Tuulta ja tuuria

Keskiviikko 7.8.2019 klo 8:04 - Kristiina Sunell

ruori.jpgMoottoriveneilijälle tarjoutui viime viikolla ilahduttava tilaisuus kerrata purjehtimisen taitoja ja oppia lisää kokeneelta kipparilta. Kirkkonummen Kantvikistä pääsee kätevästi vaikkapa Jussarön saarelle, Hankoon, tai missä sitten viikon aikana haluaakaan käydä. Hyvin varustellussa 33-jalkaisessa aluksessa oli kaikki tarvittava, ja enemmänkin. Autopilottiin päätettiin olla koskematta -  eihän Atlanttia sentään oltu ylittämässä - ja karttaplotterin säätämisen sijasta luotettiin paperiseen merikarttaan. Hieman keskusteltiin siitä, onko tarpeellista pyöritellä karttaa keulasuunnan mukaan vai pitää sitä "pohjoinen ylös". 

"Tuuma vettä kölin alle", kuten Benefonin Jorma Nieminen aikoinaan toivotti merille lähtijöille. Sen varmistamiseksi tehtiin aamuisin reittisuunnitelma vaihtoehtoineen: tuulen suunta, missä voidaan kääntyä, millä väylillä riittää tarvittava parin metrin syvyys, miten pitkä legi voidaan kulkea vielä valoisaan aikaan. Tarvittiin hieman enemmän mietintää kuin mihin moottoriveneellä olen tottunut. Purjeilla mennään aina kun voidaan, onhan hiljaisuus ja kiireettömyys ylellisyyttä josta harvoin pääsee nauttimaan. Näin, vaikka toimistotyön laiskistamalle nopeat vendat ja rivakat halssin vaihdot tarjosivatkin ajoittain yllättävän paljon hyötyliikuntaa, ja hyvä niin.

190802_kristiina_purjevene_kannella.jpg

Turunmaan saaristoon tottunut huomasi nopeasti eroja idemmällä merialueella sovellettavista kohtaavien alusten väistämiskäytännöistä. Sääntöä "väistetään oikealle, paapuuri vasten paapuuria" noudatetaan Saaristomerellä melko hyvin, mutta Uudenmaan rannikolla, jopa kapeilla väylillä, hieman harvemmin. Mennään sieltä mistä näyttää mahtuvan. Windexin tuijottelun sijasta oli syytä keskittyä arvioimaan mistä vastaantulija aikoo puikkelehtia. Läheltä joskus pyyhälletään, vauhdilla, iloisesti morjestaen. Purjeveneen kajuutassa kaikki kiinni sitomaton kolisee hetken, varsinkin jos ei voi kääntää keulaa aaltoja vastaan. Muutama vauhdikas veijari kulki ilmeisellä tuurilla lateraalimerkkien väärällä puolella, ehkä perinnereittiä jota tällainen ulkopaikkakuntalainen ei tunne, tai ei tohdi kokeilla. Tähystäjillä riitti jännitystä.

Kellään ei ole tarkoitus tahallaan aiheuttaa toiselle harmistusta tai vahinkoa. Rantautuessa kaveria autetaan aina, pyytämättäkin, ja melkoisen täydessä vierasvenesatamassa tehdään tilaa tulijalle.

purje.jpgKotiin palatessa ensimmäinen silmiin osunut uutinen oli lauantaina Airistolla tapahtunut onnettomuus. Onnettomuustutkimuskeskus OTKES selvittää mistä turma johtui, mitä opitaan jotta vastaavaa ei enää tapahtuisi. OTKES'in raportteja käytetään materiaalina mm. Suomen Meripelastusseuran päällystökoulutuksessa. Pelastustoimia harjoitellaan käytännössä useita kertoja vuodessa.

Aluksella olevan VHF-radion käyttämiseen tarvitaan kurssi ja SRC-lupa. Jopa 20-metristä ja koneteholtaan suurta alusta saa kuitenkin ohjata miehistö, jolla ei ole kokemusta tai käsitystä navigoinnista, tähystämisen tärkeydestä, merenkulun turvalaitteista, väistämissäännöistä tai merikartan lukemisesta. Vieläkö siis tarvitaan yksi näyttökoe tai perehdytys lisää? Kyllä, rekisteröitävän kokoisen ja tehoisen aluksen päällikkönä toimivan pitää hallita vähintään merenkulun perustaidot. Merimiestaidot eivät ole synnynnäinen luonnonlahjakkuus, vaan ne opitaan. 

Kirjoittaja toimii vapaaehtoisena meripelastajana Naantalin ja Paraisten meripelastusaluksilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: merimiestaito, hyvä merimiestapa, turvallisuus, purjeet, saaristo, purjevene, moottorivene

Ars longa

Tiistai 16.7.2019 - Kristiina Sunell

Musiikkijuhlat, kesäkauden avaava Naantalin Venemessut, presidentin kesäasunto Kultaranta, Kailon Muumit ja ainoa oikea Unikeko, sitä on Naantali. Kesäkaupunki on lisäksi paljon muutakin: täällä asuu ja vaikuttaa edelleen huomattavan paljon kuvataiteilijoita asukasmäärään suhteutettuna. 

Tänä vuonna 20- vuotisjuhlaansa viettävän Naantalin Taidemuseon Kannatusyhdistys ry:n sääntöihin on jo perustamisvaiheessa kirjattu "tarkoitus edesauttaa Naantalin taidemuseon perustamista ja tukea sen toimintaa tavoitteena edistää taiteen tuntemusta ja harrastusta sekä pitää vireillä yleistä mielenkiintoa taiteeseen." Tavoitetta voi luonnehtia visioksi. Ollaanko perillä vai vielä matkalla? Tekeillä olevaan juhlavuoden historiikkiin on runsaasti aineistoa. 

Omia seiniä yhdistyksellä ei ole. Jokakesäiset näyttelyt - tänä vuonna niitä on jo kolme erilaista - tuovat kuvataidetta esille, avoimina ja kaikille ilmaisina tapahtumina. Tavoite on jo omalla tavallaan saavutettu, yksittäistä rakennusta laajemmin ja näkyvämmin. Kuvataide on läsnä Naantalin aukolla sijaitsevalla Kaurakarilla jopa ympäri vuorokauden, jokaisena päivänä. Teoksiin voi tutustua Merimaskun Rantamakasiinin vierasvenesatamassakin. Rantamakasiinin lisäksi monet yhteistyötahot edesauttavat taiteen tuntemusta ja yleistä mielenkiintoa, tästä heille suuri kiitos. Yhteisöllisyydellä ja yhteistyöllä saadaan aikaan paljon.

Teoksiin liittyy tarinoita. Liittypä tähän galleriatilaankin tarina. Rantamakasiinin ullakkotilan väliseinät purettiin, näin tilaan saatiin luonnonvaloa ja merinäkymät esille. Pääosin näistä purkumateriaaleista tehdyt näyttelyseinät rakensimme yhdessä taiteilija, kuvanveistäjä Raimo Äijälän ja teollisen muotoilun professori Juhani Salovaaran kanssa. Taiteilijahan on tarvittaessa oivallinen lankkumaalari ja täsmällinen timpurikin. 

RANNIKKOSEUTU.FI
Kesti-Maarian Kesä 3- näyttely on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 12-16 aina 28.7.2019 asti.
Merimaskun Rantamakasiinin näyttely on avoinna päivittäin, Rantamakasiinin aukioloaikoina, 31.8.2019 asti.
Merimaskulaisen Harro Koskisen teoksia esittelevä taidenäyttely avautuu Naantalin Taidehuoneella 23.7.2019.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuvataide, yhteisöllisyys, Naantali, lankkumaalari, taidemaalari, elämänilo

Ympäristöohjelma valmistumassa

Perjantai 7.6.2019 - Kristiina Sunell

Ympäristöohjelman luonnos esitellään ympäristö- ja rakennuslautakunnalle 12.6.2019. Vision 2030 mukaan Naantali on tunnettu ympäristövastuullisuudestaan. Haastava tavoite, johon tulee ehdottomasti pyrkiä, ja jonka saavuttaminen pitää varmistaa riittävällä resursoinnilla ja aidosti konkreettisilla toimenpiteillä.

Asukkaat saivat osallistua ympäristöohjelman laatimiseen sekä järjestetyssä avoimessa työpajassa, että vastaamalla kyselyyn.

Kysymykseen "Oletko huolissasi Naantalin luonnonympäristö tilasta ja sen tulevaisuudesta" vastasi yli 430 kuntatalaista - ennätysmäärä, sillä kyselyihin ei useinkaan satoja vastauksia saada. Vastaajista 71,7 % oli huolissaan. Näistä "jonkin verran" yli kolmannes vastaajista, paljon joka viides, ja erittäin paljon huolissaan oli 14,1 % Tämä kertoo ohjelman, mutta varsinkin toimenpiteiden tärkeydestä.

Huolesta ja pyrkimyksestä parempaan kertoo myös Naantalin kaupunkistrategia 2022: Naantalin kaupunkistrategia 2022:ssa ”Kasvavan ja vetovoimaisen Naantalin” kärkihankkeen alle on nostettu yhdeksi kärkitoimenpiteeksi ”rantojen virkistysarvojen ja lähivesien laadun parantaminen sekä Itämerihaasteen toimenpideohjelman ja Naantalin ilmastotavoitteet sisältävä ympäristöohjelma”.

Nykytilan kuvaus kertoo: "Saaristomeri voi nykyisin huonosti. Rehevöityminen on johtanut näkösyvyyden huomattavaan heikkenemiseen, millä taas on suoria vaikutuksia muun muassa vesikasvillisuuteen ja kalastoon. Sinileväkukinnot ovat nykyisin jokavuotisia ja paikoittain voimakkaitakin. Naantalin merialueet ovat ekologiselta tilaltaan tyydyttävässä tai huonossa tilassa. Naantalin sataman edustan merialue on tributyylitinan osalta Suomen saastunein."

150806_rantamakasiinin_laiturilta.jpgPainotukseen nähden vesistöjen tila korostuu ympäristöohjelman luonnoksessa varsin vaatimattomasti. "Kaupunki voi osaltaan vaikuttaa paikallisesti mm. siihen, että maankäyttö ei lisää vesistöjen ravinnekuormitusta entisestään, että asumisen ympäristövaikutukset minimoidaan esimerkiksi jätevesien asianmukaisella käsittelyllä, ja että asukkaat ja turistit toimivat alueella luontoa kunnioittaen eivätkä roskaa vesistöjä." Tämä on hyvä alku. Luonnosversiossa teollisuus on vielä jäänyt pois - teollisuuden hulevedet lisäävät meren myrkyllisten aineiden kuormitusta, joista tributyylitinan lisäksi kadmiumin ja arseenin pitoisuudet ovat merkittäviä. Toimenpiteenä esitetty merialueen tilan vuosittainen tarkkailu ja niistä saatavat seurantatulokset ovat olleet saatavilla jo vuosia. Tarkkailu ilman toimenpiteitä on kovin vaillinainen toimenpide.  Viime aikoina paljon merta kuormittava teollisuus on jopa oikeusteitse vaatinut mittausvälien harventamista ja mittauspisteiden vähentämistä. 

Ilmasto painottuu ohjelmassa merkittävästi. Mitä pieni Naantali voi tehdä? Hankkia kaupungille sähköautoja, huolehtia sähköautojen latauspisteistä, järjestää yhden kasvisruokapäivän viikossa. Luottamushenkilöseminaarissa ehdotin biopolttoaineita kaupungin autojen käyttövoimaksi - vanhemmatkin autot voidaan konvertoida edullisin kustannuksin ja ympäristöä säästäen, sillä sähkö ei tule "töpselistä". Sähköautojen akkujen valmistaminen ja elinkaarikustannukset ympäristölle ovat melkoiset.

Ohjelma sisältää myös hyviä uutisia. Monipolttolaitos käyttää vähemmän kivihiiltä. Hiilidioksidipäästöt siis vähenevät. Huonot uutiset: laitos alkaa käyttää polttoaineena mm. asfalteenia, jonka päästöjen vaikutuksista ei tiedetä. Toinen hyvä uutinen: Tuhkamäen uudelleen avatusta polttojätteen kaatopaikasta ei valu Luolalanjärveen sulfiittia, molybdeenia, arseenia eikä muutakaan haitallista. Huonot uutiset: ne valuvat mereen. Osaoptimointi ei tuo aidosti tavoitteen mukaista tulosta.

Valtuusto päättää syksyllä ympäristöohjelman lopullisesta muodosta ja painotuksista. Yli 430 vastaajaa, 71,7 % huoli ympäristön tilasta ja pyrkimys tilanteeseen, jossa Naantali on tunnettu ympäristövastuullisuudestaan, ansaitsee päättäjien ajankäytön ja keskittymisen niin ympäristöohjelman, kuin tulevan budjettikäsittelynkin yhteydessä. Hengitämme kaikki samaa ilmaa, lapsemme uivat samoissa vesissä, olipa poliittinen kanta mikä hyvänsä.

Ympäristöohjelman luonnoksen voi lukea tästä linkistä: https://www.dropbox.com/sh/44iyfpupkv1i68q/AADaGstST_uzavcMvTkBvZeZa?dl=0

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristö, Itämeri, toimenpiteet, aikataulut, mittarit, resurssit, realismi, johdonmukaisuus, vaikuttavuus

Huumoria pullonpalautusautomaatilla

Maanantai 3.6.2019 klo 7:56 - Kristiina Sunell

Televisiomainos Niko-nimisestä asiakkaasta pullonpalautusautomaatilla on moniuloitteisen mielenkiintoinen. Se tuo mieleen muistoja ajalta Wiklundin elintarvikeosaston kassana. Opiskelijatyttö oppi lauantaisin arvostamaan asiakaspalvelutyötä tekevää, joten hassu mainos sai muistelemaan miksi en edelleenkään pura pahaa mieltäni kaupan kassalle tai nakkikioskin myyjälle.

Lauantaipäiviin kuului usein paikallisia nikoja. Yksi oli jättänyt hedelmät punnitsematta (no minäpä kipaisen punnitsemassa) Seuraava niko halusi maksaa ostoksensa kolikoilla (oho, ei riittänytkään, aloitetaan alusta) Kolmas epäili loppusummaa ja kaikki tarkistettiin pariin kertaan. Jono kasvoi. Näiden käänteiden vuoksi aivan liian kauan jonottanut neljäs niko antoi kassatytön kuulla suorat sanat. Hymy ei saa hyytyä, asiakas on aina oikeassa. Jokainen. Aina. "Anteeksi tosi paljon".

Millainen sirkus olisi seurannut jos öykkärimäinen "kuluttaja-asiamies" olisi pöllähtänyt bemarillaan paikalle? Onneksi kännykät eivät tuolloin vielä olleet kovin yleisiä.

Leikistä ei pidä suuttua eikä vasikan kanssa juosta kilpaa. On hyvin tiedossa mihin se johtaa. Ei kebab-pizzeriaan kuitenkaan - siellä Nikon seikkailuja tuskin tullaan televisiomaan. 

Asiakkaan kuvaaminen pöljäksi pullonpalauttajaksi on hassua, vähän Kummelia ja Pekka Puupäätä samassa paketissa. Totta toinen puoli. Ei nikottelu kuitenkaan ole ongelma, sillä suurin osa ihmisistä on täyspäisiä. "Mainosten tyylilaji eli huumori on vaikea, mutta se tuli valituksi erityisesti kampanjan kohderyhmä mielessä pitäen." sanoo Riku Aalto, Teollisuuslitton hallituksen puheenjohtaja. Millainen kohderyhmä on ollut mielessä?

Ehkä mainoksella ei haluttukaan myydä mitään, ellei sitten saada miettimään josko haluaa maksaa muutamia satasia viidentoista sentin pullopantista ja huumoripläjäyksistä, vaiko käyttää saman verran käydäkseen leffassa katsomassa kolmisenkymmentä koko illan komediaa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuluttaja-asiamies, asiakas, neuvottelutaito, BMW

Hyvä Suomi ja Leijonat!

Maanantai 27.5.2019 - Kristiina Sunell

Sunnuntai-ilta saattoi venyä pitkäksi: jääkiekon maailmanmestaruusottelua ja europarlamenttivaalien tuloksia jännitettiin monessa kodissa. Sosiaalinen media täyttyi maanantaiaamuna Suomen lipuista, leijonien ja mörköjen kuvista. Maailmanmestaruus herätti näkyvämpää riemua kuin pitkälti ennustetun kaltaiset europarlamenttivaalien tulokset.

171206_suomenlippu.jpgSuomalaisille ominainen vähäeleisyys ja nöyryys, jopa itsensä väheksyminen, väistyivät. Ja hyvä näin: menestys oikeuttaa kansallisen itsetunnon kohenemiseen. Todennäköisesti edes Enbuske ei löydä voiton juhlinnasta kriittistä huomautettavaa. Ehkä riemussa on ripaus kovin vanhanaikaisena pidettyä kansallistunnetta, mutta sen mediakin tässä tapauksessa suvainnee.

"EU voitti jääkiekon mestaruuden" - näinkin kävi - mutta juhlat pidettiin Suomen kodeissa ja toreilla. Ilmeneekö urheilussa enemmän yhteisten asioitten ajamisen henkeä kuin politiikassa? Jääkiekko ja muutkin joukkuepelit perustuvat yhteishenkeen, yhdessä tekemiseen ja keskinäiseen reiluuteen. Tarttuisipa tuosta hitunen myös politiikan kentille niin kunnissa, eduskunnassa kuin europarlamentissakin.

Vahvan Euroopan asia on Euroopan parlamenttiin valitulle tärkeä. Euroopan ja oman puolueryhmittymänsä lisäksi jokaisen agendalla on oman kotimaansa edun puolustaminen. Aivan oikeutetusti näin. Maailmanmestarilla riittää haasteita EU:n puheenjohtajakauden alkaessa vain muutaman viikon päästä. 

Onnittelut sekä Suomen Leijonille että Europarlamenttiin valituille! 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jääkiekko, Suomi, maailmanmestaruus, onnittelut, suomalaisuus

Vaalit, taas

Tiistai 21.5.2019 klo 22:03 - Kristiina Sunell

Juuri kun on eduskuntavaaleista toivuttu, niiden tuloksia ja hallituskaavailuja jonkin verran huolestuneena seuratessa, on taas aika äänestää. Kaupungintalon ennakkoäänestyspaikalle mennessäni emmin vielä: pitäisikö äänestää kokenutta konkaria vaiko nuorta ja energistä? Henkilöä jonka tunnen muista yhteyksistä, vaiko vaalikoneen ehdottamaa? Henkilöä, jolla on selkärankaa kertoa rohkeasti oma mielipiteensä vaiko kulissien takana eri ryhmien välillä käytävien neuvottelujen taitavaa diplomaattia? 

Suomi on eurovaaleissa yhtä vaalipiiriä. Suomessa on käytössä suhteellinen vaalitapa, kunnallis- ja eduskuntavaaleista tuttu d'Hondtin menetelmä. Tämän vuoksi voi käydä niin, että suosituimmat ehdokkaat - esimerkiksi vanhat konkarit - tulevat ison äänimääränsä ansiosta valituiksi. Uudet tulokkaat ovat näin vain kasvattamassa suositumpien valintamahdollisuuksia ja heille jää tuloksena ainoastaan vaalikampanjansa maksaminen. Tässä on jotain kuntavaaleista tuttua. Luottamuspaikat, eli kaikkien kuntalaisten edustaminen, jaetaan periaatteessa oikeudenmukaisesti ja henkilön saama äänimäärä huomioiden. Mutta vain periaatteessa, sillä reiluus riippuu siitä kuka ryhmän johtajaksi valitaan. Äänestäjän mielipide saattaa tässä huonoimmillaan jäädä toissijaiseksi.

190521_vaalipaikka.jpgMitä kauemmas mennään, sitä etäisemmältä tuntuvat yksittäisen äänestäjän vaikutusmahdollisuudet. Merkitys on kuitenkin suuri: erot ovat toisinaan hiuksenhienoja, vain yhden äänen suuruisia. EU päättää lainsäädännöstä joka ohjaa vahvasti kansallisia päätöksiä. Jokainen äänestäjä päättää siitä, ketkä 13 valittua edustavat Suomen kantaa Europarlamentissa monissa tärkeissä kotimaiseen lainsäädäntöön ja päätöksentekoon liittyvissä kysymyksissä.

Muista äänestää! 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eurovaalit, valinnan vaikeus, vaikuttaminen, johtaminen

On syytä olla huolissaan

Perjantai 5.4.2019 - Kristiina Sunell

maapallo_hiilinieulut.png

"Suomalaiset ovat kuluttaneet laskennallisesti osansa maapallon luonnonvaroista tänään perjantaina 5. huhtikuuta. Ylikulutuspäivänä luonnonvarojen kulutus ylittää laskennallisesti maapallon biokapasiteetin eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisista polttoaineista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä." Näin uutisoi tänään WWF.

WWF:n artikkelissaan lähteenä mainitsema, artikkeliin linkitetty Global Footprint Network kertoo kuitenkin Pohjoismaiden olevan hiilijalanjäljeltään positiivisia: Ruotsi + 48 % ja Norja + 23 %  Luvut ovat YK:n tilastoista. Suomi on näissä tilastoissa vielä naapureitaankin parempi: hiilijalanjälkitase on 111 % positiivinen. 

Tulkinnan ja YK:n tilastoihin pohjautuvien tietojen ristiriitaa WWF kysyttäessä selitti sillä, että Suomi tuo ulkomailta elintarvikkeita ja muita tuotteita. Se pitää paikkansa, ja sen Global Footprint Network onkin tiedoissaan huomioinut: "Ekologinen velka syntyy kun väestön ekologinen jalanjälki ylittää väestön asuinalueen biokapasiteetin. Kansallinen ekologinen alijäämä tarkoittaa sitä, että maa tuo biokapasiteettia, poistaa kansallisia ekologisia varoja tai päästää ilmaan hiilidoksidia. Ekologinen ylijäämä tai varanto on olemassa kun maan biokapasiteetti on sen hiilijalanjälkeä suurempi."

Tilastot laahaavat toki aina jäljessä. Näin Suomen tiedot perustuvat YK:n jo aikaisemmin kirjaamiin lukuihin. WWF ei maininnut artikkelissaan mistä lähteestä tämän kalenterivuoden luvut on saatu, mutta artikkelistaan ja tulkinnoistaan kommentteja saanut WWF kertoo vuosijaksotuksen olevan eri kuin lähdemateriaalissa käytetty. Interpolointi aikaisempien vuosien tiedoista ei kuitenkaan vaikuttaisi Suomen hiilijalanjälkeen niin rajusti että voitaisiin perustellusti väittää Suomen kuluttaneen osansa koko maapallon luonnonvaroista tämän vuoden osalta jo 5.4. Kaksinkertaisesti oman hiilijalanjälkensä kompensoiva Suomi ei ole vuodessa tai useammassakaan romahtanut maapallon keskitasoa huomattavasti heikommaksi. 

Suomalaisen elintarviketuotannon syyllistäminen on kohtuutonta ja myös aiheetonta. Glogal Footprint Network'in tietoja selaamalla pikemminkin vahvistuu käsitys siitä, että kaikkein tehokkain keino estää ilmastonmuutos on suosia kotimaassa tuotettuja elintarvikkeita. Yksilön toimilla ja valinnoilla on merkitystä. Teollisuuden päästövähennyksillä ja puhtaan tuotantoteknologian tuotteistamisella on kiire.

Mielipideilmaston kannalta paras keino edistää ympäristön tilaa parantavia toimia on faktoihin perustuva uutisointi, jotta tunnustetut luonnon hyväksi toimivat organisaatiot säilyttävät uskottavuutensa. Tästä on syytä olla huolissaan.

Lisäys 8.4.2019: Ilmastofoorumi ICEFin johtoryhmän jäsen, filosofian tohtori Eija-Riitta Korholan blogikirjoitus WWF:n julkaisuun liittyen

 

1 kommentti . Avainsanat: ilmastonmuutos, mielipidevaikuttaminen, tilasto, vastuullisuus, media, lähdekritiikki, faktantarkistus

Kailon saari - pohjoispolku ja kiipeilykalliot

Torstai 28.3.2019 - Kristiina Sunell

Kailon saaren asemakaavamuutos ei ole yllätys sinänsä. Kuten aikoinaan Manner-Naantalin oikeusvaikutteisen osayleiskaavan laadintaan osallistunut Kirsti Junttila totesi, siihen eivät asukkaat juuri kiinnittäneet huomiota osayleiskaavaa valmisteltaessa. Monia eri alueita koskevat muutokset ovat tulleet laajemmin puheeksi vasta hankkeita eteenpäin vietäessä ja niiden tullessa näkyviksi, kuten linja-autoaseman puiston väistyminen kerrostalokorttelin tieltä tai Tallinpuiston kaavailut.

190327_kailo_asemakaavamuutos.jpg

Kaikki valtuustosalin tuolit eivät olleet täynnä tänään 27.3.2019 Kailon tulevaisuudesta pidetyssä keskustelutilaisuudessa. Saaren virkistyskäyttö puhuttaakin runsaasti "etänä", sosiaalisessa mediassa. Keskustelutilaisuuteen osallistui niin Naantalin asukkaita, viranhaltijoita kuin luottamushenkilöitäkin. Vuoropuhelua edesauttoi myös Muumimaailman aktiivisuus: sekä toimitusjohtaja Tomi Lohikoski, että Muumimaailman hallituksen jäsen Jan Lindström osallistuivat tilaisuuteen. Eri näkökulmat olivat siis hyvin edustettuina, kahdella ja useammallakin jakkaralla.

Asukkaiden huolena oli vapaasti virkistyskäytössä olevan alueen huomattava supistuminen.  Mikäli nyt lapsiperheiden suosima, niin muumituristien kuin asukkaidenkin vapaassa käytössä oleva hiekkaranta jää vain rannekkeen ostaneiden käyttöön, on vapaaseen yleiseen käyttöön tulevan uimapaikan sijoittelu hankalaa. Uimaan pääsisi vain varjoisan ja ruovikkoisen pohjoisrannan laiturilta. Pohjoispuolen kaistaleeseen sijoittuisi vapaaseen virkistyskäyttöön suunniteltu, osin luonnonvarainen rantapolku.

Suosittu nykyinen grillauspaikka saattaisi poistua kokonaan. Sen yhdeksi mahdolliseksi sijotuspaikaksi on ajateltu Kailon länsikärkeä, lähelle kaupungin nykyistä edustushuvilaa. Asemakaavan laatijat miettivät myös vaihtoehtoja muualta Naantalissa.

Nykyisten tenniskenttien poistuminen olisi myös heikennys, sillä Kirkkopuiston kentät ovat ahkerassa käytössä ja tenniksen suosio kasvamassa. 

Eteläpuolen korkeat kalliot jäisivät vapaiksi, joskin niille pääseminen voi olla vaikeaa Emma-teatterin ja rannan väliin jäävää kaislikkoa pitkin. Nämä jyhkeän jyrkät kalliot Kultarannan vastarannalla ovat upea näköalapaikka, kunhan kulku vain järjestyy.

Kailon länsikärjessä olevan kaupungin edustushuvilan ja -saunan tulevaisuus saattaisi olla saunaranta ravintoloineen, mutta vielä lähivuosina alue olisi kuitenkin yhtä avoin kuin sen tulevaisuus. Mahdollisuuksia on kuitenkin monia. Näköalat auringonlaskun suuntaan Naantalin aukolle ja Kaurakarille ovat upeat. Kailon kärjessä tarjoutuisi parhaassa tapauksessa paikallisille pienyrittäjille tilaisuus jos toinenkin. Monipuolisuus houkuttelisi varmasti kesäisten auringonottajien lisäksi myös talvisia uskaliaita avantouimareita - aivan kävelymatkan päässä Naantalin keskustaa ja edullisia, toimivia Föli- joukkoliikenneyhteyksiä. Rantapolun rakentaminen helppokulkuiseksi on tietysti yksi kustannuserä, toinen polun talvikunnossapito.

190327_kailo_lansikarki.jpg

Luonnos länsikärjen saunamaailmasta

Muumimaailman edustajan mukaan Naantalissa yhteistä omaisuutta hoidetaan huonosti. Tästä olen eri mieltä ainoastaan kahden kirjaimen verran. Naantalissa yhteistä omaisuutta hoidetaan hienosti. Siitä viimeisimpänä osoituksena kaupunkilaisten käyttämä yli 800.000 euroa Kailon sillan kantavuuden parantamiseksi. Näin Muumimaailman lisääntyvä tavarantoimitusautojen liikenne voi kulkea sillalla turvallisesti. Jo pitkään Muumimaailman käytössä olleen, ja kieltämättä huonoon kuntoon päätyneen, Ringbomin huvilan kunnostaminen ja maalaus tuovat nyt silmäniloa niin asukkaalle, rakennuksen käyttäjälle kuin matkailijallekin. Kummatkin isot projektit toteutettiin kaupungin toimesta vuonna 2018. Ringbomin huvilan viereisen päiväkodin leikkipihasta lohkaistiin lisää parkkipaikkoja Muumikonttorin käyttöön jo edellisenä kesänä. Vanhankaupungin uuden ilmeen toteutus lisää edelleen rannan viihtyisyyttä kaikkien kävijöiden kesäisenä olohuoneena. Kaupunkilaisten joustavuutta ei siis voi moittia, eikä vanhankaupungin asukkaiden vaivannäköä katujen puhtaanapitotalkoissa ja julkisivujen kauniina säilyttämisessä väheksyä. Jos tämä kaikki ei ole yhteisen omaisuuden ja kaupunkiympäristön hienoa ja tinkimätöntä hoitoa, mikä sitten olisi?

Neuvottelemalla saadaan kaikkien kannalta paras ratkaisu siitä, miten Suomen lyhyen kesän 100 päivää Naantalin auringon alla voidaan viettää Kailon hienoa saarta mahdollisimman monipuolisin tavoin käyttäen.

Nyt esitellään vasta luonnoksia, joskin jotkin jo tehdyt sopimukset ja ratkaisut saattavatkin sitoa päättäjien ja viranhaltijoiden käsiä. Kaupunki järjestää paljon kuulemis- ja keskustelutilaisuuksia suunniteltaessa merkittäviä muutoksia, joka on asukkaiden kannalta erinomaista. Parasta on voida esittää ja huomioida ehdotuksia siinä vaiheessa kun suunnitelmia ei ole vielä lyöty lukkoon. Jälkikäteen esitetty kritiikki harvoin tuo mitään hedelmällistä mukanaan.

Kailon asemakaavaluonnokseen voi lausua mielipiteensä, mieluiten kirjallisesti, 16.4.2019 mennessä osoitteeseen kirjaamo@naantali.fi. Luonnoksia voi käydä katsomassa kaupungintalolla, netistä ne löytyvät tästä linkistä.

Paikallislehti Turun Seutusanomat / Länsi oli paikalla keskustelutilaisuudessa. Lisää Kailon saaren suunnitelmista siis sähköisessä ja printtimediassa lähiaikoina.

4 kommenttia . Avainsanat: virkistyskäyttö, uimaranta, grillauspaikka, tenniskenttä, luontopolku, merenranta, silta, matkailu, kaupunkilaiset

Saaristokaupungin ympäristöohjelma - visiosta toimiksi

Torstai 28.2.2019 - Kristiina Sunell

 

Naantalin uusi, vuoteen 2030 ulottuva kaupunkistrategia on laadittu ohjaamaan päätöksentekoa, johtamista ja käytännön toimintaa. Kaupunginvaltuuston hyväksymän strategian yhdeksi kärkitoimenpiteeksi on nostettu ympäristö. Rantojen virkistysarvojen ja lähivesien laadun parantaminen tulevat osaksi nyt laadittavaa ympäristöohjelmaa, samoin Itämerihaasteen toimenpideohjelma. Ympäristöohjelman luonnos tulee lausunnoille ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksellä touko- kesäkuussa 2019. Ehdotus on tarkoitus tuoda kaupunginvaltuustolle marraskuussa 2019.

Ohjelma sisältää konkreettisten toimenpiteiden lisäksi toteutusaikataulun. Toimenpideohjelma laaditaan neljäksi vuodeksi kerrallaan, ensimmäisen kerran vuosille 2020-2023. Toteumaa tarkastellaan vuosittain.

Ympäristöohjelma tulee tarpeeseen. Turvallista ja terveellistä asuinympäristöä pidetään ylivoimaisesti tärkeimpänä vetovoimatekijänä. Naantalin Foorumin kyselyssä se sai 72 ääntä, seuraavaksi eniten kohtuuhintainen asuminen, 28 ääntä. Kolmannelle sijalle pääsi kauppojen ja putiikkien sijainti omalla paikkakunnalla.

190228_vetovoimatekijat.png

 

Tavoitteena on hyödyntää ympäristöohjelmaa myös Naantalin imagon osittaisessa uudelleenluomisessa. Vision "Naantali on ympäristöystävällinen kaupunki" toteutumiseen on matkaa, eikä lähtökohta ole vähäisin haaste. Naantalinsalmi on Suomen saastunein merialue. Raskaan teollisuuden keskittymät lisäävät edelleen sekä ilman, että merialueen kuormitusta.

Matkailuelinkeinosta toimeentulonsa saavien, kalastushoitokuntien, kesämökkiläisten ja asukkaiden näkemykset Naantalin vetovoimatekijöistä eivät aina ole samat kuin kustannusrakenteestaan huolta kantavien suuryritysten. Manner-Naantalin oikeusvaikutteinen osayleiskaava ohjaa kaavoitusta ja maankäyttöä tavalla, joka saattaa tulla pieneen lähimetsäänsä kiintyneelle ikävänä yllätyksenä.

Vision toteuttamiseen tarvitaan enemmän kuin vain ympäristölainsäädännön vähimmäisvaatimusten kirjaamista ja toiveita lupaehtojen noudattamisesta. Tahtoa, motivaatiota ja sitoutumista edellytetään niin asukkaiden valitsemilta luottamushenkilöiltä, viranhaltijoilta kuin yrityksiltäkin.

Vihreys ei ole puoluekanta, vaan asennekysymys.

2015-08-06_22.03.22.jpg

1 kommentti . Avainsanat: Itämeri, strategia, toimenpiteet, aikataulu, saaristokaupunki, luonto, konkretia, suunnitelma, Naantali

Viestintä kuuluu kaikille

Tiistai 19.2.2019 - Kristiina Sunell

autot_kuuluvat_teille.jpg"Autot kuuluvat teille". Toistakin mieltä voi olla, onhan Suomessa edelleen paljonkin sanavapautta jäljellä. Mainos innoittaa tuottamaan lyhyestä lauseesta useita eri versioita sosiaalisen median lukemistoa piristämään, toinen toistaan hulvattomampia kuten "Taksit kuuluvat meille". Siinä oli tosin vaihdettu sekä henkilökuvaa, että puoluetta, mutta yhtäkaikki  - meemipajat intoutuivat. Lisäksi mielensäpahoittajat aktivoituivat kuin hipaisumiina konsanaan. Tästä voi repiä huumoria, stressiä, tai jotain siltä väliltä. Ja miksipä ei, varsinkin jos itsellä ei ole mitään omaa sanottavaa?

Osmo A.Wiio kehitti joukon Wiion laeiksi kutsuttuja väittämiä viestinnästä. Viestinnän ensimmäinen laki: ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.” Reaktioiden määrällä mitattuna "Autot kuuluvat teille" onkin erittäin onnistunut. Lause on lyhyt, joka sopii hyvin nykyiseen keskittymishäiriön ja kohinan piinaamaan some-maailmaan. Twitter välittää niin valtionpäämiesten kuin dosenttienkin kannanotot. Niihin vastaillaan ja niitä tulkitaan toisissa twiiteissä. Vaalisloganeissa onkin yleensä vain 2-3 sanaa. Minimalistisuudestaan huolimatta, tai juuri siksi, ne koskettavat monia. "Minä juon nyt kahvia" ja "puhun niin totta kuin osaan" ovat jääneet elämään ikimuistoisina repliikkeinä, vaikka harva muistaa mihin niillä aikoiinaan viitattiin. Silloin, kun ei vielä twiitattu. Nykyajan Kalevala saattaisi olla kokoelma lyhyitä, irrallisia lausahduksia ja someviestiketjuja. 

Opiskelukaverini tapasi hahmottaa väittämiä kysymällä niiden vastakohtaa.  Sen jälkeen hän kysyi mitkä olisivat väittämän vaihtoehdot. "Autot eivät kuulu teille". Hyvä - jos oletettaisiin näin, mitkä olisivat perustelut? 

Kirjoittajan mielestä autot - käyttövoimasta riippumatta - kuuluvat teille, toisinaan myös parkkipaikoille. Merelle ne sopivat huonosti.

1 kommentti . Avainsanat: vaalimainos, mielensäpahoittaja, viestintä

Valot, varjot

Keskiviikko 13.2.2019 - Kristiina Sunell

190210_akvarelli_sektoriloisto_kesken.jpg

Ensin värit ja valo, sitten varjot ja perspektiivi.

Kaikkia niitä tarvitaan, muutoin maisema menee tukkoon. Näin opettaa taiteilija Tapani Kiippa akvarellimaalauskurssilla. Hyviä neuvoja, ehkä ne pätevät elämään yleensäkin. Valo tulee aina jostain, kunhan pysähtyy katsomaan. 

Kännykkä jäi kai kotiin, mutta väliäkö tuolla. Eipä sitä kurssilla 190210_akvarelli_maalipaletti_kuva.jpgmihinkään tarvita. Pitää keskittyä olemaan tässä ja nyt, rajaamaan pois se mikä vain valuu yli. Pelkästään mustalla ja harmaan sävyillä pystyy rajaamaan esille tärkeimmät: valot, värit ja niiden tasapainon.

Taiteilijaa yhden kurssin käyneestä tuskin tulee, mutta varmasti oppii uutta. Toisinaan kannattaa varata aikaa jollekin aivan muulle, sille mitä ei osaa mutta mihin uteliaisuus houkuttelee. Pilvien piirtäjäksi, taivaanrannan maalariksi. 

1 kommentti . Avainsanat: kuvaamataide, akvarelli, vastoinkäymiset, ilo, mielenrauha, tyyneys, elämänilo

Huutolaisuus on historiaa - vai onko?

Tiistai 29.1.2019 - Kristiina Sunell

beach-elderly-love-160936.jpgHuutolaisuus oli 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle. Myös vanhuksia huutokaupattiin. Pienen korvauksen ja puutteellisen valvonnan vuoksi huutolaisen ylläpito oli usein huonoa.

Lain valvonnan ollessa lähes olematonta viranomaiset järjestivät huutokauppoja vielä 1930-luvulla, vaikka huutolaisuus lopetettiin virallisesti vuonna 1923.

Vai lopetettiinko sittenkään?

Voisi luulla nimen Esperi juontuvan hienosti ranskan kielen sanasta espoir, suomeksi toivo. Yrityksen nimi tuleekin lyhenteestä SPR, sillä hoivayhtiön historiasta löytyy Suomen Punaisen Risti. 

Esperin tapaus on nostanut aiheellisen kohun. Vanhustenhoidon heikko tila on ollut tiedossa jo kauan. Tyypilliseen tapaan nyt etsitään enimmäkseen syyllisiä. Syiden analysointi jää vähemmälle. Parin kuukauden päästä pidettävät eduskuntavaalit tuovat omat juonteensa keskusteluun, "julkinen hyvä, yksityinen paha"- lisämausteella, sotea ja maakuntamallia unohtamatta. 

Tarkoitushakuisuus ja vaalien läheisyys paistaa joissakin julkaisuissa, joissa jo jutun alkupuolella esitetään "Jo kauan on kuitenkin tiedetty, että yksityisissä hoiva-alan suuryrityksissä hoivan taso on usein heikko". Aivan näin yksioikoinen ei asia kuitenkaan ole, sillä henkilöstömitoitukset ovat suunnilleen samanlaiset julkisella ja yksityisellä puolella. Yksityinen sektori toimii jopa jonkin verran julkista paremmin. 

Esille nostettu Esperin lainakikkailu toimii näin: yhtiö ottaa omistajiltaan kiskurikorkoista lainaa. Yhtiö saa vähentää korkomenot liiketoiminnan kuluina ja näin keinotekoisesti alentaa verotettavaa tuloa. Valitettavasti tämä toimintatapa on kansainvälisesti toimivissa suuryrityksissä yleinen. Sitä käytetään melko laajasti jopa kuntien omistamien yhtiöiden verosuunnittelussa. Osakeyhtiölain mukaan yhtiön toiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen, lisäksi hallituksen velvoite on valvoa aina ensisijaisesti yhtiön etua. Ylihintaisen lainan ottaminen omistajilta on siis jo sinänsä yhtiön edun, mutta myös osakeyhtiölain vastaista. 

Mikäli vanhustenhoidon koko kenttä ja kaikki toimijat perataan lähi huolellisesti, kuten tarpeellista onkin, saattaa paljastua monisyisiä sidonnaisuuksia. Hoivayhtiöiden hallituksissa toimivat poliitikot ovat etuoikeutetussa asemassa. Heillä on sekä oikeus, että velvollisuus ohjata yhtiön toimintaa ja tutustua perinpohjin yhtiön toimintatapojen eettisyyteen. Yhtiöiden hallituksen jäsenten saamaa vaalirahoitusta voi kuitenkin pitää ongelmallisena: ovatko palvelujen ostamisesta ja myymisestä päättävät tahot samalla puolen pöytää? Onko oikein että verovaroin maksettujen palvelujen kustannusrakenteeseen sisältyy valituille puolueiden edustajille kohdennettuja vaaliavustuksia? Ehkä kukin voisi maksaa vaalikampanjansa itse, omilla verotetuilla kokouspalkkioillaan.

Hoivatoimialan valvonta on julkisen sektorin, kuntien tehtävä. Maakuntamalli voisi parantaa tilannetta vain, mikäli valvontaa tehostetaan - ja sen voisivat kunnatkin tehdä, samalla tai maakuntamallia alemmalla kustannusrakenteella. Käsiä tarvitaan ihmisten, ei byrokratian hoitajiksi. Kilpailutusta ei auta se, että ainoana kriteerinä on ostetun palvelun hinta. "Pienen korvauksen ja puutteellisen valvonnan vuoksi huutolaisen ylläpito oli usein huonoa." Näinhän käy, mikäli naisvaltaisella, matalapalkkaisella hoivatoimialalla pyritään alentamaan kustannuksia tinkimällä henkilöstömitoituksesta ja jopa asiakkaiden ruuasta. 

Suomi pyrkii näyttäytymään maana, joka vaalii jakamatonta ihmisarvoa ja -oikeuksia vähintäänkin erityisellä huolella, jopa globaalisti. Kotipesä ei ole kunnossa jos kaikkein heikoimpien, pitkän päivätyön tehneiden iäkkäiden kansalaisten huolenpidosta tingitään. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vastuullisuus, liikevoitto, valvonta, vanhukset, vaalikampanjat, turva

Sininen tupa ja teollisuusmaa

Sunnuntai 27.1.2019 - Kristiina Sunell

Ympäristö- ja rakennuslautakunnan asiat ovat poikkeuksellisen laajoja. Päätösten vaikutukset ulottuvat usein pitkälle tulevaisuuteen. 

Keskiviikon 30.1.2019 esityslista on mielenkiintoinen. 

Poliisi paikalle?

Velkuan Teersalossa on sininen ravintola-ja myymälärakennus. Se on ongelma, sillä rakennuksen kuuluisi rakennusviraston näkemyksen mukaan olla punainen. Muutosta takaisin alkuperäiseen väriin ei ole toteutettu annetussa ripeässä aikataulussa.

Seurauksena ehdotetaan uhkasakon lisäksi ilmoittamista poliisiviranomaiselle esitutkintaa varten. 

Onkohan tämä tarpeellista tai kohtuullista?

Hyvää huonompaa

Käsittelimme edellisessä, 12.12.2018 kokouksessa ympäristöviraston selvitystä asuinalueen vieressä sijaitsevan louhinta- ja murskaustoiminnan aiheuttamista ongelmista. Lupaehtojen vastaisesta toiminnasta oli kertynyt runsaasti valituksia.

Ympäristö- ja rakennuslautakunta merkitsi tiedoksi tilannekatsauksen ympäristölupien valvonnasta ja totesi, että valvontatoimet ovat olleet riittävät. Lautakunta totesi lisäksi, että 'EKP Oy ei ole noudattanut ympäristöluvan määräyksiä riittävän täsmällisesti, mutta on kuitenkin viranomaisten yhteydenottojen perusteella vastannut selvityspyyntöihin, teettänyt melumittauksia sekä korjannut tarvittaessa toimintaansa.' Asian käsittelyn aikana Kristiina Sunell esitti seuraavaa: "Päätökseen lisätään, että lupaehtojen toistuva rikkominen johtaa hallintopakkomenettelyyn tai muihin toimenpiteisiin". Esitykseni raukesi kannattamattomana. Lautakunnan mielestä lupaehtojen jatkuva rikkominen ei siis johtaisi edes mainintaan mahdollisista seurauksista. 

Särähtääkö sininen tupa Teersalon rannassa silmään pahemmin kuin murskepöly Viluluodon kodeissa? 

Keskiviikkona palattaneen 31.12.2018 mennessä toimitettuun suunnitelmaan murskaustoiminnan sisätiloihin siirtämiseksi. Käsiteltäväksi tulevat myös Turun Korjaustelakkaa koskevat lausunnot, mieluiten molemmat: joulukuun kokouksessa pöydälle jätetty sekä keskiviikon listalle tuotu toinen lausunto. Edellinen näytti jostain syystä unohtuneen esityslistalta. Ehtiihän tuon vielä pöydältä listalle poimia, joskin vaihtelevasti näyttää kiirettä pitävän. Romutettavien alusten purkusuunnitelma, joka tulee esittää neljä viikkoa ennen purkutöiden aloitusta, on vielä puutteellinen ja edellyttää täydentämistä monilta osin. 

Päivitys 31.1.2019: Suunitelma murskaustoiminnan siirtämisestä sisätiloihin edellyttää vielä toiminnanharjoittajan lisäselvityksiä, joten sen lautakuntakäsittely on vasta maaliskuussa. Romutettavien alusten purkusuunnitelmien puutteista jätettiin lausunto, mutta Turun Korjaustelakka olikin purkanut alukset jo ennen lautakunnan kokousta. Harmillista, sillä suunnitelmat olisivat olleet valituskelpoisia vielä kolmisen viikkoa. Selvityksestä selvinnee, miksi näin kävi ja mitä siitä seuraa. 

1 kommentti . Avainsanat: ympäristöluvat, rakennusluvat, valvonta, sanktiot, suhteellisuus, kohtuullisuus, hyvä hallintotapa, luottamus, luottamushenkilöt, lautakunnat

Kaavoitusohjelmasta

Maanantai 21.1.2019 - Kristiina Sunell

Kaupunginhallituksen konsernijaoston kokoustaa 21.1 päättämään kaavoitusohjelmasta. Naantali on muuttumassa vauhdilla, ja osa uusista suunnitelmista muuttaa pikkukaupungin luonnetta melkoisesti.

Asukkaiden kannalta mielenkiintoisimpia lienevät Kailon saari ja Lammasluoto. Kailon uimaranta on nyt kaikkien ilmaisessa käytössä, samoin Lammasluodon pieni metsikkö ja ranta.

lammasluoto_rakennuskorkeus.jpgAdressi Lammasluodon säilyttämisen puolesta keräsi yli 1000 nimeä. Sitä ei huomioitu. Välimeren jyrkillä rannoilla talot rakennetaan rinteeseen, mutta harvassa paikassa pidetään järkevänä rakentaa vesirajaan korkeita kerrostalo- merimuureja, kuten Meri-Naantalissa nyt olisi aikomus tehdä. Suunnitelmissa on hiomisen varaa, sillä tulvakorkeusvara (3 metriä) aiheuttaa melko tylyn näköalan Rantaraittia kulkeville. Kauan saavat piirroksessa kuvatut puutkin kasvaa 5-kerroksisen talon harjakorkeuteen yltääkseen. 

Taimonrannan suunnitelmia en ole nähnyt. Nykyinen veneiden talvisäilytys ei ole parasta mahdollista käyttöä ranta-alueelle. Toivon mukaan Taimon rakennussuunnitelmat ovat maltillisia.

Kailo on Muumien kotisaari. Siellä on nykyään tilaa myös niille, jotka eivät osta huvipuiston pääsylippua. Huolto- ja tavarantoimitusautojen pääsyä Kailoon on helpotettu yli 800.000 euroa maksaneella siltaremontilla. Matkailun tuomat tulot kattanevat kaupunkilaisten tekemän satsauksen ja kävijöitä riittänee, kun vain jokakesäiset pysäköintiruuhkat eivät muodostu pullonkaulaksi.

Leirintäalueen tilalle, Humaliston uusien kerrostalojen viereen suunniteltu rakentaminen ei ole kaikkialla ihastusta herättänyt. Laivanromuttamon läheisyys tuo oman mausteensa maisemiin. 

On hyvä että Naantaliin rakennetaan uusia asuntoja. Olisi myös hienoa jos uusien - ja nykyistenkin - asukkaiden käyttöön jäisi keskusta-alueen lähellä sijaitsevia merellisiä ja jopa uimakelpoisia ulkoilualueita. Ne ovat varmasti vetovoimatekijä myös niille, jotka muuttavat entisen linja-autoaseman puiston tilalle rakennettaviin kerrostaloihin. 

Toivon kaupunginhallituksen konsernijaostoon nimettyjen luottamushenkilöiden tekevän asukkaiden kannalta viisaita päätöksiä. Sekä Kailon, että Lammasluodon nopea poistaminen yleisestä virkistyskäytöstä olisi perin ikävä päätös.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kaupunkisuunnittelu, Lammasluoto, Kailo, ulkoilualueet, puistot, teollisuus, virkistyskäyttö, rantarakentaminen

31.12.2018 klo 18:00 - 1.1.2019 klo 02:00

Lauantai 29.12.2018 klo 17:17 - Kristiina Sunell

Jos "leipäjonojen maassa" pidetään yleisesti hyvänä ideana käyttää noin 20-25 miljoonaa euroa ilotulitusraketteihin, jotka on valmistettu Kiinassa ympäristöstä ja lapsityövoiman hyvinvoinnista piittaamatta, niin olkoon näin. 

Iloisista paukuista leviää ilmaan tuhti määrä raskasmetalleja, mutta ollaan puhumatta ilmansaasteista edes yhtenä päivänä vuodessa. Pientähän se on teollisuuden päästöihin nähden, joten asetetaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Silmäpolilla on taas tulossa kiireinen ilta. Tuskinpa se johtuu sinänsä ilotulitusraketeista vaan esim. vanhempien piittaamattomuudesta tai yleisestä tyhmyydestä, johon ei mikään valistus ole aikaisemminkaan auttanut, eikä auta. Kirjassa "Darwinin palkinto" on käsitelty aihetta laajemmin.

Innokkaimmat paukkujen kannattajat mieltävät lemmikit isompana haittana kuin ilotulitteiden aiheuttaman roskan ja metelin. Varmaankin vahtikoira voidaan korvata riittävällä määrällä ruutia, mutta paukkuraketti ei toimi yksinäisen seurana, saati apukoirana. Huvinsa kullakin. Ilotulitusraketteja voi olla paukuttamatta ja lemmikin voi jättää hankkimatta, sehän on jokaisen oma valinta. 

Vähimmäisvaatimus kuitenkin: jokaisen yli 10-vuotiaan pitää osata numerot. Aikuiset auttakoon sitä pienempiä katsomaan kellosta ja kalenterista milloin raketteja saa paukutella. Jos kellonajat eivät vielä ole aivan hallussa eikä jostain syystä kykene hahmottamaan päivämäärääkään - eivätkä kaveritkaan osaa auttaa - niin on parasta pysyä kaukana pyroteknisistä härpäkkeistä. Näin, jotta yksien ilosta ei seuraisi monien muiden surua.

Vähemmän itsekästä ja enemmän toisilta välittävää tulevaa vuotta aivan kaikille!

ilotulitus_ajat.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kiina, ympäristö, ilotulitusraketit, käytöstavat, lukutaito, ilonpilaaja, lemmikit, suhteellisuus

Rauhallista Joulua

Maanantai 24.12.2018 klo 15:23 - Kristiina Sunell

jouu_sininen_puu.jpg

Valoisaa ja turvallista joulua jokaiselle!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: läsnäolo, hiljaisuus, tunnelma, rauhallisuus, joulu

Mitä aiheuttaja maksaa?

Sunnuntai 16.12.2018 - Kristiina Sunell

 

Yhteismaan ongelma on tilanne, jossa vapaasti kaikkien saatavilla olevan resurssin ("yhteismaan") yhteiskäyttö johtaa sen ylikulutukseen. Kuluttaessaan vapaata resurssia kuluttaja saa sen hyödyn itselleen. Tämän resurssin kulumisen haitat jakautuvat kuitenkin kaikkien resurssin käyttäjien kesken. Teorian mukaan yksittäiset toimijat tavoittelevat omaa etuaan vastoin yhteistä hyvää, ja siten kuluttavat resurssin loppuun tai pilaavat sen kulutuksellaan.

"Yhteismaan" voi käsittää olevan mitä vain yhteistä hyvää - hengitysilmaa, merivettä tai melutonta asuinympäristöä. "Kuluttaja" tarkoittaa muutakin kuin yksityishenkilöitä tai - talouksia.

Lupa sisältää sekä oikeuden, että vastuun

Sanotaan ympäristöluvan olevan lupa pilata ympäristöä. Olen väittämästä osittain samaa mieltä: lupadokumenttien ensimmäiset sivut kuvaavat hakijan pyrkimykset ja perustelut hyödyntää ympäristöä saadakseen liikevoittoja. Jos kiireeltään ehti lukea monikymmensivuisia dokumentteja korkeintaan vain puoliväliin, saattaa toinen puoli totuudesta jäädä huomaamatta: lupaan liittyy myös ehtoja ja rajoituksia. 

"Fiksu hakija ymmärtäisi itse pyytää ympäristövaikutusten arviointia" 

jarvi_ranta_ilta_lapsi.jpgNäin tuumi lausuntoja antava viranhaltija. Fiksun mainetta on vaikea muuttaa rahaksi. YVA-menettely saattaisi maksaa ja voisi myös asettaa rajoituksia ympäristönpilaamisluvalle. Hyödyt olisivat kuitenkin merkittävät: näin vähennetään hallinnon ja muutoksenhakuportaiden työtä ja ympäristön kuormitusta, kuten Etelä-Suomen Aluehallintoviraston tiedote kertoo. Valistustyö saattaisikin vähentää valitustyön määrää. 

Myrkyllisiä aineita sisältävät hulevedet lasketaan suoraan mereen - miksipä ei, sillä niiden suodattaminen ja puhdistaminen aiheuttaisi kustannuksia. Murskauspölyn leviämistä vähentävä suojarakennus on päästöjen aiheuttajalle vaihtoehtoinen, vaikka lähistön muille yrityksille ja asukkaille suojaus olisi välttämätön. 

Aiheuttaja maksaa- käännetäänkö se ruotsiksi "kostar" vai "betalar"?

Näin teoriassa - entä käytännössä?

Käytännössä ympäristölupa kuitenkin vaikuttaa olevan nimenomaan lupa pilata ympäristöä, sen enemmittä korulauseitta. Useat kymmenet aiheelliset huomautukset ja toteamukset luparikkomuksista ovat vain...no, voihan niitä kokouskahvia hörppiessään ehkä kuunnella. Näin, mikäli on uskomista ympäristö- ja rakennuslautakunnan 12.12.2018 pidetyn kokouksen pöytäkirjaan: "Asian käsittelyn aikana Kristiina Sunell esitti seuraavaa: Päätökseen lisätään, että lupaehtojen toistuva rikkominen johtaa hallintopakkomenettelyyn tai muihin toimenpiteisiin. Ehdotus raukesi kannattamattomana." 

Ei johda. Näinkö se meni? 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmasto, Itämeri, ympäristö, päästöt, eettisyys, asumisterveys

Syistä seurauksiin ja siltä väliltä

Lauantai 8.12.2018 - Kristiina Sunell

Poliittisilla kriiseillä ja koulukiusaamisella on monia yhteneväisyyksiä. Yhden mainitakseni: vakavilla ongelmilla on taipumus pahentua nopeasti mikäli niihin ei puututa.

"Paheksumme ankarasti" ja todella jyrkkä "pöyristyneinä tuomitsemme" ovat tuttuja jo parinkymmenen vuoden takaa. Suomalaiset ovat aina rohjenneet avata sanaisen arkkunsa, kuten Spede jo kauan sitten havainnollisti. Ulkopolitiikassa olemme tottuneet vastaukseen "entä mitä sitten". Yritetään olla provosoitumatta paikannussatelliittien (GPS) signaalien häirinnästä, "kyllähän tämä tästä". 

Toisen puolustaminen on vähän monimutkaisempaa. Pikaisen riskiarvion jälkeen voi arvailla toisen puolustamisen kostautuvan itselle. Miksi vaarantaa omat kaupalliset tai muutkaan hyötynsä? Edellisessä kappaleessa mainittu ratkaisumalli otetaan siis tottuneesti käyttöön. Ajatellaan esimerkiksi Ukrainaa ja Krimin miehittämistä, joka vaikuttaisi olevan jossain kaukana käytävä sota. Tarkemmin harkiten: ehkä Ukraina ja muut valtiot toimisivat samoin mikäli osa Suomea joutuisi sodan ja miehitystoimien kohteeksi. Toisin sanoen, ne eivät toimisi mitenkään. "Laumasuojan" puuttuessa jokainen on yksin, olipa Asovanmerellä tai Itämerellä.

Helsinki ei ole keltaliivien Pariisi eikä palavien autojen Göteborg. Poliisi ja pelastustoimi saavat liikkua kivittämättä ja toimia yleisen turvallisuuden puolustajina, minne sitten vähäisiltä resursseiltaan ehtivätkään. Kolme itsenäisyyspäivän mielenosoitusten hakaristitunnusta herättivät kauhistusta. Mihin reagoidaan, mihin pyritään? Mietin kuluneiden kahden viime viikon tapahtumia ja mahdollisia syy-seuraussuhteita, tilanteen eskaloitumista. Toisaalta: Koskeeko tämä minua? Jos lenkille ei uskalla mennä eikä bussikaan juuri nyt houkuttele, voi tietysti pysyä kotona katsomassa hauskoja leffoja ikävien uutislähetysten sijasta. Näinkö? Toivottavasti ei.

Vaikuttaa selvältä että "pitää olla tarkkana" sopii huonosti "ei saa antaa pelolle valtaa"- ohjeen seuraajaksi. Nettipoliisi ei saanut suojeltua Oulun raiskausten uhreja, tuskin pystyykään vaikka nettipoliisin määrärahoja nostettaisiin vieläkin enemmän. Ankaran paheksunnan toimintamoodi on päässyt kroonistumaan Putouksen hokemien tavoin. Osa poliitikoista suree populismia - mitä termi sitten sanojan mielestä tarkoittaakaan - ja osa tunnistaa, ehkä jopa tunnustaakin tarpeen konkreettisiin toimiin turvallisuustilanteen parantamiseksi. Huonommat, spontaanit ratkaisut saavat vallan mikäli toimivia keinoja ei jostain syystä löytyisi. Laumasuoja tai sen puuttuminen on lainsäätäjän käsissä - vielä toistaiseksi.

Sari Essayah kiteyttää problematiikan tässä artikelissa varsin hyvin.

Kirjoittaja unohti jutun alusta pois vakiolauseen "Vastustan alueloukkauksia, eläinrääkkäystä, naisten, lasten, miesten ja vanhusten oikeuksien halveksuntaa, minkään ihmisryhmän diskriminointia, terroritekoja, välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä, luonnon tuhoamista ja kaikkea muutakin epäeettistä toimintaa".  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laumasuoja, turvallisuus, kriisitilanne, sota, aluevaltaus, yhteisöllisyys

Roskapostihelmiä

Keskiviikko 21.11.2018 - Kristiina Sunell

Huikea perintö kaukaiselta sukulaiselta ja pari nettilottovoittoa, lisänä muutama kirjaimellisesti uskomaton yhteistyötarjous. Poista, estä, poista, poista ...Työpäivän ensimmäinen kahvikupillinen kuluu siivotessa sähköpostilaatikkoa, maanantaisin menee santsikuppikin.
Kyllä, roskapostisuodatin on keksitty. Mutta myös roskalaatikon sisältö on ajoittain käytävä läpi, koska sinne toisinaan päätyy myös asiallisia ja tärkeitä viestejä.

tietokone_roskaposti2.jpegNettiroskien runsaudensarvi tuottaa aina uusia, toisinaan hulvattomiakin uutuuksia. Toistaiseksi "paras" sähköpostitarjous sisälsi ilmoituksen siitä, että toimiani on tarkkailtu, valokuvattu ja videoitu viikon ajan. Kaikki julkistetaan sosiaalisessa mediassa jos en maksa 2700 dollarin edestä bitcoineja. "You have 24 hours". Uhka vai mahdollisuus? Kauhea hoppu. Liian kallista. En maksanut. Nytpä saisin nähdä minne kännykän laturini edellisellä viikolla unohtui. Odottelen edelleen luvattua nettijulkisuutta.

Saapumistaan odottaa myös lahjoitusmiljoona, jonka toimituskustannukset olisi pitänyt suorittaa ennen luvattua pankkitilin täyttymistä. Ehdotin ystävälliselle lahjoittajalle tämän kulun vähentämistä suoraan lahjoitettavasta summasta. Saisipa siitä minun puolestani hyvän osan käyttää vaikka kyläkoulun rakentamiseen lahjoittajan kotimaassa jos ei tuntemattomalla ystävällä olisi vielä parempaa ehdotusta hyvän kierrättämiseksi. Sähköpostinvaihtomme päättyi siihen. Ehkä roskapostisuodatin nielaisi vastausviestin.

Kekseliäin näkemäni huijaus lähes onnistui. Sain yhdistyksen rahastonhoitajalta pahoittelevan viestin: ei ole mahdollista tehdä sähköpostitse pyytämääni kiireellistä tilisiirtoa ulkomaille, koska tilillä ei ole sellaista määrää rahaa. Eipä varmaankaan. Kyllähän minä sen tiedän. Sähköpostin lähettäjän nimi on hyvin helppo väärentää. Lähes tyydyttävällä suomen kielellä kirjoitettu viesti oli vähällä mennä täydestä. Voi vain arvailla mistä tämä belizeläis-puolalaiseksi paljastunut keppostelu sai ainekset. Yhdistyksemme nettisivuston yhteystiedot- osiosta löytyivät hallituksen jäsenten nimet, roolit ja yhteystiedot. Eivät löydy enää. Sivustolla on nyt vain yhteydenottolomake, joka ohjaa viestin edelleen useammalle hallituksen jäsenelle. Nyt ollaan piilossa koijareilta, mutta harmillisesti myös asialliset yhteydenotot vaikeutuivat.

Ylenpalttisesta määrästä markkinointiviestintää pitäisi voida vapautua tietosuojadirektiivin eli GDPR:n määräysten turvin. Niinpä pitäisikin. Ilmoituksen tekeminen tietosuojavaltuutetulle vie enemmän aikaa kuin perinteinen "estä/merkitse roskapostiksi-poista"- näppäily. Mainosviestissä tulee aina näkyä osoitelähde. Löytyyhän se: "Julkisesti saatavilla olevat tiedot". Kaikki viestittelijät eivät tule ajatelleeksi sivustolla julkisesti ilmoitetun tuotetuen sähköpostin olevan tuotetukea, myynnin osoitteen puolestaan myyntiä varten. Ostettu tai muilla keinoin saatu, alunperin aivan muuhun tarkoitukseen tehty vastaanottajien sähköpostilista saattaa vanhetessaan sisältää muutamia huteja.

"Tää on niin tätä, minkäs teet, ei voi mitään, hakuna matata*)" kuittaa arkipäivän pieniin ja keskisuuriin hankaluuksiin kepeämmin suhtautuva ystävätär. Onhan se näinkin. Roskapostit ovat haittaohjelmia pienempi riesa. Viruksiakin tulee vähemmän kunhan ei klikkaa roskaposteissa olevia linkkejä. 

*) Hakuna matata on swahilia ja tarkoittaa "ei huolta". Sanontaa käytettiin ensimmäiseksi ruotsalaisessa Bamse, maailman vahvin nalle- sarjakuvassa, sittemmin animaatioelokuvassa Leijonakuningas.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: spam, roskaposti, tietokone, tietoturva

Kävelyä, pyöräilyä, parkkipaikkoja ja shoppailua Naantalin keskuskadulla

Torstai 15.11.2018 - Kristiina Sunell

Kaupunki järjestää ilahduttavan paljon yleisötilaisuuksia, joissa esitellään asumiseen ja liikkumiseen vaikuttavia suunnitelmia. Torstaina 15.11 järjestetyssä Tullikadun liikennejärjestelyä koskevassa tilaisuudessa valtuustosali oli yllättävän täynnä. Maanantaina talousarviosta päättämään kokoontunut valtuusto ei saanut osakseen yhtä suurta huomiota. Ehkäpä siksi, että valtuustossa pääosin nuijitaan jo tehtyjä päätöksiä, yleisölle jää kuulijan rooli.

181115_katusuunnitelma.jpgSuunnitelmatilaisuuksissa puheenvuoroja käyttävät asukkaatkin, sekä asiasta että asian vierestä. Ja hyvä näin. Tullikatu, pienen Naantalin kauppakatu, on osa isompaa kokonaisuutta. Uusia kerrostaloja on tulossa 14, vanhoja rakennuksia puretaan. Asukasmäärä ydinkeskustassa kasvaa. Yhtäältä väkimäärän lisääntyminen tietää enemmän asiakkaita keskustan pienille putiikeille ja toimistoille, kunhan vain tilojen tarve huomioidaan rakennuslupien velvoitteissa. Mikäli purettavien rakennusten tilalle tulevien suurten kerrostalojen pysäköintipaikkojen rakentamisvelvoitetta vähennetään - kuten jo kävi entisen linja-autoaseman puiston tilalle nousevien kerrostalojen kohdalla - saattaa katujen varsilla olevien pysäköintipaikkojen vähenemisestä, samalla paikan tarvitsijoiden lisääntyessä, tulla ongelma. Joukkoliikennettä ei ole mahdollista rakentaa yhtä toimivaksi kuin isommissa kaupungeissa. Tullikadun putiikeissa asioivat pitävät lähellä olevaa parkkipaikkaa tärkeänä.

"Korttelien alla oleva pysäköinti lisää kaupunkikuvallisesti korkeatasoista puistotilan määrää, mikä lisää keskustan houkuttelevuutta ja tarjoaa viihtyisiä oleskelupaikkoja. Asemapäällikön rakennuksen ympärillä olevaa puistoaluetta laajennetaan ja siitä tulee asuntorakentamisen ja palvelujen rajaama kaupunkitila. Puisto tarjoaa tilaa leikkipaikalle ja pienimuotoisille puistotoiminnoille läpi vuoden." Näin mainitaan pari vuotta sitten arkkitehtuurikilpailun voittaman Taikurin Hattu- nimisessä luonnoksessa. Aivan näin ei näytä käyvän, joten kävelypainotteinen katu sen varrelle istutettavine puineen tuo tervetullutta vihreyttä. Tuoko se myös kävelijöitä, riippuu sekä siitä mitä kadun varrella on tarjolla, että siitä miten tälle kadulle pääsee. 

Nähdäänkö vielä visio, jossa kylmän nelikulmaisen torin alle louhitaan - tai Naantalissa kun ollaan, saveen kaivetaan - kaupungintalon alla olevan pysäköintihallin laajennus? Toriparkki Turun malliin? Aika näyttää.

Kirjoittajalla on noin 3 minuutin kävelymatka Tullikadulle. Siinä ajassa ei ehdi pohtia josko Naantalin keskustaan kannattaa tulla kauempaakin ostoksille ja kahvittelemaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikenne, kaupunkikuva, putiikit, viihtyisyys, käytännöllisyys

Vanhemmat kirjoitukset »