Salassapitokriisiviestintästrategiaa aikasidonnaisuusulottuvuudesta

Tiistai 23.3.2021 - Kristiina Sunell

Hallituksen viestintästrategian mukaan "Tavoitteet ja vaikutukset kerrotaan selkeästi ja monimutkaisista asioista luodaan kokonaiskuvaa" ja "tärkeistä asioista kerrotaan myös niiden ollessa vielä keskeneräisiä"

210324_hallituksn_viestinnan_arvot.jpeg


Se toteutuu näin:


"Tältä osin olemme saapuneet tilanteeseen, missä miltään osin harkitaan toimenpiteitä joiltain osin. Siltä osin myöhemmin osaamme sanoa pohditaanko rajotuksia näiltä osin”. (Sosiaali- ja terveysministeriön perhe- ja peruspalveluministeri tiedotustilaisuudessa 26.2.2021)

Lausuntoa voi olla osittain vaikea ymmärtää näiltä osin, jos miltäänkään osin.

Ja näin:

Ulkonaliikkumiskieltoon liittyvät perusteet salataan koska ”Valtioneuvoston koronatilannevarautumisen tilanteenhallintaan liittyvästä aikasidonnaisuusulottuvuudesta johtuen pyydetyt ministeriön turvallisuusluokitellut varautumisasiakirjatiedot eivät ole julkisia”. (VNK 23.3.2021)

Onko syytä olla huolissaan? Päätoimittajien yhdistyksen kannanoton mukaan on. Valmiuslain pykälien 106 ja 107 ottaminen käyttöön herättää huolta siitä, että valtioneuvoston kanslian johtovastuun vahvistaminen vaikeuttaa tiedonsaantia entisestään.

Optimisti ei usko tiedonsaannin voivan tästä enää enempää vaikeutua.
"Get on with it" vai "get over it"?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arvot, strategia, demokratia, salailu, puppugeneraattori, kriisiviestintä, avoimuus

Asemakaavoituksen vähäisyys ja merkittävyys

Torstai 5.3.2020 - Kristiina Sunell

Miksi niin kiire?

Naantalin hallintosääntöä uudistettiin viimeksi nykyisen valtuustokauden alussa, 5.6.2017. Sen päivittäminen on maanantaina 9.3.2020 kokoontuvan kaupunginhallituksen listalla heti ensimmäisenä kohtana. Aikataulu on kiireellinen: muutokset halutaan voimaan jo parin viikon päästä, 1.4.2020. Looginen muutosajankohta saattaisi kuitenkin olla seuraavan valtuustokauden alku, runsaan vuoden päästä. Miksi kiire?

"Yhtenä keskeisimmistä muutoksista esitetään asemakaavoitusprosessin keventämistä eli nopeuttamista, erityisesti merkitykseltään vähäisissä asemakaavoissa ja niiden muutoksissa. Tämä tarkoittaa muutoksia niin valmistelusta vastaaviin kuin päättäviin tahoihin."

Asemakaavoista päättää nykyään 43 hengen valtuusto, joka tekee päätöksen kaupunginhallituksen ja lautakuntien valmistelutyön perusteella. Keventäminen eli nopeuttaminen merkitsisi sitä, että asemakaavoja ei enää viedä valtuustoon, paitsi jos ne ovat suurempia kuin Finlandia-talo. Tästä tietenkin selviää palastelemalla asemakaavat sopivan kokoisiksi.

Paljonko on paljon, minkä verran on vähän?

"Neuvotteluissa on sovittu, että vähäisen asemakaavamuutoksen kerrosneliömäärän pinta-alaraja on 3 000 m². Asemakaavan tai asemakaavamuutoksen vähäisyys tai merkittävyys arvioidaan ja päätetään kulloinkin kaavan käynnistämisen yhteydessä."

Kerrosneliöt - 3000 - on konkreettinen luku. Käytännössä se vastaa noin kahtakymmentä omakotitaloa, kahta kerrostaloa tai yhtä suurta liikekeskusta. Oletan "kerrosneliömäärä" käsitteen olevan yhtä kuin "rakentamisen kokonaismäärä". Parkkipaikkoja ja mahdollisia tiejärjestelyjä ei huomioida, vaikka niiden sijoittelu saattaa olla kokonaisuuden kannalta huomattava.

Vähäisyys ja merkittävyys ovat erittäin subjektiivisia käsitteitä. Esimerkiksi lainsäädännössä käsite "merkittävä haitta" on subjektiivinen: haitan aiheuttajan mielestä haitta saattaa olla olematon, siitä kärsivän näkökulmasta huomattavan suuri. Asemakaavoituksessa saattaa nyt olla edessä samankaltainen tilanne. Manner-Naantalin oikeusvaikutteinen osayleiskaava on jo nyt vähentänyt puistoja, viher- ja virkistysalueita. Haitta kohdistuu Manner-Naantalin asukkaisiin, mutta ei vaikuta merkittävästi - jos edes lainkaan - muissa Naantalin osissa asuviin.

Kuka arvioi?

Kaupunginhallitus siis arvioisi vähäisyyttä ja merkittävyyttä tapauskohtaisesti.

Kaupunginhallituksen konsernijaoston toimivaltaan puolestaan tulisi muutoksen myötä kuulumaan ohjata yleiskaavojen sekä asemakaavojen ja ranta-asemakaavojen laadintaa.

sidonnaisuus_kuva.png

Kaupunginhallituksessa on 11 jäsentä. Kukin puolue saa päättää omista edustajistaan kaupunginhallituksessa, joko henkilön äänimäärän tai muun kriteerin perusteella. Konsernijaostossa on 9 jäsentä, joskin kaksi heistä on myös kaupunginhallituksen jäseniä. Asemakaavoituksesta päättäisi siis 18 henkeä aiemman 43 luottamushenkilön sijaan.

Kaupunginhallituksen äänestysten tulos on tälläkin valtuustokaudella ollut helposti ennustettava: äänin 5-6 tehdyt päätökset ovat toki enemmistöpäätöksiä. Lautakuntien päätökset voidaan sivuuttaa käyttämällä otto-oikeutta. Tulisiko merkittävät päätökset tehdä vähäistä suuremmalla enemmistöllä? Rakennettuun ja rakentamattomaan ympäristöön liittyvät päätökset ovat peruuttamattomia ja kauaskantoisia.Kuntalaisen näkökulmasta paras ratkaisu olisi pitää päätökset valtuuston 43 luottamushenkilön harkittavina, niiden jotka ovat kuntalaisten vaaleissa valitsemia ja toimivat saamansa äänimäärän tuomalla mandaatilla niin Naantalin eri osiessa asuvien, kuin eri puolueidenkin edustajina. 

Kaupunginhallituksen 9.3.2020 kokouksen esityslista on tässä linkissä. 

1 kommentti . Avainsanat: hallintosääntö, kaavoitus, asemakaava, päätöksenteko, demokratia, valtuusto, kaupunginhallitus

Pahasti syrjässä

Lauantai 16.12.2017 - Kristiina Sunell

Syrjäytyminen mainitaan usein suurimpana turvallisuusuhkana. Toiset puhuvat "syrjäyttämisestä" joka saattaakin paremmin vastata tilannekuvaa.

Näyteikkkunoita rikkovat, Suomen lippuja ja autoja polttavat anarkistit ovat vain paremman tekemisen puutteessa riehuvia huomionhakuisia onnettomia. Heiltä ei voi syyntakeellisuutta edellyttää. Naamioin peitetyt kasvot ovat surullinen, joskin suhteellisesti ottaen vähäinen osa syrjäytymisen ongelmaa.

Isojen kaupunkien vaaleilla valituilta valtuutetuilta edellyttää huomattavasti enemmän vastuuntuntoa kuin heidän äänestäjiltään. Kun kaupunginvaltuuston enemmistö syrjäyttää monen eri oikeusasteen päätökset määritellessään uudelleen laillisen maassaolon edellytykset ja liittää laittomaan oleskeluun poikkeuksellisen laajat etuudet, voi eduskunta puolestaan vain reagoida lisäämällä velanottoa ja vähentämällä jostain muualta. Selvityksen valmistumistumiseen tarvittavaa kahta viikkoa tai kustannusarviota ei kiireessä ehditty odottaa. Päätöksen aiheuttama polarisoituminen lisääntyy yhtä nopeasti kuin sen syiden kummastelu.

Sisältääkö sananvapaus myös vapautuksen vastuusta? Helsingin Sanomien näkemyksen mukaan salaiseksi luokiteltuja, turvakriittisiä asiakirjoja voi, ja pitää julkistaa. Esitetyn selittelyn  johdonmukaisuus vaikuttaa todellisuudesta syrjääntyneeltä. "Asiakirjan leimaaminen salaiseksi on samanlainen viranomaisen päätös kuin vaikka toimeentulotuen myöntäminen. Sitä pitää ja saa arvioida kriittisesti. Asiakirjojen salaisuutta pohtiessa onkin hyvä miettiä, onko näin tiukka salaisuus enää jatkossa perusteltua?" Mietintä lienee jo tehty, toimeentulotukipäätökset siis verkkosivustolle. Julkaistaanko terveystiedot seuraavaksi vai kiinnostaisiko lukijoita enemmän ns. Tiitisen lista? Yhtäältä väitetään pelättävän turvallisuustiedustelun aiheuttamaa yksilönsuojan kaventumista. Samassa artikkelissa kuitenkin vaaditaan perustellusti salaiseksi luokitellun ja kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeän tiedon julkistamista. 

Merkittävin turvallisuusuhka on demokraattisen päätöksenteon syrjäyttäminen. Jos oikeusvaltiossa kriittisen ja avoimen keskustelun perusteella havaitaan tarve muuttaa yhteiskunnan pelisääntöjä, lakimuutosten pitää tapahtua demokraattisesti vaalien kautta - ei niin, että jokainen omien mielihalujensa kautta noudattaa tai on noudattamatta lakeja. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: turvallisuus, anarkia, demokratia, media, vastuu, vapaus, tiedottaminen, luottamuksellisuus

Yhteisiä päätöksiä yhdessä

Keskiviikko 18.11.2015 - Kristiina Sunell

Oletko lukenut kannattamasi puolueen ohjelman? Entä oman kuntasi tai kaupunkisi talousarvion ja toimintasuunnitelman 2016-2019? Eipä haittaa, vaikka et ehtisi tai olisi kiinnostunutkaan. Tärkeimmistä päätöksistä saa lukea paikallislehdistä, valmistelussa olevista asioista voi kenties keskustella sen luottamushenkilön kanssa jota viime vaaleissa äänestit.

Vuosia sitten silloiset naapurini järjestivät siivoustalkoot Tuulensuunkadun ja Meri-Naantalin välissä olevilla jyrkillä kallioilla. Haravoinnin lomassa jutellessa selvisi reippailun perimmäinen syy, tai itse asiassa ei selvinnyt: kallioon oltaisiin suunnittelemassa pysäköintihallia. Oliko kyse huhusta, ehdotuksesta vai päätöksestä - ei tietoa. "Ne aikovat tehdä niin". Kuka tai mikä on ananyymi "ne", joihin aina viitataan?

Pysäköintihalli-ajatus vaikutti järjettömältä. Sitä ei toteutettu. Mukavat naapurini muuttivat kuitenkin takaisin pääkaupunkiseudulle: "Ne" voivat taas ottaa suunnitelman naftaliinista, ei "niistä" tiedä.

Reipas esikoiseni huomautti, että paras keino vaikuttaa asioiden kulkuun on lähteminen mukaan politiikkaan. Ajatus tuntui ensin hankalalta, olinhan usein työn vuoksi aivan muualla kuin Naantalissa. Aikaa olisi oman yrityksen ja harrastusten takia kovin vähän. Halusin kuitenkin selvittää, miten kotikaupungissa päätöksiä tehdään. Ei keittiön pöydän ääressä tai naapurin grillijuhlissa pohtiminen toimi muutoin kuin keskinäisen kummastelun vertaistukiryhmänä.

Itselleni tärkein asia on edelleenkin yrittäjyys. Naantali taiteilijoiden kaupunkina ja merellisenä, aivan ehdottomasti parhaana paikkana asua on riittävä syy lukea esityslistat, jopa talousarviot ja toimintasuunnitelmat. Siksi siis politiikka.

Pikkukaupungissa puoluepolitiikalla on verrattain vähän merkitystä. Erityisesti Naantalin laajennuttua vaikuttaa siltä, että suurin painoarvo on mikro-aluepolitiikalla: läppäsilta ei kiinnosta mantereella asuvia eikä keskikaupungin rannat niitä, joilla on oma rauhansa merenrantatontillaan. Lapsiperheiden asioita ajavat enimmäkseen ne, joiden lapset ovat vielä pieniä.

Tunnen itseni onnekkaaksi ollessani tervetullut moniin eri yhteisöihin ja yhdistyksiin, poliittisesta kannasta riippumatta. Siitä luottamuksesta on paikallaan erittäin suuri ja nöyrä kiitos. Luottamus kantaa yksittäisten asioiden yli: on lupa olla omaa mieltään.

Yhteisiä päätöksiä tehdään yhdessä, keskustelemalla ja neuvotellen. Vain näin toimien ei tarvitse voivotella, mitä "ne" oikein aikovat. Yhteistyöhalu ja -kyky ovat tärkeämpiä kuin puoluekanta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: politiikka, luottamus, yhteistyökyky, alueellisuus, demokratia

Kreikkalaisen dragman kolmas näytös

Keskiviikko 8.7.2015 - Kristiina Sunell

Kreikka - onko pakko kuulla siitä enää enempää?

Kreikka äänesti EI taloutensa sopeuttamistoimille, mutta se ei Kreikan mielestä tarkoita EI-ääntä rahavirroille muista euro-maista. Kahden tukipaketin jälkeen vaaditaan lisää.

Solidaarisuus, demokratia ja oikeudenmukaisuus ovat kaikki sanoja, joiden arvosisällöistä EU-maat ovat samaa mieltä. Periaate ei kuitenkaan ole sama kuin käytäntö. Ensimmäinen tukirahaerä kului pääasiassa Kreikalle lainoja myöntäneiden Ranskan, Saksan ja Englannin lainojen maksuun. Näiden lainoittajien ottama luottoriski Kreikalle annetuista lainoista jaettiin muidenkin EU-maiden kannettavaksi.

Toiselle tukipaketille haettiin Suomesta poliittisen painostuksen vuoksi vakuudet. Niiden pitävyydestä on vaikea saada selkoa, sillä todellisuudessa kysymys on tuottojenvaihtosopimuksesta. Suomi voisi saada vakuuksien ansiosta liki yhden miljardin verran takaisin luottotappiostaan - saman verran kuin Suomen tieverkoston korjausvelka. Suomen hallituksen tekemästä sopeutusohjelmasta löytynee muitakin kohteita, joihin nämä varat kipeästi tarvittaisiin. Olen kuitenkin skeptinen järjestelyn suhteen. Runsaan 30 vuoden työurani aikana olen oppinut, että jokainen alunperin salattavaksi yritetty sopimus sisältää epäilyttäviä kohtia. Samoin jokaiseen sopimukseen, johon haetaan allekirjoitus äärimmäiseen kiireeseen vedoten, on syytä lukea erityisellä huolella.

Kahdenvälisten lainojen lisäksi Suomi on lähettänyt varoja vakausvälineisiin. Eri arvioiden mukaan tähän mennessä on kertynyt yli 6 miljardin euron arvosta vastuita Kreikan lainoittamisesta ja takauksista. Se on nykyisen kestävyysvajeen verran. Mistä Suomi voisi säästää lisää, jotta voisi tukea Kreikkaa vielä enemmän?  Hendrik Ilveksen kysymys on kohtuullinen ja vastaamisen arvoinen.

Ajankäyttö turhiksi osoittautuneiden EU- kokousten tiimoilla alkaa jo hipoa ministeriemme kipukynnystä. Hyvä kysymys voisi kuulua: "miksi olemme vielä mukana?" sillä maksuosuutemme ei hallitusohjeman mukaan saa enää kasvaa. Suomi voi toimia vain vakautusvälineeseen sitomansa pääoman puitteissa. Tämä lienee päätös, joskin esimerkiksi valtionvarainvaliokunnan jäsen Pia Viitanen kaipaa selkeää tulkintaa vastuiden määrästä.

Kreikka vaatii rahoituksen jatkamista vedoten "pienen kreikkalaisen" ahdinkoon. Hätä on todellista ja riipaisevaa. Lääkkeet ja ruoka loppuvat köyhimmiltä, sillä korruptioon, tuloeroihin, eläkeiän nostamiseen muiden EU-maiden tasolle tai verotuksen oikeudenmukaisuuteen ei Kreikassa ole halua puuttua. EU ei voi ohittaa kansallisia vaaleja. Jos valtio mieluummin edelleen ostaa aseita ja neuvottelee niiden lisähankinnoista, maksaa venäläisen Gaspromin laskun ja säilyttää varakkaiden laivanvarustajien verovapauden kuin hankkii varoilla lääkkeitä sairailleen, se on heidän edustuksellinen ja itsenäinen, joskin julma päätöksensä. Se ei ole solidaarista, demokraattista eikä oikeudenmukaista. Mutta jos Kreikan valtio ei käytä 5,7 miljardin euron kultavarantojaan omien kansalaistensa terveydenhuoltoon, hätää voidaan lieventää ainoastaan muiden antamalla humanitäärisellä avulla. Rahalähetykset eivät ole yli viiteen vuoteen ohjautuneet oikeaan kohteeseen.

Rahoittavat euromaat eivät ole vaatineet antamiensa rahojen vastineeksi oikeuksia Kreikan suuriin kaasuesiintymiin, satamiin tai muuhun realisoitavaan omaisuuteen. Mielestäni niin olisi kuitenkin pitänyt tehdä. Olisimme ostaneet ja maksaneet reilusti kuten kiinalaiset, jotka hankkivat kreikkalaisen sataman ja paransivat sen tuottavuutta merkittävästi. Tämäkin on jälkiviisautta. On kohtuullista ja oikein vihdoin vapauttaa Kreikka sitä kahlehtivasta eurosta ja antaa maalle sen kaipaama vastuu ja vapaus päättää omasta puolestaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kreikka, EU, yhteisvastuu, euro, demokratia, oikeudenmukaisuus, velka, sopeutus

Olipa kerran

Sunnuntai 19.10.2014 - Kristiina Sunell

Tämä kirjoitus ei kerro mistään todellisista, vaan vähintään osittain kuvitteellisista tilanteista. Kuten varmaan nopeasti huomaatte, juttu saattaa olla paikoitellen satua.

Olipa kerran poliittinen puolue, joka:

  • Kutsui väkensä kuulemaan, mitä suunnitteilla on, ja oli avoin myös kehittämisehdotuksille.
  • Ei puhunut pahaa toisista puolueista tai niiden politiikoista, koska ei tarvinnut. Omat tekemiset puhuivat puolestaan.
  • Ymmärsi, että ei ole olemassa väärän tahon sammuttamia tulipaloja. Itse idea ja sen hyöty on tärkeämpi kuin sen esittäjän puoluekanta tai suhtautuminen muuhun kuin yksittäiseen esitykseen.
  • Osasi sanoa ei ja osasi perustella sen, vieläpä myönsi virheet. Vältti hokemasta "suhdanneongelmaa" vältelläkseen esittämästä tarpeellisia muutoksia ja niiden toteuttamista.
  • Ei myönteistänyt kaikkia havaitsemiaan ongelmia, vaan pyrki niiden kiistämisen sijaan ratkaisuihin.

Olipa kerran yritysjohtaja, joka:

  • Järjesti yhteistoimintakokouksia muulloinkin kuin vain silloin, kun yhteistyö on päättymässä.
  •  Sai porukan ymmärtämään, että tyytyväiset, maksavat asiakkaat ovat yrityksen tärkein voimavara, sillä ne maksavat palkat.
  • Myönsi, että kaikki yrityksen viisaus ei ole sen johtajien päässä.
  • Antoi tunnustuksen sinne, minne se kuuluu ja vastuuta sille, joka sitä on motivoitunut ja halukas lisääkin kantamaan. Palkitsi tekijää, joka tuo yritykseen aina enemmän tulosta kuin oman palkkakustannustensa verran.
  • Sai arvostuksensa ansaitsemalla ja itse olemalla esimerkki, ei norsunluutornista huutelemalla. Teki itsekin pitkää päivää, jos edellytti koko porukan joustavan.
  • Piti huolta siitä, että töissä ei vain "lusita tunteja", vaan tekemisen myötä kaikilla on mahdollisuus oppia uutta ja kehittää itseään.

Olipa kerran työntekijä, joka:

  • Ymmärsi, että jokainen osaltaan vaikuttaa työilmapiiriin. Ystävällisyys ei maksa mitään, ja jos itsellä on aikaa, voi kaverinkin työkuormaa helpottaa. Jopa pomoa voi auttaa, eihän tuo kaikkea kaikesta osaa tai tiedä.
  • Sai olla perillä yrityksen strategiasta ja peräti esittää omia ideoitaan sen kehittämiseen. Eipä tarvinnut lehdestä lukea, mitä on tapahtumassa, vaan osasi itse kertoa tapahtumien taustoja niistä kysyville asiakkaille ja yhteistyökumppaneille.
  • Ei joutunut koskaan kuulemaan huomautusta "näin tehdään, koska näin käsken" vaan sai tarvitessaan aina perustelut ja tilaisuuden keskustella syistä, miksi työ tai projekti on tarpeen toteuttaa jollain tietyllä tavalla.
  • Sai tilaisuuden kehityskeskusteluun itse halutessaan, ei vain kerran vuodessa.
  • Oli niin loistavassa työpaikassa, että puhui yrityksestä, tuotteista ja työkavereistaan vain hyvää. Jos huomasi, että hyvän puhumiseen ei olisi syytä, lähti toisaalle tai perusti itse oman näkemyksensä mukaisen firman.

Sen pituinen se.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puoluepolitiikka, demokratia, osallistuminen, osallistaminen, arvostus, päätöksenteko, vastuu, työilmapiiri

Esimerkiksi

Keskiviikko 31.7.2013 - Kristiina Sunell

"Sinua seurataan tarkasti niin auton takapenkiltä, veneen tuhdolta, pyörämatkalla kuin kävelylenkilläkin."
Toisin kuin voisi luulla, tämä lainaus ei ole peräisin minkään valtion tiedustelupalvelun avautumisesta. Lähde on parempaa liikennekäytöstä mainostava www.elakoon.fi. Kampanjan mainostauluja on ainakin Turku-Helsinki- moottoritien varrella. Mainoskampanjan teemoihin kuuluu lause "Muista myös, että olet aina esimerkkinä jollekulle liikenteessä".

Kerrassaan oivallinen kampanja. Sarkaa riittää muuallakin kuin vain liikenteessä.

Lausuntoja lasikaapista

Kansalaistottelemattomuus on yksi kesän puheenaiheista. Aiheen nosti otsikoihin ensimmäisenä Edward Snowden, joka katsoi työnantajansa toimivan vähintäänkin epäeettisesti vakoillessaan mm. EU:n tilojen viestintää. Paljastuksen myötä Snowden käytännössä luopui ihmisoikeuksistaan, kotimaastaan ja perheestään.

Suomessa Päivi Räsänen ei luovu ministerin paikasta. Toisaalta, eipä hän valtionsalaisuuksia vuotanut. Hän totesi vain omien arvojensa ja Raamatun tulkinnan menevän Suomen lain edelle. Näinhän se voi yksilötasolla ollakin. mutta ministerin toteamuksena lausunto oli yllättävä.

Kansanedustaja Anna Kontula ilmoitti tarjoavansa suojapaikan poliisilta. Yksityinen turvapaikka koskee ilmeisesti vain paperittomia maahanmuuttajia. Poliisia ei kai tarvittaisi lainkaan, jos jokainen ottaisi oikeuden omiin käsiinsä - milloin "suojellakseen poliisilta", milloin soveltaen Hammurabin lakia tai muuta arvojensa mukaista ohjeistusta?

Edustuksellinen demokratia on juuri sitä, että säännöt sovitaan yhdessä. Kaikkia komporomissit eivät miellytä, vaan näillä mennään. Jos ei mennä, on turha kummastella alhaista äänestysinnokkuutta. Epäluottamushenkilön varoittavan esimerkin voima on perin harvoin rakentavaa.

Kaikki on esimerkkiä

Jutta Urpilainen vaati alle minimipalkan maksaville yrityksille lisää seuraamuksia. Hyvä ja kohtuullinen näkemys. Voisimmeko laajentaa tämänkaltaisia ajatuksia omaan itseemme?

2013-07-31_15.38.14.jpgIrtisanomiset ja tuotannon siirto ulkomaille nostavat aina vastalauseiden myrskyn. Syynä muutokseen on usein sekä työvoimakustannusten kalleus, että kotimarkkinoiden kysynnän vähäisyys. Päätöstä eivät ole tehneet "ne", vaan me kaikki.

Kuluttaja tekee päivittäin omien arvojensa mukaisia päätöksiä ja valintoja. Aivan samoin kuin esimerkiksi ministerit Päivi Räsänen, VIlle Niinistö tai Heidi Hautala.

Jos lataa musiikkia ja elokuvia ilmaiseksi vertaisverkosta, ei maksa muusikolle, studiolle, näyttelijöille, apujoukoille tai käsikirjoittajalle heidän työstään. Ei edes sitä minimipalkkaa. Miksi ilmaislataajan tai muun vapaamatkustajan työstä sitten pitäisi maksaa? Eikö kaiken muunkin työn voisi ottaa käyttöön ilman vaihdannan vaivaa?

Jos sinusta on väärin, että työpaikat menevät halvemman kustannustason maihin, osta vaikka suomalaisia kirsikkatomaatteja. Tiedän - niiden hinta on 2,49 euroa/rasia, kun ulkomaisia saisi 1,49 euroa/rasia. Mutta palkat - ne minimitason ylittävät - pitää maksaa sivukuluineen ja kaikkine veroineen. Ostamalla suomalaisia tuotteita olet mukana säilyttämässä työpaikkoja, hinnalla millä hyvänsä. Ja kas - nyt olet esimerkki.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: esimerkki, julkisuus, lainsäädäntö, luottamusasema, demokratia, johdonmukaisuus

Kyllä vai ei? Kysymyksiä ja vastauksia

Torstai 4.10.2012 klo 18.46 - Kristiina Sunell

Isot kiitokset kaikille sivuston kautta kysymyksiä lähettäneille ja pikakyselyihin vastanneille! Koska samat kommentit saattavat olla monen mielessä, tässä muutamia pohdintoja saamistani vastauksista ja kysymyksistä.

Vaikuttamismahdollisuudet

Ensimmäisessä tällä sivustolla olleessa pikakyselyssä kartoitettin naantalilaisten näkemystä omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa päätösten valmisteluun. Kokoomuksen periaatetta "Ole rehellinen" noudattaen, tässä kaunistelematon tilasto:Kukaan ei pitänyt mahdollisuuksiaan erinomaisina. Kukaan ei myöskään pitänyt niitä tyydyttävinä. Vastaukset vaihtoehdojen "välttävä" ja "huono" välillä jakaantuivat lähes tasan.

Näin on, jos siltä näyttää. Pitkään kuntapolitiikassa toimineet tuntevat kuntalain ja päätöksenteon järjestyksen hyvin tarkoin, mutta pelkästään protokollan ja prosessien noudattaminen ei vastanne asukkaan tarpeeseen. Kuntalainen voi aina tehdä aloitteen, joka käsitellään asianmukaisesti. Kaupungin sivustolta löytyvät nämä aloitteet, samoin kuin valtuuston kokousten esityslistat ja päätökset. Valtuuston kokoukset ovat avoimia tilaisuuksia, joita saa tulla kuuntelemaan aivan vapaasti. Osa nyt ehdolla olevista, jo kokeneista valtuutetuista pitääkin tätä kaikkea aivan riittävänä. Joidenkin mielestä kuntademokratia toteutuu, kun muistaa äänestää. Meidän poliitikkojen joukossa on myös niitä, jotka pitävät torikokouksia ajanhukkana.

Jääkö jotain puuttumaan? Ainakin keskustelu ja vuorovaikutteisuus. Mahdollisesti myös tilaisuus neuvotella, kuulla eri kantoja, ja puntaroida eri vaihtoehtojen hyötyjä, haittoja sekä valintojen pitkän aikavälin vaikutuksia. Minun mielestäni torikokoukset ovat tarpeen. Merkittävässä roolissa ovat myös eri yhdistykset - mm. Naantalin Vanhankaupungin Asukasyhdistys, Naantalin Kulttuuritaloyhdistys, ja monet muut - joiden kautta kannanottoja voi kanavoida. Toimivimmat ratkaisut ja näkökulmat jokaisessa asiassa eivät ole yksinomaan valtuutettujen, lautakuntien tai kaupungin viranhaltijoitten päässä.

Paras vaalikoneisiin liittyvä kommentti tuli kaverilta Facebook-sivuni kautta. " 66.2 % mutta kaikesta voi varmaan neuvotella". Juurikin näin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: avoimmuus, valmistelu, demokratia, päätöksenteko, asukkaat, äänestäminen, mielipide, kuuleminen