Kreikkalainen talousihme

Tiistai 14.1.2025 - Kristiina Sunell

Meemit ovat netissä leviävä ilmiö, yleensä vitsi tai oivaltava ajatus. Kelpo naurut niistä saa, varsinkin jos tunnistaa meemin huumoriksi. Oheisen kuvan jo vuosia netissä kiertänyt meemi voi hyvinkin olla vitsiksi tarkoitettu, mutta voipa sen joku todestakin ottaa.

Kuvan taloustieteellisen ratkaisun keksijä ansaitsisi Nobelin palkinnon, ellei jopa Oscaria. Kreikassa seteli kiertää matkalla mitenkään kulumatta.

Alkuperäisestä satasesta jää Suomessa jäljelle perin vähän kun eri vaiheissa tilitetään arvonlisävero, maksetaan myyntivoiton vero, valmistevero, palkan ennakonpidätys, sosiaaliturvamaksu, sairaanhoitomaksu, YLE-vero ja eläkevakuutusmaksut. Näillä tuloillaan valtio ylläpitää sosiaaliturvaa, teitä, oppilaitoksia, terveydenhuoltoa ja valitettavasti myös ylimääräistä byrokratiaa.

"Verot valtion maksettavaksi" saattaakin toimia vain, mikäli verot maksaa jokin toinen valtio.

Valoisan joulun toivotus

Maanantai 16.12.2024 - Kristiina Sunell

Ja niin joulu joutui jo taas

Perjantai 4.10.2024 - Kristiina Sunell

Ärsyynnytkö suunnattomasti kun Santeri-eno tai Saimi-täti toteaa juhannuspäivän aamuna kesän olevan ohi? Älä suotta hermostu, sillä eipä aikaakaan kun saat maistella hänen tarjoamiaan joulukonvehteja. Se tapahtuu ennen kuin lehti puusta putoaa.

Saattaahan olla että Santeri ja Saimi ovat jouluihmisiä, sellaisia joilla on joulu ainainen. Ei siinä mitään, onhan joulu hyvän tahdon ja lämpimän mielen aikaa.

Syytä huoleen - jos ei itsellä, niin muilla - on vasta, kun etukenossa elämässään kiirehtivä alkaa olla harmiksi tai haitaksi. Salama-Santeri ei malta odottaa lentokoneen laskeutumista, vaan hyvissä ajoin alkaa kiskoa käsimatkatavaroitaan hyllystä. Kroonista kiireen tuntua poteva Sukkela-Saimi puolestaan ryntää rymisten ulos elokuvateatterista vihoviimeistään ennen lopputekstien alkamista. Kaikille saattaa tulla oikea kiire kun etukenossa elämäänsä kulkeva on ripeästi irroittanut veneen köydet laiturista ennen koneen käynnistymistä, polttoaineen tarkistamisesta puhumattakaan.

Pieniä murheita, vaan silti: elä hetkessä, siis tässä hetkessä. Ei menneessä, eikä tulevassa varsinkaan.

Kirjoittaja on ärsyyntynyt etukenohoppuilusta, joka taas tuli mieleen joulukrääsän ilmaannuttua marketteihin jo syyskuussa

Kyllä se lähtee

Torstai 26.9.2024 - Kristiina Sunell

Maali lähtee eduskuntatalon pylväistä pesemällä, sanotaan. Lähteehän se mistä vain, lopulta kovilla (ehkä ei niin ympäristöystävällisillä) kemikaaleilla. Mikä vain lähtee kunhan keinot keksitään. Demokraattinen päätöksenteko ei kuitenkaan toivottavasti lähde julkisuudenkipeällä hölmöilyllä.

Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi

Palaveripulla on kuivaa

Perjantai 13.9.2024 - Kristiina Sunell

Asialista vai esityslista? Entä jos listalla on sekä keskusteltavia asioita, että taustoistettuja esityksiä? Siitä jutusteltiin tovi jos toinenkin ennen asioihin tai esityksiin keskittymistä. Nähtävästi paikalla oli pari ekstroverttia valvojatyyppiä.

Jungin typologiaa mukaillen persoonallisuustyyppejä on neljä, eri yhdistelmät huomioiden kuusitoista. Jotkin ovat introverttejä, hiljaisia tyyppejä jotka istuisivat mieluummin itsekseen meren rannalla tai metsän kivellä kuin kokoushuoneessa. Ekstrovertti kaipaa vilinää ja toisten seuraa. Näin se menee, jos kovasti pelkistetään:

Sosiaalinen tyyppi osallistuu mielellään kokouksiin. Hänestä on mukava tavata ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia. Hän tuo esille erinäisiä ajatuskulkuja, joista osa saattaa jopa liittyä palaverin aiheisiin. Sosiaalinen tyyppi on ekstrovertti, verkottunut ja perillä hyvinkin moninaisten asioiden taustoista. Valitettavasti tämä tyyppi joutuu jakamaan ajankäyttönsä vähintään tusinan eri harrastuksen välillä. Palaveriin osallistuminen onnistuu, taikka sitten ei.

Taiteeseen ja kulttuuriin liittyvissä harrastuspiireissä enemmistö tai jopa kaikki kokoukseen osallistujat saattavat olla ideatyyppejä. Esityslista ja puheenvuoron pyytäminen ovat turhaa byrokratiaa. Ideaa pukkaa, mutta toteuttamisesta ja tekijöistä keskusteltaessa idealingot ovat jo viilettäneet seuraavaan paikkaan. Eipä se haittaa, koska kerran esitetyt visiot haihtuvat hetkessä kuin usva tuuleen. Nämä spontaanit tyypit keksivät kyllä taas uusia juttuja seuraavan palaverin ratoksi.

Valvojatyyppi toteaa (kovaan) ääneen jokaiseen ehdotukseen liittyvät mahdolliset ongelmat, huonot puolet ja valtavat haasteet. Hänellä ei ole esittää vaihtoehtoja, joten keskustelu lopahtaa siihen. Pienen hiljaisen hetken jälkeen siirrytäänkin seuraavaan torpedoitavaksi tulevaan asiaan. Sivuhuomautuksenaan valvoja kertaa aiempia epäonnistumisia, ihan vain muistin virkistykseksi. Näin varmistetaan että käsiä ei nouse kun tekijöitä kysytään. Esityslistassa olevat pilkku- ja kielioppivirheet korjataan valvojan opastuksen ja moitteiden kera.

Viimeisenä ja myöhässä kokoukseen tulee paikalle tutkijatyyppi. Taasen meni yllättävän paljon aikaa ennakoimiseen, pohtimiseen, puntarointiin ja analyysiin. Tutkijatyyppi tuskin pyytää puheenvuoroa. Miksi vaivautua? Ideatyyppi puhuu päälle ja valvojatapaus välihuutelee, joten antaa olla. Jos kuitenkin tarjoutuu tilaisuus esitellä laskelmia ja suunnitelmia hän tekee sen monimutkaisesti, mumisten ja äärimmäisen pitkästyttävästi. Muille tarjoutuu kätevä tilaisuus hakea lisää kahvia ja päivittää somea.

Eihän ihmisiä saisi lokeroida tällä tavalla. Eikä se näin suoraviivaista olekaan. Introverttina tutkijatyyppinä, moniin ja monenlaisiin kokouksiin osallistuneena teen sen kuitenkin.

Mummot toimistoille

Maanantai 8.7.2024 klo 20.58 - Kristiina Sunell

Muistatko nähneesi toimiston kahvihuoneen seinällä lapun "Äitisi ei ole täällä töissä"? Ajat muuttuvat. Kohta saatatkin nähdä ilmoituksen "Mummo päivystää tiistaisin ja torstaisin klo 09-11"

Idea on vallankin loistava. Toimistomummola pestaa nyt eläkeläisiä tuomaan syyn olla läsnätöissä. Mummo puolestaan vastaa muusta toiminnasta, on työpaikan sydän sekä olkapää. Hän keittelee kahvit, toimii astianpesukoneen pääkäyttäjänä, pyöräyttää perjantaipullat tai piristää maanantaiaamua keittämällä maistuvan puuron. Enpä mainosta toimistomummoja sen enempää, sillä lisää voi lukea tältä sivustolta.

Toimistoja on monenlaisia, vaan niin on mummojakin.

Oma Fammuni määräsi kiukuttelevan pikkutytön ulos verannalle mietiskelemään käytöstapoja. Hän vei ostoksille farkkukauppa MicMaciin, josta shoppasi myös itselleen kirkkaanpunaiset sammarit. Kerstin-fammu perusteli tiukkoja sääntöjä luonnonilmiöillä: jos irvistelee ja tuuli kääntyy juuri silloin, naama jää sitten lopullisesti sellaiseksi. Autotielle juoksemisen todennäköisin seuraus oli kuulemma pään halkeaminen kahdeksi kissankupiksi. Fammulla oli kissa, hänen täytyi siis tietää mistä puhui. Hänellä oli tapana sanoa "tack för mig, kiitos minusta". Fammu oli mahtava tyyppi, joten todella - kiitos hänestä. Hän olisi sopinut erittäin hyvin toimistomummoksi firmaan, jossa kaivataan riskienhallinnan asiantuntijuutta kuorrutettuna räväkkyydellä, rajoilla ja rakkaudella.

Vieno-mummerosta muistan orvokinsiniset silmät ja valtavan pitkät hiukset, yleensä nutturalla tai palmikolla. Hän tuoksui pullalle ja nauroi paljon. Mummero olisi helposti saanut pestin toimistolle kuin toimistolle, mutta varsinkin sellaiseen jossa kaivataan esimerkkiä ahkeruudesta ja kyvystä katsoa eteenpäin, ei jäädä menneitä möyhimään.

Itseäni en osaa arvioida. Lapsenlapseni Aukustin mukaan Mumma ei pelkää kummituksia. Totta. Ikäni on kuulemma noin 200 vuotta. Siitä huolimatta saattaisin oppia pelaamaan säbää nykyistä paremmin jos vain harjoittelisin. Hän lupasi valmentaa. Toinen pikkuisista puolestaan lupasi opettaa minut laittamaan ruokaa. Uskaltaisinko pyytää suositusta kummaltakaan? Toimistomummoa minusta tuskin kehittyy, mutta aika näyttää.

Kuvapankista löytyi sata ja yksi kuvaa mummoista, mutta yksikään niistä ei ollut toimistossa kuvattu. Löysin kuitenkin yhden kuvan mummosta ottamassa selfien työmatkansa varrella.

Ei kukkatauluja, mutta kuitenkin

Tiistai 18.6.2024 - Kristiina Sunell

Kukkatauluja en maalaa - niitä on jo maailma täynnä. Vihannekset ja hedelmät ovat eri asia, ovathan?

Akvarellejani on esillä Naantalin Taideyhdistyksen kesän 2024 näyttelyissä:

"Siniset taulut" Merimaskun Rantamakasiinin yhteisnäyttelyssä elokuun loppuun asti

"Sadonkorjuu" Café Art Akselissa, Naantalin torin laidalla, elokuun ajan kahvilan aukioloaikoina

Akvarelleista ja niiden maalaajasta sarjan Taidekertomuksia Naantalista osassa 5 "Kuvataiteiden moninaisuus Naantalissa 2000-luvulla". Kirjaa on myytävänä Pienessä Kirjapuodissa sekä Naantalin Museon myymälässä.

Akvarelleja esillä

Torstai 23.11.2023

Yllätys

Tiistai 14.2.2023 - Kristiina Sunell

Yhtä mieltä vai yhden mieltä?

Lauantai 28.1.2023 - Kristiina Sunell

Enemmistö päättää. Se on oikeudenmukaista ja demokraattista. Yhtä oikeutettuna ja perusteltuna voi pitää myös vaatimusta kahden kolmasosan määräenemmistöstä, jopa täyden yksimielisyyden edellyttämistä.

Selkeää? Kyllä, ehkä tai sitten ei.

Jaa, ei, tyhjiä, poissa

Joitakin päätöksiä voi olla vaikea puoltaa mutta hankala vastustaakaan. Etenkin vaalien lähestyessä eri puolueiden ja kansanedustajien äänestyskäyttäytymistä saatetaan seurata hieman tarkemmin. Kiusallisesta äänestyksestä pois jättäytyminen saattaakin olla tyhjää ääntä parempi, joskus jopa puolueen johdon suositus. Päätös tehdään annettujen äänten perusteella, joten taktinen poistuminen saattaa olla yksi keino vaikuttaa päätökseen siihen itse näkyvästi osallistumatta. Demokratiaan kai kuuluu tämäkin oikeus, joskin tällaiseen äänestämättömyyspäätökseen katsotaan liittyvän pelillisiä piirteitä. 

Lakiesitysten läpivieminen onnistuu hallitukselta kunhan rivit on ammuttu suoriksi. Puoluekuri rajoittaa yksittäisen kansanedustajan toimintaa, hallituskuri kokonaista puoluetta. Ei toki aina, mutta pääsääntöisesti. 

Hyvässä tapauksessa kansanedustajalle annetaan vapaat kädet äänestää oman mielipiteensä mukaisesti, kuten esimerkiksi Kokoomus onkin tehnyt. Viimeisintä EU-elvytyspakettia vastusti 10 kokoomuksen kansanedustajaa. Toimeentulotuen laajentaminen koskemaan myös laittomasti maassa oleskelevia jakoi myös kokoomuskansanedustajien mielipiteitä: 18 äänesti puolesta, 4 vastaan, yksi tyhjää ja 14 oli poissa äänestyksestä. Kummassakin asiassa päädyttiin hallituksen esityksen mukaiseen lopputulemaan. Yksittäisen kansanedustajan kannalla lienee silti myöhempääkin merkitystä. Kansalainen saattaa tulevissa eduskuntavaaleissa äänestäessään tehdä valintansa kansanedustajan äänestyskäyttäytymisen perusteella. Yhdelläkin äänestyksellä ja äänellä on merkitystä. Demokratia toimii.

Yksimielisyysparadoksi

Laajemmissa, kansainvälisissä päätöksissä yhdellä ainoalla äänellä saattaa olla jopa paljon suurempi merkitys kuin kaikkien muiden äänillä yhteensä. Yksimielisyysvaatimus voi avata täysin toisiinsa liittymättömillä asioilla kaupan käymisen, suorastaan basaarin. Unkari on tästä esimerkki. Turkki koettelee muiden NATO-maiden kärsivällisyyttä, mutta sitäkin enemmän Suomen ja Ruotsin selän notkeutta. 

Yksimielisyyden vaatimus vaikuttaa joissakin tapauksissa perin paradoksaaliselta. Käytännössä vähemmistö päättää etenemisestä, ja vähemmistö voi olla hyvinkin pieni, jopa 1/30. Voisiko olla enää epäjohdonmukaisempaa jos tarkoituksena on yhteisesti hyväksytty ja oikeudenmukainen päätös?

Kyllä voi, valitettavasti. 

"Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto on yksi Yhdistyneiden kansakuntien päättävistä elimistä. Turvallisuusneuvosto on YK:n elimistä ainoa, jonka päätöksenteko sitoo kaikkia jäsenmaita, mikä tekee turvallisuusneuvostosta korkeimman auktoriteetin kansainvälisellä areenalla." YK:n turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenillä (Iso-Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat) on veto-oikeus kaikkiin päätöksiin. Turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenmailla on oikeus estää minkä tahansa päätöksen syntyminen. Pysyvät jäsenet ovat myös tuomareita omassa asiassaan, sillä niitä ei jäävätä itseään koskevasta päätöksenteosta.

Yhdistyneiden kansakuntien edeltäjä, Kansainliiton neuvosto päätti erottaa Neuvostoliiton kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939. Enää pysyvän jäsenen erottaminen ei olisi mahdollista, sillä 1945 perustetun YK:n jäsenen erottaminen edellyttää yksimielistä päätöstä. YK:n peruskirjaa ei myöskään voida muuttaa ilman turvallisuusneuvoston päätöstä, johon siihenkin saa käyttää veto-oikeutta.

"Demokratiaa puolustetaan useinmiten sillä argumentilla, että se on vähiten huono olemassaolevista yhteiskuntamalleista."

Olisiko pitänyt

Maanantai 17.10.2022 - Kristiina Sunell

Riskaabelia - vai onko?

Riskien tunnistaminen, niiden toteutumisen todennäköisyys ja toteutumisen seuraus saadaan taulukoitua hienoksi matriisiksi jonka jokainen projektinhallintakurssin käynyt tunnistaa. Luennoilla hereillä olleet ja aiheesta kiinnostuneet osaavat sellaisen laatiakin. Netistä löytyy runsaasti esimerkkejä, laita hakusanaksi "risk probability impact matrix"

Pelkistettynä vaikka näin. Riski: auton alle jääminen pimeällä maantiellä kävellessä. Todennäköisyys: suuri. Seuraus: vammautuminen tai kuolema. Riski on arvioitu, valmista tuli. Tai ehkä ei aivan. Kysymys "entä sitten?" onkin jo jatkokurssin aihe  huomattavasti vaikeamman harjoitustyön kera. Mitä tehdä riskin toteutumisen välttämiseksi tai seurausten lieventämiseksi?  

Olisi pitänyt

Suomen valtion enemmistöomistuksessa oleva energiayhtiö Fortum ilmoitti syyskuussa 2017 aikomuksistaan ostaa saksalaisen Uniperin. Ennen Uniperin osakkeiden ostamista olisi pitänyt tehdä due diligence (riskiarvio) Ei tehty, kuten nyt vuonna 2022 todetaan riskien jo realisoiduttua. 

Riippuvuus Venäjän kaasusta, samalla kun luovutaan ydinvoimasta ja pyritään täysin irti fossiilisesta energiasta, saattaa olla iso riski. Saksan olisi pitänyt käsittää mitä riskejä siihen liittyy ja mitä voisi seurata. Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeesta sovittiin vain runsas vuosi sen jälkeen kun Venäjä oli miehittänyt Ukrainalta Krimin niemimaan ja aloittanut sodan Itä-Ukrainassa.

Eihän Suomen pääministerinä toiminut henkilö voi lähteä konsultiksi tai hallituksen jäseneksi venäläiseen pankkiin tai energiayhtiöön? Olisihan Ahon ja Lipposen se pitänyt aikoinaan ymmärtää aivan itse. Lipponen toimi putkiyhtiön lobbarina ja konsulttina vuosina 2008–2022, eli aloitti Venäjän hyökättyä Georgiaan ja pesti päättyi Gaspromin selvitystilaan 2022. Entinen pääministeri Esko Aho toimi Venäjän suurimman pankin, Sberbankin hallituksessa vuodesta 2016 vuoden 2022 kevääseen asti. Hän erosi tehtävästään ja kertoo haastattelussa hallituskauttaan olleen muutoinkin jäljellä enää pari kuukautta. 

Krimin miehittäminen oli ryöhkeä ja täysin lainvastainen teko. Olisi ollut helppo nähdä Venäjän jo vuosia itäisessä Ukrainassa käymän sodan pyrkivän luomaan maayhteys Krimille. Olisi pitänyt jo silloin puuttua Venäjän toimintaan paljon päättäväisemmin. Hyvinkin monen tahon olisi jo tuolloin pitänyt havahtua riskeihin ja arvioida suunnitelmansa uudelleen sekä päivittää mahdollinen riskiarvio. 

Ja niin edelleen. 

Olisihan voinut laittaa heijastimen hihaan heilumaan ennen kävelylle lähtemistä, tai jättää kokonaan lähtemättä. 

Niinmuttakun

Ehkä jonkinlainen riskiarvio oli näissä mainituissa tapauksissa tehty, mutta riskiä ei oltu tunnistettu tai sen toteutuminen todettu täysin mahdottomaksi. Kyseenalaistaja tai kritiikkiä esittänyt leimattiin pahanilmanlinnuksi tai russofobiaa potevaksi, idänsuhteiden vaarantajaksi tai muutoin vain tahoksi jonka mielipidettä ei ollut puoluepoliittisista syistä sopivaa kuunnella. 

Hyökkäys on paras puolustus, sanotaan. Jotkin tahot puolustelevat Ahon ja Lipposen toimintaa muistuttamalla Rosatomin valinnan Hanhikiven ydinvoimalatoimittajaksi olleen  Kokoomuksen projekti. Pekka Haavisto oli keskeisessä roolissa sähköverkkojen myymisessä Carunalle. Kyllä muutkin osaavat sössiä energiakysymyksissä. Niinmuttakun.

On autoilijan syytä jos ajaa pimeässä ilman heijastinta kulkevan päälle. Tahallisuuden aste riippuu tietenkin autoilijan puoluekannasta ja automerkistä. Sitäpaitsi naapurin Penakaan ei käytä heijastinta, ei hänellä sellaista ollut viime juhannuksenakaan kun terassilla istui.

Jälkiviisastelu voi olla hyödyllistä, tai sitten ei

Jälkikäteen tehty riskiarvio palvelee vain yhtä tarkoitusta: virheistä oppimista. Projektinhallinnan kurssin viimeiset luennot käsittelevät aihetta "lessons learned". Historialla on taipumus toistaa itseään mikäli jo tapahtuneesta ei opita mitään.

Toisten tekemien virheiden - olipa sitten kysymys valtiosta, puolueesta tai henkilöstä - repostelu oman erinomaisuuden korostamiseen vaikkapa vaalikampanjan vetonaulana ei hyödytä ketään. Ikävä, joskin yleinen keino se toki on jos ei oikein keksi omasta tai edustamansa puolueen toiminnasta mitään kehumisen arvoista eikä liian räikeästi valehdellakaan kehtaisi.

Toistenkin tekemistä virhearvioinneista tai arviointikyvyn vajaakäytöstä voi oppia. Sitä kutsutaan varautumiseksi.

Yritykset näkyville, tasapuolisesti ja selkeästi

Perjantai 7.10.2022 - Kristiina Sunell

"Tasapuolisuuden kanssa tarkkana" kirjoittaa Rannikkoseudun päätoimittaja Joni Koski 7.10.2022 ilmestyneessä lehdessä. Raision kaupunki julkaisee yrityksistä tehtyjä juttuja nettisivustollaan eikä niiden neutraalius aivan selkeää liene. Raja tiedottamisen ja markkinointiviestinnän välillä ei aina ole kovin terävä, mutta pääkirjoituksen mukaan sen väärällä puolella liikuttiin mainittaessa "myymälässä tuotteet on aseteltu selkeästi ja kauniisti koottain ja asiakasryhmittäin". Pääkirjoituksessa pidetään parempana toimia kuten esimerkiksi Yrityssalo ja julkaista yritysesittelyt elinkeinoyhtiön sivustolla.

Yritykset ja yrittäjät ovat kunnalle tärkeitä. Elinvoimaisuus on edellytys kaupungin kehittämiselle niin työpaikkojen, kuin asukkaille tarjottavien palvelujenkin vuoksi. Monissa kaupungeissa toimiikin elinkeinopoliittinen yhtiö, usein keskittyneenä valittuihin avaintoimialoihin tai - toimialaan. Osakeyhtiöittäminen ei kuitenkaan poista kaupungin omistamalta yhtiöltä siihen kohdistuvaa odotusta tasapuolisuudesta. Jonkin yhden yrityksen nostaminen esille on OK, kunhan kaikille suodaan sama kohtelu, kullekin vuorollaan.

Joni Koskin huomio liittyy taloudelliseen näkökulmaan: kaupungin suomalla näkyvyydellä yritys saa myönteistä julkisuutta laskennallisesti tuhansien eurojen edestä. Vuosikausia kestänyt erittäin edullinen, jopa ilmainen vuokra kiinteistöistä ja maa-alueista tai suosituimmuusasema kaavoituksesta päätettäessä ovat muutettavissa euroiksi vähintään yhtä helposti kuin ilmaisen mainoksen hyöty. Raisio ei kuitenkaan ole sopinut yksipuolista kilpailunkieltosopimusta yhdenkään yrityksen kanssa, joten jokaisella on mahdollisuus asettua Raisoon ja saada samaa näkyvyyttä. Raision kaupungin logossa tai viestinnässä ei ole jauhopussin sen koommin kuin loistoristeilijänkään kuvaa eikä kaupunki tietenkään maksa yhdellekään pienelle tai suurelle yritykselle siitä, että saisivat näitä mainostaa.

Jokainen kaupunki toimii omalla tavallaan. Raision toimintatavat kuitenkin kestävät vertailun naapuriinsa nähden, jopa selkeästi ja kauniisti.

Kirjoittaja toimi Naantalin Yrittäjien hallituksen jäsenenä vuosina 2013-2014 ja yhdistyksen puheenjohtajana 2016-2017

Hiljaisten enemmistö ratkaisee

Lauantai 1.10.2022 - Kristiina Sunell

Enemmistö on oikeassa. Ei se enemmistö, joka kokouksen jälkeen käytävällä tokaisee "kyllä minun niin teki mieli huomauttaa, että..." Ei sekään enemmistö, joka jättäytyy pois kiireellä säädettyä, tärkeänä pidettyä lakia koskevasta äänestyksestä.

Opportunismia selittänee peliteoriasta tuttu vangin dilemma. Itselle paras ratkaisu ei aina ole kokonaisuuden kannalta paras vaihtoehto. En tarkoita tällä puoluekurin vankia tai venäläisen toisinajattelijan kohtaloa, vaan mahdollisuutta jättäytyä katsomoon ja sieltä kannustaa kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopivaa kantaa. 

Rohkeus on yksilön kannata järkevää vain, jos moni muu on näkyvästi samaa mieltä. 

"Niin mafia kuin koulukiusaaminen ja totalitaarinen järjestelmä perustuvat pelkoon. Jos riittävä määrä pelottomia ihmisiä nousee pahuutta vastaan henkilökohtaisen riskin uhallakin, paha menettää asemansa." Eija-Riitta Korhola 25.9.2022

Vihreää vettä

Perjantai 29.7.2022 klo 20.57 - Kristiina Sunell

Turun Sanomien juttu "kaupunki kylpee sinileväpuurossa" on maksumuurin takana, mutta jo linkistä aukeava kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Menisitkö uimaan? Ei mennyt vuoden 2022 unikeko Jenni Haukiokaan. Perinteen katkeaminen on varmasti pienin murheista.

Blogikirjoituksessa Saaristomeri - on syytä olla huolissaan referoidaan Naantalin Ympäristöohjelman tausta-aineistoja, asukkaille tehdyn kyselyn tuloksia. Tavoitetta "Naantalin alueen vesistöjen tila on hyvä vuoteen 2027 mennessä" piti tärkeänä tai erittäin tärkeänä 90,3 % vastaajista. Tila kehittyy, mutta vain huonompaan suuntaan.

Miten tähän on tultu ja ennen kaikkea, miten tästä tilanteesta päästään pois? Kaupunki on nyt varannut 100.000 euroa merialueen tilaa parantaviin toimiin. Niitä voi ehdottaa vielä tänä viikonloppuna, heinäkuun loppuun mennessä.

Joitakin jo esitettyjä toimia soisi kierrätettävän, esimerkiksi Heikki Lindgrenin 9.12.2020 tekemää kuntalaisaloitetta Vanhankaupungin rannan hulevesien suodattamiseksi. "Pumppaamon kautta johdetaan 55 ha alueelta hulevedet mereen. Pumpatut vesimassat ovat nykyään mitoitussateen aikana keskimäärin 0,7 m3/s." 

Onko se paljon? On. Alueen laajuus on noin 78 jalkapallokentän verran ja yhdessä minuutissa hulevettä roskineen, saasteineen hulahtaa mereen 42.000 litraa.

Mitä tehdään? "Helsingin kaupunki on aloittanut pilotoinnin hulevesiritiläkaivojen suodatusjärjestelmän testauksessa. Siinä asennetaan yksittäisiin kaivoihin suodatinpussi kaivon suuaukolle mikä ottaa talteen mm. mikromuovihiukkasia. Odotamme Helsingin kokeilusta saatavia puhdistustuloksia ja käyttökokemuksia. Jos tulokset ovat lupaavia, suodattimia voidaan asentaa myös Naantalin hulevesikaivoihin."

Tuloksia odotellessa todetaan että hulevedet tulee viivyttää niiden syntysijoilla eli tonteilla. Näin ei kuitenkaan käy, sillä keskikaupungin uudet tontit rakennetaan ahnaasti täyteen ja pienet pihat asfaltoidaan tai kivetään. Siniviherkerrointa sovelletaan jo Turussa. Esitin muutama vuosi sitten sen käyttämistä myös Naantalissa, jolloin sitä luvattiin pilotoida uudella asuntomessualueella. Turkulaiset ilmeisesti havahtuivat asian tärkeyteen osittain siksi, että jätevesiverkostoon johdettavia viemärivesiä joudutaan ylijuoksuttamaan rankkasateiden aikana. Puhdistamo pumppaa Turun Sataman edustalle kaiken "ylimääräisen", sisältäen myös vessoista tulevat vedet ja tuotokset.

Meriveden laadun mittaustulosten näkyminen Naantalin kaupungin verkkosivustolla kuului myös Ympäristöohjelmaan kirjattuihin tavoitteisiin. Verkkaisesti etenee, mutta suhteellisen pienellä vaivalla hyvinkin kattavat tiedot saa luettua Turun seudun puhdistamon sivustolta, katso kohta Merialuetarkkailututkimukset.

Maatalouden syyllistäminen meren tilan heikkenemisestä ei faktojen valossa ole perusteltua. Toki Naantali kantaa huolta Askaistenlahdesta, jonka tila SYKE:n vesikartan mukaan on "tyydyttävä". Rannikkoseutu- lehti julkaisi 29.7.2022 ilouutisen: Hahdenniemessä ei ole sinilevää! Eipä sitä ole Naantalin satama-alueellakaan. Runsas määrä teollisuuden päästöjen sisältämiä myrkkyjä, kuten lyijyä ja kadmiumia, ovat liikaa sinilevällekin. Näillä alueilla meriveden laatu on kirjattu heikoksi eikä se enää täytä veden määritelmää, vaan on "voimakkaasti käsiteltyä". Hyvät ja huonot uutiset samassa paketissa.

Kirjoittaja harmistuu kuullessaan valituksia septitankkien tyhjentämisen maksullisuudesta vierasvenesatamissa  ja uhkailusta tyhjentää septin sisältö mereen, ihan ilmaiseksi. Jos ei halua osallistua jäteveden käsittelymaksuun, on parasta myydä vene pois ja nautiskella terassilla yksi iso olut. Se nimittäin maksaa suunnilleen saman verran kuin pari veneen septin tyhjennyskertaa. Meriluonto ja uimarit kiittävät.

Living next door to malice

Sunnuntai 17.4.2022 - Kristiina Sunell

Koronapandemian jälkeen tulee kuulemma "uusi normaali". Keväällä 2020 kulkutauti vaikutti olevan pahinta meidän elinaikanamme, kunnes Venäjä käynnisti "erikoisoperaation" naapurimaahansa Ukrainaan 24.2.2022. Sivistynyt maailma tuomitsi hyökkäyssodan. Maailmanpolitiikassa, ja etenkin Suomessa, todettiin olevan tarvetta idänsuhteen uudelleenarvioinnille. Mitä tämä ulkopolitiikan "uusi normaali" tulee olemaan, sitä ei tiedä kukaan - todennäköisesti ei Venäjäkään - mutta suomalaiset tuskin haluavat kokea Butshan ja Mariupolin asukkaiden kohtaloa.

Venäjän julmuuksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan tutkittaneen vielä pitkään. Myös talouspakotteet tulevat vaikuttamaan pitkään. Siinä missä suomalainen hamstrasi wc-paperia ja säilykkeitä maaliskuussa 2020 ja joditabletteja kaksi vuotta myöhemmin, venäläinen saa jatkaa jonottamista ja pulaa vielä vuosia, mahdollisesti vuosikymmeniä. Neuvostoliiton ajan vanha normaali palaa Venäjälle.

Suomella on yli 1000 kilometriä itärajaa. Vaihtoehtoja tulevaisuudelle on käytännössä vain kaksi: Valko-Venäjän kohtalo Venäjälle alistuneena etupiirialueena tai itsenäisenä läntisiin demokratioihin kuuluvana valtiona. Jälkimmäinen vaihtoehto edellyttää uskottavaa puolustusta sotilaallista uhkaa vastaan. Suomi ei yksin pysty siihen, eikä tulisi pystymään keskinäisellä tuella Ruotsinkaan kanssa. Rauhan edellytys on ainoastaan se, että hyökkäystä ei olisi kannattavaa aloittaa. Venäjän ei ehkä olisi ollut kannattanut miehittää Krimiä eikä laajemminkaan hyökätä Ukrainaankaan, mutta rationaalinen ajattelu ei kuulu diktatuureissa sen koommin lyhyen kuin pitkän aikavälin prioriteetteihin. 

Ryhtyykö Venäjä hakemaan "kunniansa" palauttamista jonkin Ukrainaa pienemmän rajanaapurinsa vapauden ja turvan kustannuksella? Se on vain ajan kysymys.

Pohjois-Atlantin puolustusliiton, NATO:n jäsenyyttä ei voida Suomessa enää vatuloida yhtään pidempään. Asumme pahuuden naapurissa, living next door to malice. Sitä tosiasiaa emme voi muuttaa. Voimme vaikuttaa vain siihen, miten suojaudumme uhkaa vastaan.

"Jos Venäjä laskee aseensa, sotaa ei enää ole. Jos Ukraina laskee aseensa, Ukrainaa ei enää ole"

Slava Ukraini!

Tiistai 1.3.2022

Talviunta

Sunnuntai 30.1.2022 klo 20.16 - Kristiina Sunell

Hiljaista kuin Naantalissa talvella

Väkeä olisi paljon jos Vanhankaupungin kaduilla näkyisivät kaikki Luostarikirkon mäellä ja pienillä kujilla kulkeneet aina 1200-luvulta asti. Kävellessään hiljaisella rannalla voi kuvitella kuulevansa askeleet, jossain vähän kauempana. Lähellä ujeltaa mereltä tuleva tuuli. Se pyörittää satunnaisia lumihiutaleita kuin hidastetussa tanssissa. 

Kysyin pienenä isoisältäni Ericiltä miksi salmessa näkyy juovia, mistä ne tulevat? Isoisä vastasi kapeikosta kulkeneen monta, monta laivaa, niiden jälkiä ovat. Huijasi kai, mutta mistäpä tiesin - ehkä pienillä lapsilla on enemmän mielikuvitusta kuin huumorintajua. Kun laiva häviää näkyvistä se on mennyt, ohi ja poissa. Peräaaltojen hiivuttua rannan kallioihin säilyy mielessä ehkä muistikuva jos laiva on erityisen hieno. Tulee seuraava laiva, uudet aallot. Menneet hetket jäävät talteen maalauksiin, kirjoihin, muistoihin, tarinoihin. Osa häviää, unohtuu. Mitähän isoisäni mietti piirtäessään tämän näkymän?

Merisali nukkuu nyt talviunta. Mielessäni näen Routamaan Heikin istumassa pöydässään tai katsomassa merelle Trapin parvekkeelta. Tauno Vintolan upeat valokuvat ovat tallessa kirjoissa ja postikorteissa vaikka Taunon Leica ei enää tulevia näkymiä tallenna. Mukavan naapurini Pentti Koivikon taulut ovat valmiita, viimeinenkin. Hienoja miehiä, joista jokaisen vaikutus ulottuu pidemmälle kuin heidän oma aikansa.

Keväällä käydään taas iltapalalla Niemen talossa, Nahkurin tuvassa tai Lottakahvillassa, jotka ovat kaikki sama paikka kuin nykyinen Uusi Kilta, siinä Tavasti Killan vieressä. Sisäpihalla on yksi Naantalin vanhimmista kellareista, keskiajalta peräisin. Mitähän aarteita siellä on aikoinaan säilytetty suojassa rosvoilta ja tulipaloilta? 

Lumi peittää pian tämänkin iltakävelyn askeleet. Jo muutaman viikon päästä, Tuhkamarkkinoiden aikaan Vanhakaupunki herää, ainakin muutamaksi päiväksi. Valoisa aika pitenee ja Kirkkopuiston valtavat puut saavat uudet lehdet, joiden väri vaihtuu heleän vihreästä tummaan, sitten keltaiseen ja punaiseen. Syksyllä ne lakaistaan pois. Elämää jokainen hetki.

Päätös Kailon saaresta

Torstai 30.12.2021 klo 15.05 - Naantalin Vanhankaupungin Asukasyhdistys ry

Tiedote Julkaisuvapaa 30.12.2021
Naantalin Vanhankaupungin Asukasyhdistys ry

Naantalin kaupunginvaltuusto päätti 3.2.2020 pitämässään kokouksessa 
enemmistön äänin tehdä Kailon saarta koskeva asemakaavamuutos, perustuen Muumimaailman kanssa vuonna 2017 tehtyyn sopimukseen saaren alueen käytöstä. Muutoksen myötä vapaassa käytössä olevat hiekkaranta, nuotiopaikka, tenniskenttä sekä luontopolut tulevat Muumimaailman liiketoiminnan osaksi.



Lautakunnat olivat esittäneet alueen käyttöä siten, että hiekkarannan 
pienempi osa ja nuotiopaikka voisivat jäädä edelleen sekä Muumimaailman 
asiakkaiden, että muiden saaressa ulkoilevien yhteiskäyttöön. Myös 
nuotiopaikan säilymistä ja Kailossa jo olevan saunan varmistamista 
asukkaiden käyttöön esitettiin. Naantalin Vanhankaupungin Asukasyhdistys 
ry toimitti keväällä 2020 hallinto-oikeudelle muutoksenhaun, jonka 
pyrkimyksenä oli vapaan alueen osan käytön jatkuminen. Hallinto-oikeus 
on 20.12.2021 tekemällään päätöksellä hylännyt muutoksenhaun.

Tehty valitus ei tuottanut toivottua tulosta. Naantalin Vanhankaupungin Asukasyhdistys pyrkii jatkossakin edistämään Naantalin ja erityisesti Vanhankaupungin viihtyisyyttä ja asukkaiden hyvinvointia. Siinä työssä yhdistys toivoo yhteistyötä myös Naantalin kaupungin merkittävällä tuella kehittyneen ja laajentuneen Muumimaailman kanssa.

--


Naantalin Vanhankaupungin Asukasyhdistys ry perustettiin vuonna 2011. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja kehittää Naantalin vanhan kaupungin asukkaiden yhteistyötä, edistää asukkaiden viihtyvyyttä sekä vaalia kulttuuriperintöä ja rakennuskannan ja ympäristön säilymistä.

Aiheeseen liittyvää:

https://www.kristiinasunell.net/blogi/2020/02/03/33152

https://www.sdpnaantali.fi/blogi/mita-muumit-eivat-kailosta-sanoneet/

https://www.kristiinasunell.net/blogi/2019/10/18/31906

https://www.kristiinasunell.net/blogi/2020/01/11/32881

Iloa jouluun!

Perjantai 24.12.2021 - Kristiina Sunell

Kenkälaatikko kuution kaveriksi?

Tiistai 14.12.2021 - Kristiina Sunell

Tullikadun ja Puistotien kulmassa olevan Birgitan talon - sen, jossa on kenkäkauppa Divas, Lähivakuutus ja Luontaistuote Jasmin - tuleva purkaminen on ollut tiedossa ainakin kolmisen vuotta. Mielipiteitä kysyttiin jo keväällä 2019, kuten hyvään ja avoimeen hallintotapaan kuuluu. Mutta oliko asukasyhdistyksen, Museoviraston tai ELY-keskuksen lausunnoilla vaikutusta ehdotettuun ratkaisuun?

Vanhankaupungin Asukasyhdistyksen kannanotto:

ELY-keskus toteaa kommenttinaan seuraavaa:

Muita, hyvinkin samansuuntaisia näkemyksiä löytyy teknisen lautakunnan 15.12.2021 pidettävän kokouksen esityslistan liitteestä.

Tekniselle lautakunnalle tuotava esitys näyttää tältä:

Alueelle haviteltu Naantalin Keskusaukio (oikeasti - aukio? tarkoitetaanko kenties Kaivokadun varren pysäköintialuetta?)  näyttäisi tältä:

                   
Naantall - Pohjolan Portofino

Näin mainostaa Visit Naantali, ja miksipä ei mainostaisi. Naantali on Suomen keskiaikaisista kaupungeista neljänneksi vanhin. Naantalin Vanhankaupungin rantaan, sen viihtyisyyteen, valaistukseen ja suojeluunkin on satsattu paljon. Mutta Naantali on, tai kaupungin pitäisi olla, paljon enemmän kuin turistien kolme kesäkuukautta ihailema Vanhakaupungin alue. Birgitan talo on tullut tiensä päähän, se on selvää. Tilalle pitää rakentaa uutta. 

Voisiko Portofino toimia inspiraation lähteenä? Yksityiskohtien, vaihtelevuuden ja värimaailman lämmön elävöittävä kaupunkikuva on huomattavasti kolkkoa ankeuden arkkitehtuurin kenkälaatikkoa kauniimpaa. Jospa sieltä pari elementtiä uskaltaisi poimia? Italiaan asti ei tarvitse mennä, sillä hyvinkin kauniita, epäkenkälaatikkomaisia kerrotaloja on aivan lähellä: Uolevi Raadenkadulla ja Aurinkotien varressa, Seurakuntatalon naapurissa. 

Aurinkokaupunki pystyy parempaan.

Lukuvinkki kaupunkikuvasta kiinnostuneille

PS: Tällaista on Portofinossa: