31.12.2018 klo 18:00 - 1.1.2019 klo 02:00Lauantai 29.12.2018 klo 17.17 - Kristiina Sunell Jos "leipäjonojen maassa" pidetään yleisesti hyvänä ideana käyttää noin 20-25 miljoonaa euroa ilotulitusraketteihin, jotka on valmistettu Kiinassa ympäristöstä ja lapsityövoiman hyvinvoinnista piittaamatta, niin olkoon näin. Iloisista paukuista leviää ilmaan tuhti määrä raskasmetalleja, mutta ollaan puhumatta ilmansaasteista edes yhtenä päivänä vuodessa. Pientähän se on teollisuuden päästöihin nähden, joten asetetaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Silmäpolilla on taas tulossa kiireinen ilta. Tuskinpa se johtuu sinänsä ilotulitusraketeista vaan esim. vanhempien piittaamattomuudesta tai yleisestä tyhmyydestä, johon ei mikään valistus ole aikaisemminkaan auttanut, eikä auta. Kirjassa "Darwinin palkinto" on käsitelty aihetta laajemmin. Innokkaimmat paukkujen kannattajat mieltävät lemmikit isompana haittana kuin ilotulitteiden aiheuttaman roskan ja metelin. Varmaankin vahtikoira voidaan korvata riittävällä määrällä ruutia, mutta paukkuraketti ei toimi yksinäisen seurana, saati apukoirana. Huvinsa kullakin. Ilotulitusraketteja voi olla paukuttamatta ja lemmikin voi jättää hankkimatta, sehän on jokaisen oma valinta. Vähimmäisvaatimus kuitenkin: jokaisen yli 10-vuotiaan pitää osata numerot. Aikuiset auttakoon sitä pienempiä katsomaan kellosta ja kalenterista milloin raketteja saa paukutella. Jos kellonajat eivät vielä ole aivan hallussa eikä jostain syystä kykene hahmottamaan päivämäärääkään - eivätkä kaveritkaan osaa auttaa - niin on parasta pysyä kaukana pyroteknisistä härpäkkeistä. Näin, jotta yksien ilosta ei seuraisi monien muiden surua. Vähemmän itsekästä ja enemmän toisilta välittävää tulevaa vuotta aivan kaikille!
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kiina, ympäristö, ilotulitusraketit, käytöstavat, lukutaito, ilonpilaaja, lemmikit, suhteellisuus |
Rauhallista JouluaMaanantai 24.12.2018 klo 15.23 - Kristiina Sunell
Valoisaa ja turvallista joulua jokaiselle!
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: läsnäolo, hiljaisuus, tunnelma, rauhallisuus, joulu |
Mitä aiheuttaja maksaa?Sunnuntai 16.12.2018 - Kristiina Sunell
Yhteismaan ongelma on tilanne, jossa vapaasti kaikkien saatavilla olevan resurssin ("yhteismaan") yhteiskäyttö johtaa sen ylikulutukseen. Kuluttaessaan vapaata resurssia kuluttaja saa sen hyödyn itselleen. Tämän resurssin kulumisen haitat jakautuvat kuitenkin kaikkien resurssin käyttäjien kesken. Teorian mukaan yksittäiset toimijat tavoittelevat omaa etuaan vastoin yhteistä hyvää, ja siten kuluttavat resurssin loppuun tai pilaavat sen kulutuksellaan. "Yhteismaan" voi käsittää olevan mitä vain yhteistä hyvää - hengitysilmaa, merivettä tai melutonta asuinympäristöä. "Kuluttaja" tarkoittaa muutakin kuin yksityishenkilöitä tai - talouksia. Lupa sisältää sekä oikeuden, että vastuunSanotaan ympäristöluvan olevan lupa pilata ympäristöä. Olen väittämästä osittain samaa mieltä: lupadokumenttien ensimmäiset sivut kuvaavat hakijan pyrkimykset ja perustelut hyödyntää ympäristöä saadakseen liikevoittoja. Jos kiireeltään ehti lukea monikymmensivuisia dokumentteja korkeintaan vain puoliväliin, saattaa toinen puoli totuudesta jäädä huomaamatta: lupaan liittyy myös ehtoja ja rajoituksia. "Fiksu hakija ymmärtäisi itse pyytää ympäristövaikutusten arviointia"
Myrkyllisiä aineita sisältävät hulevedet lasketaan suoraan mereen - miksipä ei, sillä niiden suodattaminen ja puhdistaminen aiheuttaisi kustannuksia. Murskauspölyn leviämistä vähentävä suojarakennus on päästöjen aiheuttajalle vaihtoehtoinen, vaikka lähistön muille yrityksille ja asukkaille suojaus olisi välttämätön. Aiheuttaja maksaa- käännetäänkö se ruotsiksi "kostar" vai "betalar"? Näin teoriassa - entä käytännössä?Käytännössä ympäristölupa kuitenkin vaikuttaa olevan nimenomaan lupa pilata ympäristöä, sen enemmittä korulauseitta. Useat kymmenet aiheelliset huomautukset ja toteamukset luparikkomuksista ovat vain...no, voihan niitä kokouskahvia hörppiessään ehkä kuunnella. Näin, mikäli on uskomista ympäristö- ja rakennuslautakunnan 12.12.2018 pidetyn kokouksen pöytäkirjaan: "Asian käsittelyn aikana Kristiina Sunell esitti seuraavaa: Päätökseen lisätään, että lupaehtojen toistuva rikkominen johtaa hallintopakkomenettelyyn tai muihin toimenpiteisiin. Ehdotus raukesi kannattamattomana." Ei johda. Näinkö se meni?
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmasto, Itämeri, ympäristö, päästöt, eettisyys, asumisterveys |
Syistä seurauksiin ja siltä väliltäLauantai 8.12.2018 - Kristiina Sunell Poliittisilla kriiseillä ja koulukiusaamisella on monia yhteneväisyyksiä. Yhden mainitakseni: vakavilla ongelmilla on taipumus pahentua nopeasti mikäli niihin ei puututa. "Paheksumme ankarasti" ja todella jyrkkä "pöyristyneinä tuomitsemme" ovat tuttuja jo parinkymmenen vuoden takaa. Suomalaiset ovat aina rohjenneet avata sanaisen arkkunsa, kuten Spede jo kauan sitten havainnollisti. Ulkopolitiikassa olemme tottuneet vastaukseen "entä mitä sitten". Yritetään olla provosoitumatta paikannussatelliittien (GPS) signaalien häirinnästä, "kyllähän tämä tästä". Toisen puolustaminen on vähän monimutkaisempaa. Pikaisen riskiarvion jälkeen voi arvailla toisen puolustamisen kostautuvan itselle. Miksi vaarantaa omat kaupalliset tai muutkaan hyötynsä? Edellisessä kappaleessa mainittu ratkaisumalli otetaan siis tottuneesti käyttöön. Ajatellaan esimerkiksi Ukrainaa ja Krimin miehittämistä, joka vaikuttaisi olevan jossain kaukana käytävä sota. Tarkemmin harkiten: ehkä Ukraina ja muut valtiot toimisivat samoin mikäli osa Suomea joutuisi sodan ja miehitystoimien kohteeksi. Toisin sanoen, ne eivät toimisi mitenkään. "Laumasuojan" puuttuessa jokainen on yksin, olipa Asovanmerellä tai Itämerellä. Helsinki ei ole keltaliivien Pariisi eikä palavien autojen Göteborg. Poliisi ja pelastustoimi saavat liikkua kivittämättä ja toimia yleisen turvallisuuden puolustajina, minne sitten vähäisiltä resursseiltaan ehtivätkään. Kolme itsenäisyyspäivän mielenosoitusten hakaristitunnusta herättivät kauhistusta. Mihin reagoidaan, mihin pyritään? Mietin kuluneiden kahden viime viikon tapahtumia ja mahdollisia syy-seuraussuhteita, tilanteen eskaloitumista. Toisaalta: Koskeeko tämä minua? Jos lenkille ei uskalla mennä eikä bussikaan juuri nyt houkuttele, voi tietysti pysyä kotona katsomassa hauskoja leffoja ikävien uutislähetysten sijasta. Näinkö? Toivottavasti ei. Vaikuttaa selvältä että "pitää olla tarkkana" sopii huonosti "ei saa antaa pelolle valtaa"- ohjeen seuraajaksi. Nettipoliisi ei saanut suojeltua Oulun raiskausten uhreja, tuskin pystyykään vaikka nettipoliisin määrärahoja nostettaisiin vieläkin enemmän. Ankaran paheksunnan toimintamoodi on päässyt kroonistumaan Putouksen hokemien tavoin. Osa poliitikoista suree populismia - mitä termi sitten sanojan mielestä tarkoittaakaan - ja osa tunnistaa, ehkä jopa tunnustaakin tarpeen konkreettisiin toimiin turvallisuustilanteen parantamiseksi. Huonommat, spontaanit ratkaisut saavat vallan mikäli toimivia keinoja ei jostain syystä löytyisi. Laumasuoja tai sen puuttuminen on lainsäätäjän käsissä - vielä toistaiseksi. Sari Essayah kiteyttää problematiikan tässä artikelissa varsin hyvin. Kirjoittaja unohti jutun alusta pois vakiolauseen "Vastustan alueloukkauksia, eläinrääkkäystä, naisten, lasten, miesten ja vanhusten oikeuksien halveksuntaa, minkään ihmisryhmän diskriminointia, terroritekoja, välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä, luonnon tuhoamista ja kaikkea muutakin epäeettistä toimintaa". |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laumasuoja, turvallisuus, kriisitilanne, sota, aluevaltaus, yhteisöllisyys |
RoskapostihelmiäKeskiviikko 21.11.2018 - Kristiina Sunell Huikea perintö kaukaiselta sukulaiselta ja pari nettilottovoittoa, lisänä muutama kirjaimellisesti uskomaton yhteistyötarjous. Poista, estä, poista, poista ...Työpäivän ensimmäinen kahvikupillinen kuluu siivotessa sähköpostilaatikkoa, maanantaisin menee santsikuppikin.
Kyllä, roskapostisuodatin on keksitty. Mutta myös roskalaatikon sisältö on ajoittain käytävä läpi, koska sinne toisinaan päätyy myös asiallisia ja tärkeitä viestejä.
Saapumistaan odottaa myös lahjoitusmiljoona, jonka toimituskustannukset olisi pitänyt suorittaa ennen luvattua pankkitilin täyttymistä. Ehdotin ystävälliselle lahjoittajalle tämän kulun vähentämistä suoraan lahjoitettavasta summasta. Saisipa siitä minun puolestani hyvän osan käyttää vaikka kyläkoulun rakentamiseen lahjoittajan kotimaassa jos ei tuntemattomalla ystävällä olisi vielä parempaa ehdotusta hyvän kierrättämiseksi. Sähköpostinvaihtomme päättyi siihen. Ehkä roskapostisuodatin nielaisi vastausviestin. Kekseliäin näkemäni huijaus lähes onnistui. Sain yhdistyksen rahastonhoitajalta pahoittelevan viestin: ei ole mahdollista tehdä sähköpostitse pyytämääni kiireellistä tilisiirtoa ulkomaille, koska tilillä ei ole sellaista määrää rahaa. Eipä varmaankaan. Kyllähän minä sen tiedän. Sähköpostin lähettäjän nimi on hyvin helppo väärentää. Lähes tyydyttävällä suomen kielellä kirjoitettu viesti oli vähällä mennä täydestä. Voi vain arvailla mistä tämä belizeläis-puolalaiseksi paljastunut keppostelu sai ainekset. Yhdistyksemme nettisivuston yhteystiedot- osiosta löytyivät hallituksen jäsenten nimet, roolit ja yhteystiedot. Eivät löydy enää. Sivustolla on nyt vain yhteydenottolomake, joka ohjaa viestin edelleen useammalle hallituksen jäsenelle. Nyt ollaan piilossa koijareilta, mutta harmillisesti myös asialliset yhteydenotot vaikeutuivat. Ylenpalttisesta määrästä markkinointiviestintää pitäisi voida vapautua tietosuojadirektiivin eli GDPR:n määräysten turvin. Niinpä pitäisikin. Ilmoituksen tekeminen tietosuojavaltuutetulle vie enemmän aikaa kuin perinteinen "estä/merkitse roskapostiksi-poista"- näppäily. Mainosviestissä tulee aina näkyä osoitelähde. Löytyyhän se: "Julkisesti saatavilla olevat tiedot". Kaikki viestittelijät eivät tule ajatelleeksi sivustolla julkisesti ilmoitetun tuotetuen sähköpostin olevan tuotetukea, myynnin osoitteen puolestaan myyntiä varten. Ostettu tai muilla keinoin saatu, alunperin aivan muuhun tarkoitukseen tehty vastaanottajien sähköpostilista saattaa vanhetessaan sisältää muutamia huteja. "Tää on niin tätä, minkäs teet, ei voi mitään, hakuna matata*)" kuittaa arkipäivän pieniin ja keskisuuriin hankaluuksiin kepeämmin suhtautuva ystävätär. Onhan se näinkin. Roskapostit ovat haittaohjelmia pienempi riesa. Viruksiakin tulee vähemmän kunhan ei klikkaa roskaposteissa olevia linkkejä. *) Hakuna matata on swahilia ja tarkoittaa "ei huolta". Sanontaa käytettiin ensimmäiseksi ruotsalaisessa Bamse, maailman vahvin nalle- sarjakuvassa, sittemmin animaatioelokuvassa Leijonakuningas. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: spam, roskaposti, tietokone, tietoturva |
Kävelyä, pyöräilyä, parkkipaikkoja ja shoppailua Naantalin keskuskadullaTorstai 15.11.2018 - Kristiina Sunell Kaupunki järjestää ilahduttavan paljon yleisötilaisuuksia, joissa esitellään asumiseen ja liikkumiseen vaikuttavia suunnitelmia. Torstaina 15.11 järjestetyssä Tullikadun liikennejärjestelyä koskevassa tilaisuudessa valtuustosali oli yllättävän täynnä. Maanantaina talousarviosta päättämään kokoontunut valtuusto ei saanut osakseen yhtä suurta huomiota. Ehkäpä siksi, että valtuustossa pääosin nuijitaan jo tehtyjä päätöksiä, yleisölle jää kuulijan rooli.
"Korttelien alla oleva pysäköinti lisää kaupunkikuvallisesti korkeatasoista puistotilan määrää, mikä lisää keskustan houkuttelevuutta ja tarjoaa viihtyisiä oleskelupaikkoja. Asemapäällikön rakennuksen ympärillä olevaa puistoaluetta laajennetaan ja siitä tulee asuntorakentamisen ja palvelujen rajaama kaupunkitila. Puisto tarjoaa tilaa leikkipaikalle ja pienimuotoisille puistotoiminnoille läpi vuoden." Näin mainitaan pari vuotta sitten arkkitehtuurikilpailun voittaman Taikurin Hattu- nimisessä luonnoksessa. Aivan näin ei näytä käyvän, joten kävelypainotteinen katu sen varrelle istutettavine puineen tuo tervetullutta vihreyttä. Tuoko se myös kävelijöitä, riippuu sekä siitä mitä kadun varrella on tarjolla, että siitä miten tälle kadulle pääsee. Nähdäänkö vielä visio, jossa kylmän nelikulmaisen torin alle louhitaan - tai Naantalissa kun ollaan, saveen kaivetaan - kaupungintalon alla olevan pysäköintihallin laajennus? Toriparkki Turun malliin? Aika näyttää. Kirjoittajalla on noin 3 minuutin kävelymatka Tullikadulle. Siinä ajassa ei ehdi pohtia josko Naantalin keskustaan kannattaa tulla kauempaakin ostoksille ja kahvittelemaan. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikenne, kaupunkikuva, putiikit, viihtyisyys, käytännöllisyys |
Naantali, taiteilijoiden kaupunkiPerjantai 26.10.2018 klo 7.45 - Kristiina Sunell
"Me tapasimme kellarissa sota-aikaan" kertoo rouva Virtanen, Rauthovin naapuri Rannikkoseutu-lehden artikkelin viimeisessä kuvatekstissä. Miksi kellarissa? Arvaukseni mukaan siksi, että kellarissa on suuri sauna, jonka ikivanha vuorolista on edelleen tallessa. Siinä on useita nimiä, joten sauna on ilmeisesti ollut naapuruston yhteisessä käytössä sota-aikana. Toinen arvaus liittyy siihen, että kellarikerroksessa on myös puuhella - valitettavasti sen hormi on jostain syystä muurattu sittemmin umpeen, mutta kellaria hieno hella koristaa edelleen. Kerrotaan, että talo rakennettiin vähitellen: ensin kivijalka sisustettiin asuttavaksi, sitten rakennettin varsinainen asuinkerros ja lopuksi vielä ullakkokerros. Villa Rauthovi on tuttu: vanhempani kertovat minun lapsena vierailleen siinä isovanhempieni kanssa. Isoisäni, Erik Sunell, opiskeli aikoinaan myös Turun Piirustuskoulussa ja tunsi taitelijakolleegansa hyvin. Tuosta vierailusta muistan hyvin vähän, talon tuonnemmista vaiheista paljon enemmän. Villa Rauthovi on 90-luvun alusta kotimme, jonka kunnostustuksessa ja entisöinnissä pyrittiin säilyttämään värimaailman lisäksi mahdollisimman paljon alkuperäisiä elementtejä, kuten suuri taivaansininen seinä ja sen vieressä oleva portaikko. Talon kellarissa on useita Erik Rauthovin seinämaalauksia. Samaten kellarikerroksessa olevassa taitelijan kehyspajan seinissä näkyy hänen kädenjälkensä.   Naantali on taiteiljoiden kaupunki, yhä edelleen. Raimo Äijälä, Camilla Björkman, Pentti Koivikko, Heta Saarelainen, Kristiina Turtonen, Pirjo Viitanen...meillä on monta upeaa, kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettua ja arvostettua taiteilijaa. Taiteelle ja kulttuurille löytyy sijaa ajatuksissa, aktiiviselle Naantalin Teatterille jopa tilat Vapaa-aikatullin rakennuksessa. Tosin vain väliaikaisesti: rakennus tulee lähiaikoina väistymään uudisrakentamisen tieltä. Toiveissa on saada tilat myös jatkossa, niin Naantalin Teatterille, Kulttuuritalo-yhdistykselle kuin Taidemuseon Kannatusyhdistyksellekin. Taitelija on näytelmä naantalilaisesta taidemaalarista Erik Aschan-Rauhtovista (1907-1967). Sovitus ja ohjaus on Teija Söderholmin. Lämminhenkinen tarina pyrkii välittämään ajankuvaa ja tunnelmia näiltä vuosilta. Näytelmä on Naantalin Teatterin tämän vuoden toinen ensi-ilta kaupungin 575-vuotisjuhlan kunniaksi. Ensi-ilta on lauantaina, 1.12. Lisätietoja sivustolta www.naantalinteatteri.fi, lippuja osoitteesta www.ideaticket.fi/naantalinteatteri. Lipunmyynti aukeaa myös Naantalin Teatterin rakennuksessa, Henrikinkatu 7, 40 minuuttia ennen näytösten alkua. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuvaamataide, näyttämötaide, musiikki, kuvanveisto, Rauthovi |
Kaupunkikuva muuttuu - uutta ja vanhaaPerjantai 19.10.2018 klo 7.18 - Kristiina Sunell Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua. Ukko-Pekan sillan kahvilaa ei saada takaisin, mutta jotain historiallista ja kaupunkiin sopivaa on kuitenkin tulossa. Ja paljon muutakin. Kaivokatu 11
1940-luvulla rakennuksen omisti Osuuskauppa. Huvilatyyppinen rakennus muuttui paljon: avarat verannat rakennettiin umpeen ja puiset seinät rapattiin. Arla-nimen saanut rakennus sai jälleen uuden nimen 1970-luvulla. Tanssiravintola, legendaarinen Naantalin Hovi tuhoutui tulipalossa vuonna 2013. Kovin suurena menetyksenä sitä ei voi pitää, sillä jo Arlan aikana pilattu rakennus ei ollut varsinaisesti Kaivokadun kaunistus. Rakennusluvasta ja tontille tulevien rakennusmassojen sijoittelusta keskusteltiin pitkään mm. Naantalin Vanhankaupungin kaavan toteuttamistoimikunnassa. Tontin omistajan luovuttua suunnitelmistaan lopulta myytyä tontin Treevalle löytyi ratkaisu joka puuverhoiltuna sopii vanhankaupungin kuvaan paremmin kuin edellisen omistajan suunnittelema massiivinen kerrostalokokonaisuus. Naantalin Hovi säilyy nimenä tontille nousevassa uudisrakennuksessa. Havainnekuva rakennusyhtiö Treevan kotisivuilta Tullikatu 17
Hesburgerin toiminnan kerrotaan alkaneen Bunkkerina tunnetussa rakennuksessa. Se poistui katukuvasta kuivankuumana kesänä 2018 melkoisten pölypilvien kera. Turun Sanomien juttu kertoo Bunkkerin purkamisesta. Linja-autoaseman puisto kaadettiin 19.10.2018. Tämän kuun lopulla tontilta poistetaan pilaantunutta maata. Tällä kertaa ollaan huolellisempia - purkujäte tai pilaantunut maa ei tule leviämään ympäristöön. Tontille ja sen viereisen puiston tilalle rakennettavat neljä kerrostaloa eivät tule perimään Bunkkerin nimeä - ehkäpä ruotsalaisten prinsessojen nimet ovatkin markkinoinnin kannalta parempia. Havainnekuva TA-Asuntojen kotisivuilta Kullakin aikakaudella on oma muotokielensä. Vaalea tai kellertävä kaakelipinnoite inspiroi torin laidan, Tuulensuunkadun vanhan virastotalon ja entisen S-Marketin rakennusarkkitehteja 70- ja 80-luvuilla. Toinen kauden muotisuuntaus oli keltainen tiili. Vuoden 2010 jälkeen suunniteltujen, yhdeltä puolen tiilenpunaisten ja toiselta valkoisten kerrostalojen ullakkokerrosten reunoissa olevat "taulutelevisioikkunat" tuovat lisää hyötyneliöitä, joskin tämä vallalla oleva formaatti ei silmää hivele. Ehkä lähiaikoina purettavien Tuulensuunkadun vanhan virastotalon, entisen terveystalon, Kesti-Maarian ja Tullikadun Osuuspankin rakennusten tonteille nousevien uusien talojen rakentamisen aikaan formaattia on päivitetty. Eri aikakausina valmistuneiden rakennusten kerrostumat tekevät kaupunkinäkymästä mielenkiintoisen ja elävän. Kaivokadun ja Tullikadun kulmaan noin kolmen vuoden päästä valmistuvaksi suunniteltua liikenneympärää saattaisi tulla koristamaan lähistöllä aikoinaan sijainneen Prikikota- kaivon mallin mukaan tehty puinen kaivorakennus. Vanhan Naantalin rannassa sijainneen kylpylärakennuksen tornit, Ukko-Pekan sillalla olleen kahvilarakennuksen pyöreä muoto ja muiden jo katukuvasta hävinneiden talojen yksityiskohdat voisivat toimia inspiraationa tulevien uudisrakennusten ulkomuotoa suunniteltaessa. Prikikota sopisi hienosti uuteen suunniteltuun liikenneympyrään Kaivokadun ja Tullikadun kulmaan.
|
|
2 kommenttia . Avainsanat: Naantali, Vallis Gratiae, liikenneympyrä, uudisrakennus, maisema, historia, kaupunkikuva |
Laivanromutus: kolme sanakuvaaMaanantai 8.10.2018 klo 17.13 Yllä otteita Turun Korjaustelakan 30.8.2018 myönnetystä ympäristöluvasta. Lupa liitteineen löytyy kokonaisuudessaan julkisesta AVI:n lupa-palvelusta www.avi.fi/lupa-tietopalvelu hakusanalla "Turun Korjaustelakka". Lupahakemuksen on kirjoittanut Turun Korjaustelakka. Alla ote aluspurkuliiketoimintaa harjoittavan Meriaura Oy:n Jussi Mälkiän kirjoituksesta Rannikkoseudussa 5.10.2018. Runsaan kuukauden aikana on unohtunut mitä Turun Korjaustelakan nimissä haettuun ja saatuun lupaan on kirjoitettu, samoin se mitä Meriauran edustaja on 20.10.2017 lausunut.
"Jatkossa toiveissa on saada romutettavaksi 150–200-metrisiä rahtialuksia, liiketoiminnan kehityspäällikkö Jukkapekka Sutela Meriaurasta sanoo." Etelä-Saimaa 20.10.2017 |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: totuuden jälkeinen aika, tosiasiat, ympäristölupa, piittaamattomuus, ympäristömyrkyt, Itämeri |
Vastine TS 28.9.2018 julkaistuun artikkeliinMaanantai 1.10.2018 - Kristiina Sunell  Timo Anttila kirjoittaa Turun Sanomien 28.9.2018 jutussaan ”Korjaustelakka uusii uivan telakkansa” yhteydessä ”Naantalissa on lietsottu keskustelua siitä, kuinka laivojen purkaminen tuo saastetta ja meteliä kaupunkiin. Yksi osa huhumyllyä on ollut, että purettavia laivoja hiekkapuhalletaan puhtaaksi”.
Kirjoitin juttuun vastineen: Naantalissa päätösten valmistelu on avointa ja merkittävistä hankkeista käydään keskustelua. Pahoittelen mikäli luottamushenkilöiden käymä julkinen vuoropuhelu koetaan lietsomiseksi ja huhumyllyksi. Asukkailla ei ole muutoksenhakuoikeutta Turun Korjaustelakalle myönnettyyn lupaan telakan toiminnan olennaisesta muuttamisesta, joten luottamushenkilöille tulee runsaasti yhteydenottoja asian tiimoilta. Asukkaiden huoli jopa 250 metriä pitkien tankkereiden purkamisen ympäristövaikutuksista lienee ymmärrettävää. Luottamushenkilöillä on vastuu perehtyä asioiden taustoihin ja niitä koskeviin dokumentteihin sekä hankkia lisätietoa viranhaltijoilta ja muilta asiantuntijoilta. Ympäristö- ja rakennuslautakunnalle toukokuussa esitetyssä materiaalissa todetaan: ”Laivojen purkutoimintaa koskevan meluselvityksen mukaan suurimpia melua aiheuttavia toimintoja ovat metalliromun kippaus varastokasaan ja hiekkapuhallus ja kuivausimuri” sekä vesistöön kohdistuvien päästöjen osalta ”Toiminnanharjoittaja on arvioinut vesistöön kohdistuvista vahingoista merkittävimmiksi häiriötilanteiksi hiekkapuhalluspölyn mereen leviämisen. ” Toimissa päästöjen vähentämiseksi ”Telakkatoiminnassa on hankalasti hallittavia hajapäästöjä toimintojen, kuten suihkupuhalluksen tapahtuessa ulkotiloissa. ” Edelleen ”Poikkeustilanteissa (toiminnan ollessa yöaikaan hyvin aktiivista ja käytössä on läpi yön useampi hiekkapuhallusyksikkö) yöajan keskiäänitaso on Käköläntien varrella muutamalla asuinrakennuksella raja-arvon 50 dB (A) tuntumassa”. Toimijan oman kuvauksen mukaan ”Hiekkapuhalluksesta mahdollisesti johtuva pölyhaitta pyritään hallitsemaan vesiverhoilla ja puomituksilla”. Haitallisia aineita sisältävä pöly siis laskeutuu mereen. ”Telakka-alueella muodostuvat hulevedet johdetaan kolmesta pisteestä mereen”. Termit ”suihkupuhdistus”, ”suihkupuhallus” ja ”hiekkapuhallus” ovat ilmeisesti lupaan liittyvissä asiakirjoissa samaa tarkoittavia. Kyse lienee suihkupuhalluksesta rakeistetulla nikkelikuonalla eli OK-rakeella. Suihkupuhallusjätettä syntyy noin 2000 tonnia vuodessa. Oletettavasti purettavia aluksia tai niiden lohkoja ei puhdistettaisi lyijy-, tina-, arseeni-, sinkki- ja kuparipitoisista pinnoista telakalla, mutta tätä prosessin kohtaa ei luvasta ilmene. Alusten purkaminen tapahtunee kaivinkoneilla ja polttoleikkaamalla, josta aiheutuvien ympäristöhaittojen yksilöinti pölyn ja muiden päästöjen osalta on maallikolle haastavaa. Kenties mahdolliset huhut saavat alkunsa tiedon puutteesta, eivät avoimesta keskustelusta. Selkeä tiedon jakaminen onkin tärkein keino varmistaa asiallinen vuoropuhelu kaikkien toimijoiden kesken. Kristiina Sunell, Naantali |
|
1 kommentti . Avainsanat: aluspurkamo, laivanromutus, nikkelikuona, hiekkapuhallus, ympäristö, totuuden jälkeinen aika |
Tuulisina öinäLauantai 29.9.2018 - Kristiina Sunell
Mieli tekee lähteä meren rantaan kuuntelemaan aaltojen ääntä ja mastojen vanttien pauketta. Eipä se niin kaukana olisi, vanhankaupungin rannassa tai Lammasluodolla. Tuuli ulvoo ja sade ropisee peltikattoon. Ehkä tyydyn siihen, kaakeliuunin lempeään lämpöön ja lempivillasukkiini. Ruohonleikkuri siirretään vajan perälle ja lumilapio lähemmäksi ovea. Vene on vielä vesillä, toiveikkaasti odottaen vähän tyynempää päivää, ehkä aurinkoista hetkeä. Ehkä sellaista ei enää tule, tai ei aivan vielä. Tekemättömien töiden lista ei kasva tänään, joskaan se ei juuri lyhenekään. Mielessä soi klassikko Tuulisina Öinä. Syksy ei ole kärsimättömän lempivuodenaika. Kevättä kohti! |
|
1 kommentti . Avainsanat: syksy, valo, pimeys, värit, hiljaisuus, tuuli, meri, tyyneys |
Strategia, lausunnot, arvot ja ItämeriKeskiviikko 19.9.2018 - Kristiina Sunell Uusi Naantalin strategia 2022- kirjanen jaettiin 19.9.2018 kokoontuneelle ympäristö- ja rakennuslautakunnalle. Strategian yhtenä arvona on ympäristö, keskeisenä kärkihankkeena sen tilan parantaminen, eli rantojen virkistysarvojen ja lähivesien laadun parantaminen sekä Itämerihaasteen toimenpide-ohjelman ja Naantalin ilmastotavoitteet sisältävä ympäristöohjelma. Tällä kertaa esityslistalla on päätös valittaa tai olla valittamatta Humaliston ja Luonnonmaan asutuksen viereen sijoittuvan laivanromuttamon luvasta. Esittelijä ehdottaa luvan hyväksymistä sellaisenaan, sillä sen ehdoissa olisi otettu huomioon ympäristö- ja rakennuslautakunnan 15.5.2018 antamassa lausunnossa olevat seikat.
On ikävää havaita että lupaprosessin kuluessa lautakunnan lausuntoa ei todellisuudessa ole huomioitu. Surullista on myös lukea esityslistan pohjaesitys, jossa muuta väitetään. Etelä-Suomen Aluehallintoviraston myöntämän luvan voi lukea tästä linkistä. ---- Päivitys ympäristö- ja rakennuslautakunnan 19.9.2018 kokouksen jälkeen: Lautakunta katsoi että sen lausuntoon kirjattuja seikkoja ei pääosin oltu huomioitu. Näin:
Puheenvuoroja seurasi äänestys. Muutoksenhakua myönnettyyn ympäristölupaan kannattivat Kimmo Mäntysalo (kok), Ann-Mari Kymäläinen (sdp) ja Kristiina Sunell (kok). Hävisimme siis 5-3. Niin strategia kuin lausunnotkin ovat kuollutta kirjainta. Sitä ovat myös ympäristöluvan väljät ja tulkinnanvaraiset ehdot. Siinä olisi jo perusteita valitukselle. Kuolleeksi julistaminen käy valitettavasti mielessä myös ns. Vihreän puolueen arvomaailman käytännön toteuttamisessa. Asiaan liittyviä kirjoituksia: Etelä-Saimaa 20.10.2017 Blue White Eaglen purkajat löysivät yllättäen asbestilevyjä. Naantalissa purkaminen toteutettiin kuitenkin kiireessä aluetta suojaamatta Rannikkoseudussa 20.9.2018 julkaistu mielipidekirjoitus Mikko Rönnholm (sd) 22.9.2018 "Romua PCB:n varjossa" Saija Porramo (vihr) 25.9.2018 "Valittaako vaiko ei" Vilhelm Junnila (ps) 28.9.2018 "Myrkynvihreää päätöksentekoa" Kristiina Sunell 28.9.2018 "Välittääkö vaiko ei" Urpo Lehtimäki 2.10.2018 "Unohtuuko päätöksentekijöitä asukkaiden etu" Saija Porramo 5.10.2018 "Voiko välittämistä olla muukin kuin valittaminen" Jussi Mälkiä 5.10.2018 "Laivankierrätystoiminnasta Naantalissa" Vilhelm Junnila 9.10.2018 "Asukkaiden huoleen lähivesien tilasta tulisi suhtautua vakavasti" Kristiina Sunell 9.10.2018 "Laivojen purkutoiminnasta" SDP Naantali 17.10.2018: "Takapihana telakka" Kirjoittaja on kokoomuslainen, joka on vähän vihreä, vaan ei myrkynvihreä. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itämeri, strategia, meri, hiekkapuhallus, tina, arseeni, nikkeli, lyijy, kadmium, kupari, asbesti, meliorismi, tankkeri, risteilijä, laivanromutus, kierrätys, kustannustehokkuus, omatunto |
Kouluverkko keskittyyMaanantai 10.9.2018 - Kristiina Sunell Valtuuston kokousten seuraaminen on mielenkiintoista, vaikka suurin osa päätöksistä on jo tehty kaupunginhallituksessa, lautakunnissa ja puolueiden välisissä neuvotteluissa. Parasta antia ovat - aloitteiden lisäksi - ryhmäpuheenvuorot, joissa perustellaan ryhmän kantaa. Perustelut saattavat olla varsinaista äänestystulosta mielenkiintoisempia.
Paras kuulemani, ja lähes kaikkien puolueryhmien toistama perustelu suurelle, keskitetylle koulukampukselle oli terveellinen sisäilma. Toiseksi paras oli lasten kuljetusten helpottuminen: kun päiväkotitaapero viedään samalla kyydillä kuin ala-asteella oleva lapsi, pääsevät vanhemmat vähemmällä kuljettamisen vaivalla. Näin toki vain, jos aikataulut sopivat yhteen eikä autoja ole lapsia vaarantavaksi ruuhkaksi asti. Korvaan pahasti särähtävä suuren koulukampuksen kannatuspuheenvuoro korosti arvotonttien vapautumista parempaan käyttöön. Mielestäni parhaat paikat tulee varata juuri lapsille ja nuorille, sen tärkeämpää käyttäjäkuntaa ei ole. Päiväkoti, sen koommin kuin koulukaan, eivät ole säilytyspaikkoja vaan oppimisympäristöjä joissa tulee viihtyä. Suunnittelun alkuvaiheen kriteereihin ja tavoitteisiin ei puolueiden puheenvuoroissa juurikaan palattu. Huomautettiin näiden kaavailujen lipsahtaneen vahingossa julkisiksi. Kouluverkkouudistuksen tavoitteena ovat jo lähtökohtaisesti tehokkuus ja raha: opettajien ajan tehokkaampi käyttö, mutta etenkin pienempi neliömäärä per koululainen. Toivon mukaan seurauksina eivät ole opetushenkilökunnan uupumus ja ahtaus. Harri Palomäen aloite hirsirakentamisen suosimisesta koulukampuksella on erinomainen; kustannussäästö-argumentoinnilla sitä ei ainakaan tule tyrmätä. Puheet terveellisestä ympäristöstä saisivat muutoin melko tyhjän kaiun. Mikko Rönnholm ei saanut kannatusta toimenpide-ehdotukselle sitoutumisesta Kuparivuoren koulun säilyttämiseen vähintään vuoteen 2029 asti. Ehkä siksi, että kouluverkkouudistus on lopulta vain puite - jokainen päätös koulun lakkauttamisesta ja uuden rakentamisesta tehdään erikseen. Toki siten, että perusteluna tullee olemaan valtuuston hyväksymä kouluverkkouudistus. Ehkäpä vastaus tähän Kuparivuoren koulua koskevaan tuumailuun tulee löytymään asemakaavoituksesta ja lähitulevaisuuden rakennusluvista. |
|
1 kommentti . Avainsanat: päiväkoti, ala-aste, suuryksikkö, sisäilma, tilantarve, opetus, mitoitus, arvotontit, valtuusto |
Hyvää huonompiTorstai 6.9.2018 klo 21.15 - Kristiina Sunell
Rantakaislikkoon ilmestynyt mopon moottori ja Särkänsalmen sillan viereiselle polulle hylätty mikroaaltouuni saavat miettimään ympäristön tilaa. Ihminen on laiska, kitsaskin. Kaatopaikalle vienti sujuisi lähes samalla vaivalla kuin tien vierustalle kippaaminenkin. Vähimmällä vaivalla pääsee tilaamalla jätteiden noutopalvelun. Vastuullisuudestaan pitää kuitenkin maksaa. Päätöksen voi jokainen tehdä henkilökohtaisen omantuntonsa mukaan. Entä luottamushenkilön ympäristöomatunto päätettäessä yhteisistä asioista?Naantalin ja Raision rajalla olevasta liikenneympyrästä avautuu näkymä Vanhan Vantotien rakennusjätevuorelle, joka sai alkunsa muutamia vuosia sitten myönnetystä luvasta säilyttää tontilla väliaikaisesti (noin vuoden ajan) pientä määrää (noin yhden perävaunullisen verran) mursketta. Aidat pullistelevat, mutta rakennusten purkujäte ei aivan vielä ole vyörynyt pellolle. Ongelmajätteiden kierrätyskaatopaikan toivoisi poistuvan maisemasta, mieluiten asianmukaiseen käsittelypaikkaan. Toivomista enempää ei yksittäinen epävirallisen kaatopaikan naapuri tai lähiseudun asukas voine tehdä. Näköjään mitään ei voi tehdä myöskään Raision tai Naantalin viranhaltija, luottamushenkilö eikä valvova viranomainen. Epämiellyttävä aihe on myös juhannuksen jälkeisellä viikolla toteutettu Bunkkerin purku. Se meni kuten meni, kuulemma pieleen. Purkamisen lupaehtojen mukainen aloitusilmoitus toimitettiin vasta kun työmaa oli valmis ja melkoinen määrä betonipölyä oli jo helteisellä, kuivalla viikolla levinnyt kaupungin ydinkeskustaan. Rakenteissa olleen asbestin määrä lienee jossain purkajan arvioiman 350 kilon ja pois toimitetuksi kerrotun noin 1800 kilon asbestipitoisen jätemäärän välissä. Ilman laatu mietityttää, vaan pölyn laskeuduttua ei enää yskitä. Sateet huuhtovat loput jätepölyt mereen, keskustelu jatkuu ja jotain ehkä opittiin.
Yllämainittujen aiheiden sijasta tulisi ajatella Hinku- hankketta ja sen perusteluja Tavoitteena on pienempi määrä hiilidioksidipäästöjä Naantalissa. Hinku-verkoston toimenpiteissä mainitut asiat ovat kaikki hyviä ja kannattamisen arvoisia - niin aurinkopaneelien asentaminen kaupungin rakennuksiin kuin pyöräteiden kehittäminen ja monet muut ideat ympäristön kannalta mielekkäiksi investoinneiksi. Naantali on teollisuuskaupunki, jonka monipolttolaitos tuottaa energiaa koko seudulle. Olisiko päästöjen allokointi vain Naantalin osalle reilua? Pitääkö lupien noudattamista valvoa paremmin ja niiden rikkomista sanktioda? Onko terveellisen kasvisruokavalion lisääminen kouluissa kiireellisempää kuin terveellisen hengitysilman takaaminen päiväkodin lapsille? Ympäristö- ja rakennuslautakunta jätti 29.8 kokouksessaan Hinku-hankkeen pöydälle, sillä kokonaisuuteen perehtyminen vaatii aikaa. Sitä on nyt 19.9 asti. Tarvetta on laajemminkin ympäristön tilaa parantaville hankkeille sekä jo toteutettujen ohjelmien jatkamiselle. Tarvitaan tietoa ilmaa ja merta kuormittavien haitallisten päästöjen lähteistä ja käsitystä prioriteeteista, mitkä toimenpiteet kiireellisimpiä sekä mihin lisäresursseja tarvitaan. Näin, jotta strategian mukaisilla tavoitteilla on mahdollisuus toteutua huonoa paremmin.
|
|
3 kommenttia . Avainsanat: Itämeri, ympäristöluvat, meri, saasteet, asbesti, lyijy, PAH-yhdisteet, suhteellisuus, kiireellisyys, strategia, kuntapäättäminen |
Pari viikkoa merilehmäpaimenessaTorstai 19.7.2018 - Kristiina Sunell
Runsaan kuukauden päästä tämä näkymä tulee olemaan erilainen. Kaurakarin lehmä saa takaisin korvansa, ilmeensä, utareensa ja häntänsä. Halkeamat korjataan, pintasementtikerros uusitaan. Karille talven aikana spontaanisti ilmestynyt telkänpönttö-viittamerkki- yhdistelmä saa poistua. Korjausten jälkeen teos huputetaan, jotta se kuivuisi riittävän hitaasti kestääkseen ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Kääritty teos avataan 23.8.2018 Naantalin täyttäessä 575 vuotta. Naantalin Taidemuseon Kannatusyhdistyksen projektista lisää tästä linkistä, päiväkohtainen loki puolestaan tätä linkkiä klikkaamalla. Päivitys 23.8.2018: Entisöity elämänilon merimerkki on valmis
|
|
2 kommenttia . Avainsanat: Kaurakari, elämänilo, meri, taide, restaurointi, ympäristötaide |
Yksin kotonaTiistai 12.6.2018 - Kristiina Sunell Subjektiivinen päivähoito-oikeus herättää keskustelua ja kuumentaa tunteita. Puhutaan lasten oikeudesta kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Mielestäni kaksivuotias tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa, ei täyden työviikon pituista oppivelvollisuutta. Puhutaan siis mieluummin asioista niiden oikeilla nimillä: päivähoito on hoivaa, esikoulu varhaiskasvatusta. Molempia tarvitaan. Tarvitaan myös paljon muuta. Jotain on pahasti pielessä kun joukko 2-3- vuotiaita pääsee karkailemaan henkilökunnan sitä huomaamatta. Vuonna 2015 uutisoitiin henkilökunnan tarvitsevan kuulosuojaimia. Vuonna 2018 vain todetaan että niitä on päiväkodeissa tarjolla lapsillekin. Liian moni päiväkoti on homepesä. Henkilökunta uupuu, lapsiryhmät ovat suuria. "Näin se menee, ei voi mitään" - onko todellakin kiireellisin ratkaistava asia se, viettääkö kotona olevan vanhemman lapsi päiväkodissa kolme vai viisi päivää viikossa? Jos näin on, päivähoidon saatavuus on vain yksi perheen ongelmista. Eikä välttämättä edes niistä akuutein, vaan mahdollisesti monisyisen ongelmavyhdin tai akuutin tilanteen seuraus, ei syy. 
Kesäkuun alussa moni eka- ja tokaluokkalainenkin viettää koko päivän yksin kotona - näin, jos molemmat vanhemmat ovat töissä, ehkä isovanhemmat ja kummitkin. Tilanne on sama koulujen syyslomilla: päivä on pienelle pitkä. Tästä aiheesta ei saa aikaiseksi debattia eriarvoisuudesta, lasten oikeuksista tai turvallisuudesta. Se ei liene poliittisesti riittävän kiinnostava tai on aivan liian suuri (lue:vaatii rahaa) asia ratkaistavaksi. Ehkä jättikoulut saavat aikaan kustannussäästöjä. Reilua olisi palauttaa "ylijäämä" lasten hyväksi. Aito huoli pienten lasten ja perheiden hyvinvoinnista edellyttää huomattavasti laajempaa ja kokonaisvaltaisempaa tarkastelua kuin puolue- tai eturyhmäpoliittinen debatti subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Kotona olevien vanhempien toivomus saada lapsensa kokopäiväiseen päivähoitoon ei aiheuttane kunnissa suhteettoman suurta kustannusta. Sosiaalisista ja terveysongelmista kärsivien perheiden tukeminen on monessa kunnassa merkittävästi suurempi haaste. Perhepäivähoitoon panostaminen, huolenpidon ja hoivan tarjoaminen pienissä päiväkotiryhmissä, terveellinen ja turvallinen ympäristö, henkilöstön jaksamisen varmistaminen - mieluusti myös yksin kotona koulun lomien aikana olevista huolehtiminen - näihin tulee löytyä varoja ja resursseja. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päivähoito, varhaiskasvatus, vanhemmuus, lasten oikeudet, yksinäisyys |
Elämää torille!Maanantai 14.5.2018 - Kristiina Sunell "Tori toimii vilkkaana arkipäivän kohtauspaikkana, jossa on ympäri vuoden tarjolla monipuolisesti elintarvikkeita, kukkia, vaatteita ja käsitöitä. Etenkin kesäaikana torilla on vilkas kansainvälinen tunnelma. Naantalin tori antaa hyvät toimintaedellytykset niin torikauppiaille kuin ympäröiville liikehuoneistoillekin." Lähde: Naantalin kaupungin nettisivusto 14.5.2018 
Kesäisenä toukokuun perjantaina neljältä iltapäivällä valokuvattuna tori näyttää tältä. Näkymä on samanmoinen seuraavana päivänä kolmen aikoihin, jolloin yksikään kahvio ei ollut enää avoinna. Voisi sanoa kuvan kuiskaavaan hiljaa enemmän kuin tuhat sanaa.
Paljon mahdollisuuksia, paljon esitettyjä ideoita ja toiveita. Olisipa täällä jäätelökioski, vohvelikärry, musiikkia - miksipä ei voisi olla? Suunnitelmia ei puutu.
Tekemistä vaille valmista. Mahdollisuuksien runsaudesta on hyvä aloittaa vaikka pienin askelin. http://turunseutusanomat.fi/2018/06/eloisa-naantali-ryhtyy-tuumasta-toimeen/ |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: elinvoima, kesäkausi, tori, tarjonta, kysyntä, kaupunkikuva |
Näkyvämpää avoimuutta 3Maanantai 30.4.2018 - Kristiina Sunell "Sinnikäs pitää olla. Täytyy toistaa aina vain uudelleen, ei kannata antaa periksi" neuvoi eräs vanhempi kaupunginvaltuutettu. On muotia vedota lähde- ja tietosuojaan, joten jääköön nimi tässä mainitsematta. Neuvoa noudattaen kirjoitan vielä kolmannen kerran samasta teemasta. Kertausta inspiroi valtuuston kokousten videoinnista syntynyt vähintäänkin mielenkiintoinen debatointi.
Lienee syytä kirjata päätöksiin "parasta ennen"- päivämäärä. Jo valmiina oleva pieni skriptinpätkä poistaa pöytäkirjan. Voisiko tehdä toisen, yhtä helpon teknisen ratkaisun: aloitteiden tekijöille lähtee tekstiviesti-ilmoitus noin kuukautta ennen kehitysidean poistamista uteilaiden kuntalaisten ulottuvilta? Näin jo kertaalleen kirjoitetun aloitteen tekijä muistaa käynnistää prosessin taas alusta. Ei vainkaan, vitsi, vitsi - kunnallisen päätöksenteon ja päätösten toteuttamisen ei ole tarkoitus muistuttaa Päiväni Murmelina-elokuvan juonta. KH:n pöytäkirjassa 14.8.2017 "Viestinnän ja hallinnon vastuuhenkilöille annettiin tehtäväksi käydä läpi kaupungin verkkotiedottamisen prosessi sekä määritellä verkkotiedottamisen periaatteet ja toimintatavat 31.3.2018 mennessä." Pitääpä etsiä netistä. Toivottavasti kysymys ei ole salaisesta asiakirjasta. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valtuusto, videointi, laillisuus, asenne, avoimuus |
Suuret suunnitelmat ja pientä pintaremonttiaTiistai 17.4.2018 - Kristiina Sunell Pentti -Oskari Kangas kirjoittaa 17.4.2018 ilmestyneessä Rannikkoseudussa kyläkoulujen merkityksestä. Tiistaina Pentti-Oskarin kaupungilla tavatessani hän harmitteli kirjoituksesta pois jäänyttä seikkaa: kun suuressa yksikössä joku saa flunssan, lopulta koko kaupunki sairastaa. Eipä sentään podeta Turun tautia. On ymmärrettävää että kaupunki pyrkii eroon vanhoista, korjausta vaativista kiinteistöistä ja haluaa skaalaetuja suurista yksiköistä. Pienen koululaisen ja kyläyhteisön näkökulma ei kuitenkaan saa unohtua.
Kaupunki on tilapäisen kaaoksen jälkeen entistä ehompi kunhan vielä Ringbomin huvila ja Tuulensuoja saadaan kunnostettua ja maalattua. Varojen käytölle on monta rahanreikää, vaan kaupungin omistuksessa olevien arvorakennusten lahoaminen etenee hitaammin kuin kirjaston laajennus vaikka aivan eri kustannusluokista puhutaankin. Kirjaston laajennus on kaupunkilaiseille noin miljoonan euron projekti. Rakennusluvan myöntäminen kävi sutjakasti ohi ympäristö- ja rakennuslautakunnan, eikä kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnallekaan sen pöytäkirjaan merkittyä, valtuustossa tehdyn päätöksen mukaista hyväksyntäoikeutta tilakaavailuihin ehditty kuitenkaan antaa. Kiireessä kai käytetään ohituskaistaa, vaikka hyvän hallintotavan mukaista se ei liene. Tekninen lautakunta saakin tänään eteensä toteamuksen kaiken kiinteistön tilan käyttämisestä kirjaston laajennukseen. Vain kahvila saa jäädä. Toivottavasti sisätilaongelmien vuoksi katutasossa väistötiloissa oleva Osuuspankki ei koe rakennuksen päädystä häädettyjen pienyritysten kohtaloa ja joudu siirtymään kotitoimistoon tai netin virtuaalimaailmaan.Oliko kirjastolaajennuksen budjetin voinut ajatella käyttää suunnitellun suuren koulukampuksen yhteyteen rakennettavaan aivan uuteen kirjastotaloon - semminkin kun tilatarvearvio perustunee vuonna 2016 koululaisille tehtyyn kyselyyn ja uuden, suuren koulukampuksen yksi ajatus on tarjota uudenmuotoisia oppimisympäristöjä? Näin torin laidalla olevan kiinteistön tilat voisi palauttaa pienyrityksille vuokrattaviksi tiloiksi, yritystaloksi, jollainen se oli ennen vuotta 2009. Seniorien Veturikin kun siirtyy Tuulensuunkadulle kiinteistöön, jonka purkaminen ajoittunee vuodelle 2022. Olisihan senkin sijainti torin lähellä ollut kätevä. Remonttia ei olisi Katariinanpuiston kiinteistöön tarvittu. Kompromisseja kaivataan, kokonaisnäkemystä toivotaan ja hyvää hallintotapaa peräänkuulutetaan. Vauhti ei korjaa virheitä. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palveluverkkouudistus, koulu, kirjasto, palvelut, toimistotilat, uudistuminen, kaupunkikehitys, ala-aste, lapsiperheet |
Voiko strategian kierrättää?Lauantai 31.3.2018 klo 19.25 - Kristiina Sunell Harmillista - keskiviikkona 28.3.2018 pidettyyn, kaikille kaupunkilaisille tarkoitettuun strategiakeskusteluun osallistui kovin vähän luottamushenkilöitä eikä asukkaitakaan tapahtuma näyttänyt kiinnostavan. Ketään syyllistämättä voi vain arvella syitä heikolle osallistumiselle ja miettiä miten kiinnostusta saisi lisättyä. Avoimet yleisötilaisuudet ovat kiitoksen arvoisia osoituksia halusta vuoropuheluun päättäjien ja kaupunkilaisten välillä. Lisää mielipiteitä on helposti saatavissa sosiaalisesta mediasta. Se on syystäkin parjattu, vaan myös hyvät puolensa tarjoava väline jolla selvittää asukkaiden ajatuksia muulloinkin kuin vain yhden yleisötilaisuuden tiimoilla. Poimintoja Naantalin Foorumissa hiljattain tehtyyn kyselyyn saaduista vastauksista:
Kenties paras kommentti aiheeseen "strategia" oli toteamus siitä, että kirjallista strategiaa tärkeämpiä ovat käytännön toimet joilla tavoitteisiin päästään. Yllä oleva konkretia lienee mahdollista ryhmittää teemoiksi. Lopusta alkuun - mitä pitää päättää ja millaisin askelin esimerkiksi näihin FB-kyselyyn vastanneiden toivomaan lopputulokseen päästään. Tavoitteita voi kutsua visioksi tai tavoitetilaksi, käytännön toimia strategian jalkauttamiseksi. Sulkevatko jo tehdyt päätökset pois jonkin vaihtoehtoisen tavoitteen tai tavan toimia, ovatko tavoitteet olemassa olevin resurssein toteutettavissa - valinnoista on paikallaan käydä keskustelua kun mahdolliset ja vaihtoehtoiset tulevaisuudenkuvat ovat saaneet luonnosvaiheessa hahmonsa. Yleisötilaisuuden päivänä osallistuin, monen ympäristö- ja rakennusasioista kiinnostuneen tavoin, lautakunnan kokoukseen joka tällä kertaa pidettiin Turun puhdistamolla. Kokouksessa käydyt keskustelut koskivat niin merialueen tilaa kuin asukasviihtyisyyttäkin. Pöytäkirjassa nämä keskustelut eivät näy. Terveiset lähetettiinkin niiden lautakunnan jäsenten kautta joilla on mahdollisuus käytännössä strategiatyöhön vaikuttaa.
Lisäisin nykyiseen strategiaan ympäristön yhtenä keskeisistä tavoitelluista vetovoimatekijöistä. Tällä saralla on eniten uhkia ja muutospaineita, mutta myös eniten vahvuuksia ja mahdollisuuksia. Kiinnittäisin - jälleen kerran - merkittävästi enemmän huomiota nykyisessä strategiassa arvona mainitun avoimuuden käytännön toteuttamiseen. Kriittikkiä sopii esittää jos on myös esittää ehdotus paremmaksi toimintatavaksi. Ehdotan siksi nykyisen strategian arvioinnin ja uuden tai uudistetun strategian luonnoksen julkaisemista nettisivustolle. Näin asukkaat saisivat tilaisuuden osallistua niin kaikille tehdyn strategian onnistumisen arviointiin, kuin mahdollisten uusien painopisteiden määrittelyyn. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päämäärä, toteutus, seuranta, arviointi, konkretia, jalkautus |
Näin tuumi lausuntoja antava viranhaltija. Fiksun mainetta on vaikea muuttaa rahaksi. YVA-menettely saattaisi maksaa ja voisi myös asettaa rajoituksia ympäristönpilaamisluvalle. Hyödyt olisivat kuitenkin merkittävät: näin vähennetään hallinnon ja muutoksenhakuportaiden työtä ja ympäristön kuormitusta, kuten 
Nettiroskien runsaudensarvi tuottaa aina uusia, toisinaan hulvattomiakin uutuuksia. Toistaiseksi "paras" sähköpostitarjous sisälsi ilmoituksen siitä, että toimiani on tarkkailtu, valokuvattu ja videoitu viikon ajan. Kaikki julkistetaan sosiaalisessa mediassa jos en maksa 2700 dollarin edestä bitcoineja. "You have 24 hours". Uhka vai mahdollisuus? Kauhea hoppu. Liian kallista. En maksanut. Nytpä saisin nähdä minne kännykän laturini edellisellä viikolla unohtui. Odottelen edelleen luvattua nettijulkisuutta.
Suunnitelmatilaisuuksissa puheenvuoroja käyttävät asukkaatkin, sekä asiasta että asian vierestä. Ja hyvä näin. Tullikatu, pienen Naantalin kauppakatu, on osa isompaa kokonaisuutta. Uusia kerrostaloja on tulossa 14, vanhoja rakennuksia puretaan. Asukasmäärä ydinkeskustassa kasvaa. Yhtäältä väkimäärän lisääntyminen tietää enemmän asiakkaita keskustan pienille putiikeille ja toimistoille, kunhan vain tilojen tarve huomioidaan rakennuslupien velvoitteissa. Mikäli purettavien rakennusten tilalle tulevien suurten kerrostalojen pysäköintipaikkojen rakentamisvelvoitetta vähennetään - kuten jo kävi entisen linja-autoaseman puiston tilalle nousevien kerrostalojen kohdalla - saattaa katujen varsilla olevien pysäköintipaikkojen vähenemisestä, samalla paikan tarvitsijoiden lisääntyessä, tulla ongelma. Joukkoliikennettä ei ole mahdollista rakentaa yhtä toimivaksi kuin isommissa kaupungeissa. Tullikadun putiikeissa asioivat pitävät lähellä olevaa parkkipaikkaa tärkeänä.
Erik Rauthovin elämästä kertovan Taiteilija- näytelmän tiedotustilaisuus järjestettiin Naantalin Teatterissa 24.10.2018. Rauno Tirrin kirjoittama, taiteiljan tyttären Anne Aschan-Janssonin ideoima näytelmä on hieno ja aiheellinen kunnianosoitus impressionistille, jonka maalausten väripaletti on rohkea ja lämmin: hellepäivän taivaansinistä, lehmuksenkukan vihreää, viininpunaista, kypsää okraa, suklaanruskeaa. Taiteilijan teoksia on kuvattuna vuonna 1992 julkaisemassa kirjassa "Naantali, taiteilijan paratiisi" (ISBN 952-90-4340-6)
Osoitteessa Kaivokatu 11 sijaitseva tontti on nimeltään Kias ja Anungi. Tontilla vuonna 1900 olleen Café Central-rakennuksen omisti neiti Ebba von Pfaler. Myöhemmin rakennetussa toisessa kerroksessa oli kesähuoneita.
Tuulen ääni peittää alleen kaiken muun. Oikeastaan mitään muuta ei olekaan. Aurinkokaupungin syksy on ruuhkaisen, kuuman kesän täydellinen vastakohta. Autio hiljaisuus tuntuu rauhoittavalta.
Vaihtoehtoina olivat vain esityksen merkitseminen tiedoksi sellaisenaan tai luvasta valittaminen. Välimuotoja ei ole. Edes tankkerien - enimmillään 250 metriä pitkien - ja suurten risteilijäalusten purkamistapauksissa ei tulla huomioimaan sijoituspaikkakunnan, Naantalin, kantaa enää 1.10.2018 jälkeen, jolloin valitusaika umpeutuu.
"Working hard for something we don't care about is called stress; working hard for something we love is called passion" Simon Sinek
Naantali on kesäkaupunki. Kauden pidentämistä on toivottu jo vuosia, mutta minkäs vuodenajoille ja säälle teet. Ehkä on helpompi leventää kiinnostavaa aluetta kuin pidentää kesää. 
Kokousten videointia on esitetty vuosien mittaan useissa valtuustoaloitteissa, joista viimeisin mainitaan