Kukkahattusetä ja poikamiestyttö

Torstai 13.2.2020 - Kristiina Sunell

Kun koville ottaa niin koiraskin poikii, sanoo vanha suomalainen sananlasku. Vanhentunut ei sanonta kuitenkaan ole, sillä se kelpaa hyvinkin lakitekstiluonnoksen periaatteeksi: perhevapaauudistuksen muotoilussa sana äiti on korvattu sanalla raskaana oleva vanhempi. Vara on viisautta eikä vahingon enne, näin kai.

Äitiä voisi tulla ikävä, ehkä anoppiakin - tuota puolison synnyttänyttä henkilöä, joka luonnonlakien kumoamisen jälkeen saattaisi tarkoittaa myös appiukkoa.

Pyritäänkö nyt poistamaan kaikki sukupuoleen viittaava? Tuskinpa vain. Setämies- sana lisättiin nykysuomen sanakirjaan vain kaksi vuotta sitten. Miesselittäminen- termiin törmäsin vasta tänään. Jos siis setämies huomaa olevansa raskaana, seuraa todennäköisesti vanhempainvapaata, mutta ehkä myös melko kiinnostavaa miesselittämistä. 

Sukupuolineutraalin sanaston ja sen poikkeusten hahmottaminen vaatii taitoa. Minulle saa mieluusti sanoa "siinä on sinulle, tyttöseni, kimppu ruusuja". Kiittäisin varmasti. Mutta "menepäs tyttö siitä kahvia keittämään"? Ehkä keittäisin, ehkä en, vaikka sanottaisiin "hei henkilö, kahvia pöytään"

Tasa-arvoa ei edistetä pyrkimällä poistamaan miehen ja naisen erilaisuus. Kaikkein vähiten sitä edistetään toteamalla "We Finns have our sauna. And traditionally, it’s where we make decisions. So now that we have five women in charge, we can all go to the sauna together and make the decisions there.” Tässä on jotain ikävällä, lähes mielensäpahoittamista aiheuttavalla tavalla tuttua: jos "äijät" tekevät päätöksiä saunassa, onko nyt erityisen fiksua että "muijat" toimivat samoin?

Kaikkea ei tietenkään pidä ottaa niin vakavasti. Koristelin tämän jutun kukkahattusedän kuvalla. Asenne ratkaisee, eikö vain?

Kirjoittaja on maanpuolustusnainen, konemies, perämiesharjoittelija, äiti, anoppi. Ja oikein hyvä näin. 

Äänestys Kailon hiekkarannasta ja nuotiopaikasta

Maanantai 3.2.2020 - Kristiina Sunell

Punaiset laatikot ovat Kailon rannan vapaan käyttöoikeuden puolesta annettuja ääniä

Valtuusto on pitänyt helmikuun kokouksensa ja äänestänyt Kailon saaren hiekkarannan pienemmän osan ja nuotiopaikan mahdollisesta säilymisestä vapaassa, ilmaisessa ulkoilukäytössä. 

Kokouksen varsinainen anti olivat mielenkiintoiset puheet, joista osa jopa liittyi asiaan ja loput ainakin sivusivat sitä jonkin verran. Kuntalaisten kannalta olennaista lienee vain lopputulema ja se, millä kannalla kukin valtuutettu ja äänestykseen osallistunut varavaltuutettu oli rannan osan vapaan käyttöoikeuden säilyttämisestä. Se kävi selväksi. Epäselväksi ehkä jäivät esteellisyysperiaatteet ja niiden noudattaminen päätöksenteossa.

Jospa kerrotaan vain hyvät uutiset: kesäisin hiekkarannalle pääsee todennäköisesti edelleenkin, kunhan maksaa Muumimaailmalle pääsymaksun. Yksityiskohtia Mikko Rönnholmin kirjoituksessa.

Tolkun ihmisen Itämeri

Keskiviikko 29.1.2020 - Kristiina Sunell

Suomen Ympäristökeskus SYKE yllätti 28.1.2020 Facebookissa jakamansa uutisen saatesanoilla: "Kasvava lihan kulutus näkyy Itämerta rehevöittävän typen määrän nousuna HSY:n jätevedenpuhdistamoilla. Typen puhdistaminen jätevesistä kuluttaa myös paljon energiaa ja kemikaaleja. Eläinperäisiä tuotteita vähentämällä jokainen voi vaikuttaa Itämeren tilaan." Helsingin Sanomien artikkelissa otsikolla "Proteiiniruuan suosiminen näkyy jätevesissä, ja seuraukset ovat Itämerelle synkät" todetaan puolestaan "Jätevesiin päätyvä liikaproteiini tulee nykyisin lähinnä lihasta tai eläinproteiineista ylipäätään...."

Kuulostaa kieltämättä synkältä. Artikkeli sisältää toki myös hyviä uutisia: Pääkaupunkiseudun puhdistamoihin päätyvistä jätevesistä pystyttäisiin siis tarkoin mittaamaan typen lähteet, jopa sillä tarkkuudella että proteiineista voidaan erottaa josko ne ovat peräisin lihasta ja maidosta vaiko kalasta, soijasta, viljavalmisteista, palkokasveista tai lisäravinteista. Kirjaimellisesti uskomatonta, mutta mitäpä maallikko näistä tietäisi. Tieteellinen tutkimushan edistyy koko ajan. Niin edistyvät myös tilastot, joiden mukaan suomalaisten lihan kulutus on kääntynyt laskuun.

Turun Puhdistamolla typen poisto tapahtuu mikrobien ja ilmastuksen avulla. Typestä pystytään biologisiin menetelmien poistamaan yli 80 %. ​​Helsingissä sijaitsevassa Viikinmäen kalliopuhdistamossa käsitellään Helsingin lisäksi myös Vantaan keski- ja itäosien, Keravan, Tuusulan, Järvenpään ja Sipoon, eli yhteensä noin 800 000 asukkaan sekä alueen teollisuuden jätevedet. Tämä puhdistamo poistaa, samaten biologisin menetelmin, typestä noin 90 % Energiaa kyllä kuluu, mutta Viikissä sähkön omavaraisuus on liki 100 %

Väittämä "Pääkaupunkiseudun puhdistamoihin jätevesien mukana tuleva typpikuorma on kasvanut tasaisesti vuosikymmenten ajan. Vuodesta 1999 vuoteen 2019 kasvu on ollut jopa 50 prosenttia." saattaa hyvinkin olla totta. Itse asiassa pääkaupunkiseudun kunnat liittyivät keskitettyyn puhdistamoratkaisuun vasta vuonna 2010, joten toimittaja lienee tehnyt ansioituneen tilastoinnin kahdenkymmenen vuoden ajalta ainakin typpikuorman, ehkä myös jätevesien määrän kasvua analysoidakseen. Hän on saattanut huomioida myös ympäristölupakohtaiset teollisuuden jätevesien johtamiset viemäriverkostoon. Näillä määrillä lienee yhteyttä keskenään. Merkittävä osa jäteveden typestä on onnistuttu prosessein poistamaan vasta muutamien viime vuosien aikana.

Parempi puhdistamolla kuin suoraan Itämereen kipattuna: viime talven noin 1000 rekkakuormallista saastunutta lunta per päivä tuskin Helsingin edustan meren tilaa paransivat. Turussa näin ei sentään tehdä. Kaupungin tehtävä on osoittaa maalta läjitysalueita niin lumi- kuin ruoppausmassoille. 

Ylijuoksutukset ovat melkoinen haaste Itämerelle. Jätevesiä purkautuu ajoittain puhdistamattomina mereen vaikka niiden määränpääksi olisi tarkoitettu puhdistamo. Näin tapahtuu esimerkiksi rankkasateiden aikana. Viemäriverkon kapasiteetti ei riitä kuljettamaan kaikkia jäte- ja hulevesiä puhdistamolle. Kaupunkirakenne tiivistyy, asfaltoidun ja kivetyn pinnan osuus lisääntyy, kun taas puistojen ja sora- tai nurmipintaisten alueiden osuus vähenee. Vesi ei imeydy maahan. Puusto haihduttaisi vettä ja samalla puhdistaisi ilmaa. Turussa ongelmaa on ratkottu mm. siniviherkertoimella. Tontin pinta-alasta tulisi noin kolmasosa varata viheralueeksi, kasvillisuutta varten. Siniviherkerroin on tulossa osaksi tontinluovutusehtoja ja rakennuslupia. Se sisältyy myös Helsingin ja Turun kaupunkien yhteiseen Itämeri-toimenpideohjelmaan 2019-2023. 

Uutta teknologiaa tarvitaan edelleen. Voimavarat ja budjetit kannattaa käyttää todellisten ongelmien ratkaisemiseen. Siinä ollaan jo vähintään erittäin hyvässä alussa. Eri proteiinilähteiden analysointi viemärivedestä vaikuttaa kuitenkin vähintään turhalta, enintään huuhaalta ja pahimmillaan tiedonväritykseltä. Alarmistien (suom. pelottelija) ja denialistien (ongelmien kiistäjien) välistä juopaa ei ole mitään syytä enää lisätä. Tolkun ihminen voi edelleen syödä pihvinsä ja juoda proteiinipirtelönsä.

Kaikkea kohtuudella. Terveen järjen käyttöä mieluusti enemmän kuin klikkiotsikoita.

 

 

 

Kyky muuttaa maailmaa ei kysy ikää

Lauantai 18.1.2020 klo 22.02 - Kristiina Sunell

Sanomalehtiviikko 3.-7.2.2020

Sanomalehtiviikkoa vietetään Suomen kouluissa helmikuun ensimmäisellä viikolla. Teemaksi on nostettu ilmastonmuutos - ajankohtainen, paljon mediassa esillä oleva aihe ja siksi oivallinen valinta. Keulahahmoksi on nostettu nuori ruotsalaistyttö. Suomalaislasten onkin helppo samaistua omanikäiseensä, naapurimaan koululaiseen. Sanomalehtien ja median rooli keskusteluttaa jo sinänsä, onhan niiden rooli asennekasvatuksessa ja edelleen jopa tiedonvälityksessä keskeinen.

Sinänsä jo ilmainen, korkeatasoinen koulutus, samoin kuin vapaa media, ovat useammankin viikon ilonaihe. Olemme etuoikeutettuja.

Sanomalehtiviikosta tulee varmasti kiinnostava ja opetuksen kannalta hyödyllinen.

"Kyky muuttaa maailmaa ei kysy ikää"

Nuorin muutoksen puolesta toiminut, sittemmin laajasti tunnetuksi tullut lapsi alkoi jo 11-vuotiaana pitää blogia, jossa arvosteltiin lapsiin kohdistuneita ihmisoikeusloukkauksia ja julmuuksia. 

Vahvaa tahtoa, tietoa ja näkemystä tarvitaan paljon. Pelkästään tunteen palolla ja raflaavilla väittämillä saa helposti leviävää julkisuutta, mutta sanoma saattaa hukkua omaan pauhuunsa. Se voi jopa kääntyä itseään vastaan mikäli asiasisältö, konkreettiset toimet puuttuvat. 

Periaatteensa puolesta toimiva kohtaa aina vastavoimia, sillä muutos saattaa joillekin tahoille merkitä nykyisten etujen ja aseman heikentymistä. Aktivisti saattaa joutua maalitetuksi, jopa uhkailluksi - ja pahempaakin. Rohkeutta tarvitaan.

Maailman rohkein tyttö

Maailman rohkeimmaksi mainittu tyttö on kotoisin maasta, jossa ei sanomalehtiviikkoa vietetä. Tai jos vietetään, siihen ei jokainen kouluikäinen lapsi saa osallistua. Kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta, ei edes oikeutta hankkia lukutaitoa. Malala Yousafzai puolusti tyttöjen oikeutta käydä koulua ja oli lasten rauhanpalkintoehdokkaana vuonna 2011. Seuraavana vuonna, Malalan ollessa 15-vuotias, ääri-islamistisen Taleban-liikkeen kannattaja avasi tulen häntä kohti. Ampumisen seurauksena saadut vammat eivät estä häntä jatkamasta ponnisteluja niiden oikeuksien puolesta, jotka toteutuessaan edistävät niin maailmanrauhaa kuin estävät ilmastonmuutosta. Kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttaminen edellyttää miljoonien ihmisten oikeutta oppimiseen. 

Vuonna 2014 Malala sai Nobelin rauhanpalkinnon vain 17-vuotiaana. Hän on kaikkien aikojen nuorin Nobel-palkittu. 

"Mitkä asiat sun mielestä jäisivät pimentoon, jos vain rahalla saisi huomiota mediassa?"

Sanomalehtiviikon koululaisille tarkoitetussa materiaalissa esitetään tämä herättelevä kysymys. Medialle voisi esittää vastakysymyksen: Mitkä hyvät ja tärkeät pyrkimykset eivät etene ilman sensaatio-klikkiotsikoita? Miksi? 

Entä osaammeko me, jotka saamme nauttia ilmaisesta oikeudesta oppimiseen, käyttää vaikutusmahdollisuuksiamme hyvien asioitten toteutumisen edistämiseksi, myönteisesti ja rehellisesti? 

Malalan säätiö rahoittaa koulutusta Afganistanissa, Brasiliassa, Intiassa, Nigeriassa, Pakistanissa ja Syyriassa. Säätiön rahoittajiin kuuluvat mm. Apple ja Starbucks sekä Bill ja Melinda Gates'in säätiö.

Suomen tulisi kanavoida kaikki kehitysapu koulutusvientinä. Hyvät asiat toteutuvat jos rahalla saa pääsyn lukutaitoon.

Malala YK:ssa pitämässä puheessa: "Be peaceful at everyone" ja "See light when there's darkness". 

 

Päätetäänkö nyt Kailon uimarannasta?

Lauantai 11.1.2020 klo 7.06 - Kristiina Sunell

Kaupunginhallitus kokoontuu maanantaina 13.1.2020 jälleen keskustelemaan, ehkä jo päättämään Kailon uimarannan kohtalosta. Viime vuoden lopulla päädyttiin pyytämään Muumimaailman kantaa siitä, tarvitseeko yhtiö koko hiekkarannan maksulliseen huvipuistokäyttöön, vai voisiko edes osa aurinkoisen puolen rannasta jäädä edelleen vapaaseen virkistyskäyttöön. Maa-alueen omistaa Naantalin kaupunki.

Asian käsittelyjärjestys on erikoinen, joskaan ei nykyisten toimitatapojen mukaisena aivan uusi. Tehtäessä päätöksiä alueitten kaavamuutoksista, niiden vuokraamisesta sekä vaikutuksesta kaupunkikuvaan ja virkistyskäyttöön kuullaan valikoivan herkällä korvalla hyötyä saavia yhtiöitä. Asukkaiden ääni kuuluu huomattavasti huonommin. Tästä esimerkkeinä entisen linja-autoaseman tontin viereinen Vapaa-aikatulli (Naantalin Teatterin pian poistuva toimitila), Asemapäällikön talon viereisen tulevan parkkipaikan vuokrauskuviot ja Tallinpuiston metsikkö kallioineen. Liian ripeä ja laaja Naantalin keskusta-alueen lähellä sijaitsevien virkistysalueitten, vapaitten rantojen ja puistojen karsiminen ei ole viisasta.

Muumimaailman 19.11.2019 päivätty vastine on kaupunginhallituksen esityslistan liitteenä:

Siitä, mitä valtuustolle esitetään, päättävät kaupunginhallituksen jäsenet:

Jan Lindström, KOK (varajäsen Martti Jaanto, KOK), Vilhelm Junnila, PS (varajäsen Juha Eura, PS), Sirpa Hagsberg, SDP (varajäsen Jukka-Pekka Aalto, SDP), Hannu Aalto, SDP (varajäsen Markus Helenius, SDP), Tommy Björkskog, KD (varajäsen Saija Porramo, VIHR), Hanna Gustafsson, KOK, (varajäsen Antti Ahti, KOK), Heini Jalkanen, KESK (varajäsen Sini Paasikivi, KESK), Mirva Maine, VIHR (varajäsen Jasper Wilenius, VIHR), Pirjo Maja, SDP (varajäsen Isabella Hautala, SDP), Tero Tavio, KOK (varajäsen Elina  Salokangas, KOK) sekä  Markku Tuuna, KOK (varajäsen Anne Pentti, KOK).

On syytä toivottaa, kuten usein tapana on, "hyvää kokousta ja tehkää viisaita päätöksiä." Niillä on kauaskantoinen ja erittäin moniulotteinen vaikutus. 

---

Kaupunginhallituksen 13.1.2020 pöytäkirjasta:

Keskustelun aikana Hannu Aalto esitti Sirpa Hagsbergin kannattamana seuraavaa:

"Lisätään RM-alueelle merkintä, jossa alue on pidettävä aitaamattomana ja yleisessä käytössä. Edellä mainittu alue olisi sama kuin mitä teknisessä lautakunnassa on esitetty VR-1 alueen laajentamiseksi (tekninen lautakunta 15.5.2019 § 39, laajennettu VR-1 alue)."

Tämän jälkeen hyväksytyn äänestysesityksen mukaisesti suoritetussa äänestyksessä kaupunginjohtajan ehdotuksen puolesta äänestivät Tommy Björkskog, Hanna Gustafsson, Heini Jalkanen, Vilhelm Junnila, Martti Jaanto, Tero Tavio ja Markku Tuuna. Aallon ehdotuksen puolesta äänestivät Hannu Aalto, Sirpa Hagsberg, Mirva Maine ja Pirjo Maja.

Hyvä paha some

Tiistai 7.1.2020 klo 7.13 - Kristiina Sunell

Tuttava ilmoitti pysyvänsä kaukana somesta sillä se on täynnä "raappakantaa". Termi lienee käännetty Turun murteelle sanasta propaganda. 

Sanastokeskus TSK:n julkaiseman sosiaalisen median sanaston mukaan sosiaalinen media on tietoverkkoja ja tietotekniikkaa hyödyntävä viestinnän muoto, jossa käsitellään vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti tuotettua sisältöä ja luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita.

Missä sitten on ongelma? Tietoteknisesti tuotetut alustat ovat toimivia, ilmaisiakin. Osmo A. Wiio, tunnetuimpia suomalaisia käytännön viestinnän tutkijoita ja edistäjiä, kiteytti havaintonsa:

• Viestinnän ensimmäinen laki: ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.”
• Viestinnän viides laki: ”Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat vaan miten asiat näyttävät olevan.”

Yhdistykset perustavat Facebook-sivustoja, kaupungit tiedottavat omien sosiaalisten median sivujensa kautta, päättäjät julkaisevat tiedotteita ja lausuntojaan Twitterissä. Paperilehti on vanhentunut ennen sen ehtimistä tilaajan postilaatikkoon, joten ajantasainen tieto löytyy somesta. Siellä ovat myös kaverien loma- ja luontokuvat, kutsut kiinnostaviin tapahtumiin ja paljon muutakin näkemisen arvoista. Suuri osa julkaisuista läpäisee hyvin Sokrateen kolmoissuodattimen: julkaisu on totta, se edistää hyviä asioita ja on hyödyllistä vastaanottajalleen.

On liioittelua tuomita some täysin turmiolliseksi ja pahuutta edistäväksi. Tietoa, faktaa saattaa kieltämättä olla vaikea löytää some-kohinan ja vaikuttamispyrkimysten joukosta, mutta eihän valeuutisilta ja kiukunpurkauksilta ole turvassa edes eduskunnan istuntosalissa. Raja tiedon välittämisen ja mielipidevaikuttamisen välillä on hämärtynyt, harmillisesti ja pysyvästi. Vastuu on siirtynyt kuulijalle. 

Some on kuin merivettä: sitä on valtavasti, siinä voi uida ja purjehtia, mutta siihen voi myös hukkua. Paikoitellen se on täynnä roskaa, sitä raappakantaa. Kaikkea voi tietenkin käyttää väärin. Mutta minne häviää lukijan medialukutaito, lähdekritiikki ja oma valinnanvapaus? Joku ei tarvitse Apua, toinen ei kaipaa Seuraa, kolmannella ei ole käyttöä Alibille. Vaihda kanavaa, käännä sivua, surffaa muualle. Ja julkaise itse luettavaa, jolla ylläpidetään ihmisten välisiä hyviä suhteita!

Kirjoittaja toimii mm. Naantalin Foorumin, Naantalin Taidemuseon Kannatusyhdistyksen ja Paraisten Meripelastajien Facebook-sivustojen ylläpitäjänä

Valoisaa joulumieltä!

Sunnuntai 22.12.2019 - Kristiina Sunell

Aloitteellisuus kannattaa - puhtaammat rannat

Maanantai 16.12.2019 - Kristiina Sunell

 

 

"Merten roskaantuminen erityisesti muoviroskilla on todettu erääksi merkittävimmistä nykyajan ympäristöongelmista. Juuri julkaistun ympäristöministeriön tiedon mukaan Suomessa rantojen roskaantumisesta 63 % aiheutuu tupakantumpeista, joiden filtterit luetaan muoviroskiksi. Tämä ongelma näkyy myös Naantalin uimarannoilla. Tupakantumpit säilyvät hiekassa vuosia ja aiheuttavat vaaraa paitsi merieliöille myös rannalla leikkiville lapsille. Esitämme, että Naantalin kaupunki tehostaa uimarantojen puhtaanapitoa ja selvittää, onko mahdollista kieltää tupakointi yleisillä uimarannoilla."

Kaupunginvaltuutettu Jarkko Kanervan 7.10.2019 tekemää valtuustoaloitetta käsitellään teknisen lautakunnan kokouksessa tulevana keskiviikkona. Tekninen johtaja esittää lautakunnan päättävän tupakoinnin kieltämisestä kaupungin ylläpitämillä uimarannoilla ja uimapaikoilla. Kielto toteutetaan asentamalla tupakointikieltomerkit. Tarkoitus on myös asentaa uimarantojen läheisyyteen lisää jäteastioita tupakantumpeille.

Tupakantumppi on salakavala tappaja, joka ei häviä merestä koskaan. Veteen joutuessaan tumpit levittävät vesistöön kadmiumia ja arseenia. Samoja myrkkyjä kulkeutuu merissä myös mikromuoviin imeytyneenä. Myrkyt kerääntyvät mikromuovia syöviin eliöihin. Lopulta ne voivat päätyä myös omille lautasillemme.

Kaupungin viranhaltijat ovat tehneet perusteellista ja ripeää selvitystyötä. Tehty aloite on saatu nopeasti päätöksentekovaiheeseen. Itämeri kiittää! 

 

 

Meriverkostojen menestystarina

Keskiviikko 11.12.2019 - Kristiina Sunell

Jos välttämättä haluaa ulkoilla Väskin saaressa

Perjantai 1.11.2019 - Kristiina Sunell

Noin puolentoista merimailin päässä vanhankaupungin rannasta, Naantalin aukolla sijaitseva Väskin saari on nyt vapaasti kaikkien käytettävissä. Se on hyvä uutinen kaikille, jotka välttämättä haluavat ulkoilla saaressa, ja etenkin niille jotka omistavat veneen. Väskin vapautumisesta yleiseen käyttöön kerrotaan Rannikkoseudussa 1.11.2019 julkaistussa Jorma Aittokallion mielipidekirjoituksessa: 

Kailon uuskielikukkaseppele

Perjantai 18.10.2019 - Kristiina Sunell

Kailon kaavamuutosta käsitellään kaupunginhallituksen kokouksessa 21.10.2019. Esityslistan kohdasta löytyvät muutossuunnitelmasta annetut huomautukset ja kaavoittajan vastineet niihin.

Nykyinen vapaassa käytössä oleva hiekkaranta ja nuotiopaikka siirtyvät Muumimaailman liiketoiminta-alueelle mikäli kaavamuutos toteutuu esitetyn kaltaisena. Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta, ympäristö- ja rakennuslautakunta, Naantalin Vanhankaupungin Asukasyhdistys sekä yksityishenkilöt ovat esittäneet toivomuksen siitä, että pieni kaistale hiekkarantaa jäisi kuitenkin asukkaiden vapaaseen käyttöön. Se olisi helposti erotettavissa aidalla, sillä hiekkaranta koostuu kahdesta osasta ja pohjoisen puoleinen osa liittyisi helposti suoraan alueeseen, jonka on kaavailtu jäävän vapaaseen käyttöön. Näin on esittänyt myös mm. kaupunginhallituksen jäsen Hannu Aalto.

Tähän toiveeseen kaavoittaja vastaa näin: "Aidan rakentaminen tai alueiden erottaminen toisistaan kasvillisuudella voisi vaikuttaa keinotekoiselta."

Tässä kohtaa lukija saattaa päätellä:

• Nykyisetkin aidat poistetaan, sillä alueiden erottaminen toisistaan voisi vaikuttaa keinotekoiselta. Tälle olettamukselle ei kuitenkaan kaavoittajan vastineista löydy tukea: aitausjärjestelyn todetaan olevan kaavan mukainen.
• Nyt vapaaseen käyttöön jäävä, kaupungin edustushuvilan alue on jo luvattu Muumimaailmalle, joten aitaaminen pyyntöjen mukaisesti olisi tässä vaiheessa turha.
• Jotain aivan muuta?

On huolestuttavaa huomata miten viestintä on saanut vaikutteita George Orwell'in tieteisromaanista "1984". Vielä surullisempaa havaita epäjohdonmukaisuuden levinneen jopa päätöksenteon perusteluiksi. 

Ulkoilualueiden ja puistojen poistuminen Naantalin keskustan alueelta on herättänyt vilkasta keskustelua, joten kaupunginhallituksen kokouksen pöytäkirja tullee olemaan kiinnostava. Lopullisesti asian ratkaisee Naantalin kaupunginvaltuusto, todennäköisesti äänestyksen jälkeen.

Sitovat päätökset ja sopimukset osayleiskaavan mukaisen alueen vuokraamisesta on tosin tehty jo 15.5.2017, sisältäen myös velvoitteen neuvotella nyt vapaaksi jääväksi esitetystä Kailon pohjoisosasta. Valtuustokäsittely saattaakin vaikuttaa aitaa tai kasvillisuutta keinotekoisemmalta.

Mielipideilmastosta puuttuu happi

Torstai 26.9.2019 klo 17.20 - Kristiina Sunell

Mitä ilmastolakkolaisen pitää tehdä tai olla tekemättä? Kaveri esitti hyvän kysymyksen. Ehkä lakkopäivänä voisi pidättää hengitystään hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Lasse Lehtisen puheenvuoro kannattaa lukea.

Ilmastonmuutos on tärkeä keskustelunaihe. Yliannostus jokapäiväistä epistolaa tiedotusvälineissä, vahvat tunteenpurkaukset ja ylilyönnit alkavat kuitenkin ahdistaa. Mielipideilmastosta puuttuu happi.

Onko ilmastonmuutosväittely vienyt kaiken tilan muilta ympäristöön liittyviltä kysymyksiltä ja toimenpiteiltä? Pitäisikö tarkastella myös hengitysilman laatua ja merten tilaa?

Kotikaupungissani hengitysilmaongelmia aiheuttavat teollisuuden valtavat rikki- ja typpidioksidipäästöt, lisäksi asutuksen lähellä, avoimesti ulkona toimivat hake- ja kivimurskaamot päästöineen. Keskustassa kiinnitetään huomiota talojen mahdollisesti lyijypitoisten maalien pois raapimiseen, ja huputetaan kyllä - mutta suojaamatta puretaan vanhoja rakennuksia, joiden asbesti- ja betonipöly kulkeutuu viereisiin taloihin. Merivesi on sinistä vain niissä kohdissa joissa kukintansa lopettanut sinilevä alkaa hajota. Sinilevä on sinnikäs laji, joka ei teollisuuden hulevesien sisältämistä myrkyllisistä kemikaaleista näytä lannistuvan. Itämeriohjelman edellinen kausi päättyi viime vuoden lopussa, mutta Naantali ei ole vieläkään uusinut sitoumustaan.

Hinku-hankkeeseen kannattaa ryhtyä aivan välittömästi sen jälkeen, kun hengitysilman laatu on saatu korjattua, ympäristötoimi ja varsinkin ympäristölupien valvonta resursoitua riittävästi ja teollisuuden päästöt uskallettu ottaa asialistoille.

Ympäristö on kokonaisuus. Jokainen voi vaikuttaa. Maailma pelastetaan aloittamalla työ kotinurkista.

Kaupunkimaisema muuttuu - mikä yllättää?

Tiistai 17.9.2019 - Kristiina Sunell

Kaupunkikuvan nopea muutos yllättää monia, vaikka aivan odottamattomia eivät ainakaan kaikki muutokset ole. Jo hyväksytty Manner-Naantalin osayleiskaava saattoi vaikuttaa vain hahmotelmalta tulevasta maankäytöstä, mutta oikeusvaikutteisena osayleiskaava ohjaa vahvasti tulevaa. 

Ruona ja Karvetti

Ruonan yhdystien asemakaavamuutos, ns. Tallinpuiston kaava oli maanantaina kaupunginhallituksen konsernijaoston käsiteltävänä. Täpärä äänestys puoltaisi Tallinpuiston säilyttämistä, mutta käsittely etenee vielä kaupunginhallitukseen ja sieltä vielä valtuustoonkin. Lähellä tulevaa kauppakeskusta, nykyistä luonnonvaraista puistikkoa asuvat eivät muutosta ilolla tervehdi. Tallinpuiston säilyttämiseen pyrkivä kuntalaisaloite on kerännyt jo tarvittavan määrä nimiä tullakseen käsiteltäväksi kaupunginvaltuustossa. Lopputulema voi silti olla mikä vain: Lammasluodon metsikön ja avoimen rantaviivan säilyttämiseksi kerätyt yli tuhat allekirjoitusta eivät päätöksentekijöiden enemmistöä vakuuttaneet.

Kailon saari

Kailon asemakaavamuutoksen nähtävilläoloaika päättyi samaten maanantaina, johon mennessä mahdolliset muistutukset tuli toimittaa kaupungin kirjaamoon. Voidaanhan ajatella ulkoilualueita ja rantaa olevan laajassa saaristokaupungissa yllin kyllin. Toisaalta saatetaan huomata niiden sijaitsevan etäällä kaupunkikeskustasta jos kävelylle pitäisi lähteä autolla tai veneellä, mikäli sellaisen omistaa. Uimarantoja käytetään enimmäkseen kesäaikaan, joten virkistyskäytön ajoittuminen sen ulkopuolelle on menetys. Ehkä enemmän harmittaa se, että Kailon ilmaisessa käytössä olevan osan merkittävästä supistumisesta oli sovittu jo kauan ennen asemakaavaluonnoksen nähtäville asettamista. 

Kaupungin keskusta, Asemapäällikön talo ja Vapaa-aikatulli

Osan kaupunkikuvan tulevista muutoksista voi arvata vaikka iltakävelyllä. Luostarinkadun ja Tullikadun kulmaan tulevan kerrostaloalueen viereiset katutyöt sujuvat Luostarinkadulla hienosti ja jälki on kaunista katseltavaa. Puolivalmista vielä, mutta vähitellen sirot katuvalot asetetaan paikoilleen, lisäksi parhaillaan tehdään valmistelutyötä puiden istuttamiselle. 

Luostarinkadun ja Käsityöläiskadun kulmaan tehty liittymä kummastutti jo pari viikkoa sitten. Onkohan mennyt hieman pieleen, ajoratahan menee muutaman metrin päästä? Onko tarkoitus tehdä ajoväylä vuoropäivähoitokotina toimivan Asemapäälliön talon pieneen leikkipihaan - ja jos, niin miksi?  Selitys löytyi Naantalin Teatterin tilojen irtisanomisen selvityspyynnöstä. Tai pikemminkin siitä, että yllätys tuli yllätyksenä osalle päättäjistä. Mikko Rönnholm kirjoittaa blogissaan taustoista, tai oikeastaan niiden puutteesta.

Todennäköisesti liittymä oli tehty ennakoiden tulevaa pysäköintialuetta jonka kaupunki on vuokraamassa TA-Asunnoille. Tämä liittynee Naantalin Teatterin nykyisten tilojen aiottuun purkamiseen ensi keväänä, ja tilalle suunniteltuun kerrostaloon. Päättäjille ja Teatterin väelle suunnitelmat tulivat "puun takaa". Ehkäpä olisikin pitänyt kysyä katutöitä tekeviltä urakoitsijoita. Asemapäälliön talon piha ja sen edessä oleva puistikko siis väistää parkkipaikkojen tieltä, mutta siirtyykö patsas samaan varastoon jossa kuulemma on Ukko-Pekan sillalla olleen vanhan kahvilarakennuksen osat, vai jonnekin aivan muualle? 

Parkkipaikkoja tarvitaan varmasti. Teatteri tarvitsee tilansa. Tekemisen vauhti on niin nopeaa että kaikkea ei ehkä ehditä vaiheistaa, eikä kaikesta ehditä kertoa. Mikähän on vuoropäiväkodin tuleva käyttö, entä Kuparivuoren koulun? Naantalin Teatterille lienee suunniteltu tiloja Kuparivuoren kouluun, jonka oppilaat siirtyvät uuteen koulukeskukseen. Vaiheistuksessa saattaisi olla toivomisen varaa, mutta mikäli lupaus pitää paikkansa, on hienoa jos teatterille ja muullekin kulttuuri- ja yhdistystoiminnalle saadaan tilat Kesti-Maariankin ilmeisesti tullessa lähivuosina purettavaksi. Kuparivuoren koulua tosin hahmoteltiin myös yritysten toimistotiloiksi - katutason liikehuoneisto ON eri asia kuin toimistotila. Ehkä Kuparivuoren koulurakennukseen mahtuu tiloja sekä kulttuuri- ja yhdistystoiminnalle että toimistoyrittäjille, ellei sitten ole vielä julkistamatonta muuta suunnitelmaa?

Mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää. Yllätykset kuitenkin lisäävät tuskaa enemmän kuin hyvä tiedon kulku. Avoin päätöksenteko saattaisi jopa lisätä äänestäjien luottamusta valitsemiinsa luottamushenkilöihin. Sitä kannattaisi ainakin kokeilla.

Päivitys 25.9.2019: Mika Hirvi, yhdyskuntatekniikan päällikkö, lähetti kysymykseeni paluupostissa keskusta-alueen katusuunnitelman ja vastauksen patsaan tulevasti sijoituksesta. Se siirtyy noin 60 metriä. Kiitokset sinne minne ne kuuluvat: viranhaltijoilta saa edelleen tietoa avoimesti ja nopeasti. 

Ympäristölupien valvonnasta ja lautakunnasta

Torstai 5.9.2019 klo 21.35 - Kristiina Sunell

Turun Sanomat uutisoi 27.8.2019 "Oikeuskansleri selvittää Naantalin lupavalvontaa". Myös Rannikkoseutu julkaisi pääosin samansisältöisen uutisen. Oikeuskansleriin yhteyttä ottanut Kaanaa-Viluluoto-Luolalan asukas- ja yritysyhdistys ry kirjoittaa nyt taustoista tämän päivän Turun Sanomissa.

Ympäristölupaehtoja saa rikkoa jatkuvasti? - otsikoidussa kirjoituksessa viitataan Naantalin ympäristö- ja rakennuslautakunnan pöytäkirjaan 12.12.2018. Valvonta-asioita on käsitelty ja niistä päätetty pöytäkirjan kohdissa 95 ja 96. Pöytäkirjat ovat julkisia asiakirjoja.

Sain useamman puhelun ja viestin koskien tämänpäiväistä Turun Sanomien kirjoitusta. Väärinkäsitysten oikaisemiseksi:

• Pöytäkirjan osalta ei voi kommentoida muutoin kuin vahvistamalla kokouskäytäntö. Yksittäinen lautakunnan jäsen voi tehdä muutos- tai lisäysehdotuksen ns. pohjaesitykseen, eli esityslistalla olevaan ehdotukseen päätöksestä. Mikäli tehtyä esitystä kannatetaan, siitä äänestetään. Äänestys on tarpeeton mikäli kaikki muut lautakunnan jäsenet suoraan kannattavat muutosesitystä. Jos muutos- tai lisäysehdotusta ei kannateta, pöytäkirjaan merkitään "esitys raukesi kannattamattomana".  Päätökset kirjataan pöytäkirjoihin, jotka pöytäkirjantarkastajat (2 kpl) sekä lautakunnan puheenjohtaja allekirjoituksillaan vahvistavat. Heidän tehtävänsä on varmistaa kirjausten vastaavan kokouksen kulkua. Näin toimitaan kaikissa lautakunnissa.

• Jäsenyyteni ympäristö- ja rakennuslautakunnassa päättyi 31.5.2019. Sain kuulla kesken valtuustokauden tehdystä luottamuspaikkamuutoksesta vasta valtuuston 29.04.2019 kokouksen jälkeen, kun asia oli jo lopullisesti päätetty. Itse en ollut eroa pyytänyt, joten päätös oli yllättävä. Lautakuntapaikka oli vuonna 2017 päätetty koko valtuustokauden ajalle. Arvelua siitä, että k.o lautakunta olisi "rankka paikka" en kiistä: maakaareen, ympäristölainsäädäntöön, ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn, muiden kuntien vastaaviin päätöksiin ja ennakkotapauksiin ym perehtyminen oli toki aikaa vievää, mutta mieluista. Painostusta tai vaikuttamispyrkimyksiä ei ilmennyt eikä toimintaani lautakunnassa kritisoitu kertaakaan. Ympäristöohjelman laatimiseen osallistumisen koin myös motivoivana ja tärkeänä. Tosiasia kuitenkin on, että kuntavaalien tulos vaikuttaa vain valtuustopaikkoihin. Tällä perusteella olen edelleen Kokoomuksen varavaltuutettu. Muut luottamuspaikat - kaupunginhallitus, sen konsernijaosto, kaikki lautakunnat, ym - päätetään melko vapaasti puolueiden sisällä. Kuntavaaleissa saatu äänimäärä ei vaikuta valintaan. Puolueen paikallisjohto valitsee sopivat henkilöt sopiviin paikkoihin ja tekee muutoksia sopivana pitämällään tavalla. Lienee makuasia mitä pitää sopivana ja mitä sopimattomana lautakunnan jäsenten valintamenettelynä.

Ympäristövirastolla on Naantalissa vain kaksi viranhaltijaa. Valvottavaa kuitenkin riittää, sillä Muumilaakso-mielikuvasta huolimatta Naantali on myös merkittävä teollisuuskaupunki.  Nykyään ympäristölupien myöntäminen on suureksi osaksi AVI:n (Aluehallintovirasto) ja ELY:n (Elinkeino- liikenne ja ympäristökeskus) päätäntävallassa. Paikallisesti voidaan antaa enimmäkseen vain lausuntoja. Näin ehkä halutaan välttää pienten paikkakuntien sidonnaisuuksia ja intressiristiriitoja. Osittain siinä lienee onnistuttu, mutta lopulta - mikäli valvonta epäonnistuu - haittojen kärsijinä ovat asukkaat. Eli äänestäjät.  Näin ympäristö- ja rakennuslautakunnan vastuu korostuu entisestään. Perehtyminen lainsäädäntöön ym on tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on pitää kuntalaisten puolia. Luottamushenkilöt ovat, nimensä mukaisesti, asukkaiden edustajia riippumatta puoluekannasta tai mahdollisista kriteereistä joiden perusteella heidät on vastuutehtäväänsä valittu. Näin toivon myös ympäristö- ja rakennuslautakunnan uuden kokoonpanon toimivan.

Naantalin ympäristö- ja rakennuslautakunnan kokoonpano sekä viranhaltijoiden yhteystiedot löytyvät tästä linkistä

Lempeänhaikea syksy

Tiistai 3.9.2019 klo 7.38 - Kristiina Sunell

Viimeisen vesperin jälkeen myöhäisen auringonlaskun ja aikaisen aamunkoiton hetket vaihtuvat lyhtyjen valoon puutarhassa. Vihreä maisema pukee pian ylleen ruskan oranssit, keltaiset ja punaiset sävyt. Lämpö ja valo hiipuvat kuin askelten äänet Naantalin kaduilla. 

Syksy tuntuu hyvästeiltä. On aika hakea esille lämpimät villasukat ja siirtää sandaalit odottamaan seuraavia retkiä saariston kallioille. Vähän vastahakoisena päätän että vene saa kylläkin taas olla vesillä kunnes lunta tulee (liikaa). Lumikola ei vielä pitkään aikaan saa ruohonleikkurin paikkaa vajan edustalla. Jos ripustankin pihapuihin valoja, jouluvaloja ne eivät vielä lokakuussa tietenkään ole - kausivaloja korkeintaan. 

Syksy tuntuu valmistautumiselta tulevaan. Lukusuositukset ovatkin jo valmiina: "Meripelastusaluksen operatiivisen toiminnan säädökset ja ohjeet", "Teknisen toimialan säädökset ja ohjeet", ja niin edelleen. Ne ovat mukavaa luettavaa, toisin kuin harjoitustöihin myös kuuluvat Onnettomuuskeskuksen raportit. Tuntuu kuitenkin turvallisemmalta saada ennakoida tulevaa vaikka tieto ehkä tuskaa lisäisikin. Näin todennäköisesti ajattelevat myös kuntien luottamushenkilöt aloittaessaan ensi vuoden budjettien, ja sitä kautta myös toimintasuunnitelmien käsittelyn. Pidän kyllä yllätyksistä, mukavista enemmän kuin toisenlaisista.

Aikoinaan - silloin kun Viking Line vielä liikennöi Naantalista - ostimme parhaan kaverini kanssa laivalta After Eight- suklaata. Luokkakaverit huomauttivat että näitä ei sitten sovi nauttia ennen kello kahdeksaa. Eipä niin, eikä se haitannut. Meille kello oli koko ajan "kahdeksan jälkeen", parikin kertaa vuorokaudessa. Kesä on jokseenkin samanlainen juttu: jokainen päivä kulkee kevättä kohti, välillä vain on vähän pimeämpää.

Vastuu siirtyy kulkijalle

Keskiviikko 28.8.2019 - Kristiina Sunell

Tieto lipsahti julkisuuteen: EU tyrmää suomalaiset kevytautot.  Euroopan komissio ei hyväksy uutta autoluokkaa ja on huolissaan sen vaikutuksista liikenneturvallisuudelle. Komission kirje ulkoministeri Pekka Haavistolle päätyi tiistaina 27.8.2019 julkisuuteen valtioneuvoston sivuille.

Vai lipsahtiko sittenkään?

EU on tuonut vastustuksensa esille jo aiemmin, joten aivan uusi uutinen tämän ei pitäisi olla. Asiasta keskusteltiin jo maaliskuussa 2017. 

Kevytauton idea lähti traktorista. Se on tarkoitettu kulkemaan pelloilla ja metsäteillä, ei kuljettamaan matkustajia kaupunkikeskustoissa ja pikateillä, vaikka teini saakin kuljettajana toimia. Trafi määrittelee traktoriksi ajoneuvon, ”joka on erityisesti suunniteltu maa- tai metsätaloustöihin käyttämään siihen liitettäviä koneita sekä vetämään perävaunuja”.

Turvallisuus paranisi, osittain totta

Mopoautovahingot ovat yleensä vain kolhuja. Yleisin vahinkotyyppi on peruutusvahinko, toiseksi yleisin peräänajo jarruttavaan ajoneuvoon ja kolmanneksi peräänajo pysähtyneeseen ajoneuvoon, kuten TM:n artikkelista ilmenee. Itselleni on sattunut vain yksi ikävä tilanne mopoauton kanssa: autoni kylkeen peruuttanut nuorimies  ilmoitti parkkiruudusta peruuttavalla aina olevan etuajo-oikeus, ja lisäksi huomautti takalasin olievan niin lumen peitossa että ei sen läpi mitään näe. Mopokortin saamiseksi vaaditun 9 tunnin teoriakoulutuksen aikana tuskin ehtii kaikkia yksityiskohtia opettaa. Pientä kolhua lukuunottamatta mitään vahinkoa ei tapahtunut, vaan päinvastoin. Keskustelimme, oikaisin käsityksen peruuttavan etuajo-oikeudesta. Huomattin mopoautossa olevan peilit ja mietittiin lumiharjan hankintaa mopoauton varusteeksi. Paremmilla tiedoilla ja mieltä pahoittamatta eteenpäin.

Vakavia onnettomuuksia mopoautoille sattuu harvoin. Onnettomuustietoinstituutin tilastojen mukaan vuosina 2011–2015 mopoauto-onnettomuuksissa on kuollut viisi ihmistä. Kaikissa näissä tapauksissa onnettomuuden aiheuttajana on ollut mopoauton kuljettaja. 

Kevytautojen enimmäisnopeudeksi on suunniteltu 60 km/h. Varmasti kevytauton turvallisuus paranee ja vaarallisiin ohituksiin johtavat jonot pikateillä vähenevät. Nopeuden kasvaminen on kuitenkin huono uutinen jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Jalankulkijan kuoleman todennäköisyys törmätessä 40 km/h ajavaan kulkuneuvoon on noin 5 %, mutta kasvaa nopeasti vauhdin lisääntyessä. Ehkäpä juuri siksi monissa taajamissa nopeus on rajoitettu 30 km/h. 

Mopoauto painaa noin 450 kg ja kulkee 45 km/h. Jos tätä verrataan 1500 kg / 60 km/h niin energia, joka voi kohdistua muihin tielläliikkujiin kuusinkertaistuu. Todennäköisesti 15- vuotiaan, yksin tai kavereiden kanssa ajamista opettelevan liikennekäyttäytymisessä on enemmän riskejä kuin 18-vuotiaan, autokoulun ajoharjoittelutunnit opettajan turvaamana käyneen.

Nopeutta rajoitettaisiin, mutta ei auton sylinteritilavuutta tai kiihtyvyyttä. Rajoittimen ohittaminen olisi toki lainvastaista, mutta se ei mahdollisen onnettomuuden jälkeen juuri lohduta. Poliisihallituksen mukaan Ruotsin ns. EPA-traktoreista arviolta yli 90 prosenttia on muunneltu siten, että nopeudenrajoitin on poistettu. Se on kevyen liikenteen kannalta erittäin huolestuttava lähtökohta.

 

 

Ilmasto ahdistaa

Torstai 22.8.2019 - Kristiina Sunell

Miten monta kertaa päivässä kuulet tai luet sanan ilmastonmuutos? Yksittäisenä ympäristön tilaan liittyvänä asiana se on saanut merkittävästi painoarvoa. Hiilidioksidi ja hiilijalanjälki tulevat seuraavina, ympäristö vasta kaukana niiden perässä.

Nuorisoa ahdistaa ja aivan syystä. Kesän lastennäytelmässä noin 10-vuotias huudahti heti lavalle astuttuaan "Te aikuiset olette pilanneet meidän maapallon ilman!!" Onneksi hänellä oli varmuudella huomiota saaneen avausrepliikkinsä jälkeen myös kertoa ratkaisuehdotus: jospa kukaan ei enää heittäisi roskia kadulle tai luontoon. Olen täysin samaa mieltä. Aplodien paikka. Jäi mietityttämään: lapsi käsitti ilmastonmuutoksen pääotsikkona ympäristösuojelulle yleensä ja roskaamisen vähentämiselle erityisesti. Ehkä mukana oli luovaa tulkintaakin, kuten taiteessa aina.

Taitelijan ilmaisuvapauksia ilmenee muuallakin. Markkinoinnin ja mielipidevaikuttamisen, myös vaalilupausten keskeisenä elementtinä on harvoin johdonmukaisuus. Toisinaan myös faktojen käsittelyssä sovelletaan valikointia ja luovuutta. Hämmästyttää, kummastuttaa, muitakin kuin pientä kulkijaa. 

Ympäristöohjelmissa tavoitellaan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, joka on hyvä asia. Vielä parempi olisi jos pyrittäisiin myös hengityskelpoiseen, myrkyttömään ilmaan.

Lähialueelta poimittua:

• Marraskuussa 2017 telakkayhtiö Meyer vaatii Bonnissa pidetyssä ilmastokokouksessa tiukempia säädöksiä meriliikenteen hiilidioksidipäästöille.  Maaliskuussa 2019 Meyer Turku Oy:n ympäristölupahakemus oli vireillä telakan toiminnan laajentuessa. Polttoleikkausjätteen läjitysalueen suotovesien tarkkailu ja velvoite osallistua Turun seudun ilmanlaadun tarkkailuun esitettiin lopetettavaksi. Merisedimenttiä ja hulevesiä esitetään tutkittavaksi jatkossa harvemmin. Hiilidioksidipäästöjä siis vähemmän merelle, mutta maalisumupäästöjä raisiolaisten ja naantalilaisten hengitysilmaan enemmän - tai mistäpä sen tietää, ilmanlaatua kun ei haluta tarkkailtavan.

• Etelä-Suomen Aluehallintovirasto (AVI) päätti vuonna 2018, että Neste Oyj:n Naantalin jalostamon rikkidioksidipäästöt saavat olla 1400 tonnia ja typenoksidipäästöt 300 tonnia vuodessa. Huoltojen, häiriöiden ym yhteydessä sattuvia päästöjä ei näihin lasketa. Luonnonsuojeluliitto vei asian Vaasan hallinto-oikeuteen. Oikeuden mukaan Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ollut päätöksissään "hieman höveli" rajoja määritellessään. Neste Oyj:lla on nyt viitisen vuotta aikaa ottaa käyttöön ajanmukaiset suodatuslaitteet, johon investointiin se ei ollut  vielä varautunut.  Hengitysilman laatua voi Naantalin eri osissa luonnehtia vaihtelevaksi etenkin matalapaineen vallitessa ja sateella. Rikkidioksidista muodostuu rikkitrioksidia (SO3) joka reagoi kiivaasti veden kanssa muodostaen rikkihappoa. Ei ihme että vanhemman väen hengitystä ahdistaa. Nettisivustonsa Vastuullisuus-osiossa Neste keskittyy...ilmastonmuutokseen ja hiilijalanjälkeen. Rikitöntä polttoainetta, kyllä. Vähärikkisempää ilmaa tuotantopaikkakunnalle - ehkä tulevaisuudessa? 

Jos tämä blogi olisi iltapäivälehden artikkeli, viimeistään kolmannessa kommentissa minut leimattaisiin teollisuusvastaiseksi. Neljännessä kommentissa huomauttaisin kannattavani teollisuutta, joka investoi uuteen teknologiaan- ja näin hyödyntää paikallistenkin korkeakoulujen tutkimustoimintaa sekä työllistää cleantech- alan väkeä. Tuotteistetuista puhtaan teknologian ratkaisuista olisi vientituotteiksi vaikkapa Kiinaan ja Intiaan. 

Tuttavan lapsi innostui Greta Thunbergin Atlannin ylityksestä kilpapurjeveneellä. Hänkin haluaisi. Valitettavasti Busterillamme ei Atlanttia ylitetä, eikä Nauvoon asti reissaamisella olisi kovinkaan suurta mainosarvoa. "Mutta me voitaisiin siivota roskia rannoilta siinä matkalla?" Aikansa tuumittuaan tyttö ehdotti valtameren ylitystä rahtilaivalla. "Ne vie niitä rahteja joka tapauksessa niin mennään sitä samaa hiilijalanjälkeä pitkin sinne ja takaisin".

Hyvähän näitä ympäristö- ja ilmastoasioita on pohtia, jopa tehdä niille jotain. Mielipide tai mielikuva, ahdistava sen koommin kuin kaunistelevakaan, ei saa olla toimenpidettä tärkeämpi. 

Tuulta ja tuuria

Keskiviikko 7.8.2019 klo 8.04 - Kristiina Sunell

Moottoriveneilijälle tarjoutui viime viikolla ilahduttava tilaisuus kerrata purjehtimisen taitoja ja oppia lisää kokeneelta kipparilta. Kirkkonummen Kantvikistä pääsee kätevästi vaikkapa Jussarön saarelle, Hankoon, tai missä sitten viikon aikana haluaakaan käydä. Hyvin varustellussa 33-jalkaisessa aluksessa oli kaikki tarvittava, ja enemmänkin. Autopilottiin päätettiin olla koskematta -  eihän Atlanttia sentään oltu ylittämässä - ja karttaplotterin säätämisen sijasta luotettiin paperiseen merikarttaan. Hieman keskusteltiin siitä, onko tarpeellista pyöritellä karttaa keulasuunnan mukaan vai pitää sitä "pohjoinen ylös". 

"Tuuma vettä kölin alle", kuten Benefonin Jorma Nieminen aikoinaan toivotti merille lähtijöille. Sen varmistamiseksi tehtiin aamuisin reittisuunnitelma vaihtoehtoineen: tuulen suunta, missä voidaan kääntyä, millä väylillä riittää tarvittava parin metrin syvyys, miten pitkä legi voidaan kulkea vielä valoisaan aikaan. Tarvittiin hieman enemmän mietintää kuin mihin moottoriveneellä olen tottunut. Purjeilla mennään aina kun voidaan, onhan hiljaisuus ja kiireettömyys ylellisyyttä josta harvoin pääsee nauttimaan. Näin, vaikka toimistotyön laiskistamalle nopeat vendat ja rivakat halssin vaihdot tarjosivatkin ajoittain yllättävän paljon hyötyliikuntaa, ja hyvä niin.

Ars longa

Tiistai 16.7.2019 - Kristiina Sunell

Ympäristöohjelma valmistumassa

Perjantai 7.6.2019 - Kristiina Sunell

Ympäristöohjelman luonnos esitellään ympäristö- ja rakennuslautakunnalle 12.6.2019. Vision 2030 mukaan Naantali on tunnettu ympäristövastuullisuudestaan. Haastava tavoite, johon tulee ehdottomasti pyrkiä, ja jonka saavuttaminen pitää varmistaa riittävällä resursoinnilla ja aidosti konkreettisilla toimenpiteillä.

Asukkaat saivat osallistua ympäristöohjelman laatimiseen sekä järjestetyssä avoimessa työpajassa, että vastaamalla kyselyyn.

Kysymykseen "Oletko huolissasi Naantalin luonnonympäristö tilasta ja sen tulevaisuudesta" vastasi yli 430 kuntatalaista - ennätysmäärä, sillä kyselyihin ei useinkaan satoja vastauksia saada. Vastaajista 71,7 % oli huolissaan. Näistä "jonkin verran" yli kolmannes vastaajista, paljon joka viides, ja erittäin paljon huolissaan oli 14,1 % Tämä kertoo ohjelman, mutta varsinkin toimenpiteiden tärkeydestä.

Huolesta ja pyrkimyksestä parempaan kertoo myös Naantalin kaupunkistrategia 2022: Naantalin kaupunkistrategia 2022:ssa ”Kasvavan ja vetovoimaisen Naantalin” kärkihankkeen alle on nostettu yhdeksi kärkitoimenpiteeksi ”rantojen virkistysarvojen ja lähivesien laadun parantaminen sekä Itämerihaasteen toimenpideohjelman ja Naantalin ilmastotavoitteet sisältävä ympäristöohjelma”.

Nykytilan kuvaus kertoo: "Saaristomeri voi nykyisin huonosti. Rehevöityminen on johtanut näkösyvyyden huomattavaan heikkenemiseen, millä taas on suoria vaikutuksia muun muassa vesikasvillisuuteen ja kalastoon. Sinileväkukinnot ovat nykyisin jokavuotisia ja paikoittain voimakkaitakin. Naantalin merialueet ovat ekologiselta tilaltaan tyydyttävässä tai huonossa tilassa. Naantalin sataman edustan merialue on tributyylitinan osalta Suomen saastunein."

Painotukseen nähden vesistöjen tila korostuu ympäristöohjelman luonnoksessa varsin vaatimattomasti. "Kaupunki voi osaltaan vaikuttaa paikallisesti mm. siihen, että maankäyttö ei lisää vesistöjen ravinnekuormitusta entisestään, että asumisen ympäristövaikutukset minimoidaan esimerkiksi jätevesien asianmukaisella käsittelyllä, ja että asukkaat ja turistit toimivat alueella luontoa kunnioittaen eivätkä roskaa vesistöjä." Tämä on hyvä alku. Luonnosversiossa teollisuus on vielä jäänyt pois - teollisuuden hulevedet lisäävät meren myrkyllisten aineiden kuormitusta, joista tributyylitinan lisäksi kadmiumin ja arseenin pitoisuudet ovat merkittäviä. Toimenpiteenä esitetty merialueen tilan vuosittainen tarkkailu ja niistä saatavat seurantatulokset ovat olleet saatavilla jo vuosia. Tarkkailu ilman toimenpiteitä on kovin vaillinainen toimenpide.  Viime aikoina paljon merta kuormittava teollisuus on jopa oikeusteitse vaatinut mittausvälien harventamista ja mittauspisteiden vähentämistä. 

Ilmasto painottuu ohjelmassa merkittävästi. Mitä pieni Naantali voi tehdä? Hankkia kaupungille sähköautoja, huolehtia sähköautojen latauspisteistä, järjestää yhden kasvisruokapäivän viikossa. Luottamushenkilöseminaarissa ehdotin biopolttoaineita kaupungin autojen käyttövoimaksi - vanhemmatkin autot voidaan konvertoida edullisin kustannuksin ja ympäristöä säästäen, sillä sähkö ei tule "töpselistä". Sähköautojen akkujen valmistaminen ja elinkaarikustannukset ympäristölle ovat melkoiset.

Ohjelma sisältää myös hyviä uutisia. Monipolttolaitos käyttää vähemmän kivihiiltä. Hiilidioksidipäästöt siis vähenevät. Huonot uutiset: laitos alkaa käyttää polttoaineena mm. asfalteenia, jonka päästöjen vaikutuksista ei tiedetä. Toinen hyvä uutinen: Tuhkamäen uudelleen avatusta polttojätteen kaatopaikasta ei valu Luolalanjärveen sulfiittia, molybdeenia, arseenia eikä muutakaan haitallista. Huonot uutiset: ne valuvat mereen. Osaoptimointi ei tuo aidosti tavoitteen mukaista tulosta.

Valtuusto päättää syksyllä ympäristöohjelman lopullisesta muodosta ja painotuksista. Yli 430 vastaajaa, 71,7 % huoli ympäristön tilasta ja pyrkimys tilanteeseen, jossa Naantali on tunnettu ympäristövastuullisuudestaan, ansaitsee päättäjien ajankäytön ja keskittymisen niin ympäristöohjelman, kuin tulevan budjettikäsittelynkin yhteydessä. Hengitämme kaikki samaa ilmaa, lapsemme uivat samoissa vesissä, olipa poliittinen kanta mikä hyvänsä.

Ympäristöohjelman luonnoksen voi lukea tästä linkistä: https://www.dropbox.com/sh/44iyfpupkv1i68q/AADaGstST_uzavcMvTkBvZeZa?dl=0