IT-ala mainettaan paremmaksi

Sunnuntai 4.1.2015 - Kristiina Sunell

Valtiovarainministeri Antti Rinne kertoo hiljattaisessa haastattelussa valtion käyttävän vuosittain kaksi miljardia euroa tietoteknisiin hankintoihin. Se on nelisen prosenttia koko valtion budjetista. Elokuussa lähettämäänsä selvityspyyntöön hän sai vastaukset saman vuoden joulukuun lopulla. Nyt mättää, mutta mikä?

Jokin maksaa liikaa

Saako rahalle vastinetta...

...tai onko sitä mietitty

Eipä pidä arvostella ehdottamatta parempaa toimintatapaa

Suomi on yritys

Maanantai 29.12.2014 - Kristiina Sunell

Työpaikkoja avoinna: 200 päättäjän paikkaa Suomi Oy:n johtoryhmässä. Hyvä palkka ja ison talon edut. Pestit ovat neljän vuoden määräaikaisuuksia.

Suomi on yritys. Jos se tuo ulkoa enemmän kuin vie, se velkaantuu. Jos sen valmistamia tuotteita ja palveluja ei osteta, seuraa työttömyyttä. Siksi maata pitää edes yrittää johtaa kuin yritystä.

Vanhaan aikaan kuuli vielä väitettävän, että vain yrittäjät hoitavat yrittämisen. Nyt on lähes puoli miljoonaa syytä ajatella ja ymmärtää toisin.

Tarvitaan yhdenmukainen visio, tavoitetila Suomesta. Sen eteen taistellaan, vaikka keinoista voidaan välillä kiistellä. Yhteistä tavoitetta lähestytään montaa eri kautta ja tavoista voi - ja pitää - neuvotella. Siihen tarjoutuu tilaisuus jo vuoden 2015 syksyllä. Tuolloin Suomen uusi hallitus aloittanee työnsä. Neuvottelukykyä, kokonaisuuksien hahmotustaitoa ja tilannetajua tarvitaan enemmän kuin pitkään aikaan, sillä tulopoliittista ratkaisua tullaan neuvottelemaan silloin: jaettavaa on vasta, kun jaettavaa saadaan aikaan.

Laaja yhteisymmärrys on tärkempää kuin oman etupiirin lyhyen aikavälin hyöty. Nykyiseen vaikeaan tilanteeseen Suomi on joutunut siksi, että liike on ollut itsetarkoitus. Ylintä yhteistä nimittäjää ei tarvitse keksiä. Suunta löytyy valmiina usein toistetuista juhlapuheista, hyvistä aikomuksista ja annetuista lupauksista. Tekemistä vaille valmiista tilanteesta on syytä jatkaa.

Tästä lamasta pitää selvitä. Tulevan johtoryhmän jäsenet tulee siksi valita erityisen viisaasti.

Hyvä paha pääoma

Sunnuntai 14.12.2014 - Kristiina Sunell

Pääoma on rahaa. Raha on raaka-ainetta. Sillä työ, osaaminen ja tuottavuus muutetaan tuotteiksi ja palveluiksi, joista asiakas maksaa. Työ- ja materiaalikustannusten sekä muiden toiminnan kulujen jälkeen yritykselle jää tulos. Siitä sijoittaja tai omistaja saa halutessaan nostaa yrityksestä tuottoa, tai jättää nostamatta. Jos tuloksen sijaan tulee tappiota, tarvitaan lisää pääomaa tai supistetaan toiminnan kuluja. Varsin yksinkertaista.

Yhteiskunnan kannalta toiminta on lähes yhtä selkeää. Myynnistä saatu arvonlisävero tilitetään valtiolle. Palkan sivukulut - ollen suunnilleen 50 % palkasta - tilitetään työttömyysvakuutukseen, eläkevakuutusyhtiölle, sosiaaliturvamaksut keräävälle taholle, taseistetaan seuraavana vuonna maksettaviksi lomapalkoiksi ja -korvauksiksi, ja niin edelleen. Paperityö on jo hieman monimutkaisempaa, mutta tilitoimistot työllistyvät ja pankit saavat tilisiirroista oman pienen osuutensa. Tuloksesta maksetaan yhteisöveroa.

Jos jotain jaettavaa toiminnan kulujen ja verojen jälkeen jää, sijoittaja tai yrittäjä suorittaa itselleen tulevasta summasta vielä pääomatulon veron.

Mikäli yritykseen sijoituksen tehnyt on laittanut säästönsä pörssiyritykseen, hän joko

• haluaa tuotot mahdollisimman nopeasti, ja edellyttää joka vuosi hyviä osinkoja
• on kärsivällinen, ja hänellä on varaa pitää tulos yrityksessä tuottamassa kasvua ja myöhempää tuottoa

Palkannauttijan näkökulmasta raha tulee firmasta. Jos yrittäjät ovat itse töissä omistamassaan yrityksessä, rahan nähdään tulevan asiakkailta. Muualla töissä oleva sijoittaja tai pääomaa yritykseen tuova taho näkee mieluusti varojen tulevan myös joustoista, tarvittaessa toiminnan sopeuttamisesta lyhyelläkin aikavälillä. Valtio katsoo rahan tulevan kasvusta, josta saatavilla tuloilla vähennetään työttömyyttä ja maksetaan jo otetun valtionvelan korkoja.

Menestyksen yhteiset tekijät ovat kaikilla samat: kärsivällisyys ja luottamus, oikeuksien ja vastuiden tasapaino.

Arvostavaa itsenäisyyspäivää

Lauantai 6.12.2014 - Kristiina Sunell

Juhlava ja arvostava itsenäisyyspäivä

Suomen itsenäisyysjulistus on Svinhufvudin senaatin 4. joulukuuta 1917 antama esitys Suomen julistautumisesta itsenäiseksi. Esityksen hyväksymispäivää, joulukuun kuudetta, vietetään Suomen itsenäisyyspäivänä. Julistus oli vasta alku, vain osa itsenäistymisprosessia.

Kaikki päätökset eivät tule kerralla valmiiksi, harva oikeus on itsestään selvä ja pysyvä. Ensimmäisestä kyseenalaistamisesta, Talvisodan alkamisesta, on nyt 75 vuotta.

Tammikuussa 1947 eduskunta sääti taannehtivasti voimaan tulevan lain aseellisen toiminnan luvattomasta valmistelusta. Lähes 1500 tavallista, isänmaataan arvostavaa suomalaista tuomittiin vapausrangaistuksiin. Suomalaisten sotilaitten maineen puhdistaminen tapahtui 47 vuotta sen jälkeen, kun presidentti Urho Kekkonen oli luonnehtinut asekätkentää valtakuntaa vahingoittavaksi vehkelyksi. Viimeiset tuomiot langetettiin vielä 1950. Vasta maaliskuussa 1992 tuolloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn antoi tunnustusta asekätkijöille velvollisuuden hoitamisesta.

Tänään itsenäisyyspäivää juhlitaan niin presidentin vastaanotolla kuin kodeissakin. On paikallaan arvostaa heitä, joiden rohkeuden ansiosta olemme itsenäisyytemme saavuttaneet ja säilyttäneet.

Omistan tämän kirjoituksen isoisälleni, joka on kuvassa noin 18-vuotias. Majuri Eric Sunell sai asekätkentäjutusta 6 kk tuomion ja oli pidätettynä puolitoista vuotta.

Viisi väärää väittämää

Sunnuntai 30.11.2014 - Kristiina Sunell

Suomesta puuttuu johtamistaitoa. Tästä toteamuksesta vallitsee laaja yksimielisyys, keinoista tilanteen parantamiseksi on näennäisesti pulaa. Jatkossa kooste mielestäni hölmöimmistä väittämistä, joista aiheutuu suuri osa motivaatiopulasta ja huonosta työilmapiiristä. Aloitetaan näistä:

Keskeneräisistä asioista ei pidä huudella

Eipä pidäkään, jos on töissä pörssiyhtiössä. Kaikkien osakkeenomistajien pitää saada tasapuolisesti sama tieto, samaan aikaan. Osakeyhtiölaki määrää vastaavan käytännön pienempiinkin yrityksiin.

Kaikki yritykset eivät kuitenkaan ole pörssissä, eivätkä kaikki työpaikan asiat tai tekeminen kuulu pörssin tiedotussäännön piiriin. Turhantärkeily ja tiedon pihtaaminen ovat pienten ja keskisuurten yrityksen yleinen ongelma. Jos ei jokin suunnitelma tai tekeminen ole erityisestä syystä salainen, se voi hyvin olla yrityksen sisällä julkinen.

Pomo tietää kaiken

Johtaja vastaa kokonaisuudesta. Jos hän tietäisi ja osaisi kaiken, eipä tarvittaisi kuin lisää samanlaisia ja asiakkaat olisivat oikein tyytyväisiä. Tietotyössä on vähitellen myönnetty kunkin asiantuntijan oman osaamisen merkitys - mutta miksi vain tietotekniikan yrityksissä? Jokaisen osaaminen tuo lisää erilaisia näkökulmia ja auttaa näkemään kokonaisuuden eri puolilta.

Vaativinta on pystyä kuuntelemaan yrityksen kyseenalaistajaa, häntä joka tokaisee ensimmäiseksi "ei tästä tuotteesta tai projektista mitään tule". Kiusaus vaientaa sarkastinen kyynikko on kieltämättä suuri. Ainahan tuo noin sanoo. Tuleeko kysyttyä, miksi? Tai keskusteltua hänen ehdottamistaan vaihtoehdoista?

Jos johto ei pysty ideaa omilleen selittämään tai myymään, se on luultavasti huono. Sekä johto, että idea. Vastaväitteet saattavat jalostaa projektia. Vähintäänkin avoin keskustelu eri vaihtoehdoista poistaa turhaa jälkikäyntiä kahvihuoneessa.

Työkaverit eivät ole kavereita, asiakkaat vielä vähemmän

Haluaisitko itse viettää kolmanneksen jokaisesta arkipäivästä, keskimäärin 40 tuntia viikossa, ikävien ihmisten seurassa vain siksi, että on pakko? Jos omat hommasi ovat hyvässä mallissa ja jää aikaa ottaa rennommin, voisitko kuvitella auttavasti kaveria vai toteatko kylmästi, että ei kuulu toimenkuvaan?

Olen yrittäjänä onnellisessa asemassa. Ideatyyppinä oma työhyvinvointini rakentuu sille, että arkipäivän työ on oma valintani. Jokainen asiakas on valinnut meidät, koska tuotteet ovat hyviä ja toiminta reilua. Satunnaiset vastoinkäymiset voidaan selvittää, sillä asiat ovat asioita, ihmiset ihmisiä. Sama pätee työkavereihin.

Strategia on johtoryhmää varten

Visio ja missio ovat juhlavia sanoja. Toivottu tulevaisuus ja yrityksen tehtävä tarkoittavat aivan samaa. Monimutkaisten käsitteiden avaaminen on terveellinen harjoitus. Kun koko porukka tietää, mitä ollaan tekemässä ja miksi, löytyy motivaatio huomattavasti helpommin.

Johto kantaa vastuun tehdyistä valinnoista ja päätöksistä. Seurauksista saavat nauttia tai kärsiä kaikki. Siksi ei ole huono ajatus kuunnella koko porukkaa valintoja tehtäessä. On vaikea sitoutua päämääriin, joihin ei tunne itsellään olevan mitään mahdollisuutta vaikuttaa.

Pomo vastaa työilmapiiristä

Toki johto vastaa työilmapiiristä. Se tekee sitä ensimmäiseksi omalla esimerkillään, enkä tarkoita varoittavaa esimerkkiä. Jos joudut toistelemaan päivittäin, miten murheellista töissä on (tietenkin vain valittamalla siitä lähimmälle työkaverillesi), voit olla varma surkeuden leviämisestä.

Ikävä tilanne ei ole "fantastinen haaste", pakkomyönteisyys on teennäistä ongelmien peittelyä. Tosiasioitten kiistäminen ei muuta epäonnistumista onnistumiseksi, vaan eipä sitä tee jatkuva valittaminenkaan. Vaihtoehdon esittäminen on hyvä askel oikeaan suuntaan. Toisinaan uusi suunta voi merkitä aivan omaa, uutta alkua: Suomessa on noin 170.000 yksinyrittäjää. Verkottuminen muiden kanssa on usein hyvä vaihtoehto, jonka myötä kukin vastaa omista toimintaperiaatteistaan - myös työilmapiiristä.

Vaalitulos valmiiksi

Maanantai 10.11.2014 klo 20.26 - Kristiina Sunell

Kuten sanonta kuuluu, haluan ensiksi kiittää. Jokainen vaaliuurnilla käynyt osoitti kiinnostusta seurakunnan asioitten yhteiseen hoitamiseen ja vaikutti näin osaltaan tuleviin päätöksiin. Vaikka 13 ääntä ei itselleni paikkaa kirkkovaltuustossa tuonutkaan, tusinan verran luottamusääniä varmasti lämmittää mieltäni. Kiitos!

Vaalien ehdoton äänikuningatar, Riitta Alho, sai yli sata ääntä sekä yhteiseen kirkkovaltuustoon, että seurakuntaneuvostoon. Sydämellinen ja aikaansaava Riitta on äänensä ja luottamuksensa jälleen ansainnut. Ilahduttavaa on myös nähdä kärkikolmikossa uusi luottamushenkilö, Jere Peltonen, joka tuo nuorten äänen seurakunnan päätöksiin. Majakka-ryhmän Pekka Ritvanen teki uutterasti töitä koko ryhmän hyväksi. Hän jatkaa Naantalissa kolmanneksi eniten ääniä saaneena, viisaana ja kokeneena päätöksentekijänä edelleen.

Naantalissa vaalitulosta saatiin odottaa maanantaihin kello 18 asti. Äänten laskennassa ilmeni mahdollisesti ongelmia, ja onpa äänestäjilläkin niitä ollut: hylättyjä ääniä (124)  on äänestäjien kokonaismäärään (1632) nähden paljon.

Onnittelut kaikille valituille, tehkää hyviä päätöksiä!

Uskon hyvän tekemiseen

Sunnuntai 26.10.2014 - Kristiina Sunell

Valtakunnallisissa seurakuntavaaleissa valitaan luottamushenkilöt neljän vuoden mittaiseksi kaudeksi. Vaalit järjestetään marraskuussa. Tänä vuonna varsinainen vaalipäivä on sunnuntai, 9.11.2014. Ennakkoäänestys alkaa 27.10 ja päättyy 31.10. Vaaleissa äänestetään oranssin värisillä äänestyslipuilla seurakuntaneuvostoon valittavista, valkoisilla kirkkovaltuuston jäsenistä.

Reilut ja vastuulliset päätökset perustuvat kuuntelemiseen

Luottamushenkilön tehtäviin kuuluvat seurakuntalaisten äänen tuominen päätöksentekoon, riittävien resurssien varmistaminen toiminnalle, avoimuuden puolustaminen toiminnassa, työntekijävalinnoista päättäminen ja oman osaamisen tuominen seurakunnan käyttöön. Omalta osaltaan jokainen luottamushenkilö myös vaikuttaa kirkon julkisuuskuvaan.

Olen asettunut ehdokkaaksi Yhteiseen kirkkovaltuustoon, joka päättää taloudenpidosta, henkilöstöhallinnosta ja kiinteistöistä.

Avoimesti, vastuullisesti, yhdessä 

Kestävät päätökset tehdään aina avoimesti ja neuvottelemalla. Riittävien resurssien varmistaminen seurakunnan toiminnalle edellyttää valintoja - mikä on riittävää, mihin toimintaan tai tarkoitukseen voimat ja varat on suunnattava.

Uskon vastuullisuuteen. Seurakunta on tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka paikallistason päätökset heijastuvat hyvin laajalle. Seurakunnan maa-alueita ja omaisuutta on hoidettava kestävästi, pitkän aikavälin vaikutukset yhteisöön, rakennettuun ympäristöön ja luontoon huomioiden.

Luotan hyvän kertaantuvan hyvää tekemällä. Se edellyttää aina halua nähdä kauemmas, paljon yhtä tilikautta tai vaalikautta pidemmälle.

Seurakuntaneuvoston vaaleissa en ole ehdolla, sillä mielestäni näihin paikkoihin tulee ensisijaisesti valita itseäni nuorempia päättämään seurakunnan toimintojen käytännön painopisteistä ja valinnoista.

Tältä sivustolta löydät aikaisempia kirjoituksiani, jotka kertovat arvoistani ja mielipiteistäni. Mikä sinun mielestäsi on tärkeää? Kerro - tässä linkki  aloitelaatikkoon!

.

Olipa kerran

Sunnuntai 19.10.2014 - Kristiina Sunell

Tämä kirjoitus ei kerro mistään todellisista, vaan vähintään osittain kuvitteellisista tilanteista. Kuten varmaan nopeasti huomaatte, juttu saattaa olla paikoitellen satua.

Olipa kerran poliittinen puolue, joka:

• Kutsui väkensä kuulemaan, mitä suunnitteilla on, ja oli avoin myös kehittämisehdotuksille.
• Ei puhunut pahaa toisista puolueista tai niiden politiikoista, koska ei tarvinnut. Omat tekemiset puhuivat puolestaan.
• Ymmärsi, että ei ole olemassa väärän tahon sammuttamia tulipaloja. Itse idea ja sen hyöty on tärkeämpi kuin sen esittäjän puoluekanta tai suhtautuminen muuhun kuin yksittäiseen esitykseen.
• Osasi sanoa ei ja osasi perustella sen, vieläpä myönsi virheet. Vältti hokemasta "suhdanneongelmaa" vältelläkseen esittämästä tarpeellisia muutoksia ja niiden toteuttamista.
• Ei myönteistänyt kaikkia havaitsemiaan ongelmia, vaan pyrki niiden kiistämisen sijaan ratkaisuihin.

Olipa kerran yritysjohtaja, joka:

• Järjesti yhteistoimintakokouksia muulloinkin kuin vain silloin, kun yhteistyö on päättymässä.
•  Sai porukan ymmärtämään, että tyytyväiset, maksavat asiakkaat ovat yrityksen tärkein voimavara, sillä ne maksavat palkat.
• Myönsi, että kaikki yrityksen viisaus ei ole sen johtajien päässä.
• Antoi tunnustuksen sinne, minne se kuuluu ja vastuuta sille, joka sitä on motivoitunut ja halukas lisääkin kantamaan. Palkitsi tekijää, joka tuo yritykseen aina enemmän tulosta kuin oman palkkakustannustensa verran.
• Sai arvostuksensa ansaitsemalla ja itse olemalla esimerkki, ei norsunluutornista huutelemalla. Teki itsekin pitkää päivää, jos edellytti koko porukan joustavan.
• Piti huolta siitä, että töissä ei vain "lusita tunteja", vaan tekemisen myötä kaikilla on mahdollisuus oppia uutta ja kehittää itseään.

Olipa kerran työntekijä, joka:

• Ymmärsi, että jokainen osaltaan vaikuttaa työilmapiiriin. Ystävällisyys ei maksa mitään, ja jos itsellä on aikaa, voi kaverinkin työkuormaa helpottaa. Jopa pomoa voi auttaa, eihän tuo kaikkea kaikesta osaa tai tiedä.
• Sai olla perillä yrityksen strategiasta ja peräti esittää omia ideoitaan sen kehittämiseen. Eipä tarvinnut lehdestä lukea, mitä on tapahtumassa, vaan osasi itse kertoa tapahtumien taustoja niistä kysyville asiakkaille ja yhteistyökumppaneille.
• Ei joutunut koskaan kuulemaan huomautusta "näin tehdään, koska näin käsken" vaan sai tarvitessaan aina perustelut ja tilaisuuden keskustella syistä, miksi työ tai projekti on tarpeen toteuttaa jollain tietyllä tavalla.
• Sai tilaisuuden kehityskeskusteluun itse halutessaan, ei vain kerran vuodessa.
• Oli niin loistavassa työpaikassa, että puhui yrityksestä, tuotteista ja työkavereistaan vain hyvää. Jos huomasi, että hyvän puhumiseen ei olisi syytä, lähti toisaalle tai perusti itse oman näkemyksensä mukaisen firman.

Sen pituinen se.

Verot, varat ja vastine

Maanantai 6.10.2014

Ensi vuoden veroprosentti päätetään marraskuussa

Valtuuston on päätettävä kunnan tuloveroprosentista talousarvion hyväksymisen yhteydessä. Kuntalain mukaan talousarvio ja -suunnitelma on laadittava siten, että edellytykset kunnan tehtävien hoitamiseen turvataan. Vuoden 2015 tuloveroprosentin suuruus pitää ilmoittaa verohallitukselle viimeistään marraskuun puolivälissä.

Veikkaan, että näkyvin osa keskustelusta tulee noudattamaan perinteistä, hyvin yksinkertaista kaavaa: pidetäänkö veroprosentti nykyisellään vai korotetaanko sitä? Poliittiset näkemykset jakautuvat pitkälti tulonsiirtoajattelun perusteella sen mukaan, onko kyse saamapuolen vai maksajapuolen mielipiteestä.

Sinulle, minulle, jollekulle muulle

Kiinteistöverot ovat kunnalle vähintään yhtä tärkeä tulonlähde kuin palkkatulojen verot. Yritykset maksavat kuntaan kiinteistöveroa, joka on teollisten yritysten kohdalla merkittävän suuri.

Yrityksen palkkaamien henkilöiden verot menevät henkilöiden kotikunnan kassaan. Siksi riittävällä asuntojen tarjonnalla, työpaikkaomavaraisuudella ja työssäkäyntialueella on kunnan kannalta merkitystä.

Kaupunkikonserniin kuuluvien yhtiöiden tulos hyödyttää kuntalaisia, sillä osingot maksetaan kaupungille. Niiden, kuten muidenkin yritysten liikevoitostaan maksama yhteisövero menee kuitenkin valtiolle. Pääomatulojen verosta hyötyy näin koko Suomi. Kuntatason tulonsiirroista päättää siis valtio. Vähän enemmän valtionosuuksia niille kunnille, joilla menee heikommin - solidaarisesti ja tasapuolisesti.

Veroprosentilla ei yksistään ole merkitystä

Pidemmän tähtäimen talousarvio sisältää suunnitelman kerättyjen varojen käyttämisestä. Verojen korottamisen vaihtoehtona voidaan myydä omaisuutta. Mikäli omaisuus tuo jatkuvia tuloja, on myyntipäätös samalla päätös luopua tulevista tuotoista. Tuottamattoman omaisuuden, kuten käyttämättömien kiinteistöjen myynti, saattaa säästää merkittäviä summia - Turussa yksistään Kakolan rakennusten ylläpito nielee yli 100.000 euroa vuodessa.

Lisävelan ottaminen on vielä yksi keino padota veronkorotuspainetta. Pato rakoilee hieman, sillä korkojen maksuun tarvitaan varoja. Ne ovat pois palvelujen tuottamisesta, sillä velaksi eläminen pitää maksaa ennemmin tai myöhemmin. Jos lainarahat käytetään investointeihin, jotka tuottavat myöhemmin, on velanotto perusteltua. Koulutukseen, nuorisotyöhön, työllistämiseen, yritysten toimintaedellytysten parantamiseen ja ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon nyt käytettävät varat vähentävät kustannuksia tulevaisuudessa.

Viimeinen, vaikein keino korkean veroasteen välttämiseksi on menojen sopeuttaminen tuloihin. Kuntien lakisääteisten tehtävien karsimisella oli tarkoitus saada aikaan miljardin säästöt, mutta tämä työ etenee verkkaisesti.

Talouden käyttösuunnitelma eli päätös siitä, mihin tarkoitukseen saadut varat käytetään, on tärkeämpi kuin budjetin numerot.

Jaksaa, jaksaa, jatkaa!

Maanantai 29.9.2014 - Kristiina Sunell

Eläkeikä nousee - työmarkkinoille tarjolla paljon lisää henkilötyövuosia!

Työmarkkinaosapuolet ovat saaneet aikaan ratkaisun, jota luottoluokituslaitos Finch pitää kolmen A:n arvoisena. Kun suomalainen jatkaa töissä kaksi vuotta pidempään, saadaan tietysti palkkatulojen verot ja säästetään maksetuissa eläkkeissä. Kuulostaa erittäin hyvältä, vaikka kaikki eivät kahden vuoden palkallisen oman vapaa-ajan menetystä hurranneet. Pakko mikä pakko. Jos työpaikkoja ei ole riittävästi, ja "aikaistettuja eläkepäiviä" tulee pakosta vietettyä keski-ikäisenä, mahdollisesti ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen turvin, voi toki jatkaa töissä toisesta päästä hieman pidempään.

Luottoluokittajien arviot vaikuttavat valtionvelan korkoihin. Lohdullisesti on esitetty, että yhden vokaalin menettäminen maksaisi suomalaisille "vain" miljardin vuodessa.  Miljardi tarkoittaa tuhatta miljoonaa. Miljardi on myös summa, jonka säästämiseen pyritään kuntien vastuulla olevien tehtävien karsimisella. Suhteutetaanpa vielä: Teiden korjauksista puuttuu 1,5 miljardia. Lapsilisistä oli aikomus säästää noin 100 miljoonaa vuodessa. Juuri perutulla sokeriveron korotuksella piti kerätä valtion vajaaseen kassaan 50 miljoonaa euroa lisätuloja. Ilmeisesti miljardin säästö valtionvelan koroissa tulisi sittenkin tarpeeseen, joten luottoluokituksen säilyttäminen on rahan arvoista.

Kolmen A:n luokitus vaikuttaa lyhytaikaiselta torjuntavoitolta. Sellainen on myös eläkeiän nostaminen, sillä todellinen haaste on työpaikkojen takaaminen. Niitä tarvitaan sekä ikääntyvälle väestölle, että nykyiselle noin 300.000 työttömälle. Näitä työpaikkoja ei synny julkiselle sektorille, jonka koko ja kustannukset ovat jo nyt kestämättömällä tasolla. Ne syntyvät yrityksiin. Jos työvoima on valtion erityisessä suojeluksessa, pitää yritysten ja yrittäjien näiden työpaikkojen tuojina nauttia vähintään samantasoista suojelua.

Mitä enemmän varoja pitää kerätä veroina valtionvelan korkojen maksamiseen, sitä vähemmän on käytettävissä hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Työnteosta maksettavien verojen korottaminen vähentää ostovoimaa, joka puolestaan vähentää yritysten myyntiä, jonka pienentyessä myös työpaikkojen määrä vähenee. Näin käy myös julkisella sektorilla, jonka työsuhteet rahoitetaan verovaroin. Lopulta luokittajien näkemyksillä on merkitystä, mutta valitettavasti ne ovat vain toteamuksia. Seuraavaksi luottoluokituslaitos arvioinee, miten todennäköisesti Suomi pystyy luomaan tarvittavat työpaikat.

Mitä se sulle kuuluu

Lauantai 29.3.2014 - Kristiina Sunell

“Kuntalaissa korostetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien suoran vaikuttamisen ja osallistumisen tärkeyttä edustuksellisen demokratian rinnalla.”  Mahtaako pitää paikkansa? Jos kopiot edellä olevan lauseen selaimeen ja sitten haet netistä, saat vastaukseksi ainakin Riihimäen, Muhoksen, Hattulan ja Viitasaaren nettisivut. Joukosta löytyy myös www.kunnat.net. Taitaa siis olla totta.

Eipä haittaa, vaikka et olisi lukenut kuntalakia. Mitä se sinulle kuuluu. Valitsemasi luottamushenkilö on varmasti lukenut sen huolella. Jos hän ei ole ajatustenlukija - sepä olisikin hienoa, vaan tuskin kovin yleistä - hän perehtyisi myös asukkaiden mielipiteisiin voidakseen hoitaa tehtävänsä paremmin.

Tieto on valtaa. Valta voi tuntua valtavalta.

Tervetuloa torille

Korvat auki vaalien välilläkin

"Parempi mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon: kansalaisjärjestöjä kuultava lainsäädännön valmistelussa ja kansalaisille taattava laajin mahdollinen pääsy kaikkien instituutioiden asiakirjoihin"

Laita edellinen lainaus tietokoneen selaimeen ja etsi, montako EU-vaaliehdokasta löydät. Yksi on jopa laittanut näkyville toimintakertomuksia omasta työstään ja sen tuloksista. En piilomainosta henkilöä, vaan julkimainostan hänen toimintatapaansa, Se, jota kiinnostaa kertoa omista tekemisistään, on luultavasti myös valmis huomioimaan toisten ajatuksia. Jokaisesta puolueesta löytynee ainakin yksi, toivottavasti useampi tällainen ehdokas. Muunlaisia edustajia ei mielestäni edes tarvita.

Keskustellaankohan tästä väittämästä seuraavassa torikokouksessa?

Siinä sivussa

Perjantai 14.3.2014 - Kristiina Sunell

Naantalin elinkeino-ohjelma on valmis. Nyt voidaan rauhassa odotella sen toteutumista.

Jos osaat mapittaa ja valokopioida tai käyttää auttavasti mikroaaltouunia, saatat olla Naantaliin kaivattu elinkeinotoimen vastuuhenkilö. Mikäli pidät lapsista ja olet toiminut johtajankin tehtävissä, saat samalla hoitaaksesi sivutoimisen kaupunginjohtajan ja lastenhoitajan tehtävät. 

Ei tarvita vielä yhtä, eikä edes yhtäkään, varsinaista liike-elämän asiantuntijaa.

Perehdytys tehtävään

Lisätietoja

Pahoittelen tässä kirjoituksessani mahdollisesti ilmenevää sarkasmia. Puolustelen asennettani sillä, että pidän yrityksiä ja ympärivuotista liiketoimintaa erittäin tärkeinä Naantalin tulevaisuuden kannalta. Asian vähättelyyn on vaikea suhtautua myötäilevän myönteisesti.

Kyllä tai ei, mutta miksi?

Perjantai 31.1.2014 - Kristiina Sunell

Rannikkoseudun Sanomissa 31.1.2014 julkaistu kirjoitus


Nimimerkki "Asukasnäkökulma" kirjoitti 28.1.2014 ilmestyneessä Rannikkoseudussa kuntaliitoksista, joita ei voisi väistää. Tietämättä, minkä kunnan tai kaupungin asukkaana kirjoittaja kantansa esittää, kommentoin asiaa vain naantalilaisen näkökulmasta. 

Kotikaupunkimme on hiljattain julkistetussa tutkimuksessa todettu palveluiltaan Suomen kolmanneksi parhaaksi. Erinomainen sijoitus, eikä syyttä. Kaupungintalo ei ole vain hallinnon työhuoneita ja pitkiä käytäviä, vaan viranhaltijat ovat myös tavoitettavissa. Aulan palvelupisteestä saa mm. KELA:n palveluja, eläkeläisten, veteraanien ja koululaisten ruokalippuja sekä palveluliikenteen ladattavia kortteja -näiden lisäksi monia muitakin, kuntalaisille tärkeitä palveluja ilman asiointimatkaa Turkuun. Tämän kokoisessa kaupungissa asukkaan ääni kuuluu, ja sitä kuunnellaan niin viranhaltijoitten, kuin luottamushenkilöidenkin puolelta.

Valtion pyrkimys kuntaliitoksia ajettaessa ovat säästöt. Kestävyysvajetta, eli ikääntyvää väestöä ja Suomen elinkeinorakenteen muutosta, ei voida korjata hölmöläisten peitonleikkuu-menetelmällä eli kuntajakoa uudistamalla. Valtion ja kuntien yhteenlaskettu velanotto on edelleen yhtä suuri. Koko Suomen ongelmat eivät sillä muuksi muutu. 

Viitisen vuotta sitten toteuttujen kuntaliitosten ei ole osoitettu säästöjä tuoneen. Vaihtoehtoja on todellakin syytä etsiä. Kunnan itsenäisyys ei ole itseisarvo, mutta liitos tai pakkoliitos ei myöskään saa olla "ainoa vaihtoehto". Tampereen seudulle kaavaillusta seutukuntamallista saattaisi sellainen löytyä - ehkä. Erittäin suurissa
yksiköissä hallinto nimittäin vääjäämättä kerrostuu ja siten paisuu.

Olennainen lähtökohta eri toimintamalleja ja rakenteita kaavailtaessa on suunnitelma siitä, miten tarvittavat säästöt mahdollisten liitosten malleissa toteutetaan; miten asukkaille tarjottavat palvelut järjestetään, millainen ja minkä  kokoinen hallinto tarvitaan, mitkä toiminnot yhdistyessään aidosti toisivat kustannushyötyä, ja millä
aikajänteellä nämä hyödyt toteutuisivat? Entä mikä on tavoiteltu palvelustrategia, veroprosentti, kohtuullinen velkamäärä tai nvestointien taso?  Näiden suunnitelmien ja visioiden puuttuessa on ymmärrettävää, että liitokset eivät saa asukkaitten varauksetonta kannatusta.

Kristiina Sunell, Naantali

Liian kallista + alv.

Maanantai 27.1.2014 - Kristiina Sunell

Veronkierto pahasta, verosuunnittelu siinä ja siinä

Sopeutetaan, leikataan, säästetään

Luvassa on veronkorotusten lisäksi myös leikkauksia. Jotkin kutsuvat niitä säästöiksi. Mielestäni säästää voi vain, jos laittaa jotain sukanvarteen - leikkaus ei ole säästö, leikkaus on toiminnan supistamista vastaamaan olemassa olevia tuloja. Velanotto on keino siirtää supistukset ja veronkorotukset tulevaisuuteen ja jatkaa yli varojen elämistä. Se perustuu olettamukseen, että tulevaisuudessa on luvassa kasvua, eli tuloja, joilla korot maksaa ja velat lyhentää. Kasvun mantran hokeminen on tullut liiankin tutuksi. Tarvitaan siis kasvuyrityksiä, sellaisia, jotka tarjoavat lisää työpaikkoja. Näin kuluu vähemmän varoja työttömyystukiin, ja valtio saa tuloja palkoista maksettavaista veroista.

Ostovoima kuulemma heikkenee, kun veroja korotetaan. Samalla rahalla saa ostettua vähemmän. Ei raha mihinkään häviä, jos yksilön ostovoima korkeamman verotuksen myötä pienenee. Julkinen sektori päättää vain isomman osan käyttämisestä, siinä kaikki. Päätökset varojen käytöstä on jo tehty, jos hyvinvointi on maksettu velkarahalla.

Hyvinvointi maksetaan työllä

Keinovalikoima kansantalouden tervehdyttämiseksi on pieni. Sopeuttaminen, veronkorotukset, velanotto - kaikki yhdessä tai vähiten epämieluista vaihtoehtoa painottaen. Sitten on vielä neljäs keino: keskittyminen uusien, korvaavien työpaikkojen luomiseen suuryritysten irtisanoessa ja siirtyessä ulkomaiseen omistukseen. Painotan sanaa uusien. Kun paperipostia ei enää kanneta entisessä määrin, tuskin postinkantajia tarvitaan lisää. Uudet työpaikat eivät synny suuryrityksiin. Keskisuuria yrityksiä maassamme on kovin vähän - ainakin ne ovat alkuvaiheessaan mikro- ja PK-yrityksiä. Jo yhdenkin henkilön, yrittäjän itsensä työllistävä yritys on arvokas. Kasvu syntyy näinkin: paljon uusia alkuja, jotka eivät ehkä aio tai halua ottaa riskiä suureksi kasvamisesta. Yrittäjäksi ryhtyminen on iso harppaus entiselle palkannauttijalle, joka näin luopuu joko vakituisesta palkastaan, tai varmasta ansiosidonnaisesta päivärahastaan. Kansantalouden kannalta on järkevämpää maksaa alkuvaiheen yritystukia toimeliaisuudesta kuin korvauksia toimettomuudesta. Pörssiyritykset eivät tukia tarvitse.

Eduskuntavaalien teemoja odotellessa

Työvoima on valtion erityisessä suojeluksessa, näin sanotaan. Työpaikkoja on vain, jos on yrityksiä jotka niitä voivat tarjota. Pyrkimys on varmasti hyvä, vaan hallitus ei aina täyttä kymppiä toimistaan ansaitse. Yritysverouudistus on tästä esimerkki: yhteisöveroa alennettiin vuoden 2014 alusta, pääomatulon veroa puolestaan korotettiin. Kiireessä jäi sellainen sivuseikka huomaamatta, että tänä vuonna maksettavat osingot - siis ne korkeammin verotetut - maksetaan viime vuoden yritystulosta, joka oli korkeammin verotettua. Alentamisen sijasta toteutuikin siis tilapäinen veronkorotus, kun sekä yrityksen, että yrittäjän verot huomioidaan. Näin, sillä Suomessa ei tohdita siirtyä Viron malliin, jossa yrittäjän tulot verotetaan vain kerran, ei kahta kertaa.

Tämän kevään eurovaalien jälkeen alkaa varmasti seuraavien eduskuntavaalien kampanjointi. Hyviä teemoja ja aloitteita on jo nähtävillä. Pia Kauma ajaa arvonlisäveron alarajan huojennusta, joka nykyään Suomessa on 8.500 euroa, UK:ssa lähes kymmenkertainen. Myös Maria Lohelan yritysmyönteiset esitykset luovat toivoa hieman helpommasta heittäytymisestä riskinoton maailmaan.

Nykyisen laajapohjaisen hallituksen sisäänrakennettu vastakkainasettelu ei anna mahdollisuuksia luopua yksittäiselle eturyhmälle suunnatuista, kärjistävistä vaalilupauksista. "Samassa veneessä ollaan, nyt kaikki yhdessä soutamaan. Vieruskaveria ei hutkita airolla eikä vedetä kölin ali. Uimataitoiset eivät saa paeta leivättömästä kaleerista" ei näyttäisi kovin lupaavalta vaalijulisteessa. Välttämätöntä sopeuttamista tuskin tuodaan kovin äänekkäästi esille. Mutta kenties vuonna 2015 edellytykset suomalaisten työpaikkojen säilyttämiselle ja uusien luomiselle ovat paremmat ja tarve veronkorotuksille ja leikkauksille pienempi? Liekö kovin paha sekään, jos siirrytään talouden elpymisen odottelusta tuon elpymisen toteuttamiseen? Lopulta teot puhuvat enemmän kuin sanat. Kun vaalilupaukset ja ehdotukset muutetaan konkreettisiksi laeiksi, näkyy tunnelin päässä valoa.

Älä valita. Välitä.

Keskiviikko 15.1.2014 - Kristiina Sunell

Päättäjät huomaavat nopeasti esim. kaupunginhallituksessa, jos jonkin alueen ottaminen kaavoitusohjelmaan jakaa luottamushenkilöiden mielipiteitä, aikaansaa äänestyksiä ja eriävien mielipiteiden kirjaamista. Jos poliittiset päättäjät - vaikka niukasti alle puolet heistä - pitää jonkin kaavoituksen viemistä eteenpäin ongelmallisena, tuskin sitä missään kunnassa väkisin läpi runnotaan. Tai jos näin kävisi, olisi valittaminen perusteltua ja kohtuullista.

Demokratian toteutuminen on yhtä kyseenalaista silloin, kun vain muutama yksityishenkilö jarruttaa valituksillaan, kuin silloin, jos päätöksiä viedään läpi kaupunginhallituksissa ja -valtuustoissa vain yhden tai parin luottamushenkilön äänienemmistöllä. Mikäli kaavamuutosaikeeseen lisäksi otetaan kantaa useamman sadan henkilön allekirjoittamalla adressilla, osataan jo ennakoida, että valitus saattaa olla todennäköinen. Tällaisissa tapauksissa voisi toivoa poliittisten päättäjien pidättäytyvän sellaisten kaavamuutosten esittämisestä, joista jo valmisteluvaiheessa on saatu runsaslukuisen joukon toisenlainen näkemys.

Uusien asuntojen rakentaminen tuo projektin aikaisia tuloja, ja uusille asukkaille on myös tärkeää voida tarjota pysyviä työpaikkoja sekä viihtyisä asuinympäristö. Voimavarojen suuntaaminen kaavoitusvalitusten käsittelystä työpaikkojen luomiseen ja elinkeinoelämän monipuoliseen edistämiseen on paras keino käyttää yhteisiä resursseja tuottavasti ja rakentavasti.

Äänikkäästi

Sunnuntai 24.11.2013 - Kristiina Sunell

Eikö Lammasluodossa olekaan lampaita?

Naantalin Purjehdusseura pitää majaansa paikassa, joka lienee joskus ollut luoto. Kolmisenkymmentä vuotta sitten luoto yhdistettiin kapealla kannaksella mantereeseen. Kaitpa lampaat ovat näin siirtyneet vähän etäämmälle määkimään. Lammasluoto ei enää ole entisensä. Aika näyttää, onko se jatkossa nykyisensäkään.

Meri-Naantalin metsikköjen ja rannan säilyttämistä puoltavassa Vapaaranta-adressissa on nyt vajaa tuhat nykyisen ja entisen - toivottavasti ei kohta entisen - asukkaan nimeä. Allekirjoituksia kertyy myös alueella ulkoilevien, Kylpylässä vierallevien kävijoiden myötä.

Kaavailuja jäät hatussa

Lammasluoto-nimellä kulkeva alueen tiivistämissuunnitelma tavoittelee 150 asukkaan lisäystä Naantalin väkilukuun. Nämä uudet veronmaksajat pitäisi saada nimenomaan Meri-Naantaliin, kerrostaloihin Teljentien ja Lammasluodon viheralueiden tilalle. Visio saattaa olla hyvin arvokas, tai ainakin sellaiseksi osoittautua. Kunnallistekniikan suunnitteluun on varattu vuoden 2014 taloussuunnitelmassa 30.000 euroa, ja Aurinkotien Kylpylän risteykseen liikenneympyrää varten 280.000 euroa vuodelle 2017. Muutakin ehkä tarvitaan, mutta alueen liikennejärjestelyt, pysäköinti ja yleensä vesijättömaan soveltuminen lisärakentamiseen lienevät jo selvitetty, koska kunnallistekniikka on nyt vuorossa?

Yllä oleva lainaus kertoo kaavoituksen yleisistä toimintaperiaatteista. Maankäytön suunnittelulla ohjataan suuria asioita. Ympärivuotisen työllisyyden kehittämisellä, asukasviihtyvyyden huomioimisella ja asukkaiden kuulemisella ohjataan vähintään yhtä tärkeitä asioita, olipa suunnittelun aikaväli yksi budjettikausi, vaalikausi tai eri toimielinten päätöksenteon eri vaiheet.

Myönteistä ajattelua ja vaihtoehtoja

On tapahtunut jotain harvinaisen myönteistä: löytyi poliitikko, jonka muisti onkin pitkä. Hänen mukaansa Meri-Naantali on rakennettu nykyisen kerrostalovaltaiseksi sillä ehdolla, että loppu alueesta jätetään virkistyskäyttöön. Lisäksi ilmaantui päätöksentekijä, joka oli valmis muuttamaan kantaansa asiaan tarkemmin tutustuttuaan ja asukkaita kuultuaan. Saman asukasmäärän lisäämiseksi on jo esitetty vaihtoehto, johon toivottavasti perehdytään avoimin korvin ja mielin.

Myös asukkaat ovat aktivoituneet seuraamaan valmistelun ja päätöksenteon kulkua yleensä. Vaikka moni onkin harmitellut vaalikauden pituutta, ovat toiset todenneet seuraavissa kuntavaaleissa voitavan vaikuttaa - ei ehkä enää Lammasluotoon, mutta varmasti päätöksentekoon jatkossa.

Mika Peltotalo kirjoitti Rannikkoseudun kolumninsa (RS 22.11 sivu 4) lopussa näin: Mikä lopputulos aikanaan onkaan - ääripäinä se, ettei rakenneta mitään ja se, että rakennetaan joka niemeen, notkoon ja luotoon - akvistit saavat onnitella itseään. He eivät ole vain keskenään murheilleet ja sadatelleet maailman epäoikeudenmukaisuutta. He ovat tarttuneet toimeen puolustaakseen oikeaksi katsomaansa asiaa. Vaikka olisivat eri mieltä akvistien tavoitteista ja keinoista, muutkin naantalilaiset voivat olla terveen ylpeitä. "Tällaisia olemme. Me emme ole passiivisia uhreja, vaan itse vaikutamme elämäämme".

Lisää Rannikkoseudussa: http://www.rannikkoseutu.fi/Uutiset/1194854579242/artikkeli/aktivisteiksi+tempautuneet+lammasluodon+vihreyden+puolustajat.html

Asian vierestä

Sunnuntai 13.10.2013 - Kristiina Sunell

Anarkiaa audin takapenkiltä

Tietokoneellani on muutaman viikon ollut keskeneräinen blogikirjoitus, jonka otsikkona oli "jakkupukuanarkia". Aihevalintaa innoitti kansanedustajien rohkea kansalaistottelemattomuus, jonka piiriin mahtuivat niin paperittomien siirtolaisten piilottelu kotona, lain sitovuuden kyseenalaistaminen uskonnollisiin kirjoituksiin nähden, kuin epätasapuolinen ja -asiallinen musiikkiarvostelu ja apurahojen jako.

Ehkä unohdin jotain. Se on inhimillistä. Kansan valitsemilla edustajilla on usein huono muisti, miksei minullakin. Demokratian kannalta on huolestuttavaa, jos lain säätäjiksi valitut henkilöt eivät luota oman organisaationsa - ollen vaaleilla valittu eduskunta ja hallitus - toimintakykyyn, vaan pitävät yksilöllisiä irtiottoja sovittuja pelisääntöjä parempana keinona toimia. Ongelma syntyy varmasti, jos jokainen eturyhmä itsekseen päättää, mitä lakia milloinkin on moraalin nimissä tarpeen rikkoa.

Anarkiasta ei sen enempää, keskitytään johonkin aivan muuhun. Vaikkapa yhtiöihin, yhdistyksiin, tai sen kaltaisiin kokonaisuuksiin.

Omistaja ohjaa

Osakeyhtiön tarkoitus on tuottaa omistajilleen tuottoa heidän sijoittamalleen rahalle. Omistajat valitsevat  hallituksen, jonka tulee toimia koko omistajajoukon tasapuolisena edustajana. Kaikille osakkaille on annettava sama tieto, samanaikaisesti, eikä yhtä voimakastahtoista tahoa saa suosia. Näin ei pelkästään siksi, että tämä on reilua, vaan siksi, että osakeyhtiölaki näin määrää. Sijoittaja voi aina vapaasti päättää, mihin uskoo - yhtiön osakkeiden sijaan voi käyttää varansa vaikka harrastuksiin, matkusteluun, tai muuhun, omaa elämänlaatua parantavaan toimintaan. Ne voi myös lahjoittaa järjestölle, joka lupaa edistää jotain itselle tärkeää asiaa. Jos sellaista tahoa ei löydy, voi aina toimia yksin ja omissa nimissään.

Yhden hengen yrityksen omistaja- ja hallitustyö on helppoa. Toimintastrategian ja arvot saa itse sanella, kunhan noudattaa lakeja. Isommassa yrityksessä pitää kuulla laajempaa porukkaa - miten yhtiötä kehitetään, mitä toimintaa yhtiössä pitää olla ja mitä ei.

Mitä isommista yhtiöistä on kysymys, sitä tärkempää on kirjata toimintaperiaatteet selkeiksi säännöiksi. Mitä kauempana ja mitä useamman edustuksellisen mutkan takana omistajat varsinaisesta liiketoiminnasta ovat, sitä helpommin voi yhtiön toiminnan tarkoitus hämärtyä. Näin ilmeisesti käy valtion, eli meidän kaikkien omistamissa yrityksissä tai laitoksissa.

Kunnallisissa yhtiöissä omistajan tahto ei jää arvailun varaan. Kaupungin yhtiöiden hallintoon valittavilta henkilöiltä vaaditaan ennen valintaa konserniohjeiden noudattamisesta kirjallinen sitoumus, joka annetaan
suostumuksen yhteydessä. Sidonnaisuudet pitää myös ilmoittaa sitoumuksen liitteenä. Omat arvot varmasti vaikuttavat siihen, haluaako tai voiko olla näihin tehtäviin käytettävissä. Kaupunkikonsernissa noudatetaan valtuuston hyväksymissä strategioissa ilmaistuja tavoitteita ja arvoja. Hyvä näin - valtuusto on kuntavaaleilla valittu omistajan ääni.

Kaupungin yhtiöt eivät saa osallistua poliittisen toiminnan tukemiseen suorilla taikka epäsuorilla toimenpiteillä. eikä kunnallisen yhtiön hallituksen jäsen saa olla merkittävässä toimeksiantosuhteessa samaiseen yhtiöön. Veronmaksajien omistamassa yhtiössä säännöt ovat siis tiukat, mutta yksiselitteiset: omia tai itselle läheisten poliittisten tai taloudellisten tahojen etuja ei ajeta. Valtionyhtiöitten konserniohjeita en tunne, vaan olisiko näistä kunnallisten yhtiöitten pelisäännöistä malliksi?

Omat polut

Arctia Shipping'in toimitusjohtajan painostuttaminen tekstiviestitse on melko lähellä työpaikkakiusaamista. Olisi silti sydämetöntä väittää, että entinen omistajaohjauksesta vastannut ministeri olisi pahantahtoinen ja väärässä toimiessaan sen puolesta, mihin lujasti uskoo. Ilman intohimoa ja kyseenalaistamista ei mikään ikinä uudistuisi. Vastuu- ja valta-aseman käyttö ja keinot tavoitteiden saavuttamiseksi olisivat ehkä voineet olla toiset. Näin, kun asiaa tarkastelee yhteisesti omistettujen yhtiöitten ja hyvän hallintotavan näkökulmasta.

Voi kauhistus!

Lauantai 14.9.2013 - Kristiina Sunell

Mitä nyt taas?

"Omaishoidontuen taso tulee olla jatkossakin sellainen, että omaishoitaminen kotona on mahdollista, ja omaishoitajien kunnosta tulee huolehtia mahdollistamalla heidän lakisääteiset vapaapäivänsä entistä paremmin."
"Mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi lasten ja nuorten psykososiaalisiin ongelmiin, kuten koulukiusaamisen ehkäisyyn, tulee panostaa" 

Kannatatko? Jos vaikka vastustaisitkin, haluaisitko silti tietää, mistä lainaukset ovat peräisin?
Vastaus löytyy osoitteesta www.kokoomusnuoret.fi, kohdasta Tavoiteohjelma 2014. Älä lue sitä, jos suvaitsevaisuutesi, tai sen puute, estää 10-sivuiseen asiakirjaan tutustumisen.

Keskustele ennen lyttäämistä

Mediassa noussut kohu, poimitut "helmet" ja  voimakkaat irtiotot tekivät uteilaaksi. Kannattaisiko suoralta kädeltä pahoittaa mielensä iltapäivälehtien otsikkojen perusteella, ihan varovaisuuden vuoksi? Päätin ottaa riskin ja luin tavoiteohjelman.

Hyvät uutiset: tässä kävi paremmin kuin lotossa. Seitsemän oikein löytyi helposti, varanumerojakin. Nuoret arvostavat yrittäjyyttä ja koulutuksen linkitystä työelämään. Nuoriso oli myös äkännyt valtion ulkoistaneen rakenteelliset uudistukset kunnille. Niiden myötä - jos uudistuksia aina vain lykätään - velkaantuminen jatkuu. Laskun siitä maksaa nuoriso. Huoli on ymmärrettävää, hehän maksavat myös eläkkeemme. Energiahuollon tulevaisuuden toimivuus ja jatkuvuus edellyttävät investointeja jo nyt. Päätöksiä on tehtävä, vaikka epävarmuustekijöitä on paljon.

Osa ohjelman kohdista nosti kylmän hien ryppyiselle otsalleni, osa perusteluista ei auennut.  Kun väärään kurkkuun mennyt kahvi lakkasi yskittämästä, palautin mieleen liiketoiminnassa käytettävän neuvottelutaidon mallin: hyväksy kohdat, joista ollaan samaa mieltä; etsi vaihtoehtoja asioille, joista ollaan eri linjoilla. Näkökulmat, joista ei keskustelemallakaan löydy mitään yhteistä, voidaan laittaa pinoon "tästä olemme eri mieltä, kumpikin pitäkööt kantansa - arvostamme silti toisiamme". Myös "ymmärrän, mutta en hyväksy" on vaihtoehto - kunhan ensin pyrkii ymmärtämään.

Suvaitsevaisuuteen kuuluu "toisinajattelun" salliminen. Siihen kuuluu myös kuunteleminen ja vuoropuhelu. Eipä heitetä nuorisoa pesuveden mukana.

Näin kävi.

Sunnuntai 8.9.2013 - Kristiina Sunell

Nyt koko teollisuuden lippulaiva lähti. Entä sitten?

Lupaan, että puhki kulunut sana "innovaatio" esiintyy tässä kirjoituksessa vain yhden, tämän kerran. "Globaalit markkinat haastavat teollisen rakenteemme ja hyvinvointimme struktuurin uusien strategisten askelmerkkien yhä ketterämpään tempoon kestävyysvajetta kurottaessa"- tyyppiset lauseet ovat myös tässä. Loppuosa kirjoituksesta käsittelee enimmäkseen pienehkön kylän talonpitoa, urheilua, uskollisuutta, veneitä ja kotieläimiä.

Veikö viekas vävypoika meidän pellon?

Maikkarin uutiset palasivat lyhyen lakkonsa jälkeen nopeasti takaisin ruutuun. Uutinen Nokian matkapuhelintoiminnan myynnistä ei tullut välttämättä yllätyksenä, mutta varmasti pyytämättä. Reaktiot noudattelivat tuttua kaavaa: kieltäminen - ei voi olla todellista! - ja sitten kiukku - myyrä söi kaikki kaurat. Keksipä joku syyttää Suomen hallitustakin tästä yrityskaupasta. Seuraavaksi on vuorossa alistuminen, no minkäs teet, tämä on tätä. Iltapäivälehdet saavat aiheesta vielä monta hyvää ja huonoa otsikkoa, jotka eivät tapahtunutta muuksi muuta. Toivottavasti surutyö saadaan nopeasti tehtyä jotta voidaan siirtyä eteenpäin, pohtimaan mitä tästä voidaan oppia, ja mitä seuraavaksi tehdään. Neljäs vaihe on vaativin, sillä se ei tule itsestään, vaan edellyttää nimenomaan tekemistä.

Se, että vävypoika ehkä vei pellon, ei ole niin ikävää. Surullisempaa on, että peltosarka oli talon ainoa. Vähän kuin Logomon pihalla oleva veturi. Onneksi sisällä konepajassa tehdään jo jotain aivan muuta.

Kun ainoa lehmä kitui ja vanhuuttaan kuoli

Parikymmentä vuotta sitten puhelu saattoi alkaa: "Onko siellä kotona kaikki hyvin?"  "MIssä olet, onko paha paikka?" olisi ollut naurettava kysymys. Sitten viisaat insinöörit keksivät langattoman puhelimen. Se oli niin hieno tuote, että kohta sitä myytiin hyvään hintaan ulkomaillekin. Nyt oli syytä olla tyytyväinen, tämä on tässä! Vaan Uuspaavalniemen toteamus "menestys loppuu tyytyväisyyteen" pätee tässäkin. Maailma ei pysähdy, se pyörii. Eikä se pyöri ainokaisen, uskollisesti varjellun keksinnön ympärillä, vaikka se olisi miten hieno, kameroineen kaikkineen.

Yritystukia jakavan TEKES'in johtokunnan puheenjohtaja on perinteisesti Nokia Oyj:n edustaja. Tilan ainokaista lehmää pitääkin hoivata hyvin. Se on pienen turva ja suurena työllistäjänä ansaitsee lähes jakamattoman huomion. Aikaa ja varoja jäi kovin rajallisesti muiden toimialojen kehitttämiseen. Salon tapaisten kaupunkien kohdalla muutos ei oikeastaan tullut rytinällä: jo 90-luvulla kauhisteltiin Helsingin Sanomien sivulle ilmestynyttä uutista, jonka mukaan monitorien tuotanto paikkakunnalla saatettaisiin lopettaa. Mutta kaikki oli kuitenkin hyvin, sillä matkapuhelimien menestys takasi työpaikat ja verotulot kaupungille. Muuta ei voitu kuvitellakaan.

Kaikki yhdestä yrityksestä tai yhdestä toimialasta riippuvat seutukunnat ovat haavoittuvaisia. Vielä haavoittuvaisemmiksi ne tulevat, mikäli kaikki panostukset käytetään olemassa olevan lippulaivan varusteluun. Salo sitoutui yhteen Nokiaan. Nokia sitoutui sitten yhteen matkapuhelinten käyttöjärjestelmään. Ainoa käyttöjärjestelmä puolestaan oli sidoksissa yhteen suureen - Nokiaakin suurempaan - yritykseen. Loppu on lähihistoriaa, johtopäätöksiä ennemmin kuin avaruustiedettä.

Olemme uskollisuuteen taipuvaisia. Sitoudumme "kunnes kuolema meidät erottaa" yhteen ainoaan. Sivuille ei vilkuilla. Olemme syvästi järkyttyneitä, jos renki myy talon ainoan lehmän tuhkamarkkinoilla. Halvalla. Se oli vanha, ja olisi ensi vuonna tuottanut vielä vähemmän maitoa kuin nyt. Renki on pahantahtoinen vain, jos hän aikoo lehmärahoilla ostaa kilipukin tai pandakarhun, turhan satelliittivempaimen. Sellaisella jokaisen traktorin ja peräkärryn kulkemisesta kerätään tuhdit kymmenykset ja kuljetetun kauran hinta vain nousee. Mutta näinhän ei käy, eihän? Keksimme ja tuotamme vain sellaista, jota todellisuudessa tarvitaan.

Salo ei ole yhtiö- tai yltiöuskollisuudessaan ainutlaatuinen. Salo on kännykkäkaupunki. Monella kaupungilla tai seutukunnalla on oma ainokaisensa. Toivoisin voivani viettää muutaman minuutin hiljaisen hetken aina nähdessäni tulevaisuudensuunnitelmia, joissa suunnitteluryhmän jäsenet ovat vain yhden lippulaiva-elinkeinon edustajia ja kantavana ajatuksena on tehdä edelleen sitä samaa vanhaa, mutta enemmän. Pahimmillaan "lippulaiva" osoittautuu soutuveneeksi, jolla ei kuljeta kuin kesäaikaan. Ainokaiselleen uskollinen raati sitten pinnistelee sinnikkäästi pidentääkseen kesää, tai määrittelee vuodenajat uudelleen, mikäli joukossa on kylliksi poliitikkoja.

Entä sitten?

Jos pitäisi veikata seuraavaa lippulaivaa, arvelisin sen olevan puhtaaseen ympäristöön ja elintarvikkeisiin liittyvä. (cleantech). Mieluummin kuitenkin näkisin lippulaivaston, uusia alkuja eri toimialoilla. Osa menestyy heti, osa myöhemmin, osa ei koskaan. Kaikkien munien pitäminen yhdessä korissa on riski, yhden munan hautominen korissaan vielä suurempi riski.

Suomen hallitus ostaa ja myy vain valtionyrityksiä. Pörssistä voi kuka tahansa ostaa niiden yhtiöiden osakkeita, jotka ovat kyllin suuriksi kasvaneet ja menestyneet. Kuntien ja niiden työllisyyden tulevaisuus on omissa käsissä. Tällä tasolla luodaan edellytykset menestystarinoille - monille, monenlaisille.

Toimisto Aurinkokaupungissa

Torstai 16.5.2013

Mitäs te sinne, Naantaliin?

Neljänsuoran kesäviisu Aurinkoa Naantaliin taisi soida kysyjän mielessä muuttoaikeitamme ihmetellessä. No mikäs, toimitilaa ajateltiin IT-alan yritykselle katsella. Nykyisestä Turun toimistosta katsottuna vähän "landella" kai oltaisiin, mutta eihän tietotekniikkayritys ole paikasta riippuvainen. Asiakkaatkin ovat ympäri Suomea, yhteistyökumppanit samoin. Internetti toimii kaikkialla.

Yhtiön kotipaikka on tietysti aina ollut Naantali. Kolme meistä työmatkailee päivittäin Naantalista tai Rymättylästä Turkuun. Yksi asuu Liedossa, mutta ei kuulemma pahastuisi vaikka työpaikka olisi hänen entisessä kotikaupungissaan. Turkulaisvahvistus hieman epäröi muuttoa, vaan ei sitä kovin ankarasti vastustanutkaan. Onhan Armonlaakso hieno paikka.

Katsotaanpa keskustasta

Vanhan puhelinyhtiön kellaritilaa oli tarjolla, sopivan kokoinen kyllä.  Siinä tosin on aika niukasti ikkunoita. Kaverit olisivat siihen tyytyneet. Minä valosta pitävänä epäröin menninkäistunnelmaa.

Entä muutaman vuoden päästä purettava vanha virastotalo, josta löytyisi pari yhdistettyä toimistohuonetta? Ehkä mahtuisimme sinne. Ei ilmanvaihtoa, joten taistelisimme hengitysilmasta tietokoneittemme kanssa, arvattavasti varsin lämpöisissä tunnelmissa. Viilentävää vettä saisi ammentaa käytävän yhteisvessan hanasta.

Mutta Kesti-Maaria on Rannikkoseudun ilmoituksen mukaan vuokrattavissa tarjousten perusteella. Jos ei ilmoituksessa mainittu sisäilmaongelma (suomeksi home) liikaa silmiä kirvele, voisi ikkunoista ihailla komeaa Kirkkopuistoa. Ehkä se pitäisi vuokrata meille, jotta siihen ei vain sijoitettaisi koulua tai päiväkotia?

Kartoituskierros päättyi vanhainkodin ja terveyskeskuksen välissä sijaitsevaan entiseen Tuulentuvan rakennukseen, joka sekin olisi vapaana. Sijainnin synergiaedut olivat ilmeiset: jos ränsistyneen rakennuksen katolta putoaa tiili päähän, on lääkärin apua saatavissa naapuritalosta.

Kai se on nyt katselmoitu. Muuta ei ole tarjolla. Että pitääkin olla näin nirso ja sarkastinen.

Lisänä rikka rokassa

Lisäasukkaitten tarve on tunnistettu. Maagisesta 20.000 asukkaan luvusta uupuu pari sataa henkeä. Muutaman vuoden päästä Naantalin keskustassa on entisen virastotalon, S-Marketin, hylätyn hotellin ja Bunkkeri-kioskin tilalla paljon uusia asuntoja korkeissa kerrostaloissa. Katukerroksiin suunnitellaan liiketiloja joissa turistit voivat kesäisin tehdä ostoksia. Mukavaa asukkaillekin, jos eivät ostoksiaan tee työmatkan varrella Turussa.

Toimistotiloja poistuu vanhojen rakennusten purkamisen myötä. Pienikin yritys toisi omien työpaikkojensa lisäksi kauppaa lounasruokalalle ja muille paikallisille palveluille. Löytyisiko sellaisille, vaikkapa cleantech- tai IT-alan yrityksille kaavoittajan ja rakentajien mielestä toimistotilan sijaa tai tarvetta Naantalista? Ehkä osa uusista asukkaista kävisi mieluusti töissä lähellä kotiaan, vaikka bussit kulkevat kauemmaskin. Työpaikkaomavaraisuutta voisi myös havitella hieman korkeammaksi. Kenties ympärivuotisemmaksikin.

Seuraava toimistotilamme valmistuu kesäkuussa. Se on 200 metriä nykyistä lähempänä Naantalia.