Anteeksi, Orwell

Tiistai 30.6.2020 klo 22.05 - Kristiina Sunell

"Jotta käännöstyö ehdittäisiin suorittaa, uuskielen lopullinen yksinomaiseen käytäntöön ottaminen onkin lykätty niin pitkälle kuin vuoteen 2050". Tämä on George Orwell'in teoksen "1984" viimeinen lause.

Vuonna 1948 kirjoitettu teos on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan."...joka ainoa kirja on kirjoitettu uudestaan, joka ainoa taulu on maalattu uudestaan, joka ainoa muistopatsas ja katu ja rakennus on saanut uuden nimen..." Osuiko Orwell suunnilleen oikeaan, vaikka dystopian (utopian vastakohta, jolla tarkoitetaan ihanneyhteiskunnan vastakohtaa, pelon utopiaa) toteutumisen aikataulu ei kovin tarkka olekaan? Patsaita ei nimetä uudelleen, ne vain kaadetaan ja heitetään jokeen. 

Uuskieli on kuitenkin toteutumassa kirjassa kuvatulla tavalla. Ilmaisut, joille ei helposti löydy poliittisesti korrektia uusikielen termiä, yksinkertaisesti poistetaan - tai sitten poistetaan koko tuote. Ihon vaalentaminen ei ole suvaittavaa. Miksi? Kuka vain voi ottaa tatuoinnin jolla kasvot muutetaan siniseksi kukkakedoksi ja hiukset värjätään tyyliin sopivasti vihreäksi. Se on OK - ainakin toistaiseksi.

Todellisuutta ja kunkin omaa kokemukseen tai havaintoihin perustuvaa käsitystä on hyvin vaikea muuttaa vain sanoja muuttamalla. Ihminen on kekseliäs: kiertoilmaisut löytyvät, asiayhteyden tunteva osaa tulkata ne mielessään selkokielelle, ehkä lopulta salaa ja hiljaa itsekseen. 

Sanat ovat lopulta pelkästään jono kirjaimia. Ne viittavat johonkin käsitteeseen, joka sinänsä muuttuu vain jos niihin liittyvät havainnot ja kokemukset muuttuvat. Nykyään esimerkiksi "Made in Japan" herättää aivan toisenlaisen mielikuvan tuotteen laadusta kuin parikymmentä vuotta sitten. Mikä muuttui? Ei kirjainkaan, vaan kokemusperäinen käsitys siitä, mihin sanoilla viitataan.

Ferdinand de Saussure (1857-1913) piti kieltä järjestelmänä, joka koostuu kahdesta osasta: ilmauksesta ja sisällöstä. Sisältö ei muutu mitenkään vaikka käsitteelle annettaisiin jokin toinen nimi, uudenlainen jono kirjaimia. Jos alamme viitata heiniä syövään, suurikokoiseen eläimeen kirjaimilla "p-ö-y-t-ä", ei kestää kauaakaan kun kaikki tietävät että on kysymys hevosesta, ei huonekalusta.

Uuskieli, sanojen ja käsitteiden kieltäminen ei muuta todellisuutta millään lailla - ellei sitten vain huonompaan suuntaan. Todellisuuden muuttaminen on toki vaikempaa. Jospa silti yritettäisiin, vaikkapa palaamalla ajatukseen "olemme kaikki erilaisia, olemme kaikki samanarvoisia; jokainen ansaitsee arvostuksen arvostamalla muitakin yhtä lailla". Jätetään kirja-, tuotepakkaus-, ja elokuvaroviot sytyttämättä. Osoitetaan että Orwell oli kirjailija, ei visionääri eikä varsinkaan kurjalla tavalla oikeaan osunut tulevaisuudentutkija.

 

 

 

 

Mitä mieltä me olemme?

Lauantai 25.4.2020 - Kristiina Sunell

---

"Ei sillä ole väliä mitä sanotaan, vaan sillä, mistä syystä niin sanotaan. Lopulta väliä on kuitenkin eniten sillä, kuka sanoo"

---

Ystävän keskustelupalstalla oli menossa omalla tavallaan mielenkiintoinen keskustelu. Varsinaista teemaa en muista, eikä sillä ole niin merkitystäkään. Kommenttiketjun kulku oli suunnilleen tämä:

Hyvinkin nopeasti oltiin etäännytty niin aidasta kuin seipäästäkin pellon kautta metsään.

Pyysin julkaisun tekijältä lupaa arvauskisaan. Poimin neljä todellista, pienten paikkakuntien kokouspöytäkirjaa, joissa jokin puolue oli profiloitunut vahvasti jonkin tärkeän asian puolustamiseen tai vastustamiseen. Esitin neljä väitettä ja pyysin arvaamaan mikä puolue on erityisesti vastustanut tai kannattanut esitystä. Annoin miettimisaikaa 24 tuntia, jossa ajassa olisi toki ehtinyt halutessaan vaikkapa pohtia omaa kantaansa esitettyihin asioihin.

Seuraavana päivänä olin saanut vain yhden vastauksen. "No kerro ne oikeat vastaukset". Kerroin toki, joskin varaumalla "Yksi tai kaksi näistä oikeista vastauksista saattaa olla huijausta, vaan saattavat ne kaikki oikeinkin olla. Arvaapa, ovatko kaikki oikein, vai osa väärin?" Siihen keskustelu tyrehtyi. 

Mahdollisesti syynä oli palkinnon puuttuminen, ehkä riski siitä että "ampuisi omaan nilkkaan", jota toisinaan tapahtuu kun ylivuotisia twiittejä kaivetaan esille. Bumerangi tulee vuoden viipeellä takaisin omaan otsaan.

Mielipiteen muodostaminen itse asian perusteella sisältää omat riskinsä. Niiden realisoitumisen välttämiseksi on varovaisinta tarkistaa "oman väen" kanta. Mikäli mielipidettä tivataan, voihan aina vastata "En ole vielä muodostanut mielipidettäni". Ilkeämielinen voi tulkita tuon tarkoittavan "Minulle ei ole vielä kerrottu mitä mieltä olen".

Jos uskalikko kuitenkin paljastaa oman kantansa ennen virallisen mielipiteen julkaisemista, hän saattaa saada toisesta "laatikosta" syyttelyä siitä, että tuo toinen puolue ajaa kaksilla rattailla. "Oma" puolue leimaa kuitenkin itsenäisesti ajattelevan "oman tiensä kulkijaksi" ja kahdet rattaat alkavat mennä eri suuntiin.

Politiikka on laji, jossa laatikot ovat tarkoin rajattuja ja niiden kannet tiukasti suljettuja. 

Hallitus esittää kansalle luottamuslausetta

Keskiviikko 15.4.2020 klo 17.42 - Kristiina Sunell

Yllättäen ja pyytämättä tarjoutui tilaisuus miettiä jatko-osaa kirjoitukselle Oma vastuu ja yhteinen hyvä. 

Uudenmaan eristäminen purettiin tänään. Sen sijaan että eristystä olisi jatkettu aiemmin päätetyn 19.4.2020 jälkeen, se päätettiinkin lopettaa etuajassa.

Eduskunta ja gallupit voivat mitata hallituksen luottamuksen. Nyt mitataan hallituksen luottamus kansaan. Jokainen saa kantaa haluamansa määrän vastuuta muiden ihmisten terveydestä ja turvallisuudesta. Hyvin mielenkiintoinen, joskin arveluttava kokeilu.

Äänestystulos nähdään koronaviruksen leviämisluvuissa, sairaalahoitoon joutuneiden ja kuolleiden määrissä.

Nyt kokeillaan terveydenhuollon venymisen ja jaksamisen rajoja tilanteessa, jossa myönnetään sekä yllättävyys, että ymmärryksen puuttuminen.

Toivottavasti Suomessa ollaan Ruotsia fiksumpia. 

Oma vastuu ja yhteinen hyvä

Lauantai 11.4.2020 - Kristiina Sunell

Yhteismaan ongelma on tilanne, jossa vapaasti kaikkien saatavilla olevan resurssin yhteiskäyttö johtaa sen ylikulutukseen. Kuluttaessaan vapaata resurssia kuluttaja saa sen hyödyn itselleen mutta tämän resurssin kulumisen haitat jakautuvat kaikkien resurssin käyttäjien kesken. Tämä saa teorian mukaan yksittäiset kuluttajat toimimaan omaa etuaan tavoitellen ja vastoin yhteistä hyvää, ja siten yhteistoimin kuluttamaan resurssin loppuun tai pilaamaan sen kulutuksellaan. Lähde: Wikipedia

Tämän kirjoituksen otsikko voisi olla myös "oma hyvä ja yhteinen vastuu". Kyynistä ehkä, mutta tuttua. Toisin kuin toivoisi, kriisit eivät jalosta yksilöitä toimimaan yhteisen hyvän puolesta jos hintana on luopuminen jostain omasta oikeudesta. Eihän näin ole normaalioloissakaan. Taloyhtiöissä, joissa yhteinen sähkölasku jyvitetään kunkin asunnon neliömetrien mukaan, suuremmat asunnot maksavat kulutuksestaan suhteellisesti enemmän. Kun taloyhtiöön saadaan asuntokohtaiset sähkömittarit, kokonaiskulutus laskee aina. "Saat itsellesi sen, mistä itse maksat, ja jos säästät, hyödyt siitä itse". Yksilön käytös muuttuu rationaalisemmaksi, sillä omilla toimilla on itseä koskeva vaikutus.

Taloyhtiötä suuremmissa yhteisöissä, vaikkapa eurovaluuttamaissa, keskustelu ei juurikaan poikkea pienemmistä yhteisöistä, vaikka mittakaava on aivan eri suuruusluokkaa. Keskustelu euro-alueen yhteisistä velkakirjoista jakaa mielipiteet hyvinkin ennakoidusti. Kun varat ja hyödyt ovat omia, mutta lasku maksetaan yhteisesti, ei ole vaikea arvata maksajamaiden suhtautumista. Se muistuttaa tilannetta, jossa lähdettäisiin talkoisiin parin korttelin päähän toisen taloyhtiön pihaa siivoamaan ja kukkia istuttamaan samalla kun oma yhtiövastike tai vuokra nousee.

Koronapandemian vuoksi tehdyt rajoitukset ja suositukset koskevat kaikkia. Mikään ei ole niin vaikeaa kuin omista vapauksista luopuminen siksi, että joku toinen säästyisi tartunnalta, elinikäiseltä keuhkovauriolta tai kuolemalta. Kovin monen on helppo hyväksyä sairaanhoitajien raskas työvelvoite, eli pakko  tehdä vaarallista ja vastuullista työtä pienellä palkalla ilman kelvollisia suojavarusteita. Yksilö - mikäli hän on potilas - ei ehkä huomaa tästä itselleen aiheutuvaa haittaa. Terveydenhuollon henkilöstölle riski on kuitenkin merkittävä. Liian monen on vaikea hyväksyä sitä, että mökkisaunaa ei nyt pääsekään tänä keväänä lämmittämään. Yksilö katsoo kärsimyksensä olevan kohtuuton, sillä hän ei koe saavansa tästä haitasta mitään omaa henkilökohtaista hyötyä. Vesillä liikkuja napisee suosituksesta pysyä maissa, mutta saattaisi valittaa myös kovin pitkäksi venyvästä vasteajasta haverin sattuessa. 

Yhteisestä vastuuntunnosta voidaan toistaiseksi puhua vain kaunokirjallisuudessa. "Kaikki yhden, yksi kaikkien puolesta" unelmatilanteesta ollaan vielä hyvin kaukana. Se voi toteutua vasta sitten, kun omat oikeudet ovat kohtuullisessa suhteessa omaan vastuuseen. Yhteinen hyvä seuraa sen jälkeen automaattisesti.

Osuuskauppavaalit 16-31.3.2020

Lauantai 14.3.2020 - Kristiina Sunell

Onko sinulla Turun Seudun Osuuskaupan vihreä kortti, saitko postilaatikkoosi ohjeet äänestämiseen vaaleissa 16.-31.3.2020?

Näissä vaaleissa voit äänestää sähköisesti omalla tietokoneellasi tai postitse. Olen ehdokkaana jäsenalueella 1, johon kuuluvat Kaarina, Lieto, Masku, Naantali, Raisio, Rusko ja Turku.

Osuuskauppavaalit eivät ole puoluepoliittinen vaali. Itselleni tärkeitä ovat perinteiset suomalaiset arvot, luonto ja vastuullisuus. 

Vastuullisuus tarkoittaa työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtimista, reilua korvausta tuottajille puhtaista, kotimaisista elintarvikkeista, ruokahävikin vähentämistä ja ylimääräisten pakkausmateriaalien välttämistä. Laadun ja hinnan kohtaaminen on tärkeää. 

Valitse numero 19 jos olet samaa mieltä.

   

Asemakaavoituksen vähäisyys ja merkittävyys

Torstai 5.3.2020 - Kristiina Sunell

Miksi niin kiire?

Naantalin hallintosääntöä uudistettiin viimeksi nykyisen valtuustokauden alussa, 5.6.2017. Sen päivittäminen on maanantaina 9.3.2020 kokoontuvan kaupunginhallituksen listalla heti ensimmäisenä kohtana. Aikataulu on kiireellinen: muutokset halutaan voimaan jo parin viikon päästä, 1.4.2020. Looginen muutosajankohta saattaisi kuitenkin olla seuraavan valtuustokauden alku, runsaan vuoden päästä. Miksi kiire?

"Yhtenä keskeisimmistä muutoksista esitetään asemakaavoitusprosessin keventämistä eli nopeuttamista, erityisesti merkitykseltään vähäisissä asemakaavoissa ja niiden muutoksissa. Tämä tarkoittaa muutoksia niin valmistelusta vastaaviin kuin päättäviin tahoihin."

Asemakaavoista päättää nykyään 43 hengen valtuusto, joka tekee päätöksen kaupunginhallituksen ja lautakuntien valmistelutyön perusteella. Keventäminen eli nopeuttaminen merkitsisi sitä, että asemakaavoja ei enää viedä valtuustoon, paitsi jos ne ovat suurempia kuin Finlandia-talo. Tästä tietenkin selviää palastelemalla asemakaavat sopivan kokoisiksi.

Paljonko on paljon, minkä verran on vähän?

"Neuvotteluissa on sovittu, että vähäisen asemakaavamuutoksen kerrosneliömäärän pinta-alaraja on 3 000 m². Asemakaavan tai asemakaavamuutoksen vähäisyys tai merkittävyys arvioidaan ja päätetään kulloinkin kaavan käynnistämisen yhteydessä."

Kerrosneliöt - 3000 - on konkreettinen luku. Käytännössä se vastaa noin kahtakymmentä omakotitaloa, kahta kerrostaloa tai yhtä suurta liikekeskusta. Oletan "kerrosneliömäärä" käsitteen olevan yhtä kuin "rakentamisen kokonaismäärä". Parkkipaikkoja ja mahdollisia tiejärjestelyjä ei huomioida, vaikka niiden sijoittelu saattaa olla kokonaisuuden kannalta huomattava.

Vähäisyys ja merkittävyys ovat erittäin subjektiivisia käsitteitä. Esimerkiksi lainsäädännössä käsite "merkittävä haitta" on subjektiivinen: haitan aiheuttajan mielestä haitta saattaa olla olematon, siitä kärsivän näkökulmasta huomattavan suuri. Asemakaavoituksessa saattaa nyt olla edessä samankaltainen tilanne. Manner-Naantalin oikeusvaikutteinen osayleiskaava on jo nyt vähentänyt puistoja, viher- ja virkistysalueita. Haitta kohdistuu Manner-Naantalin asukkaisiin, mutta ei vaikuta merkittävästi - jos edes lainkaan - muissa Naantalin osissa asuviin.

Kuka arvioi?

Kaupunginhallitus siis arvioisi vähäisyyttä ja merkittävyyttä tapauskohtaisesti.

Kaupunginhallituksen konsernijaoston toimivaltaan puolestaan tulisi muutoksen myötä kuulumaan ohjata yleiskaavojen sekä asemakaavojen ja ranta-asemakaavojen laadintaa.

Kaupunginhallituksessa on 11 jäsentä. Kukin puolue saa päättää omista edustajistaan kaupunginhallituksessa, joko henkilön äänimäärän tai muun kriteerin perusteella. Konsernijaostossa on 9 jäsentä, joskin kaksi heistä on myös kaupunginhallituksen jäseniä. Asemakaavoituksesta päättäisi siis 18 henkeä aiemman 43 luottamushenkilön sijaan.

Kaupunginhallituksen äänestysten tulos on tälläkin valtuustokaudella ollut helposti ennustettava: äänin 5-6 tehdyt päätökset ovat toki enemmistöpäätöksiä. Lautakuntien päätökset voidaan sivuuttaa käyttämällä otto-oikeutta. Tulisiko merkittävät päätökset tehdä vähäistä suuremmalla enemmistöllä? Rakennettuun ja rakentamattomaan ympäristöön liittyvät päätökset ovat peruuttamattomia ja kauaskantoisia.Kuntalaisen näkökulmasta paras ratkaisu olisi pitää päätökset valtuuston 43 luottamushenkilön harkittavina, niiden jotka ovat kuntalaisten vaaleissa valitsemia ja toimivat saamansa äänimäärän tuomalla mandaatilla niin Naantalin eri osiessa asuvien, kuin eri puolueidenkin edustajina. 

Kaupunginhallituksen 9.3.2020 kokouksen esityslista on tässä linkissä. 

Tolkun ihmisen Itämeri

Keskiviikko 29.1.2020 - Kristiina Sunell

Suomen Ympäristökeskus SYKE yllätti 28.1.2020 Facebookissa jakamansa uutisen saatesanoilla: "Kasvava lihan kulutus näkyy Itämerta rehevöittävän typen määrän nousuna HSY:n jätevedenpuhdistamoilla. Typen puhdistaminen jätevesistä kuluttaa myös paljon energiaa ja kemikaaleja. Eläinperäisiä tuotteita vähentämällä jokainen voi vaikuttaa Itämeren tilaan." Helsingin Sanomien artikkelissa otsikolla "Proteiiniruuan suosiminen näkyy jätevesissä, ja seuraukset ovat Itämerelle synkät" todetaan puolestaan "Jätevesiin päätyvä liikaproteiini tulee nykyisin lähinnä lihasta tai eläinproteiineista ylipäätään...."

Kuulostaa kieltämättä synkältä. Artikkeli sisältää toki myös hyviä uutisia: Pääkaupunkiseudun puhdistamoihin päätyvistä jätevesistä pystyttäisiin siis tarkoin mittaamaan typen lähteet, jopa sillä tarkkuudella että proteiineista voidaan erottaa josko ne ovat peräisin lihasta ja maidosta vaiko kalasta, soijasta, viljavalmisteista, palkokasveista tai lisäravinteista. Kirjaimellisesti uskomatonta, mutta mitäpä maallikko näistä tietäisi. Tieteellinen tutkimushan edistyy koko ajan. Niin edistyvät myös tilastot, joiden mukaan suomalaisten lihan kulutus on kääntynyt laskuun.

Turun Puhdistamolla typen poisto tapahtuu mikrobien ja ilmastuksen avulla. Typestä pystytään biologisiin menetelmien poistamaan yli 80 %. ​​Helsingissä sijaitsevassa Viikinmäen kalliopuhdistamossa käsitellään Helsingin lisäksi myös Vantaan keski- ja itäosien, Keravan, Tuusulan, Järvenpään ja Sipoon, eli yhteensä noin 800 000 asukkaan sekä alueen teollisuuden jätevedet. Tämä puhdistamo poistaa, samaten biologisin menetelmin, typestä noin 90 % Energiaa kyllä kuluu, mutta Viikissä sähkön omavaraisuus on liki 100 %

Väittämä "Pääkaupunkiseudun puhdistamoihin jätevesien mukana tuleva typpikuorma on kasvanut tasaisesti vuosikymmenten ajan. Vuodesta 1999 vuoteen 2019 kasvu on ollut jopa 50 prosenttia." saattaa hyvinkin olla totta. Itse asiassa pääkaupunkiseudun kunnat liittyivät keskitettyyn puhdistamoratkaisuun vasta vuonna 2010, joten toimittaja lienee tehnyt ansioituneen tilastoinnin kahdenkymmenen vuoden ajalta ainakin typpikuorman, ehkä myös jätevesien määrän kasvua analysoidakseen. Hän on saattanut huomioida myös ympäristölupakohtaiset teollisuuden jätevesien johtamiset viemäriverkostoon. Näillä määrillä lienee yhteyttä keskenään. Merkittävä osa jäteveden typestä on onnistuttu prosessein poistamaan vasta muutamien viime vuosien aikana.

Parempi puhdistamolla kuin suoraan Itämereen kipattuna: viime talven noin 1000 rekkakuormallista saastunutta lunta per päivä tuskin Helsingin edustan meren tilaa paransivat. Turussa näin ei sentään tehdä. Kaupungin tehtävä on osoittaa maalta läjitysalueita niin lumi- kuin ruoppausmassoille. 

Ylijuoksutukset ovat melkoinen haaste Itämerelle. Jätevesiä purkautuu ajoittain puhdistamattomina mereen vaikka niiden määränpääksi olisi tarkoitettu puhdistamo. Näin tapahtuu esimerkiksi rankkasateiden aikana. Viemäriverkon kapasiteetti ei riitä kuljettamaan kaikkia jäte- ja hulevesiä puhdistamolle. Kaupunkirakenne tiivistyy, asfaltoidun ja kivetyn pinnan osuus lisääntyy, kun taas puistojen ja sora- tai nurmipintaisten alueiden osuus vähenee. Vesi ei imeydy maahan. Puusto haihduttaisi vettä ja samalla puhdistaisi ilmaa. Turussa ongelmaa on ratkottu mm. siniviherkertoimella. Tontin pinta-alasta tulisi noin kolmasosa varata viheralueeksi, kasvillisuutta varten. Siniviherkerroin on tulossa osaksi tontinluovutusehtoja ja rakennuslupia. Se sisältyy myös Helsingin ja Turun kaupunkien yhteiseen Itämeri-toimenpideohjelmaan 2019-2023. 

Uutta teknologiaa tarvitaan edelleen. Voimavarat ja budjetit kannattaa käyttää todellisten ongelmien ratkaisemiseen. Siinä ollaan jo vähintään erittäin hyvässä alussa. Eri proteiinilähteiden analysointi viemärivedestä vaikuttaa kuitenkin vähintään turhalta, enintään huuhaalta ja pahimmillaan tiedonväritykseltä. Alarmistien (suom. pelottelija) ja denialistien (ongelmien kiistäjien) välistä juopaa ei ole mitään syytä enää lisätä. Tolkun ihminen voi edelleen syödä pihvinsä ja juoda proteiinipirtelönsä.

Kaikkea kohtuudella. Terveen järjen käyttöä mieluusti enemmän kuin klikkiotsikoita.

 

 

 

Kyky muuttaa maailmaa ei kysy ikää

Lauantai 18.1.2020 klo 22.02 - Kristiina Sunell

Sanomalehtiviikko 3.-7.2.2020

Sanomalehtiviikkoa vietetään Suomen kouluissa helmikuun ensimmäisellä viikolla. Teemaksi on nostettu ilmastonmuutos - ajankohtainen, paljon mediassa esillä oleva aihe ja siksi oivallinen valinta. Keulahahmoksi on nostettu nuori ruotsalaistyttö. Suomalaislasten onkin helppo samaistua omanikäiseensä, naapurimaan koululaiseen. Sanomalehtien ja median rooli keskusteluttaa jo sinänsä, onhan niiden rooli asennekasvatuksessa ja edelleen jopa tiedonvälityksessä keskeinen.

Sinänsä jo ilmainen, korkeatasoinen koulutus, samoin kuin vapaa media, ovat useammankin viikon ilonaihe. Olemme etuoikeutettuja.

Sanomalehtiviikosta tulee varmasti kiinnostava ja opetuksen kannalta hyödyllinen.

"Kyky muuttaa maailmaa ei kysy ikää"

Nuorin muutoksen puolesta toiminut, sittemmin laajasti tunnetuksi tullut lapsi alkoi jo 11-vuotiaana pitää blogia, jossa arvosteltiin lapsiin kohdistuneita ihmisoikeusloukkauksia ja julmuuksia. 

Vahvaa tahtoa, tietoa ja näkemystä tarvitaan paljon. Pelkästään tunteen palolla ja raflaavilla väittämillä saa helposti leviävää julkisuutta, mutta sanoma saattaa hukkua omaan pauhuunsa. Se voi jopa kääntyä itseään vastaan mikäli asiasisältö, konkreettiset toimet puuttuvat. 

Periaatteensa puolesta toimiva kohtaa aina vastavoimia, sillä muutos saattaa joillekin tahoille merkitä nykyisten etujen ja aseman heikentymistä. Aktivisti saattaa joutua maalitetuksi, jopa uhkailluksi - ja pahempaakin. Rohkeutta tarvitaan.

Maailman rohkein tyttö

Maailman rohkeimmaksi mainittu tyttö on kotoisin maasta, jossa ei sanomalehtiviikkoa vietetä. Tai jos vietetään, siihen ei jokainen kouluikäinen lapsi saa osallistua. Kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta, ei edes oikeutta hankkia lukutaitoa. Malala Yousafzai puolusti tyttöjen oikeutta käydä koulua ja oli lasten rauhanpalkintoehdokkaana vuonna 2011. Seuraavana vuonna, Malalan ollessa 15-vuotias, ääri-islamistisen Taleban-liikkeen kannattaja avasi tulen häntä kohti. Ampumisen seurauksena saadut vammat eivät estä häntä jatkamasta ponnisteluja niiden oikeuksien puolesta, jotka toteutuessaan edistävät niin maailmanrauhaa kuin estävät ilmastonmuutosta. Kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttaminen edellyttää miljoonien ihmisten oikeutta oppimiseen. 

Vuonna 2014 Malala sai Nobelin rauhanpalkinnon vain 17-vuotiaana. Hän on kaikkien aikojen nuorin Nobel-palkittu. 

"Mitkä asiat sun mielestä jäisivät pimentoon, jos vain rahalla saisi huomiota mediassa?"

Sanomalehtiviikon koululaisille tarkoitetussa materiaalissa esitetään tämä herättelevä kysymys. Medialle voisi esittää vastakysymyksen: Mitkä hyvät ja tärkeät pyrkimykset eivät etene ilman sensaatio-klikkiotsikoita? Miksi? 

Entä osaammeko me, jotka saamme nauttia ilmaisesta oikeudesta oppimiseen, käyttää vaikutusmahdollisuuksiamme hyvien asioitten toteutumisen edistämiseksi, myönteisesti ja rehellisesti? 

Malalan säätiö rahoittaa koulutusta Afganistanissa, Brasiliassa, Intiassa, Nigeriassa, Pakistanissa ja Syyriassa. Säätiön rahoittajiin kuuluvat mm. Apple ja Starbucks sekä Bill ja Melinda Gates'in säätiö.

Suomen tulisi kanavoida kaikki kehitysapu koulutusvientinä. Hyvät asiat toteutuvat jos rahalla saa pääsyn lukutaitoon.

Malala YK:ssa pitämässä puheessa: "Be peaceful at everyone" ja "See light when there's darkness". 

 

Aloitteellisuus kannattaa - puhtaammat rannat

Maanantai 16.12.2019 - Kristiina Sunell

 

 

"Merten roskaantuminen erityisesti muoviroskilla on todettu erääksi merkittävimmistä nykyajan ympäristöongelmista. Juuri julkaistun ympäristöministeriön tiedon mukaan Suomessa rantojen roskaantumisesta 63 % aiheutuu tupakantumpeista, joiden filtterit luetaan muoviroskiksi. Tämä ongelma näkyy myös Naantalin uimarannoilla. Tupakantumpit säilyvät hiekassa vuosia ja aiheuttavat vaaraa paitsi merieliöille myös rannalla leikkiville lapsille. Esitämme, että Naantalin kaupunki tehostaa uimarantojen puhtaanapitoa ja selvittää, onko mahdollista kieltää tupakointi yleisillä uimarannoilla."

Kaupunginvaltuutettu Jarkko Kanervan 7.10.2019 tekemää valtuustoaloitetta käsitellään teknisen lautakunnan kokouksessa tulevana keskiviikkona. Tekninen johtaja esittää lautakunnan päättävän tupakoinnin kieltämisestä kaupungin ylläpitämillä uimarannoilla ja uimapaikoilla. Kielto toteutetaan asentamalla tupakointikieltomerkit. Tarkoitus on myös asentaa uimarantojen läheisyyteen lisää jäteastioita tupakantumpeille.

Tupakantumppi on salakavala tappaja, joka ei häviä merestä koskaan. Veteen joutuessaan tumpit levittävät vesistöön kadmiumia ja arseenia. Samoja myrkkyjä kulkeutuu merissä myös mikromuoviin imeytyneenä. Myrkyt kerääntyvät mikromuovia syöviin eliöihin. Lopulta ne voivat päätyä myös omille lautasillemme.

Kaupungin viranhaltijat ovat tehneet perusteellista ja ripeää selvitystyötä. Tehty aloite on saatu nopeasti päätöksentekovaiheeseen. Itämeri kiittää! 

 

 

Meriverkostojen menestystarina

Keskiviikko 11.12.2019 - Kristiina Sunell

Jos välttämättä haluaa ulkoilla Väskin saaressa

Perjantai 1.11.2019 - Kristiina Sunell

Noin puolentoista merimailin päässä vanhankaupungin rannasta, Naantalin aukolla sijaitseva Väskin saari on nyt vapaasti kaikkien käytettävissä. Se on hyvä uutinen kaikille, jotka välttämättä haluavat ulkoilla saaressa, ja etenkin niille jotka omistavat veneen. Väskin vapautumisesta yleiseen käyttöön kerrotaan Rannikkoseudussa 1.11.2019 julkaistussa Jorma Aittokallion mielipidekirjoituksessa: 

Kailon uuskielikukkaseppele

Perjantai 18.10.2019 - Kristiina Sunell

Kailon kaavamuutosta käsitellään kaupunginhallituksen kokouksessa 21.10.2019. Esityslistan kohdasta löytyvät muutossuunnitelmasta annetut huomautukset ja kaavoittajan vastineet niihin.

Nykyinen vapaassa käytössä oleva hiekkaranta ja nuotiopaikka siirtyvät Muumimaailman liiketoiminta-alueelle mikäli kaavamuutos toteutuu esitetyn kaltaisena. Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta, ympäristö- ja rakennuslautakunta, Naantalin Vanhankaupungin Asukasyhdistys sekä yksityishenkilöt ovat esittäneet toivomuksen siitä, että pieni kaistale hiekkarantaa jäisi kuitenkin asukkaiden vapaaseen käyttöön. Se olisi helposti erotettavissa aidalla, sillä hiekkaranta koostuu kahdesta osasta ja pohjoisen puoleinen osa liittyisi helposti suoraan alueeseen, jonka on kaavailtu jäävän vapaaseen käyttöön. Näin on esittänyt myös mm. kaupunginhallituksen jäsen Hannu Aalto.

Tähän toiveeseen kaavoittaja vastaa näin: "Aidan rakentaminen tai alueiden erottaminen toisistaan kasvillisuudella voisi vaikuttaa keinotekoiselta."

Tässä kohtaa lukija saattaa päätellä:

• Nykyisetkin aidat poistetaan, sillä alueiden erottaminen toisistaan voisi vaikuttaa keinotekoiselta. Tälle olettamukselle ei kuitenkaan kaavoittajan vastineista löydy tukea: aitausjärjestelyn todetaan olevan kaavan mukainen.
• Nyt vapaaseen käyttöön jäävä, kaupungin edustushuvilan alue on jo luvattu Muumimaailmalle, joten aitaaminen pyyntöjen mukaisesti olisi tässä vaiheessa turha.
• Jotain aivan muuta?

On huolestuttavaa huomata miten viestintä on saanut vaikutteita George Orwell'in tieteisromaanista "1984". Vielä surullisempaa havaita epäjohdonmukaisuuden levinneen jopa päätöksenteon perusteluiksi. 

Ulkoilualueiden ja puistojen poistuminen Naantalin keskustan alueelta on herättänyt vilkasta keskustelua, joten kaupunginhallituksen kokouksen pöytäkirja tullee olemaan kiinnostava. Lopullisesti asian ratkaisee Naantalin kaupunginvaltuusto, todennäköisesti äänestyksen jälkeen.

Sitovat päätökset ja sopimukset osayleiskaavan mukaisen alueen vuokraamisesta on tosin tehty jo 15.5.2017, sisältäen myös velvoitteen neuvotella nyt vapaaksi jääväksi esitetystä Kailon pohjoisosasta. Valtuustokäsittely saattaakin vaikuttaa aitaa tai kasvillisuutta keinotekoisemmalta.

Mielipideilmastosta puuttuu happi

Torstai 26.9.2019 klo 17.20 - Kristiina Sunell

Mitä ilmastolakkolaisen pitää tehdä tai olla tekemättä? Kaveri esitti hyvän kysymyksen. Ehkä lakkopäivänä voisi pidättää hengitystään hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Lasse Lehtisen puheenvuoro kannattaa lukea.

Ilmastonmuutos on tärkeä keskustelunaihe. Yliannostus jokapäiväistä epistolaa tiedotusvälineissä, vahvat tunteenpurkaukset ja ylilyönnit alkavat kuitenkin ahdistaa. Mielipideilmastosta puuttuu happi.

Onko ilmastonmuutosväittely vienyt kaiken tilan muilta ympäristöön liittyviltä kysymyksiltä ja toimenpiteiltä? Pitäisikö tarkastella myös hengitysilman laatua ja merten tilaa?

Kotikaupungissani hengitysilmaongelmia aiheuttavat teollisuuden valtavat rikki- ja typpidioksidipäästöt, lisäksi asutuksen lähellä, avoimesti ulkona toimivat hake- ja kivimurskaamot päästöineen. Keskustassa kiinnitetään huomiota talojen mahdollisesti lyijypitoisten maalien pois raapimiseen, ja huputetaan kyllä - mutta suojaamatta puretaan vanhoja rakennuksia, joiden asbesti- ja betonipöly kulkeutuu viereisiin taloihin. Merivesi on sinistä vain niissä kohdissa joissa kukintansa lopettanut sinilevä alkaa hajota. Sinilevä on sinnikäs laji, joka ei teollisuuden hulevesien sisältämistä myrkyllisistä kemikaaleista näytä lannistuvan. Itämeriohjelman edellinen kausi päättyi viime vuoden lopussa, mutta Naantali ei ole vieläkään uusinut sitoumustaan.

Hinku-hankkeeseen kannattaa ryhtyä aivan välittömästi sen jälkeen, kun hengitysilman laatu on saatu korjattua, ympäristötoimi ja varsinkin ympäristölupien valvonta resursoitua riittävästi ja teollisuuden päästöt uskallettu ottaa asialistoille.

Ympäristö on kokonaisuus. Jokainen voi vaikuttaa. Maailma pelastetaan aloittamalla työ kotinurkista.

Ilmasto ahdistaa

Torstai 22.8.2019 - Kristiina Sunell

Miten monta kertaa päivässä kuulet tai luet sanan ilmastonmuutos? Yksittäisenä ympäristön tilaan liittyvänä asiana se on saanut merkittävästi painoarvoa. Hiilidioksidi ja hiilijalanjälki tulevat seuraavina, ympäristö vasta kaukana niiden perässä.

Nuorisoa ahdistaa ja aivan syystä. Kesän lastennäytelmässä noin 10-vuotias huudahti heti lavalle astuttuaan "Te aikuiset olette pilanneet meidän maapallon ilman!!" Onneksi hänellä oli varmuudella huomiota saaneen avausrepliikkinsä jälkeen myös kertoa ratkaisuehdotus: jospa kukaan ei enää heittäisi roskia kadulle tai luontoon. Olen täysin samaa mieltä. Aplodien paikka. Jäi mietityttämään: lapsi käsitti ilmastonmuutoksen pääotsikkona ympäristösuojelulle yleensä ja roskaamisen vähentämiselle erityisesti. Ehkä mukana oli luovaa tulkintaakin, kuten taiteessa aina.

Taitelijan ilmaisuvapauksia ilmenee muuallakin. Markkinoinnin ja mielipidevaikuttamisen, myös vaalilupausten keskeisenä elementtinä on harvoin johdonmukaisuus. Toisinaan myös faktojen käsittelyssä sovelletaan valikointia ja luovuutta. Hämmästyttää, kummastuttaa, muitakin kuin pientä kulkijaa. 

Ympäristöohjelmissa tavoitellaan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, joka on hyvä asia. Vielä parempi olisi jos pyrittäisiin myös hengityskelpoiseen, myrkyttömään ilmaan.

Lähialueelta poimittua:

• Marraskuussa 2017 telakkayhtiö Meyer vaatii Bonnissa pidetyssä ilmastokokouksessa tiukempia säädöksiä meriliikenteen hiilidioksidipäästöille.  Maaliskuussa 2019 Meyer Turku Oy:n ympäristölupahakemus oli vireillä telakan toiminnan laajentuessa. Polttoleikkausjätteen läjitysalueen suotovesien tarkkailu ja velvoite osallistua Turun seudun ilmanlaadun tarkkailuun esitettiin lopetettavaksi. Merisedimenttiä ja hulevesiä esitetään tutkittavaksi jatkossa harvemmin. Hiilidioksidipäästöjä siis vähemmän merelle, mutta maalisumupäästöjä raisiolaisten ja naantalilaisten hengitysilmaan enemmän - tai mistäpä sen tietää, ilmanlaatua kun ei haluta tarkkailtavan.

• Etelä-Suomen Aluehallintovirasto (AVI) päätti vuonna 2018, että Neste Oyj:n Naantalin jalostamon rikkidioksidipäästöt saavat olla 1400 tonnia ja typenoksidipäästöt 300 tonnia vuodessa. Huoltojen, häiriöiden ym yhteydessä sattuvia päästöjä ei näihin lasketa. Luonnonsuojeluliitto vei asian Vaasan hallinto-oikeuteen. Oikeuden mukaan Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ollut päätöksissään "hieman höveli" rajoja määritellessään. Neste Oyj:lla on nyt viitisen vuotta aikaa ottaa käyttöön ajanmukaiset suodatuslaitteet, johon investointiin se ei ollut  vielä varautunut.  Hengitysilman laatua voi Naantalin eri osissa luonnehtia vaihtelevaksi etenkin matalapaineen vallitessa ja sateella. Rikkidioksidista muodostuu rikkitrioksidia (SO3) joka reagoi kiivaasti veden kanssa muodostaen rikkihappoa. Ei ihme että vanhemman väen hengitystä ahdistaa. Nettisivustonsa Vastuullisuus-osiossa Neste keskittyy...ilmastonmuutokseen ja hiilijalanjälkeen. Rikitöntä polttoainetta, kyllä. Vähärikkisempää ilmaa tuotantopaikkakunnalle - ehkä tulevaisuudessa? 

Jos tämä blogi olisi iltapäivälehden artikkeli, viimeistään kolmannessa kommentissa minut leimattaisiin teollisuusvastaiseksi. Neljännessä kommentissa huomauttaisin kannattavani teollisuutta, joka investoi uuteen teknologiaan- ja näin hyödyntää paikallistenkin korkeakoulujen tutkimustoimintaa sekä työllistää cleantech- alan väkeä. Tuotteistetuista puhtaan teknologian ratkaisuista olisi vientituotteiksi vaikkapa Kiinaan ja Intiaan. 

Tuttavan lapsi innostui Greta Thunbergin Atlannin ylityksestä kilpapurjeveneellä. Hänkin haluaisi. Valitettavasti Busterillamme ei Atlanttia ylitetä, eikä Nauvoon asti reissaamisella olisi kovinkaan suurta mainosarvoa. "Mutta me voitaisiin siivota roskia rannoilta siinä matkalla?" Aikansa tuumittuaan tyttö ehdotti valtameren ylitystä rahtilaivalla. "Ne vie niitä rahteja joka tapauksessa niin mennään sitä samaa hiilijalanjälkeä pitkin sinne ja takaisin".

Hyvähän näitä ympäristö- ja ilmastoasioita on pohtia, jopa tehdä niille jotain. Mielipide tai mielikuva, ahdistava sen koommin kuin kaunistelevakaan, ei saa olla toimenpidettä tärkeämpi. 

Tuulta ja tuuria

Keskiviikko 7.8.2019 klo 8.04 - Kristiina Sunell

Moottoriveneilijälle tarjoutui viime viikolla ilahduttava tilaisuus kerrata purjehtimisen taitoja ja oppia lisää kokeneelta kipparilta. Kirkkonummen Kantvikistä pääsee kätevästi vaikkapa Jussarön saarelle, Hankoon, tai missä sitten viikon aikana haluaakaan käydä. Hyvin varustellussa 33-jalkaisessa aluksessa oli kaikki tarvittava, ja enemmänkin. Autopilottiin päätettiin olla koskematta -  eihän Atlanttia sentään oltu ylittämässä - ja karttaplotterin säätämisen sijasta luotettiin paperiseen merikarttaan. Hieman keskusteltiin siitä, onko tarpeellista pyöritellä karttaa keulasuunnan mukaan vai pitää sitä "pohjoinen ylös". 

"Tuuma vettä kölin alle", kuten Benefonin Jorma Nieminen aikoinaan toivotti merille lähtijöille. Sen varmistamiseksi tehtiin aamuisin reittisuunnitelma vaihtoehtoineen: tuulen suunta, missä voidaan kääntyä, millä väylillä riittää tarvittava parin metrin syvyys, miten pitkä legi voidaan kulkea vielä valoisaan aikaan. Tarvittiin hieman enemmän mietintää kuin mihin moottoriveneellä olen tottunut. Purjeilla mennään aina kun voidaan, onhan hiljaisuus ja kiireettömyys ylellisyyttä josta harvoin pääsee nauttimaan. Näin, vaikka toimistotyön laiskistamalle nopeat vendat ja rivakat halssin vaihdot tarjosivatkin ajoittain yllättävän paljon hyötyliikuntaa, ja hyvä niin.

Ympäristöohjelma valmistumassa

Perjantai 7.6.2019 - Kristiina Sunell

Ympäristöohjelman luonnos esitellään ympäristö- ja rakennuslautakunnalle 12.6.2019. Vision 2030 mukaan Naantali on tunnettu ympäristövastuullisuudestaan. Haastava tavoite, johon tulee ehdottomasti pyrkiä, ja jonka saavuttaminen pitää varmistaa riittävällä resursoinnilla ja aidosti konkreettisilla toimenpiteillä.

Asukkaat saivat osallistua ympäristöohjelman laatimiseen sekä järjestetyssä avoimessa työpajassa, että vastaamalla kyselyyn.

Kysymykseen "Oletko huolissasi Naantalin luonnonympäristö tilasta ja sen tulevaisuudesta" vastasi yli 430 kuntatalaista - ennätysmäärä, sillä kyselyihin ei useinkaan satoja vastauksia saada. Vastaajista 71,7 % oli huolissaan. Näistä "jonkin verran" yli kolmannes vastaajista, paljon joka viides, ja erittäin paljon huolissaan oli 14,1 % Tämä kertoo ohjelman, mutta varsinkin toimenpiteiden tärkeydestä.

Huolesta ja pyrkimyksestä parempaan kertoo myös Naantalin kaupunkistrategia 2022: Naantalin kaupunkistrategia 2022:ssa ”Kasvavan ja vetovoimaisen Naantalin” kärkihankkeen alle on nostettu yhdeksi kärkitoimenpiteeksi ”rantojen virkistysarvojen ja lähivesien laadun parantaminen sekä Itämerihaasteen toimenpideohjelman ja Naantalin ilmastotavoitteet sisältävä ympäristöohjelma”.

Nykytilan kuvaus kertoo: "Saaristomeri voi nykyisin huonosti. Rehevöityminen on johtanut näkösyvyyden huomattavaan heikkenemiseen, millä taas on suoria vaikutuksia muun muassa vesikasvillisuuteen ja kalastoon. Sinileväkukinnot ovat nykyisin jokavuotisia ja paikoittain voimakkaitakin. Naantalin merialueet ovat ekologiselta tilaltaan tyydyttävässä tai huonossa tilassa. Naantalin sataman edustan merialue on tributyylitinan osalta Suomen saastunein."

Painotukseen nähden vesistöjen tila korostuu ympäristöohjelman luonnoksessa varsin vaatimattomasti. "Kaupunki voi osaltaan vaikuttaa paikallisesti mm. siihen, että maankäyttö ei lisää vesistöjen ravinnekuormitusta entisestään, että asumisen ympäristövaikutukset minimoidaan esimerkiksi jätevesien asianmukaisella käsittelyllä, ja että asukkaat ja turistit toimivat alueella luontoa kunnioittaen eivätkä roskaa vesistöjä." Tämä on hyvä alku. Luonnosversiossa teollisuus on vielä jäänyt pois - teollisuuden hulevedet lisäävät meren myrkyllisten aineiden kuormitusta, joista tributyylitinan lisäksi kadmiumin ja arseenin pitoisuudet ovat merkittäviä. Toimenpiteenä esitetty merialueen tilan vuosittainen tarkkailu ja niistä saatavat seurantatulokset ovat olleet saatavilla jo vuosia. Tarkkailu ilman toimenpiteitä on kovin vaillinainen toimenpide.  Viime aikoina paljon merta kuormittava teollisuus on jopa oikeusteitse vaatinut mittausvälien harventamista ja mittauspisteiden vähentämistä. 

Ilmasto painottuu ohjelmassa merkittävästi. Mitä pieni Naantali voi tehdä? Hankkia kaupungille sähköautoja, huolehtia sähköautojen latauspisteistä, järjestää yhden kasvisruokapäivän viikossa. Luottamushenkilöseminaarissa ehdotin biopolttoaineita kaupungin autojen käyttövoimaksi - vanhemmatkin autot voidaan konvertoida edullisin kustannuksin ja ympäristöä säästäen, sillä sähkö ei tule "töpselistä". Sähköautojen akkujen valmistaminen ja elinkaarikustannukset ympäristölle ovat melkoiset.

Ohjelma sisältää myös hyviä uutisia. Monipolttolaitos käyttää vähemmän kivihiiltä. Hiilidioksidipäästöt siis vähenevät. Huonot uutiset: laitos alkaa käyttää polttoaineena mm. asfalteenia, jonka päästöjen vaikutuksista ei tiedetä. Toinen hyvä uutinen: Tuhkamäen uudelleen avatusta polttojätteen kaatopaikasta ei valu Luolalanjärveen sulfiittia, molybdeenia, arseenia eikä muutakaan haitallista. Huonot uutiset: ne valuvat mereen. Osaoptimointi ei tuo aidosti tavoitteen mukaista tulosta.

Valtuusto päättää syksyllä ympäristöohjelman lopullisesta muodosta ja painotuksista. Yli 430 vastaajaa, 71,7 % huoli ympäristön tilasta ja pyrkimys tilanteeseen, jossa Naantali on tunnettu ympäristövastuullisuudestaan, ansaitsee päättäjien ajankäytön ja keskittymisen niin ympäristöohjelman, kuin tulevan budjettikäsittelynkin yhteydessä. Hengitämme kaikki samaa ilmaa, lapsemme uivat samoissa vesissä, olipa poliittinen kanta mikä hyvänsä.

Ympäristöohjelman luonnoksen voi lukea tästä linkistä: https://www.dropbox.com/sh/44iyfpupkv1i68q/AADaGstST_uzavcMvTkBvZeZa?dl=0

Huumoria pullonpalautusautomaatilla

Maanantai 3.6.2019 klo 7.56 - Kristiina Sunell

Televisiomainos Niko-nimisestä asiakkaasta pullonpalautusautomaatilla on moniuloitteisen mielenkiintoinen. Se tuo mieleen muistoja ajalta Wiklundin elintarvikeosaston kassana. Opiskelijatyttö oppi lauantaisin arvostamaan asiakaspalvelutyötä tekevää, joten hassu mainos sai muistelemaan miksi en edelleenkään pura pahaa mieltäni kaupan kassalle tai nakkikioskin myyjälle.

Lauantaipäiviin kuului usein paikallisia nikoja. Yksi oli jättänyt hedelmät punnitsematta (no minäpä kipaisen punnitsemassa) Seuraava niko halusi maksaa ostoksensa kolikoilla (oho, ei riittänytkään, aloitetaan alusta) Kolmas epäili loppusummaa ja kaikki tarkistettiin pariin kertaan. Jono kasvoi. Näiden käänteiden vuoksi aivan liian kauan jonottanut neljäs niko antoi kassatytön kuulla suorat sanat. Hymy ei saa hyytyä, asiakas on aina oikeassa. Jokainen. Aina. "Anteeksi tosi paljon".

Millainen sirkus olisi seurannut jos öykkärimäinen "kuluttaja-asiamies" olisi pöllähtänyt bemarillaan paikalle? Onneksi kännykät eivät tuolloin vielä olleet kovin yleisiä.

Leikistä ei pidä suuttua eikä vasikan kanssa juosta kilpaa. On hyvin tiedossa mihin se johtaa. Ei kebab-pizzeriaan kuitenkaan - siellä Nikon seikkailuja tuskin tullaan televisiomaan. 

Asiakkaan kuvaaminen pöljäksi pullonpalauttajaksi on hassua, vähän Kummelia ja Pekka Puupäätä samassa paketissa. Totta toinen puoli. Ei nikottelu kuitenkaan ole ongelma, sillä suurin osa ihmisistä on täyspäisiä. "Mainosten tyylilaji eli huumori on vaikea, mutta se tuli valituksi erityisesti kampanjan kohderyhmä mielessä pitäen." sanoo Riku Aalto, Teollisuuslitton hallituksen puheenjohtaja. Millainen kohderyhmä on ollut mielessä?

Ehkä mainoksella ei haluttukaan myydä mitään, ellei sitten saada miettimään josko haluaa maksaa muutamia satasia viidentoista sentin pullopantista ja huumoripläjäyksistä, vaiko käyttää saman verran käydäkseen leffassa katsomassa kolmisenkymmentä koko illan komediaa. 

Hyvä Suomi ja Leijonat!

Maanantai 27.5.2019 - Kristiina Sunell

Sunnuntai-ilta saattoi venyä pitkäksi: jääkiekon maailmanmestaruusottelua ja europarlamenttivaalien tuloksia jännitettiin monessa kodissa. Sosiaalinen media täyttyi maanantaiaamuna Suomen lipuista, leijonien ja mörköjen kuvista. Maailmanmestaruus herätti näkyvämpää riemua kuin pitkälti ennustetun kaltaiset europarlamenttivaalien tulokset.

Suomalaisille ominainen vähäeleisyys ja nöyryys, jopa itsensä väheksyminen, väistyivät. Ja hyvä näin: menestys oikeuttaa kansallisen itsetunnon kohenemiseen. Todennäköisesti edes Enbuske ei löydä voiton juhlinnasta kriittistä huomautettavaa. Ehkä riemussa on ripaus kovin vanhanaikaisena pidettyä kansallistunnetta, mutta sen mediakin tässä tapauksessa suvainnee.

"EU voitti jääkiekon mestaruuden" - näinkin kävi - mutta juhlat pidettiin Suomen kodeissa ja toreilla. Ilmeneekö urheilussa enemmän yhteisten asioitten ajamisen henkeä kuin politiikassa? Jääkiekko ja muutkin joukkuepelit perustuvat yhteishenkeen, yhdessä tekemiseen ja keskinäiseen reiluuteen. Tarttuisipa tuosta hitunen myös politiikan kentille niin kunnissa, eduskunnassa kuin europarlamentissakin.

Vahvan Euroopan asia on Euroopan parlamenttiin valitulle tärkeä. Euroopan ja oman puolueryhmittymänsä lisäksi jokaisen agendalla on oman kotimaansa edun puolustaminen. Aivan oikeutetusti näin. Maailmanmestarilla riittää haasteita EU:n puheenjohtajakauden alkaessa vain muutaman viikon päästä. 

Onnittelut sekä Suomen Leijonille että Europarlamenttiin valituille! 

Vaalit, taas

Tiistai 21.5.2019 klo 22.03 - Kristiina Sunell

Juuri kun on eduskuntavaaleista toivuttu, niiden tuloksia ja hallituskaavailuja jonkin verran huolestuneena seuratessa, on taas aika äänestää. Kaupungintalon ennakkoäänestyspaikalle mennessäni emmin vielä: pitäisikö äänestää kokenutta konkaria vaiko nuorta ja energistä? Henkilöä jonka tunnen muista yhteyksistä, vaiko vaalikoneen ehdottamaa? Henkilöä, jolla on selkärankaa kertoa rohkeasti oma mielipiteensä vaiko kulissien takana eri ryhmien välillä käytävien neuvottelujen taitavaa diplomaattia? 

Suomi on eurovaaleissa yhtä vaalipiiriä. Suomessa on käytössä suhteellinen vaalitapa, kunnallis- ja eduskuntavaaleista tuttu d'Hondtin menetelmä. Tämän vuoksi voi käydä niin, että suosituimmat ehdokkaat - esimerkiksi vanhat konkarit - tulevat ison äänimääränsä ansiosta valituiksi. Uudet tulokkaat ovat näin vain kasvattamassa suositumpien valintamahdollisuuksia ja heille jää tuloksena ainoastaan vaalikampanjansa maksaminen. Tässä on jotain kuntavaaleista tuttua. Luottamuspaikat, eli kaikkien kuntalaisten edustaminen, jaetaan periaatteessa oikeudenmukaisesti ja henkilön saama äänimäärä huomioiden. Mutta vain periaatteessa, sillä reiluus riippuu siitä kuka ryhmän johtajaksi valitaan. Äänestäjän mielipide saattaa tässä huonoimmillaan jäädä toissijaiseksi.

Mitä kauemmas mennään, sitä etäisemmältä tuntuvat yksittäisen äänestäjän vaikutusmahdollisuudet. Merkitys on kuitenkin suuri: erot ovat toisinaan hiuksenhienoja, vain yhden äänen suuruisia. EU päättää lainsäädännöstä joka ohjaa vahvasti kansallisia päätöksiä. Jokainen äänestäjä päättää siitä, ketkä 13 valittua edustavat Suomen kantaa Europarlamentissa monissa tärkeissä kotimaiseen lainsäädäntöön ja päätöksentekoon liittyvissä kysymyksissä.

Muista äänestää! 

On syytä olla huolissaan

Perjantai 5.4.2019 - Kristiina Sunell

"Suomalaiset ovat kuluttaneet laskennallisesti osansa maapallon luonnonvaroista tänään perjantaina 5. huhtikuuta. Ylikulutuspäivänä luonnonvarojen kulutus ylittää laskennallisesti maapallon biokapasiteetin eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisista polttoaineista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä." Näin uutisoi tänään WWF.

WWF:n artikkelissaan lähteenä mainitsema, artikkeliin linkitetty Global Footprint Network kertoo kuitenkin Pohjoismaiden olevan hiilijalanjäljeltään positiivisia: Ruotsi + 48 % ja Norja + 23 %  Luvut ovat YK:n tilastoista. Suomi on näissä tilastoissa vielä naapureitaankin parempi: hiilijalanjälkitase on 111 % positiivinen. 

Tulkinnan ja YK:n tilastoihin pohjautuvien tietojen ristiriitaa WWF kysyttäessä selitti sillä, että Suomi tuo ulkomailta elintarvikkeita ja muita tuotteita. Se pitää paikkansa, ja sen Global Footprint Network onkin tiedoissaan huomioinut: "Ekologinen velka syntyy kun väestön ekologinen jalanjälki ylittää väestön asuinalueen biokapasiteetin. Kansallinen ekologinen alijäämä tarkoittaa sitä, että maa tuo biokapasiteettia, poistaa kansallisia ekologisia varoja tai päästää ilmaan hiilidoksidia. Ekologinen ylijäämä tai varanto on olemassa kun maan biokapasiteetti on sen hiilijalanjälkeä suurempi."

Tilastot laahaavat toki aina jäljessä. Näin Suomen tiedot perustuvat YK:n jo aikaisemmin kirjaamiin lukuihin. WWF ei maininnut artikkelissaan mistä lähteestä tämän kalenterivuoden luvut on saatu, mutta artikkelistaan ja tulkinnoistaan kommentteja saanut WWF kertoo vuosijaksotuksen olevan eri kuin lähdemateriaalissa käytetty. Interpolointi aikaisempien vuosien tiedoista ei kuitenkaan vaikuttaisi Suomen hiilijalanjälkeen niin rajusti että voitaisiin perustellusti väittää Suomen kuluttaneen osansa koko maapallon luonnonvaroista tämän vuoden osalta jo 5.4. Kaksinkertaisesti oman hiilijalanjälkensä kompensoiva Suomi ei ole vuodessa tai useammassakaan romahtanut maapallon keskitasoa huomattavasti heikommaksi. 

Suomalaisen elintarviketuotannon syyllistäminen on kohtuutonta ja myös aiheetonta. Glogal Footprint Network'in tietoja selaamalla pikemminkin vahvistuu käsitys siitä, että kaikkein tehokkain keino estää ilmastonmuutos on suosia kotimaassa tuotettuja elintarvikkeita. Yksilön toimilla ja valinnoilla on merkitystä. Teollisuuden päästövähennyksillä ja puhtaan tuotantoteknologian tuotteistamisella on kiire.

Mielipideilmaston kannalta paras keino edistää ympäristön tilaa parantavia toimia on faktoihin perustuva uutisointi, jotta tunnustetut luonnon hyväksi toimivat organisaatiot säilyttävät uskottavuutensa. Tästä on syytä olla huolissaan.

Lisäys 8.4.2019: Ilmastofoorumi ICEFin johtoryhmän jäsen, filosofian tohtori Eija-Riitta Korholan blogikirjoitus WWF:n julkaisuun liittyen