Käytännössä ympäristölupa kuitenkin vaikuttaa olevan nimenomaan lupa pilata ympäristöä, sen enemmittä korulauseitta. Useat kymmenet aiheelliset huomautukset ja toteamukset luparikkomuksista ovat vain...no, voihan niitä kokouskahvia hörppiessään ehkä kuunnella. Näin, mikäli on uskomista ympäristö- ja rakennuslautakunnan 12.12.2018 pidetyn kokouksen pöytäkirjaan: "Asian käsittelyn aikana Kristiina Sunell esitti seuraavaa: Päätökseen lisätään, että lupaehtojen toistuva rikkominen johtaa hallintopakkomenettelyyn tai muihin toimenpiteisiin. Ehdotus raukesi kannattamattomana." 

Ei johda. Näinkö se meni? 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmasto, Itämeri, ympäristö, päästöt, eettisyys, asumisterveys

Syistä seurauksiin ja siltä väliltä

Lauantai 8.12.2018 - Kristiina Sunell

Poliittisilla kriiseillä ja koulukiusaamisella on monia yhteneväisyyksiä. Yhden mainitakseni: vakavilla ongelmilla on taipumus pahentua nopeasti mikäli niihin ei puututa.

"Paheksumme ankarasti" ja todella jyrkkä "pöyristyneinä tuomitsemme" ovat tuttuja jo parinkymmenen vuoden takaa. Suomalaiset ovat aina rohjenneet avata sanaisen arkkunsa, kuten Spede jo kauan sitten havainnollisti. Ulkopolitiikassa olemme tottuneet vastaukseen "entä mitä sitten". Yritetään olla provosoitumatta paikannussatelliittien (GPS) signaalien häirinnästä, "kyllähän tämä tästä". 

Toisen puolustaminen on vähän monimutkaisempaa. Pikaisen riskiarvion jälkeen voi arvailla toisen puolustamisen kostautuvan itselle. Miksi vaarantaa omat kaupalliset tai muutkaan hyötynsä? Edellisessä kappaleessa mainittu ratkaisumalli otetaan siis tottuneesti käyttöön. Ajatellaan esimerkiksi Ukrainaa ja Krimin miehittämistä, joka vaikuttaisi olevan jossain kaukana käytävä sota. Tarkemmin harkiten: ehkä Ukraina ja muut valtiot toimisivat samoin mikäli osa Suomea joutuisi sodan ja miehitystoimien kohteeksi. Toisin sanoen, ne eivät toimisi mitenkään. "Laumasuojan" puuttuessa jokainen on yksin, olipa Asovanmerellä tai Itämerellä.

Helsinki ei ole keltaliivien Pariisi eikä palavien autojen Göteborg. Poliisi ja pelastustoimi saavat liikkua kivittämättä ja toimia yleisen turvallisuuden puolustajina, minne sitten vähäisiltä resursseiltaan ehtivätkään. Kolme itsenäisyyspäivän mielenosoitusten hakaristitunnusta herättivät kauhistusta. Mihin reagoidaan, mihin pyritään? Mietin kuluneiden kahden viime viikon tapahtumia ja mahdollisia syy-seuraussuhteita, tilanteen eskaloitumista. Toisaalta: Koskeeko tämä minua? Jos lenkille ei uskalla mennä eikä bussikaan juuri nyt houkuttele, voi tietysti pysyä kotona katsomassa hauskoja leffoja ikävien uutislähetysten sijasta. Näinkö? Toivottavasti ei.

Vaikuttaa selvältä että "pitää olla tarkkana" sopii huonosti "ei saa antaa pelolle valtaa"- ohjeen seuraajaksi. Nettipoliisi ei saanut suojeltua Oulun raiskausten uhreja, tuskin pystyykään vaikka nettipoliisin määrärahoja nostettaisiin vieläkin enemmän. Ankaran paheksunnan toimintamoodi on päässyt kroonistumaan Putouksen hokemien tavoin. Osa poliitikoista suree populismia - mitä termi sitten sanojan mielestä tarkoittaakaan - ja osa tunnistaa, ehkä jopa tunnustaakin tarpeen konkreettisiin toimiin turvallisuustilanteen parantamiseksi. Huonommat, spontaanit ratkaisut saavat vallan mikäli toimivia keinoja ei jostain syystä löytyisi. Laumasuoja tai sen puuttuminen on lainsäätäjän käsissä - vielä toistaiseksi.

Sari Essayah kiteyttää problematiikan tässä artikelissa varsin hyvin.

Kirjoittaja unohti jutun alusta pois vakiolauseen "Vastustan alueloukkauksia, eläinrääkkäystä, naisten, lasten, miesten ja vanhusten oikeuksien halveksuntaa, minkään ihmisryhmän diskriminointia, terroritekoja, välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä, luonnon tuhoamista ja kaikkea muutakin epäeettistä toimintaa".  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laumasuoja, turvallisuus, kriisitilanne, sota, aluevaltaus, yhteisöllisyys

Roskapostihelmiä

Keskiviikko 21.11.2018 - Kristiina Sunell

Huikea perintö kaukaiselta sukulaiselta ja pari nettilottovoittoa, lisänä muutama kirjaimellisesti uskomaton yhteistyötarjous. Poista, estä, poista, poista ...Työpäivän ensimmäinen kahvikupillinen kuluu siivotessa sähköpostilaatikkoa, maanantaisin menee santsikuppikin.
Kyllä, roskapostisuodatin on keksitty. Mutta myös roskalaatikon sisältö on ajoittain käytävä läpi, koska sinne toisinaan päätyy myös asiallisia ja tärkeitä viestejä.

tietokone_roskaposti2.jpegNettiroskien runsaudensarvi tuottaa aina uusia, toisinaan hulvattomiakin uutuuksia. Toistaiseksi "paras" sähköpostitarjous sisälsi ilmoituksen siitä, että toimiani on tarkkailtu, valokuvattu ja videoitu viikon ajan. Kaikki julkistetaan sosiaalisessa mediassa jos en maksa 2700 dollarin edestä bitcoineja. "You have 24 hours". Uhka vai mahdollisuus? Kauhea hoppu. Liian kallista. En maksanut. Nytpä saisin nähdä minne kännykän laturini edellisellä viikolla unohtui. Odottelen edelleen luvattua nettijulkisuutta.

Saapumistaan odottaa myös lahjoitusmiljoona, jonka toimituskustannukset olisi pitänyt suorittaa ennen luvattua pankkitilin täyttymistä. Ehdotin ystävälliselle lahjoittajalle tämän kulun vähentämistä suoraan lahjoitettavasta summasta. Saisipa siitä minun puolestani hyvän osan käyttää vaikka kyläkoulun rakentamiseen lahjoittajan kotimaassa jos ei tuntemattomalla ystävällä olisi vielä parempaa ehdotusta hyvän kierrättämiseksi. Sähköpostinvaihtomme päättyi siihen. Ehkä roskapostisuodatin nielaisi vastausviestin.

Kekseliäin näkemäni huijaus lähes onnistui. Sain yhdistyksen rahastonhoitajalta pahoittelevan viestin: ei ole mahdollista tehdä sähköpostitse pyytämääni kiireellistä tilisiirtoa ulkomaille, koska tilillä ei ole sellaista määrää rahaa. Eipä varmaankaan. Kyllähän minä sen tiedän. Sähköpostin lähettäjän nimi on hyvin helppo väärentää. Lähes tyydyttävällä suomen kielellä kirjoitettu viesti oli vähällä mennä täydestä. Voi vain arvailla mistä tämä belizeläis-puolalaiseksi paljastunut keppostelu sai ainekset. Yhdistyksemme nettisivuston yhteystiedot- osiosta löytyivät hallituksen jäsenten nimet, roolit ja yhteystiedot. Eivät löydy enää. Sivustolla on nyt vain yhteydenottolomake, joka ohjaa viestin edelleen useammalle hallituksen jäsenelle. Nyt ollaan piilossa koijareilta, mutta harmillisesti myös asialliset yhteydenotot vaikeutuivat.

Ylenpalttisesta määrästä markkinointiviestintää pitäisi voida vapautua tietosuojadirektiivin eli GDPR:n määräysten turvin. Niinpä pitäisikin. Ilmoituksen tekeminen tietosuojavaltuutetulle vie enemmän aikaa kuin perinteinen "estä/merkitse roskapostiksi-poista"- näppäily. Mainosviestissä tulee aina näkyä osoitelähde. Löytyyhän se: "Julkisesti saatavilla olevat tiedot". Kaikki viestittelijät eivät tule ajatelleeksi sivustolla julkisesti ilmoitetun tuotetuen sähköpostin olevan tuotetukea, myynnin osoitteen puolestaan myyntiä varten. Ostettu tai muilla keinoin saatu, alunperin aivan muuhun tarkoitukseen tehty vastaanottajien sähköpostilista saattaa vanhetessaan sisältää muutamia huteja.

"Tää on niin tätä, minkäs teet, ei voi mitään, hakuna matata*)" kuittaa arkipäivän pieniin ja keskisuuriin hankaluuksiin kepeämmin suhtautuva ystävätär. Onhan se näinkin. Roskapostit ovat haittaohjelmia pienempi riesa. Viruksiakin tulee vähemmän kunhan ei klikkaa roskaposteissa olevia linkkejä. 

*) Hakuna matata on swahilia ja tarkoittaa "ei huolta". Sanontaa käytettiin ensimmäiseksi ruotsalaisessa Bamse, maailman vahvin nalle- sarjakuvassa, sittemmin animaatioelokuvassa Leijonakuningas.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: spam, roskaposti, tietokone, tietoturva

Kävelyä, pyöräilyä, parkkipaikkoja ja shoppailua Naantalin keskuskadulla

Torstai 15.11.2018 - Kristiina Sunell

Kaupunki järjestää ilahduttavan paljon yleisötilaisuuksia, joissa esitellään asumiseen ja liikkumiseen vaikuttavia suunnitelmia. Torstaina 15.11 järjestetyssä Tullikadun liikennejärjestelyä koskevassa tilaisuudessa valtuustosali oli yllättävän täynnä. Maanantaina talousarviosta päättämään kokoontunut valtuusto ei saanut osakseen yhtä suurta huomiota. Ehkäpä siksi, että valtuustossa pääosin nuijitaan jo tehtyjä päätöksiä, yleisölle jää kuulijan rooli.

181115_katusuunnitelma.jpgSuunnitelmatilaisuuksissa puheenvuoroja käyttävät asukkaatkin, sekä asiasta että asian vierestä. Ja hyvä näin. Tullikatu, pienen Naantalin kauppakatu, on osa isompaa kokonaisuutta. Uusia kerrostaloja on tulossa 14, vanhoja rakennuksia puretaan. Asukasmäärä ydinkeskustassa kasvaa. Yhtäältä väkimäärän lisääntyminen tietää enemmän asiakkaita keskustan pienille putiikeille ja toimistoille, kunhan vain tilojen tarve huomioidaan rakennuslupien velvoitteissa. Mikäli purettavien rakennusten tilalle tulevien suurten kerrostalojen pysäköintipaikkojen rakentamisvelvoitetta vähennetään - kuten jo kävi entisen linja-autoaseman puiston tilalle nousevien kerrostalojen kohdalla - saattaa katujen varsilla olevien pysäköintipaikkojen vähenemisestä, samalla paikan tarvitsijoiden lisääntyessä, tulla ongelma. Joukkoliikennettä ei ole mahdollista rakentaa yhtä toimivaksi kuin isommissa kaupungeissa. Tullikadun putiikeissa asioivat pitävät lähellä olevaa parkkipaikkaa tärkeänä.

"Korttelien alla oleva pysäköinti lisää kaupunkikuvallisesti korkeatasoista puistotilan määrää, mikä lisää keskustan houkuttelevuutta ja tarjoaa viihtyisiä oleskelupaikkoja. Asemapäällikön rakennuksen ympärillä olevaa puistoaluetta laajennetaan ja siitä tulee asuntorakentamisen ja palvelujen rajaama kaupunkitila. Puisto tarjoaa tilaa leikkipaikalle ja pienimuotoisille puistotoiminnoille läpi vuoden." Näin mainitaan pari vuotta sitten arkkitehtuurikilpailun voittaman Taikurin Hattu- nimisessä luonnoksessa. Aivan näin ei näytä käyvän, joten kävelypainotteinen katu sen varrelle istutettavine puineen tuo tervetullutta vihreyttä. Tuoko se myös kävelijöitä, riippuu sekä siitä mitä kadun varrella on tarjolla, että siitä miten tälle kadulle pääsee. 

Nähdäänkö vielä visio, jossa kylmän nelikulmaisen torin alle louhitaan - tai Naantalissa kun ollaan, saveen kaivetaan - kaupungintalon alla olevan pysäköintihallin laajennus? Toriparkki Turun malliin? Aika näyttää.

Kirjoittajalla on noin 3 minuutin kävelymatka Tullikadulle. Siinä ajassa ei ehdi pohtia josko Naantalin keskustaan kannattaa tulla kauempaakin ostoksille ja kahvittelemaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikenne, kaupunkikuva, putiikit, viihtyisyys, käytännöllisyys

Naantali, taiteilijoiden kaupunki

Perjantai 26.10.2018 klo 7:45 - Kristiina Sunell

2018-10-24_18.44.15.jpgErik Rauthovin elämästä kertovan Taiteilija- näytelmän tiedotustilaisuus järjestettiin Naantalin Teatterissa 24.10.2018. Rauno Tirrin kirjoittama, taiteiljan tyttären Anne Aschan-Janssonin ideoima näytelmä on hieno ja aiheellinen kunnianosoitus impressionistille, jonka maalausten väripaletti on rohkea ja lämmin: hellepäivän taivaansinistä, lehmuksenkukan vihreää, viininpunaista, kypsää okraa, suklaanruskeaa. Taiteilijan teoksia on kuvattuna vuonna 1992 julkaisemassa kirjassa "Naantali, taiteilijan paratiisi" (ISBN 952-90-4340-6)

"Me tapasimme kellarissa sota-aikaan" kertoo rouva Virtanen, Rauthovin naapuri Rannikkoseutu-lehden artikkelin viimeisessä kuvatekstissä. Miksi kellarissa? Arvaukseni mukaan siksi, että kellarissa on suuri sauna, jonka ikivanha vuorolista on edelleen tallessa. Siinä on useita nimiä, joten sauna on ilmeisesti ollut naapuruston yhteisessä käytössä sota-aikana. Toinen arvaus liittyy siihen, että kellarikerroksessa on myös puuhella - valitettavasti sen hormi on jostain syystä muurattu sittemmin umpeen, mutta kellaria hieno hella koristaa edelleen. Kerrotaan, että talo rakennettiin vähitellen: ensin kivijalka sisustettiin asuttavaksi, sitten rakennettin varsinainen asuinkerros ja lopuksi vielä ullakkokerros.

Villa Rauthovi on tuttu: vanhempani kertovat minun lapsena vierailleen siinä isovanhempieni kanssa. Isoisäni, Erik Sunell, opiskeli aikoinaan myös Turun Piirustuskoulussa ja tunsi taitelijakolleegansa hyvin. Tuosta vierailusta muistan hyvin vähän, talon tuonnemmista vaiheista paljon enemmän. Villa Rauthovi on 90-luvun alusta kotimme, jonka kunnostustuksessa ja entisöinnissä pyrittiin säilyttämään värimaailman lisäksi mahdollisimman paljon alkuperäisiä elementtejä, kuten suuri taivaansininen seinä ja sen vieressä oleva portaikko. Talon kellarissa on useita Erik Rauthovin seinämaalauksia. Samaten kellarikerroksessa olevassa taitelijan kehyspajan seinissä näkyy hänen kädenjälkensä.

 
villarauthovi_portaikko.jpg
villa_rauthovi_lampojohdot.jpg

Naantali on taiteiljoiden kaupunki, yhä edelleen. Raimo Äijälä, Camilla Björkman, Pentti Koivikko, Heta Saarelainen, Kristiina Turtonen, Pirjo Viitanen...meillä on monta upeaa, kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettua ja arvostettua taiteilijaa. 

Taiteelle ja kulttuurille löytyy sijaa ajatuksissa, aktiiviselle Naantalin Teatterille jopa tilat Vapaa-aikatullin rakennuksessa. Tosin vain väliaikaisesti: rakennus tulee lähiaikoina väistymään uudisrakentamisen tieltä. Toiveissa on saada tilat myös jatkossa, niin Naantalin Teatterille, Kulttuuritalo-yhdistykselle kuin Taidemuseon Kannatusyhdistyksellekin.

Taitelija on näytelmä naantalilaisesta taidemaalarista Erik Aschan-Rauhtovista (1907-1967). Sovitus ja ohjaus on Teija Söderholmin. Lämminhenkinen tarina pyrkii välittämään ajankuvaa ja tunnelmia näiltä vuosilta. Näytelmä on Naantalin Teatterin tämän vuoden toinen ensi-ilta kaupungin 575-vuotisjuhlan kunniaksi. Ensi-ilta on lauantaina, 1.12. Lisätietoja sivustolta www.naantalinteatteri.fi, lippuja osoitteesta www.ideaticket.fi/naantalinteatteri. Lipunmyynti aukeaa myös Naantalin Teatterin rakennuksessa, Henrikinkatu 7, 40 minuuttia ennen näytösten alkua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuvaamataide, näyttämötaide, musiikki, kuvanveisto, Rauthovi

Kaupunkikuva muuttuu - uutta ja vanhaa

Perjantai 19.10.2018 klo 7:18 - Kristiina Sunell

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua. Ukko-Pekan sillan kahvilaa ei saada takaisin, mutta jotain historiallista ja kaupunkiin sopivaa on kuitenkin tulossa. Ja paljon muutakin.

Kaivokatu 11

130802_cafecentralvuosikortti.jpgOsoitteessa Kaivokatu 11 sijaitseva tontti on nimeltään Kias ja Anungi. Tontilla vuonna 1900 olleen Café Central-rakennuksen omisti neiti Ebba von Pfaler. Myöhemmin rakennetussa toisessa kerroksessa oli kesähuoneita.

1940-luvulla rakennuksen omisti Osuuskauppa. Huvilatyyppinen rakennus muuttui paljon: avarat verannat rakennettiin umpeen ja puiset seinät rapattiin.

Arla-nimen saanut rakennus sai jälleen uuden nimen 1970-luvulla. Tanssiravintola, legendaarinen Naantalin Hovi tuhoutui tulipalossa vuonna 2013. Kovin suurena menetyksenä sitä ei voi pitää, sillä jo Arlan aikana pilattu rakennus ei ollut varsinaisesti Kaivokadun kaunistus. Rakennusluvasta ja tontille tulevien rakennusmassojen sijoittelusta keskusteltiin pitkään mm. Naantalin Vanhankaupungin kaavan toteuttamistoimikunnassa. Tontin omistajan luovuttua suunnitelmistaan lopulta myytyä tontin Treevalle löytyi ratkaisu joka puuverhoiltuna sopii vanhankaupungin kuvaan paremmin kuin edellisen omistajan suunnittelema massiivinen kerrostalokokonaisuus. Naantalin Hovi säilyy nimenä tontille nousevassa uudisrakennuksessa.

naantalin_hovi.tiff

Havainnekuva rakennusyhtiö Treevan kotisivuilta

Tullikatu 17

bunkkeri_2017.jpg180531_bunkkeri1.jpg

Hesburgerin toiminnan kerrotaan alkaneen Bunkkerina tunnetussa rakennuksessa. Se poistui katukuvasta kuivankuumana kesänä 2018 melkoisten pölypilvien kera. Turun Sanomien juttu kertoo Bunkkerin purkamisesta. Linja-autoaseman puisto kaadettiin 19.10.2018.

Tämän kuun lopulla tontilta poistetaan pilaantunutta maata. Tällä kertaa ollaan huolellisempia - purkujäte tai pilaantunut maa ei tule leviämään ympäristöön. Tontille ja sen viereisen puiston tilalle rakennettavat neljä kerrostaloa eivät tule perimään Bunkkerin nimeä - ehkäpä ruotsalaisten prinsessojen nimet ovatkin markkinoinnin kannalta parempia.

naantalin_victoria.tiff

Havainnekuva TA-Asuntojen kotisivuilta

Kullakin aikakaudella on oma muotokielensä. Vaalea tai kellertävä kaakelipinnoite inspiroi torin laidan, Tuulensuunkadun vanhan virastotalon ja entisen S-Marketin rakennusarkkitehteja 70- ja 80-luvuilla. Toinen kauden muotisuuntaus oli keltainen tiili. Vuoden 2010 jälkeen suunniteltujen, yhdeltä puolen tiilenpunaisten ja toiselta valkoisten kerrostalojen ullakkokerrosten reunoissa olevat "taulutelevisioikkunat" tuovat lisää hyötyneliöitä, joskin tämä vallalla oleva formaatti ei silmää hivele. 

Ehkä lähiaikoina purettavien Tuulensuunkadun vanhan virastotalon, entisen terveystalon, Kesti-Maarian ja Tullikadun Osuuspankin rakennusten tonteille nousevien uusien talojen rakentamisen aikaan formaattia on päivitetty. Eri aikakausina valmistuneiden rakennusten kerrostumat tekevät kaupunkinäkymästä mielenkiintoisen ja elävän.

Kaivokadun ja Tullikadun kulmaan noin kolmen vuoden päästä valmistuvaksi suunniteltua liikenneympärää saattaisi tulla koristamaan lähistöllä aikoinaan sijainneen Prikikota- kaivon mallin mukaan tehty puinen kaivorakennus. Vanhan Naantalin rannassa sijainneen kylpylärakennuksen tornit, Ukko-Pekan sillalla olleen kahvilarakennuksen pyöreä muoto ja muiden jo katukuvasta hävinneiden talojen yksityiskohdat voisivat toimia inspiraationa tulevien uudisrakennusten ulkomuotoa suunniteltaessa.

prikikota.tiff

Prikikota sopisi hienosti uuteen suunniteltuun liikenneympyrään Kaivokadun ja Tullikadun kulmaan. 

 

2 kommenttia . Avainsanat: Naantali, Vallis Gratiae, liikenneympyrä, uudisrakennus, maisema, historia, kaupunkikuva

Laivanromutus: kolme sanakuvaa

Maanantai 8.10.2018 klo 17:13

181008_telakan_ymparistoluvasta_ote.tiff


181008_ote_ymparistoluvasta.tiff


Yllä otteita Turun Korjaustelakan 30.8.2018 myönnetystä ympäristöluvasta. Lupa liitteineen löytyy kokonaisuudessaan julkisesta AVI:n lupa-palvelusta www.avi.fi/lupa-tietopalvelu hakusanalla "Turun Korjaustelakka"

Alla ote aluspurkuliiketoimintaa harjoittavan Meriaura Oy:n Jussi Mälkiän kirjoituksesta Rannikkoseudussa 5.10.2018.

181005_jussi_malkia_rannikkoseutu.jpg

"Jatkossa toiveissa on saada romutettavaksi 150–200-metrisiä rahtialuksia, liiketoiminnan kehityspäällikkö Jukkapekka Sutela Meriaurasta sanoo." Etelä-Saimaa 20.10.2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: totuuden jälkeinen aika, tosiasiat, ympäristölupa, piittaamattomuus, ympäristömyrkyt, Itämeri

Vastine TS 28.9.2018 julkaistuun artikkeliin

Maanantai 1.10.2018 - Kristiina Sunell

180928_turunsanomat_huhumylly.jpgTimo Anttila kirjoittaa Turun Sanomien 28.9.2018 jutussaan ”Korjaustelakka uusii uivan telakkansa” yhteydessä ”Naantalissa on lietsottu keskustelua siitä, kuinka laivojen purkaminen tuo saastetta ja meteliä kaupunkiin. Yksi osa huhumyllyä on ollut, että purettavia laivoja hiekkapuhalletaan puhtaaksi”.

Kirjoitin juttuun vastineen:

Naantalissa päätösten valmistelu on avointa ja merkittävistä hankkeista käydään keskustelua. Pahoittelen mikäli luottamushenkilöiden käymä julkinen vuoropuhelu koetaan lietsomiseksi ja huhumyllyksi. Asukkailla ei ole muutoksenhakuoikeutta Turun Korjaustelakalle myönnettyyn lupaan telakan toiminnan olennaisesta muuttamisesta, joten luottamushenkilöille tulee runsaasti yhteydenottoja asian tiimoilta. Asukkaiden huoli jopa 250 metriä pitkien tankkereiden purkamisen ympäristövaikutuksista lienee ymmärrettävää.

Luottamushenkilöillä on vastuu perehtyä asioiden taustoihin ja niitä koskeviin dokumentteihin sekä hankkia lisätietoa viranhaltijoilta ja muilta asiantuntijoilta. Ympäristö- ja rakennuslautakunnalle toukokuussa esitetyssä materiaalissa todetaan: ”Laivojen purkutoimintaa koskevan meluselvityksen mukaan suurimpia melua aiheuttavia toimintoja ovat metalliromun kippaus varastokasaan ja hiekkapuhallus ja kuivausimuri” sekä vesistöön kohdistuvien päästöjen osalta ”Toiminnanharjoittaja on arvioinut vesistöön kohdistuvista vahingoista merkittävimmiksi häiriötilanteiksi hiekkapuhalluspölyn mereen leviämisen. ” Toimissa päästöjen vähentämiseksi ”Telakkatoiminnassa on hankalasti hallittavia hajapäästöjä toimintojen, kuten suihkupuhalluksen tapahtuessa ulkotiloissa. ” Edelleen ”Poikkeustilanteissa (toiminnan ollessa yöaikaan hyvin aktiivista ja käytössä on läpi yön useampi hiekkapuhallusyksikkö) yöajan keskiäänitaso on Käköläntien varrella muutamalla asuinrakennuksella raja-arvon 50 dB (A) tuntumassa”. Toimijan oman kuvauksen mukaan ”Hiekkapuhalluksesta mahdollisesti johtuva pölyhaitta pyritään hallitsemaan vesiverhoilla ja puomituksilla”. Haitallisia aineita sisältävä pöly siis laskeutuu mereen. ”Telakka-alueella muodostuvat hulevedet johdetaan kolmesta pisteestä mereen”.

Termit ”suihkupuhdistus”, ”suihkupuhallus” ja ”hiekkapuhallus” ovat ilmeisesti lupaan liittyvissä asiakirjoissa samaa tarkoittavia. Kyse lienee suihkupuhalluksesta rakeistetulla nikkelikuonalla eli OK-rakeella. Suihkupuhallusjätettä syntyy noin 2000 tonnia vuodessa. Oletettavasti purettavia aluksia tai niiden lohkoja ei puhdistettaisi lyijy-, tina-, arseeni-, sinkki-  ja kuparipitoisista pinnoista telakalla, mutta tätä prosessin kohtaa ei luvasta ilmene. Alusten purkaminen tapahtunee kaivinkoneilla ja polttoleikkaamalla, josta aiheutuvien ympäristöhaittojen yksilöinti pölyn ja muiden päästöjen osalta on maallikolle haastavaa.

Kenties mahdolliset huhut saavat alkunsa tiedon puutteesta, eivät avoimesta keskustelusta. Selkeä tiedon jakaminen onkin tärkein keino varmistaa asiallinen vuoropuhelu kaikkien toimijoiden kesken.

Kristiina Sunell, Naantali

3.10.2018 Turun Sanomissa julkaistu mielipidekirjoitus

1 kommentti . Avainsanat: aluspurkamo, laivanromutus, nikkelikuona, hiekkapuhallus, ympäristö, totuuden jälkeinen aika

Tuulisina öinä

Lauantai 29.9.2018 - Kristiina Sunell

180928_syyslyhty.jpgTuulen ääni peittää alleen kaiken muun. Oikeastaan mitään muuta ei olekaan. Aurinkokaupungin syksy on ruuhkaisen, kuuman kesän täydellinen vastakohta. Autio hiljaisuus tuntuu rauhoittavalta.

Mieli tekee lähteä meren rantaan kuuntelemaan aaltojen ääntä ja mastojen vanttien pauketta. Eipä se niin kaukana olisi, vanhankaupungin rannassa tai Lammasluodolla. Tuuli ulvoo ja sade ropisee peltikattoon. Ehkä tyydyn siihen, kaakeliuunin lempeään lämpöön ja lempivillasukkiini. 

Ruohonleikkuri siirretään vajan perälle ja lumilapio lähemmäksi ovea. Vene on vielä vesillä, toiveikkaasti odottaen vähän tyynempää päivää, ehkä aurinkoista hetkeä. Ehkä sellaista ei enää tule, tai ei aivan vielä. 

Tekemättömien töiden lista ei kasva tänään, joskaan se ei juuri lyhenekään. Mielessä soi klassikko Tuulisina Öinä. Syksy ei ole kärsimättömän lempivuodenaika.

Kevättä kohti!

 

1 kommentti . Avainsanat: syksy, valo, pimeys, värit, hiljaisuus, tuuli, meri, tyyneys

Strategia, lausunnot, arvot ja Itämeri

Keskiviikko 19.9.2018 - Kristiina Sunell

Uusi Naantalin strategia 2022- kirjanen jaettiin 19.9.2018 kokoontuneelle ympäristö- ja rakennuslautakunnalle. Strategian yhtenä arvona on ympäristö, keskeisenä kärkihankkeena sen tilan parantaminen, eli rantojen virkistysarvojen ja lähivesien laadun parantaminen sekä Itämerihaasteen toimenpide-ohjelman ja Naantalin ilmastotavoitteet sisältävä ympäristöohjelma.

Tällä kertaa esityslistalla on päätös valittaa tai olla valittamatta Humaliston ja Luonnonmaan asutuksen viereen sijoittuvan laivanromuttamon luvasta. Esittelijä ehdottaa luvan hyväksymistä sellaisenaan, sillä sen ehdoissa olisi otettu huomioon ympäristö- ja rakennuslautakunnan 15.5.2018 antamassa lausunnossa olevat seikat. 

  • Lautakunta edellytti työmaan olevan huputettu, jolloin myrkyllisiä aineita sisältävä hiekkapuhalluspöly ei leviäisi ympäristön ilmaan eikä mereen
  • Toimintaa ei pitäisi olla iltaisin, öisin, pyhien aattoina eikä pyhäpäivinä
  • Kaikki hulevedet tulee puhdistaa ennen niiden päästämistä mereen

On ikävää havaita että lupaprosessin kuluessa lautakunnan lausuntoa ei todellisuudessa ole huomioitu. Surullista on myös lukea esityslistan pohjaesitys, jossa muuta väitetään. Etelä-Suomen Aluehallintoviraston myöntämän luvan voi lukea tästä linkistä.

----

Päivitys ympäristö- ja rakennuslautakunnan 19.9.2018 kokouksen jälkeen:

Lautakunta katsoi että sen lausuntoon kirjattuja seikkoja ei pääosin oltu huomioitu. Näin:

  • Työmaa-aluetta ei nikkelirakeilla tehtävän hiekkapuhalluksen aikana huputeta eikä siis myöskään varusteta poistoilmasuodattimin, kuten lautakunta oli edellyttänyt. "Kovan tuulen" vallitessa hiekkapuhallusta ei tehtäisi; "kovaa tuulta" ei määritelty millään tuulen voimakkuuden tai sen suunnan määrittelyllä.
  • Toimintaa on ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä; "erityisen häiritsevää melua" aiheuttavaa työtä ei tehdä öisin; "erityisen häiritsevää" ei määritelty desibelirajoin tai muutoinkaan.
  • Saastuneita vesiä ei tarvitse suodattaa muutoin kuin öljyn osalta, joka lasketaan hiekkasuodattimen läpi; muut haitallisia yhdisteitä sisältävät vedet johdetaan asfaltille, jossa niitä "tarkkaillaan". Mitä tarkkailu tarkoittaa ja mitä sen perusteella tulee tehdä, jää epäselväksi. Hulevedet päätyvät mereen.
  • Melua sentään määrättiin mitattavaksi lähitalojen pihoilta - kolmen vuoden välein

itamerentila.jpgVaihtoehtoina olivat vain esityksen merkitseminen tiedoksi sellaisenaan tai luvasta valittaminen. Välimuotoja ei ole. Edes tankkerien - enimmillään 250 metriä pitkien - ja suurten risteilijäalusten purkamistapauksissa ei tulla huomioimaan sijoituspaikkakunnan, Naantalin, kantaa enää 1.10.2018 jälkeen, jolloin valitusaika umpeutuu.

Puheenvuoroja seurasi äänestys. Muutoksenhakua myönnettyyn ympäristölupaan kannattivat Kimmo Mäntysalo (kok), Ann-Mari Kymäläinen (sdp) ja Kristiina Sunell (kok).

Hävisimme siis 5-3.

Niin strategia kuin lausunnotkin ovat kuollutta kirjainta. Sitä ovat myös ympäristöluvan väljät ja tulkinnanvaraiset ehdot. Siinä olisi jo perusteita valitukselle.

Kuolleeksi julistaminen käy valitettavasti mielessä myös ns. Vihreän puolueen arvomaailman käytännön toteuttamisessa. 

Asiaan liittyviä kirjoituksia:

Etelä-Saimaa 20.10.2017 Blue White Eaglen purkajat löysivät yllättäen asbestilevyjä. Naantalissa purkaminen toteutettiin kuitenkin kiireessä aluetta suojaamatta 

Rannikkoseudussa 20.9.2018 julkaistu mielipidekirjoitus

Mikko Rönnholm (sd) 22.9.2018  "Romua PCB:n varjossa"

Saija Porramo (vihr)  25.9.2018 "Valittaako vaiko ei"

Vilhelm Junnila (ps) 28.9.2018 "Myrkynvihreää päätöksentekoa"

Kristiina Sunell 28.9.2018 "Välittääkö vaiko ei"

Urpo Lehtimäki 2.10.2018 "Unohtuuko päätöksentekijöitä asukkaiden etu"

Saija Porramo 5.10.2018 "Voiko välittämistä olla muukin kuin valittaminen"

Jussi Mälkiä 5.10.2018 "Laivankierrätystoiminnasta Naantalissa"

Vilhelm Junnila 9.10.2018 "Asukkaiden huoleen lähivesien tilasta tulisi suhtautua vakavasti"

Kristiina Sunell 9.10.2018 "Laivojen purkutoiminnasta"

SDP Naantali 17.10.2018: "Takapihana telakka"

 

Kirjoittaja on kokoomuslainen, joka on vähän vihreä, vaan ei myrkynvihreä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itämeri, strategia, meri, hiekkapuhallus, tina, arseeni, nikkeli, lyijy, kadmium, kupari, asbesti, meliorismi, tankkeri, risteilijä, laivanromutus, kierrätys, kustannustehokkuus, omatunto

Kouluverkko keskittyy

Maanantai 10.9.2018 - Kristiina Sunell

Valtuuston kokousten seuraaminen on mielenkiintoista, vaikka suurin osa päätöksistä on jo tehty kaupunginhallituksessa, lautakunnissa ja puolueiden välisissä neuvotteluissa. Parasta antia ovat - aloitteiden lisäksi - ryhmäpuheenvuorot, joissa perustellaan ryhmän kantaa. Perustelut saattavat olla varsinaista äänestystulosta mielenkiintoisempia.

koululaiset.jpg

Paras kuulemani, ja lähes kaikkien puolueryhmien toistama perustelu suurelle, keskitetylle  koulukampukselle oli terveellinen sisäilma. Toiseksi paras oli lasten kuljetusten helpottuminen: kun päiväkotitaapero viedään samalla kyydillä kuin ala-asteella oleva lapsi, pääsevät vanhemmat vähemmällä kuljettamisen vaivalla. Näin toki vain, jos aikataulut sopivat yhteen eikä autoja ole lapsia vaarantavaksi ruuhkaksi asti.

Korvaan pahasti särähtävä suuren koulukampuksen kannatuspuheenvuoro korosti arvotonttien vapautumista parempaan käyttöön. Mielestäni parhaat paikat tulee varata juuri lapsille ja nuorille, sen tärkeämpää käyttäjäkuntaa ei ole. Päiväkoti, sen koommin kuin koulukaan, eivät ole säilytyspaikkoja vaan oppimisympäristöjä joissa tulee viihtyä. 

Suunnittelun alkuvaiheen kriteereihin ja tavoitteisiin ei puolueiden puheenvuoroissa juurikaan palattu. Huomautettiin näiden kaavailujen lipsahtaneen vahingossa julkisiksi. Kouluverkkouudistuksen tavoitteena ovat jo lähtökohtaisesti tehokkuus ja raha: opettajien ajan tehokkaampi käyttö, mutta etenkin pienempi neliömäärä per koululainen. Toivon mukaan seurauksina eivät ole opetushenkilökunnan uupumus ja ahtaus. Harri Palomäen aloite hirsirakentamisen suosimisesta koulukampuksella on erinomainen; kustannussäästö-argumentoinnilla sitä ei ainakaan tule tyrmätä. Puheet terveellisestä ympäristöstä saisivat muutoin melko tyhjän kaiun.

Mikko Rönnholm ei saanut kannatusta toimenpide-ehdotukselle sitoutumisesta Kuparivuoren koulun säilyttämiseen vähintään vuoteen 2029 asti. Ehkä siksi, että kouluverkkouudistus on lopulta vain puite - jokainen päätös koulun lakkauttamisesta ja uuden rakentamisesta tehdään erikseen. Toki siten, että perusteluna tullee olemaan valtuuston hyväksymä kouluverkkouudistus. Ehkäpä vastaus tähän Kuparivuoren koulua koskevaan tuumailuun tulee löytymään asemakaavoituksesta ja lähitulevaisuuden rakennusluvista.

1 kommentti . Avainsanat: päiväkoti, ala-aste, suuryksikkö, sisäilma, tilantarve, opetus, mitoitus, arvotontit, valtuusto

Hyvää huonompi

Torstai 6.9.2018 klo 21:15 - Kristiina Sunell

 

Rantakaislikkoon ilmestynyt mopon moottori ja Särkänsalmen sillan viereiselle polulle hylätty mikroaaltouuni saavat miettimään ympäristön tilaa. Ihminen on laiska, kitsaskin. Kaatopaikalle vienti sujuisi lähes samalla vaivalla kuin tien vierustalle kippaaminenkin. Vähimmällä vaivalla pääsee tilaamalla jätteiden noutopalvelun. Vastuullisuudestaan pitää kuitenkin maksaa. Päätöksen voi jokainen tehdä henkilökohtaisen omantuntonsa mukaan.

Entä luottamushenkilön ympäristöomatunto päätettäessä yhteisistä asioista?

Naantalin ja Raision rajalla olevasta liikenneympyrästä avautuu näkymä Vanhan Vantotien rakennusjätevuorelle, joka sai alkunsa muutamia vuosia sitten myönnetystä luvasta säilyttää tontilla väliaikaisesti (noin vuoden ajan) pientä määrää (noin yhden perävaunullisen verran) mursketta. Aidat pullistelevat, mutta rakennusten purkujäte ei aivan vielä ole vyörynyt pellolle. Ongelmajätteiden kierrätyskaatopaikan toivoisi poistuvan maisemasta, mieluiten asianmukaiseen käsittelypaikkaan. Toivomista enempää ei yksittäinen epävirallisen kaatopaikan naapuri tai lähiseudun asukas voine tehdä. Näköjään mitään ei voi tehdä myöskään Raision tai Naantalin viranhaltija, luottamushenkilö eikä valvova viranomainen.

Epämiellyttävä aihe on myös juhannuksen jälkeisellä viikolla toteutettu Bunkkerin purku. Se meni kuten meni, kuulemma pieleen. Purkamisen lupaehtojen mukainen aloitusilmoitus toimitettiin vasta kun työmaa oli valmis ja melkoinen määrä betonipölyä oli jo helteisellä, kuivalla viikolla levinnyt kaupungin ydinkeskustaan. Rakenteissa olleen asbestin määrä lienee jossain purkajan arvioiman 350 kilon ja pois toimitetuksi kerrotun noin 1800 kilon asbestipitoisen jätemäärän välissä. Ilman laatu mietityttää, vaan pölyn laskeuduttua ei enää yskitä. Sateet huuhtovat loput jätepölyt mereen, keskustelu jatkuu ja jotain ehkä opittiin.

180906_strategiaa2.tiffVesialue Naantalin sataman ja Turun Korjaustelakan salmen välissä on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäväksi ja kemialliselta laadultaan hyvää huonommaksi. "Hyvää huonommaksi" on sitaatti ympäristöluvasta, joka mahdollistaa tankkerien ja risteilijöidenkin purkamisen ympäri vuorokauden hyvin lähellä asutusta. Purkutyömaan huputtaminen olisi kuulemma hankalaa, joten sitä ei tarvitse tehdä. Harmillisesti muitakaan Naantalin ympäristö- ja rakennuslautakunnan tämän vuoden keväällä lupahakemusta koskevassa lausunnossaan mainitsemia edellytyksiä ei katsottu tarpeellisiksi ottaa huomioon. Keskellä asutusta matkailukaupungissa sijaitseva laivaromujen purkamo vaatisi hyvinkin tarkkaa ympäristön huomioimista. Ehkäpä matala ja haavoittuva Itämeri ei ole Euroopan paras sijoituspaikka runsaasti ilmaa ja merta kuormittavalle toiminnalle. Tätäkään ei haluaisi ajatella, sen koommin kuin mahdollisia seuraavia Turusta tulevia ruoppajätteiden läjityksiä Rajakarille. Tai sitä, miten suurten alusten aiheuttamat pyörteet levittävät saastuneen ruopan ja muutkin haitalliset aineet pitkin Airistoa.

Yllämainittujen aiheiden sijasta tulisi ajatella Hinku- hankketta ja sen perusteluja Tavoitteena on pienempi määrä hiilidioksidipäästöjä Naantalissa. Hinku-verkoston toimenpiteissä mainitut asiat ovat kaikki hyviä ja kannattamisen arvoisia - niin aurinkopaneelien asentaminen kaupungin rakennuksiin kuin pyöräteiden kehittäminen ja monet muut ideat ympäristön kannalta mielekkäiksi investoinneiksi. Naantali on teollisuuskaupunki, jonka monipolttolaitos tuottaa energiaa koko seudulle. Olisiko päästöjen allokointi vain Naantalin osalle reilua? Pitääkö lupien noudattamista valvoa paremmin ja niiden rikkomista sanktioda? Onko terveellisen kasvisruokavalion lisääminen kouluissa kiireellisempää kuin terveellisen hengitysilman takaaminen päiväkodin lapsille? Ympäristö- ja rakennuslautakunta jätti 29.8 kokouksessaan Hinku-hankkeen pöydälle, sillä kokonaisuuteen perehtyminen vaatii aikaa. Sitä on nyt 19.9 asti. Tarvetta on laajemminkin ympäristön tilaa parantaville hankkeille sekä jo toteutettujen ohjelmien jatkamiselle. Tarvitaan tietoa ilmaa ja merta kuormittavien haitallisten päästöjen lähteistä ja käsitystä prioriteeteista, mitkä toimenpiteet kiireellisimpiä sekä mihin lisäresursseja tarvitaan. Näin, jotta strategian mukaisilla tavoitteilla on mahdollisuus toteutua huonoa paremmin.

luontojameri.jpg

 

2 kommenttia . Avainsanat: Itämeri, ympäristöluvat, meri, saasteet, asbesti, lyijy, PAH-yhdisteet, suhteellisuus, kiireellisyys, strategia, kuntapäättäminen

Pari viikkoa merilehmäpaimenessa

Torstai 19.7.2018 - Kristiina Sunell

180719_kaurakari_odottaa2.jpg"Working hard for something we don't care about is called stress; working hard for something we love is called passion" Simon Sinek

Runsaan kuukauden päästä tämä näkymä tulee olemaan erilainen. Kaurakarin lehmä saa takaisin korvansa, ilmeensä, utareensa ja häntänsä. Halkeamat korjataan, pintasementtikerros uusitaan. Karille talven aikana spontaanisti ilmestynyt telkänpönttö-viittamerkki- yhdistelmä saa poistua. Korjausten jälkeen teos huputetaan, jotta se kuivuisi riittävän hitaasti kestääkseen ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Kääritty teos avataan 23.8.2018 Naantalin täyttäessä 575 vuotta. Naantalin Taidemuseon Kannatusyhdistyksen projektista lisää tästä linkistä, päiväkohtainen loki puolestaan tätä linkkiä klikkaamalla.

Päivitys 23.8.2018: Entisöity elämänilon merimerkki on valmis

2018-08-23_19.09.28.jpg

2 kommenttia . Avainsanat: Kaurakari, elämänilo, meri, taide, restaurointi, ympäristötaide

Vanhemmat kirjoitukset »