Suomi on yritys

Maanantai 29.12.2014 - Kristiina Sunell

Työpaikkoja avoinna: 200 päättäjän paikkaa Suomi Oy:n johtoryhmässä. Hyvä palkka ja ison talon edut. Pestit ovat neljän vuoden määräaikaisuuksia.

Suomi on yritys. Jos se tuo ulkoa enemmän kuin vie, se velkaantuu. Jos sen valmistamia tuotteita ja palveluja ei osteta, seuraa työttömyyttä. Siksi maata pitää edes yrittää johtaa kuin yritystä.

Vanhaan aikaan kuuli vielä väitettävän, että vain yrittäjät hoitavat yrittämisen. Nyt on lähes puoli miljoonaa syytä ajatella ja ymmärtää toisin.

Tarvitaan yhdenmukainen visio, tavoitetila Suomesta. Sen eteen taistellaan, vaikka keinoista voidaan välillä kiistellä. Yhteistä tavoitetta lähestytään montaa eri kautta ja tavoista voi - ja pitää - neuvotella. Siihen tarjoutuu tilaisuus jo vuoden 2015 syksyllä. Tuolloin Suomen uusi hallitus aloittanee työnsä. Neuvottelukykyä, kokonaisuuksien hahmotustaitoa ja tilannetajua tarvitaan enemmän kuin pitkään aikaan, sillä tulopoliittista ratkaisua tullaan neuvottelemaan silloin: jaettavaa on vasta, kun jaettavaa saadaan aikaan.

Laaja yhteisymmärrys on tärkempää kuin oman etupiirin lyhyen aikavälin hyöty. Nykyiseen vaikeaan tilanteeseen Suomi on joutunut siksi, että liike on ollut itsetarkoitus. Ylintä yhteistä nimittäjää ei tarvitse keksiä. Suunta löytyy valmiina usein toistetuista juhlapuheista, hyvistä aikomuksista ja annetuista lupauksista. Tekemistä vaille valmiista tilanteesta on syytä jatkaa.

Tästä lamasta pitää selvitä. Tulevan johtoryhmän jäsenet tulee siksi valita erityisen viisaasti.

Hyvä paha pääoma

Sunnuntai 14.12.2014 - Kristiina Sunell

Pääoma on rahaa. Raha on raaka-ainetta. Sillä työ, osaaminen ja tuottavuus muutetaan tuotteiksi ja palveluiksi, joista asiakas maksaa. Työ- ja materiaalikustannusten sekä muiden toiminnan kulujen jälkeen yritykselle jää tulos. Siitä sijoittaja tai omistaja saa halutessaan nostaa yrityksestä tuottoa, tai jättää nostamatta. Jos tuloksen sijaan tulee tappiota, tarvitaan lisää pääomaa tai supistetaan toiminnan kuluja. Varsin yksinkertaista.

Yhteiskunnan kannalta toiminta on lähes yhtä selkeää. Myynnistä saatu arvonlisävero tilitetään valtiolle. Palkan sivukulut - ollen suunnilleen 50 % palkasta - tilitetään työttömyysvakuutukseen, eläkevakuutusyhtiölle, sosiaaliturvamaksut keräävälle taholle, taseistetaan seuraavana vuonna maksettaviksi lomapalkoiksi ja -korvauksiksi, ja niin edelleen. Paperityö on jo hieman monimutkaisempaa, mutta tilitoimistot työllistyvät ja pankit saavat tilisiirroista oman pienen osuutensa. Tuloksesta maksetaan yhteisöveroa.

Jos jotain jaettavaa toiminnan kulujen ja verojen jälkeen jää, sijoittaja tai yrittäjä suorittaa itselleen tulevasta summasta vielä pääomatulon veron.

Mikäli yritykseen sijoituksen tehnyt on laittanut säästönsä pörssiyritykseen, hän joko

• haluaa tuotot mahdollisimman nopeasti, ja edellyttää joka vuosi hyviä osinkoja
• on kärsivällinen, ja hänellä on varaa pitää tulos yrityksessä tuottamassa kasvua ja myöhempää tuottoa

Palkannauttijan näkökulmasta raha tulee firmasta. Jos yrittäjät ovat itse töissä omistamassaan yrityksessä, rahan nähdään tulevan asiakkailta. Muualla töissä oleva sijoittaja tai pääomaa yritykseen tuova taho näkee mieluusti varojen tulevan myös joustoista, tarvittaessa toiminnan sopeuttamisesta lyhyelläkin aikavälillä. Valtio katsoo rahan tulevan kasvusta, josta saatavilla tuloilla vähennetään työttömyyttä ja maksetaan jo otetun valtionvelan korkoja.

Menestyksen yhteiset tekijät ovat kaikilla samat: kärsivällisyys ja luottamus, oikeuksien ja vastuiden tasapaino.

Arvostavaa itsenäisyyspäivää

Lauantai 6.12.2014 - Kristiina Sunell

Juhlava ja arvostava itsenäisyyspäivä

Suomen itsenäisyysjulistus on Svinhufvudin senaatin 4. joulukuuta 1917 antama esitys Suomen julistautumisesta itsenäiseksi. Esityksen hyväksymispäivää, joulukuun kuudetta, vietetään Suomen itsenäisyyspäivänä. Julistus oli vasta alku, vain osa itsenäistymisprosessia.

Kaikki päätökset eivät tule kerralla valmiiksi, harva oikeus on itsestään selvä ja pysyvä. Ensimmäisestä kyseenalaistamisesta, Talvisodan alkamisesta, on nyt 75 vuotta.

Tammikuussa 1947 eduskunta sääti taannehtivasti voimaan tulevan lain aseellisen toiminnan luvattomasta valmistelusta. Lähes 1500 tavallista, isänmaataan arvostavaa suomalaista tuomittiin vapausrangaistuksiin. Suomalaisten sotilaitten maineen puhdistaminen tapahtui 47 vuotta sen jälkeen, kun presidentti Urho Kekkonen oli luonnehtinut asekätkentää valtakuntaa vahingoittavaksi vehkelyksi. Viimeiset tuomiot langetettiin vielä 1950. Vasta maaliskuussa 1992 tuolloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn antoi tunnustusta asekätkijöille velvollisuuden hoitamisesta.

Tänään itsenäisyyspäivää juhlitaan niin presidentin vastaanotolla kuin kodeissakin. On paikallaan arvostaa heitä, joiden rohkeuden ansiosta olemme itsenäisyytemme saavuttaneet ja säilyttäneet.

Omistan tämän kirjoituksen isoisälleni, joka on kuvassa noin 18-vuotias. Majuri Eric Sunell sai asekätkentäjutusta 6 kk tuomion ja oli pidätettynä puolitoista vuotta.

Viisi väärää väittämää

Sunnuntai 30.11.2014 - Kristiina Sunell

Suomesta puuttuu johtamistaitoa. Tästä toteamuksesta vallitsee laaja yksimielisyys, keinoista tilanteen parantamiseksi on näennäisesti pulaa. Jatkossa kooste mielestäni hölmöimmistä väittämistä, joista aiheutuu suuri osa motivaatiopulasta ja huonosta työilmapiiristä. Aloitetaan näistä:

Keskeneräisistä asioista ei pidä huudella

Eipä pidäkään, jos on töissä pörssiyhtiössä. Kaikkien osakkeenomistajien pitää saada tasapuolisesti sama tieto, samaan aikaan. Osakeyhtiölaki määrää vastaavan käytännön pienempiinkin yrityksiin.

Kaikki yritykset eivät kuitenkaan ole pörssissä, eivätkä kaikki työpaikan asiat tai tekeminen kuulu pörssin tiedotussäännön piiriin. Turhantärkeily ja tiedon pihtaaminen ovat pienten ja keskisuurten yrityksen yleinen ongelma. Jos ei jokin suunnitelma tai tekeminen ole erityisestä syystä salainen, se voi hyvin olla yrityksen sisällä julkinen.

Pomo tietää kaiken

Johtaja vastaa kokonaisuudesta. Jos hän tietäisi ja osaisi kaiken, eipä tarvittaisi kuin lisää samanlaisia ja asiakkaat olisivat oikein tyytyväisiä. Tietotyössä on vähitellen myönnetty kunkin asiantuntijan oman osaamisen merkitys - mutta miksi vain tietotekniikan yrityksissä? Jokaisen osaaminen tuo lisää erilaisia näkökulmia ja auttaa näkemään kokonaisuuden eri puolilta.

Vaativinta on pystyä kuuntelemaan yrityksen kyseenalaistajaa, häntä joka tokaisee ensimmäiseksi "ei tästä tuotteesta tai projektista mitään tule". Kiusaus vaientaa sarkastinen kyynikko on kieltämättä suuri. Ainahan tuo noin sanoo. Tuleeko kysyttyä, miksi? Tai keskusteltua hänen ehdottamistaan vaihtoehdoista?

Jos johto ei pysty ideaa omilleen selittämään tai myymään, se on luultavasti huono. Sekä johto, että idea. Vastaväitteet saattavat jalostaa projektia. Vähintäänkin avoin keskustelu eri vaihtoehdoista poistaa turhaa jälkikäyntiä kahvihuoneessa.

Työkaverit eivät ole kavereita, asiakkaat vielä vähemmän

Haluaisitko itse viettää kolmanneksen jokaisesta arkipäivästä, keskimäärin 40 tuntia viikossa, ikävien ihmisten seurassa vain siksi, että on pakko? Jos omat hommasi ovat hyvässä mallissa ja jää aikaa ottaa rennommin, voisitko kuvitella auttavasti kaveria vai toteatko kylmästi, että ei kuulu toimenkuvaan?

Olen yrittäjänä onnellisessa asemassa. Ideatyyppinä oma työhyvinvointini rakentuu sille, että arkipäivän työ on oma valintani. Jokainen asiakas on valinnut meidät, koska tuotteet ovat hyviä ja toiminta reilua. Satunnaiset vastoinkäymiset voidaan selvittää, sillä asiat ovat asioita, ihmiset ihmisiä. Sama pätee työkavereihin.

Strategia on johtoryhmää varten

Visio ja missio ovat juhlavia sanoja. Toivottu tulevaisuus ja yrityksen tehtävä tarkoittavat aivan samaa. Monimutkaisten käsitteiden avaaminen on terveellinen harjoitus. Kun koko porukka tietää, mitä ollaan tekemässä ja miksi, löytyy motivaatio huomattavasti helpommin.

Johto kantaa vastuun tehdyistä valinnoista ja päätöksistä. Seurauksista saavat nauttia tai kärsiä kaikki. Siksi ei ole huono ajatus kuunnella koko porukkaa valintoja tehtäessä. On vaikea sitoutua päämääriin, joihin ei tunne itsellään olevan mitään mahdollisuutta vaikuttaa.

Pomo vastaa työilmapiiristä

Toki johto vastaa työilmapiiristä. Se tekee sitä ensimmäiseksi omalla esimerkillään, enkä tarkoita varoittavaa esimerkkiä. Jos joudut toistelemaan päivittäin, miten murheellista töissä on (tietenkin vain valittamalla siitä lähimmälle työkaverillesi), voit olla varma surkeuden leviämisestä.

Ikävä tilanne ei ole "fantastinen haaste", pakkomyönteisyys on teennäistä ongelmien peittelyä. Tosiasioitten kiistäminen ei muuta epäonnistumista onnistumiseksi, vaan eipä sitä tee jatkuva valittaminenkaan. Vaihtoehdon esittäminen on hyvä askel oikeaan suuntaan. Toisinaan uusi suunta voi merkitä aivan omaa, uutta alkua: Suomessa on noin 170.000 yksinyrittäjää. Verkottuminen muiden kanssa on usein hyvä vaihtoehto, jonka myötä kukin vastaa omista toimintaperiaatteistaan - myös työilmapiiristä.

Vaalitulos valmiiksi

Maanantai 10.11.2014 klo 20.26 - Kristiina Sunell

Kuten sanonta kuuluu, haluan ensiksi kiittää. Jokainen vaaliuurnilla käynyt osoitti kiinnostusta seurakunnan asioitten yhteiseen hoitamiseen ja vaikutti näin osaltaan tuleviin päätöksiin. Vaikka 13 ääntä ei itselleni paikkaa kirkkovaltuustossa tuonutkaan, tusinan verran luottamusääniä varmasti lämmittää mieltäni. Kiitos!

Vaalien ehdoton äänikuningatar, Riitta Alho, sai yli sata ääntä sekä yhteiseen kirkkovaltuustoon, että seurakuntaneuvostoon. Sydämellinen ja aikaansaava Riitta on äänensä ja luottamuksensa jälleen ansainnut. Ilahduttavaa on myös nähdä kärkikolmikossa uusi luottamushenkilö, Jere Peltonen, joka tuo nuorten äänen seurakunnan päätöksiin. Majakka-ryhmän Pekka Ritvanen teki uutterasti töitä koko ryhmän hyväksi. Hän jatkaa Naantalissa kolmanneksi eniten ääniä saaneena, viisaana ja kokeneena päätöksentekijänä edelleen.

Naantalissa vaalitulosta saatiin odottaa maanantaihin kello 18 asti. Äänten laskennassa ilmeni mahdollisesti ongelmia, ja onpa äänestäjilläkin niitä ollut: hylättyjä ääniä (124)  on äänestäjien kokonaismäärään (1632) nähden paljon.

Onnittelut kaikille valituille, tehkää hyviä päätöksiä!

Uskon hyvän tekemiseen

Sunnuntai 26.10.2014 - Kristiina Sunell

Valtakunnallisissa seurakuntavaaleissa valitaan luottamushenkilöt neljän vuoden mittaiseksi kaudeksi. Vaalit järjestetään marraskuussa. Tänä vuonna varsinainen vaalipäivä on sunnuntai, 9.11.2014. Ennakkoäänestys alkaa 27.10 ja päättyy 31.10. Vaaleissa äänestetään oranssin värisillä äänestyslipuilla seurakuntaneuvostoon valittavista, valkoisilla kirkkovaltuuston jäsenistä.

Reilut ja vastuulliset päätökset perustuvat kuuntelemiseen

Luottamushenkilön tehtäviin kuuluvat seurakuntalaisten äänen tuominen päätöksentekoon, riittävien resurssien varmistaminen toiminnalle, avoimuuden puolustaminen toiminnassa, työntekijävalinnoista päättäminen ja oman osaamisen tuominen seurakunnan käyttöön. Omalta osaltaan jokainen luottamushenkilö myös vaikuttaa kirkon julkisuuskuvaan.

Olen asettunut ehdokkaaksi Yhteiseen kirkkovaltuustoon, joka päättää taloudenpidosta, henkilöstöhallinnosta ja kiinteistöistä.

Avoimesti, vastuullisesti, yhdessä 

Kestävät päätökset tehdään aina avoimesti ja neuvottelemalla. Riittävien resurssien varmistaminen seurakunnan toiminnalle edellyttää valintoja - mikä on riittävää, mihin toimintaan tai tarkoitukseen voimat ja varat on suunnattava.

Uskon vastuullisuuteen. Seurakunta on tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka paikallistason päätökset heijastuvat hyvin laajalle. Seurakunnan maa-alueita ja omaisuutta on hoidettava kestävästi, pitkän aikavälin vaikutukset yhteisöön, rakennettuun ympäristöön ja luontoon huomioiden.

Luotan hyvän kertaantuvan hyvää tekemällä. Se edellyttää aina halua nähdä kauemmas, paljon yhtä tilikautta tai vaalikautta pidemmälle.

Seurakuntaneuvoston vaaleissa en ole ehdolla, sillä mielestäni näihin paikkoihin tulee ensisijaisesti valita itseäni nuorempia päättämään seurakunnan toimintojen käytännön painopisteistä ja valinnoista.

Tältä sivustolta löydät aikaisempia kirjoituksiani, jotka kertovat arvoistani ja mielipiteistäni. Mikä sinun mielestäsi on tärkeää? Kerro - tässä linkki  aloitelaatikkoon!

.

Olipa kerran

Sunnuntai 19.10.2014 - Kristiina Sunell

Tämä kirjoitus ei kerro mistään todellisista, vaan vähintään osittain kuvitteellisista tilanteista. Kuten varmaan nopeasti huomaatte, juttu saattaa olla paikoitellen satua.

Olipa kerran poliittinen puolue, joka:

• Kutsui väkensä kuulemaan, mitä suunnitteilla on, ja oli avoin myös kehittämisehdotuksille.
• Ei puhunut pahaa toisista puolueista tai niiden politiikoista, koska ei tarvinnut. Omat tekemiset puhuivat puolestaan.
• Ymmärsi, että ei ole olemassa väärän tahon sammuttamia tulipaloja. Itse idea ja sen hyöty on tärkeämpi kuin sen esittäjän puoluekanta tai suhtautuminen muuhun kuin yksittäiseen esitykseen.
• Osasi sanoa ei ja osasi perustella sen, vieläpä myönsi virheet. Vältti hokemasta "suhdanneongelmaa" vältelläkseen esittämästä tarpeellisia muutoksia ja niiden toteuttamista.
• Ei myönteistänyt kaikkia havaitsemiaan ongelmia, vaan pyrki niiden kiistämisen sijaan ratkaisuihin.

Olipa kerran yritysjohtaja, joka:

• Järjesti yhteistoimintakokouksia muulloinkin kuin vain silloin, kun yhteistyö on päättymässä.
•  Sai porukan ymmärtämään, että tyytyväiset, maksavat asiakkaat ovat yrityksen tärkein voimavara, sillä ne maksavat palkat.
• Myönsi, että kaikki yrityksen viisaus ei ole sen johtajien päässä.
• Antoi tunnustuksen sinne, minne se kuuluu ja vastuuta sille, joka sitä on motivoitunut ja halukas lisääkin kantamaan. Palkitsi tekijää, joka tuo yritykseen aina enemmän tulosta kuin oman palkkakustannustensa verran.
• Sai arvostuksensa ansaitsemalla ja itse olemalla esimerkki, ei norsunluutornista huutelemalla. Teki itsekin pitkää päivää, jos edellytti koko porukan joustavan.
• Piti huolta siitä, että töissä ei vain "lusita tunteja", vaan tekemisen myötä kaikilla on mahdollisuus oppia uutta ja kehittää itseään.

Olipa kerran työntekijä, joka:

• Ymmärsi, että jokainen osaltaan vaikuttaa työilmapiiriin. Ystävällisyys ei maksa mitään, ja jos itsellä on aikaa, voi kaverinkin työkuormaa helpottaa. Jopa pomoa voi auttaa, eihän tuo kaikkea kaikesta osaa tai tiedä.
• Sai olla perillä yrityksen strategiasta ja peräti esittää omia ideoitaan sen kehittämiseen. Eipä tarvinnut lehdestä lukea, mitä on tapahtumassa, vaan osasi itse kertoa tapahtumien taustoja niistä kysyville asiakkaille ja yhteistyökumppaneille.
• Ei joutunut koskaan kuulemaan huomautusta "näin tehdään, koska näin käsken" vaan sai tarvitessaan aina perustelut ja tilaisuuden keskustella syistä, miksi työ tai projekti on tarpeen toteuttaa jollain tietyllä tavalla.
• Sai tilaisuuden kehityskeskusteluun itse halutessaan, ei vain kerran vuodessa.
• Oli niin loistavassa työpaikassa, että puhui yrityksestä, tuotteista ja työkavereistaan vain hyvää. Jos huomasi, että hyvän puhumiseen ei olisi syytä, lähti toisaalle tai perusti itse oman näkemyksensä mukaisen firman.

Sen pituinen se.

Verot, varat ja vastine

Maanantai 6.10.2014

Ensi vuoden veroprosentti päätetään marraskuussa

Valtuuston on päätettävä kunnan tuloveroprosentista talousarvion hyväksymisen yhteydessä. Kuntalain mukaan talousarvio ja -suunnitelma on laadittava siten, että edellytykset kunnan tehtävien hoitamiseen turvataan. Vuoden 2015 tuloveroprosentin suuruus pitää ilmoittaa verohallitukselle viimeistään marraskuun puolivälissä.

Veikkaan, että näkyvin osa keskustelusta tulee noudattamaan perinteistä, hyvin yksinkertaista kaavaa: pidetäänkö veroprosentti nykyisellään vai korotetaanko sitä? Poliittiset näkemykset jakautuvat pitkälti tulonsiirtoajattelun perusteella sen mukaan, onko kyse saamapuolen vai maksajapuolen mielipiteestä.

Sinulle, minulle, jollekulle muulle

Kiinteistöverot ovat kunnalle vähintään yhtä tärkeä tulonlähde kuin palkkatulojen verot. Yritykset maksavat kuntaan kiinteistöveroa, joka on teollisten yritysten kohdalla merkittävän suuri.

Yrityksen palkkaamien henkilöiden verot menevät henkilöiden kotikunnan kassaan. Siksi riittävällä asuntojen tarjonnalla, työpaikkaomavaraisuudella ja työssäkäyntialueella on kunnan kannalta merkitystä.

Kaupunkikonserniin kuuluvien yhtiöiden tulos hyödyttää kuntalaisia, sillä osingot maksetaan kaupungille. Niiden, kuten muidenkin yritysten liikevoitostaan maksama yhteisövero menee kuitenkin valtiolle. Pääomatulojen verosta hyötyy näin koko Suomi. Kuntatason tulonsiirroista päättää siis valtio. Vähän enemmän valtionosuuksia niille kunnille, joilla menee heikommin - solidaarisesti ja tasapuolisesti.

Veroprosentilla ei yksistään ole merkitystä

Pidemmän tähtäimen talousarvio sisältää suunnitelman kerättyjen varojen käyttämisestä. Verojen korottamisen vaihtoehtona voidaan myydä omaisuutta. Mikäli omaisuus tuo jatkuvia tuloja, on myyntipäätös samalla päätös luopua tulevista tuotoista. Tuottamattoman omaisuuden, kuten käyttämättömien kiinteistöjen myynti, saattaa säästää merkittäviä summia - Turussa yksistään Kakolan rakennusten ylläpito nielee yli 100.000 euroa vuodessa.

Lisävelan ottaminen on vielä yksi keino padota veronkorotuspainetta. Pato rakoilee hieman, sillä korkojen maksuun tarvitaan varoja. Ne ovat pois palvelujen tuottamisesta, sillä velaksi eläminen pitää maksaa ennemmin tai myöhemmin. Jos lainarahat käytetään investointeihin, jotka tuottavat myöhemmin, on velanotto perusteltua. Koulutukseen, nuorisotyöhön, työllistämiseen, yritysten toimintaedellytysten parantamiseen ja ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon nyt käytettävät varat vähentävät kustannuksia tulevaisuudessa.

Viimeinen, vaikein keino korkean veroasteen välttämiseksi on menojen sopeuttaminen tuloihin. Kuntien lakisääteisten tehtävien karsimisella oli tarkoitus saada aikaan miljardin säästöt, mutta tämä työ etenee verkkaisesti.

Talouden käyttösuunnitelma eli päätös siitä, mihin tarkoitukseen saadut varat käytetään, on tärkeämpi kuin budjetin numerot.

Jaksaa, jaksaa, jatkaa!

Maanantai 29.9.2014 - Kristiina Sunell

Eläkeikä nousee - työmarkkinoille tarjolla paljon lisää henkilötyövuosia!

Työmarkkinaosapuolet ovat saaneet aikaan ratkaisun, jota luottoluokituslaitos Finch pitää kolmen A:n arvoisena. Kun suomalainen jatkaa töissä kaksi vuotta pidempään, saadaan tietysti palkkatulojen verot ja säästetään maksetuissa eläkkeissä. Kuulostaa erittäin hyvältä, vaikka kaikki eivät kahden vuoden palkallisen oman vapaa-ajan menetystä hurranneet. Pakko mikä pakko. Jos työpaikkoja ei ole riittävästi, ja "aikaistettuja eläkepäiviä" tulee pakosta vietettyä keski-ikäisenä, mahdollisesti ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen turvin, voi toki jatkaa töissä toisesta päästä hieman pidempään.

Luottoluokittajien arviot vaikuttavat valtionvelan korkoihin. Lohdullisesti on esitetty, että yhden vokaalin menettäminen maksaisi suomalaisille "vain" miljardin vuodessa.  Miljardi tarkoittaa tuhatta miljoonaa. Miljardi on myös summa, jonka säästämiseen pyritään kuntien vastuulla olevien tehtävien karsimisella. Suhteutetaanpa vielä: Teiden korjauksista puuttuu 1,5 miljardia. Lapsilisistä oli aikomus säästää noin 100 miljoonaa vuodessa. Juuri perutulla sokeriveron korotuksella piti kerätä valtion vajaaseen kassaan 50 miljoonaa euroa lisätuloja. Ilmeisesti miljardin säästö valtionvelan koroissa tulisi sittenkin tarpeeseen, joten luottoluokituksen säilyttäminen on rahan arvoista.

Kolmen A:n luokitus vaikuttaa lyhytaikaiselta torjuntavoitolta. Sellainen on myös eläkeiän nostaminen, sillä todellinen haaste on työpaikkojen takaaminen. Niitä tarvitaan sekä ikääntyvälle väestölle, että nykyiselle noin 300.000 työttömälle. Näitä työpaikkoja ei synny julkiselle sektorille, jonka koko ja kustannukset ovat jo nyt kestämättömällä tasolla. Ne syntyvät yrityksiin. Jos työvoima on valtion erityisessä suojeluksessa, pitää yritysten ja yrittäjien näiden työpaikkojen tuojina nauttia vähintään samantasoista suojelua.

Mitä enemmän varoja pitää kerätä veroina valtionvelan korkojen maksamiseen, sitä vähemmän on käytettävissä hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Työnteosta maksettavien verojen korottaminen vähentää ostovoimaa, joka puolestaan vähentää yritysten myyntiä, jonka pienentyessä myös työpaikkojen määrä vähenee. Näin käy myös julkisella sektorilla, jonka työsuhteet rahoitetaan verovaroin. Lopulta luokittajien näkemyksillä on merkitystä, mutta valitettavasti ne ovat vain toteamuksia. Seuraavaksi luottoluokituslaitos arvioinee, miten todennäköisesti Suomi pystyy luomaan tarvittavat työpaikat.

Jatkojohto ja pätkätyöt

Lauantai 21.6.2014 - Kristiina Sunell

Meillä kaikilla olisi enemmän liksaa, jos jokainen saisi tehdä parhaansa. Ei se sen vaikeampaa ole. Tässä yhteenveto, jatkossa perusteluni.

Valitsemamme päättäjät ovat puoluekannasta riippumatta samaa mieltä kansantalouden kohentamistarpeesta, jopa keinoista. Verotuloja tarvitaan lisää, velaksi otetut elvytyspaketit pitää maksaa. Lamasta nousemiseksi tarvitaan:

• lisää työpaikkoja
• kasvuyrityksiä
• pidempiä työuria 
• parempaa työelämän laatua
• osaavaa johtamista

Pelkillä hokemilla on mahdotonta saada Suomi nousuun. "Ei se maailma niin pyöri, että hyvät tavoitteet toteutuvat itsestään" tai "En mä voi tässä sulle kasvuksi muuttua."

Toteutus ontuu pahasti kun yrityksen johto järkeilee aivan samoin kuin yksittäinen kuluttaja: samalla rahalla pitää saada enemmän itselle, tai mieluiten vähemmällä rahalla vielä enemmän. Finnair hakee säästöjä ulkoistamalla palveluja ja palkkaamalla matkustamohenkilökuntaa muualta kuin Suomesta. Se on toki halvempaa, silä palkat ja niiden sivukustannukset ovat muualla alemmat ja ostovoima kohdillaan. Henkilöstöstä säästämällä yhtiö tekee parempaa, tai ainakin vähemmän huonoa taloudellista tulosta, jonka vuoksi johto pitää saamiaan bonuksia oikeutettuina. Suomalaiset työntekijät eivät näe tilannetta aivan yhtä reiluna. VR Trackin sähkömiehet ovat ilmoittaneet 27.6.2014 alkavasta lakosta, sillä 14 henkilöä irtisanotaan ja koko kunnossapitohenkilökunta lomautetaan. Johtoa palkitaan säästöistä mittavilla bonuksilla. Yhtiön hallituksen pitää osakeyhtiölain mukaan toimia ensisijaisesti yhtiön parhaaksi, joten hallituksessa olevien - mm. Metalliliiton puheenjohtajan - asema on vähintään kaksipiipuinen. Esimerkin yhtiöt ovat valtion, eli meidän kaikkien omistamia, joten tilanne on kaikkiaan jopa kolmipiippuinen. Yksi piipuista ampuu omaan jalkaan. Pätkätyö on seurausta pätkäjohtamisesta.

Epäkohtien luetteleminen parantaa maailmaa yhtä vähän kuin tyhjien mantrojen hokeminen. Varoittavia, osaoptimointiin ja vastakkainasetteluun johtavia esimerkkejä ei tarvitse luetella enempää. Reilu johtaminen tuottaa lisää työpaikkoja, kasvua ja parempaa työelämän laatua. Mitäpä, jos enää ei olisi yhtiön tilikauden mittaiseen tulokseen sidottuja bonuksia, vaan nyt tehtävien päätösten tulevaisuuden seurauksiin sidottuja optioita? Entä jos optioihin olisi oikeus aivan kaikilla, niin johdolla kuin työntekijöilläkin?

Tulevaan tulokseen sidotun palkitsemisen haasteeksi saattaa osoittautua hetkessä eläminen. Yksi euro tänään on saajalleen arvokkaampi kuin puolitoista euroa kahden vuoden päästä. Kärsivällisyyden lisäksi tarvitaan luottamusta, joka on yhtälön varmasti vaikein pala. Oman tekemisen lisäksi muiden motivaatio vaikuttaa kaikkien tulokseen. Arvostaako asiakaspalvelun henkilökunta asiakasta? Tuotetaanko palvelu parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka se edellyttäisi joustamista oman toimenkuvan ulkopuolelle? Uskalletaanko tietoa jakaa avoimesti kaikille, tarvitsematta pelätä sen vuotavan keskustelupalstoille ja kilpailjoitten hyödynnettäväksi? Jos toimin kuin yrittäjä ja laitan itseni täysillä likoon, kohdellaanko minua yhtä arvostavasti kuin yhtiön osakasta? Saako joku muu vähemmän, vaikka tekee enemmän, ollaanko oikeudenmukaisia? Superjohtajia on vähän, eikä sellainenkaan yksin pysty takaamaan täydellisesti toimivaa työyhteisöä. Nykyistä parempaan pystytään kuitenkin varmasti, kun jokaisella on motivaatio tehdä parhaansa kokonaisuuden hyväksi.

En ole koskaan kuullut vapaaehtoisten meripelastajien menneen lakkoon. Tietääkseni kukaan ei ole valittanut yötyöstä, pitkäksi venyneestä vuorosta tai työuupumuksesta. Fiksuimmat kipparit saavat miehistöönsä ahkerimmat tyypit. Strategia ei ole salainen, "Mitä ja missä olemme 2020" saa lukea viimeisimmäistä Meripelastajat-lehdestä tulevaisuudenkuvaa (visio), toiminnan tarkoitusta (missio), arvoja sekä toiminta-ajatusta myöden. Strategia on mielestäni hyvä siksikin, että jäsenistö on saanut osallistua sen laatimiseen. Toiminta loppuu, jos seuralla ei ole enää tarkoitusta, tekijöitä eikä tekijöillä tarkoitusta. Suomen Meripelastajat eivät ole yhtiö, ja juuri siksi yritysjohtajalle olisi hyödyksi viettää työssäoppimisjakso jonkin vapaaehtoisjärjestön tuottavassa työssä, mieluiten harjoittelijana. Euromääräisen palkkion puuttuminen yksinkertaistaa yhtälöä. Tulos syntyy vain motivaation kautta. Näin on myös menestyvissä markkinaehtoisesti toimivissa yrityksissä. Eurot ja kilpailukyky seuraavat perässä.

Yleensä ja erityisesti

Sunnuntai 25.5.2014 - Kristiina Sunell

"Kokoomusdonna?" Nostin katseeni kulahtaneista crocs-sandaaleistani. Hämmennyksissäni en tiennyt, josko pitäisi pahastua vaiko riemastua. Mielessä vilahtivat ahkera Sirpa Pietikäinen, viisas Marjatta Rasi ja tyylikäs Eija-Riitta Korhola. Päätin ilahtua. Kysyjän mielikuvista en tiedä.

Abstrahointi tarkoittaa yleiskäsitteen muodostamista pelkistämällä. Yleistys eli stereotypia on yksittäisten asioiden tai ilmiöiden käsittämistä ryhmäksi tai joukoksi, jonka jäsenillä on samankaltaisia piirteitä. Lapsi oppii hahmottamaan ympäristöään ja nimittämään eri esineitä niiden yleispiirteiden mukaan. Pöydät ovat siis pöytiä, olivatpa pyöreitä tai neliskulmaisia. Yleistäminen perustuu yksinkertaistamisen lisäksi kokemusperäisiin ennakko-odotuksiin. Lapsi oppii nopeasti miksi puurokuppi kannattaa pitää mieluummin pöydällä kuin tuolilla.

"Ei pidä yleistää" ja "tuo on stereotyyppistä ajattelua" kuullostavat moitteilta. Anteeksi, mutta tälle ei voi mitään, näin ihmisen mieli toimii. Edelliseen lauseeseen asti lukeneet saattavat arvella minun seuraavaksi aikovan esittää jonkin suvaitsemattomuuden ilmentymän. Jos näin kävi, me molemmat syyllistyimme juuri yleistämiseen.

Luomme itse mielikuvia. Niitä nimitetään brandeiksi. Markkinoinnin asiantuntijat sanovat bradin olevan lupaus. Niistä ei parhaillaan ole varsinaista pulaa: europarlamenttivaalien jälkeen mediat täyttyvät eduskuntavaalien viestinnästä. Puolueet ja ehdokkaat antavat mainostoimistoille mukavasti toimeksiantoja. Jokainen puolue varmasti toivoo, että sen ehdokkaat mielletään joukoksi, jolla on keskenään samankaltaisia näkökulmia ja arvoja. Myös eroja pitää löytyä. Kaikki hauet ovat kaloja, vaan kaikki kalat eivät ole haukia.

Toivottavasti Suomi voittaa. Tarkoitan sekä illan jääkiekon finaaliottelua, että europarlamenttivaaleja. Jälkimmäisessä voiton määrittelevät suomalaisten äänestysprosentti ja valittujen "meppien" kyky etsiä yhteisiä nimittäjiä eroavaisuuksista riitelyn ja kärjistämisen sijaan. Kaikilla puolueilla on nämä taidot omaavia ehdokkaita. Mitä monipuolisempi edustajajoukko ja mitä joustavampia pelkistyksiä, sen parempi Suomelle.

T: Kokoomusdonna K.

Joku muutti Ruotsiin

Maanantai 14.4.2014 - Kristiina Sunell

Miten sinne Ruotsiin pääsee?

Ruotsissa asuu tilastojen mukaan 166 723 Suomessa syntynyttä. Henkilökohtaista suomalaista sisuaan vei pysyvästi ulkomaille yli puoli miljoonaa henkeä vuosina 1945 - 1980. Länsinaapurissa houkuttelivat paremmat ansaintamahdollisuudet. Annika Lapintie väittää blogissaan, että tavallisella palkansaajalla ei olisi samaa liikkumisen mahdollisuutta kuin miljonäärillä. Ennen oli. Mikähän on muuttunut?

Nyt keskustellaan kiivaasti yhden ainoan, Björn- nimisen suomalaisen muutosta. Mies on ilmeisesti niin pidetty, että hänen lähtöään surraan syvästi. Toiset eivät pidä hänestä lainkaan - hyvä että lähti odottamatta maastakarkoitusta tai peräti ammutuksi tulemista, kuten mukavasti toimeentuleva Aki Kaurismäki räväkästi ehdotti The Guardian-lehden  haastattelussa pari vuotta sitten.

Katuvalot ja ilmainen koulutus

Lapintie toteaa Wahlroosin käyttäneen ja saaneen paljon etuja Suomesta, kuten ilmaisen koulutuksen. Meillähän ei ole lukukausimaksuja, kenellekään. Runsas vuosi sitten lukukausimaksuja vastustavassa blogissaan Lapintie arvioi, että noin puolet Suomessa opiskelleista ulkomaalaisista opiskelijoista jää tutkinnon jälkeen tänne asumaan. Näin Suomeen työllistyvä korkeasti koulutettu ihminen maksaa koulutuksensa takaisin veroina muutamassa vuodessa, hän kirjoittaa. Onkohan Björn jo omat opintonsa veroillaan maksanut?

Hyvinvointivaltio takaa Wahlroosin Suomessa toimiville yrityksille koulutetun ja terveen työvoiman, toimivan infrastruktuurin ja turvallisen toimintaympäristön, toteaa Lapintie. Tasapuolisuuden nimissä se takaa saman myös Suomeen sijoittaville ulkomaisille yrityksille. Googlen palvelinkeskukset Haminassa saavat lisäksi nauttia halvasta sähköstä, sehän työllistää suomalaisia. Ulkomaisten perustamat, Suomessa toimivat yritykset ja niiden työntekijät maksavat veronsa Suomeen. Mitä nyt halutaan - että Wahlroos siirtää yrityksensä pois Suomesta? Sekin olisi ilmeisesti väärin. 

Ahneen ja kateelliset rajat

Sanan "elintasopakolainen" perään on sanakirjassa lisätty (halv). Tarkoittanee halventavaa nimitystä. Sitä käytetään siirtolaisista, joiden muuton syynä on paremman elintason tavoittelu. Annika Lapintie nimittää Wahlroosia elintasopakolaiseksi. Hyvinvointivaltion rahoittamisesta voi laistaa, sen hedelmistä saavat kaikki nauttia. Lapintien järkeilyn mukaan siis jokainen, joka ei osallistu suomalaisen hyvinvointivaltion rahoittamiseen, on vapaamatkustaja. Vapaamatkustaako joku Suomeen parempaa elintasoa tavoitellakseen, saisiko niin edes väittää?

Mitä se sulle kuuluu

Lauantai 29.3.2014 - Kristiina Sunell

“Kuntalaissa korostetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien suoran vaikuttamisen ja osallistumisen tärkeyttä edustuksellisen demokratian rinnalla.”  Mahtaako pitää paikkansa? Jos kopiot edellä olevan lauseen selaimeen ja sitten haet netistä, saat vastaukseksi ainakin Riihimäen, Muhoksen, Hattulan ja Viitasaaren nettisivut. Joukosta löytyy myös www.kunnat.net. Taitaa siis olla totta.

Eipä haittaa, vaikka et olisi lukenut kuntalakia. Mitä se sinulle kuuluu. Valitsemasi luottamushenkilö on varmasti lukenut sen huolella. Jos hän ei ole ajatustenlukija - sepä olisikin hienoa, vaan tuskin kovin yleistä - hän perehtyisi myös asukkaiden mielipiteisiin voidakseen hoitaa tehtävänsä paremmin.

Tieto on valtaa. Valta voi tuntua valtavalta.

Tervetuloa torille

Korvat auki vaalien välilläkin

"Parempi mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon: kansalaisjärjestöjä kuultava lainsäädännön valmistelussa ja kansalaisille taattava laajin mahdollinen pääsy kaikkien instituutioiden asiakirjoihin"

Laita edellinen lainaus tietokoneen selaimeen ja etsi, montako EU-vaaliehdokasta löydät. Yksi on jopa laittanut näkyville toimintakertomuksia omasta työstään ja sen tuloksista. En piilomainosta henkilöä, vaan julkimainostan hänen toimintatapaansa, Se, jota kiinnostaa kertoa omista tekemisistään, on luultavasti myös valmis huomioimaan toisten ajatuksia. Jokaisesta puolueesta löytynee ainakin yksi, toivottavasti useampi tällainen ehdokas. Muunlaisia edustajia ei mielestäni edes tarvita.

Keskustellaankohan tästä väittämästä seuraavassa torikokouksessa?

Vastuut ja oikeudet, fifty-sixty

Maanantai 24.3.2014 - Kristiina Sunell

Professori Urpo Kangas on herättänyt keskustelua vastuusta. Aikuiset lapset voitaisiin velvoittaa vastaamaan vanhempiensa hoidosta, mikäli näiden oma eläke ei siihen riitä. Kuullostaa kohtuulliselta: vanhemmat ovat hoitaneet lapsia täysi-ikäisyyteen asti, ostaneet vaatteet, maksaneet harrastukset ja antaneet kenties viikkorahaakin. Nyt olisi takaisinmaksun aika. Nuorelle perheelle kustannus voi olla kova, sillä hoidettavana ovat myös omat lapset ja ehkä asunto- ja autolaina.

Säästä itseesi, taikka sitten ei

Joidenkin mielipiteiden mukaan vanhuksen omaisuutta pitää myydä hoitokustannusten kattamiseksi. Kohtuulliselta kuullostaa tämänkin: jolla on varaa, maksakoon. Jos ei ole nuorempana kuluttanut palkkaansa ulkomaanmatkoihin ja muuhun mukavaan, tai jos ei ole lapsia jotka vastaisivat hoidon kustannuksista, olkoon näin. 

Minulla on oikeus, muilla velvollisuus

Missä vastuun raja menee? Puolison tulot eivät ilmeisesti saisi vaikuttaa työttömyyskorvaukseen tai toimeentulotukeen, sillä yksilöllä on oma taloudenpitonsa. Tuhdissa humalassa itsensä kolhinut juhlija on ensiavussa samassa jonossa kuin sairas vauva, avun tarpeessa kumpikin.

Yrittäjä vastaa ja rohkaisee

Yrittäjän edellytetään tarjoavan perheenjäsenelleen työpaikka tämän jäädessä työttömäksi. Tietysti näin tekisi mielellään, mutta jos se ei ole mahdollista, työvoimaviranomaiselle tulee laatia selvitys tilanteesta.

Tuntemani vantaalainen, hyvin johdettu yritys tarjoaa tuntuvan rahasumman tupakanpolton lopettavalle työntekijälleen. Reilua, eikö vain? Paitsi niiden mielestä, jotka eivät koskaan ole tupakoineet. He voisivat päästä nauttimaan samasta edusta vain aloittamalla tupakanpolton, ja sitten lopetaessaan sen. Mahdollinen tulkinta? Kyllä. Järjellinen tulkinta? No, ei.

Kuka se yhteiskunta on?

Perhe- ja sukuyhteisöistä on siirrytty yhteiskunnan vastuuseen, hyvinvointivaltioksi nimitettyyn tapaan hoitaa asioita. MItä suurempi yksikkö, sitä hämärämmäksi käyvät oikeuksien ja vastuun suhteet. Yksilöllä on paljon oikeuksia, yhteiskunnalla paljon vastuuta. OIkeudenmukaisuus ja reiluus riippuvat siitä, kenen näkökulmasta niitä tarkastelee. Jos ottaa Pekalta ja antaa Maurille, voi aina luottaa Maurin tukeen. Kuka siis on yhteiskunta?

Niinpä keskustelemmekin nyt veronkorotuksista ja leikkauksista, jotka nykyinen hallitus mieluusti vastuuttaisi seuraavalle. Elämme selkeästi yli varojemme vastuuvajeen takia. Aihe on vaalien alla epämieluisa. Vaikeaa tämäkin: aina on tulossa jotkin vaalit, kuntavaalit, seurakuntavaalit, EU-vaalit tai eduskuntavaalit. Velkaannumme ja elämme yli varojemme siksi, että oikeuksilla on aina ottajansa, vastuulla ei niinkään ole kantajia. Ehdokkaan pitää miellyttää kaikkia.

Suuria kokonaisuuksia on vaikea hahmottaa

Kerrostaloissa kulutetaan vettä taloutta kohti 80-400 litraa vuorokaudessa. Kun asuntoihin asennetaan asuntokohtaiset mittarit, kokonaiskulutus pienenee 10 - 30 %. Näin käy, koska asukkaalla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa omaan laskuunsa. Vastuutaho ei ole "yhtiö maksaa", vaan "minä päätän, miten paljon käytän ja siitä maksan".

Reiluus totetuu, kunhan mittakaava on riitävän pieni. Ja kunhan se tuntuu omassa kukkarossa.

Enää jää mietittäväksi, miten taloyhtiön vesimittari-periaate toteutetaan laajemmin yhteiskunnassa. Se ei ole helppoa. Vielä vaikeampaa se on Suomen hallitukselle, joka parhaillaan puristaa kasaan tarvittavia sopeutustoimia ja veronkorotuksia. Heikommista tulee pitää huolta. Mutta kuka ilmoittautuu huolenpitäjäksi?

Siinä sivussa

Perjantai 14.3.2014 - Kristiina Sunell

Naantalin elinkeino-ohjelma on valmis. Nyt voidaan rauhassa odotella sen toteutumista.

Jos osaat mapittaa ja valokopioida tai käyttää auttavasti mikroaaltouunia, saatat olla Naantaliin kaivattu elinkeinotoimen vastuuhenkilö. Mikäli pidät lapsista ja olet toiminut johtajankin tehtävissä, saat samalla hoitaaksesi sivutoimisen kaupunginjohtajan ja lastenhoitajan tehtävät. 

Ei tarvita vielä yhtä, eikä edes yhtäkään, varsinaista liike-elämän asiantuntijaa.

Perehdytys tehtävään

Lisätietoja

Pahoittelen tässä kirjoituksessani mahdollisesti ilmenevää sarkasmia. Puolustelen asennettani sillä, että pidän yrityksiä ja ympärivuotista liiketoimintaa erittäin tärkeinä Naantalin tulevaisuuden kannalta. Asian vähättelyyn on vaikea suhtautua myötäilevän myönteisesti.

Kyllä tai ei, mutta miksi?

Perjantai 31.1.2014 - Kristiina Sunell

Rannikkoseudun Sanomissa 31.1.2014 julkaistu kirjoitus


Nimimerkki "Asukasnäkökulma" kirjoitti 28.1.2014 ilmestyneessä Rannikkoseudussa kuntaliitoksista, joita ei voisi väistää. Tietämättä, minkä kunnan tai kaupungin asukkaana kirjoittaja kantansa esittää, kommentoin asiaa vain naantalilaisen näkökulmasta. 

Kotikaupunkimme on hiljattain julkistetussa tutkimuksessa todettu palveluiltaan Suomen kolmanneksi parhaaksi. Erinomainen sijoitus, eikä syyttä. Kaupungintalo ei ole vain hallinnon työhuoneita ja pitkiä käytäviä, vaan viranhaltijat ovat myös tavoitettavissa. Aulan palvelupisteestä saa mm. KELA:n palveluja, eläkeläisten, veteraanien ja koululaisten ruokalippuja sekä palveluliikenteen ladattavia kortteja -näiden lisäksi monia muitakin, kuntalaisille tärkeitä palveluja ilman asiointimatkaa Turkuun. Tämän kokoisessa kaupungissa asukkaan ääni kuuluu, ja sitä kuunnellaan niin viranhaltijoitten, kuin luottamushenkilöidenkin puolelta.

Valtion pyrkimys kuntaliitoksia ajettaessa ovat säästöt. Kestävyysvajetta, eli ikääntyvää väestöä ja Suomen elinkeinorakenteen muutosta, ei voida korjata hölmöläisten peitonleikkuu-menetelmällä eli kuntajakoa uudistamalla. Valtion ja kuntien yhteenlaskettu velanotto on edelleen yhtä suuri. Koko Suomen ongelmat eivät sillä muuksi muutu. 

Viitisen vuotta sitten toteuttujen kuntaliitosten ei ole osoitettu säästöjä tuoneen. Vaihtoehtoja on todellakin syytä etsiä. Kunnan itsenäisyys ei ole itseisarvo, mutta liitos tai pakkoliitos ei myöskään saa olla "ainoa vaihtoehto". Tampereen seudulle kaavaillusta seutukuntamallista saattaisi sellainen löytyä - ehkä. Erittäin suurissa
yksiköissä hallinto nimittäin vääjäämättä kerrostuu ja siten paisuu.

Olennainen lähtökohta eri toimintamalleja ja rakenteita kaavailtaessa on suunnitelma siitä, miten tarvittavat säästöt mahdollisten liitosten malleissa toteutetaan; miten asukkaille tarjottavat palvelut järjestetään, millainen ja minkä  kokoinen hallinto tarvitaan, mitkä toiminnot yhdistyessään aidosti toisivat kustannushyötyä, ja millä
aikajänteellä nämä hyödyt toteutuisivat? Entä mikä on tavoiteltu palvelustrategia, veroprosentti, kohtuullinen velkamäärä tai nvestointien taso?  Näiden suunnitelmien ja visioiden puuttuessa on ymmärrettävää, että liitokset eivät saa asukkaitten varauksetonta kannatusta.

Kristiina Sunell, Naantali

Liian kallista + alv.

Maanantai 27.1.2014 - Kristiina Sunell

Veronkierto pahasta, verosuunnittelu siinä ja siinä

Sopeutetaan, leikataan, säästetään

Luvassa on veronkorotusten lisäksi myös leikkauksia. Jotkin kutsuvat niitä säästöiksi. Mielestäni säästää voi vain, jos laittaa jotain sukanvarteen - leikkaus ei ole säästö, leikkaus on toiminnan supistamista vastaamaan olemassa olevia tuloja. Velanotto on keino siirtää supistukset ja veronkorotukset tulevaisuuteen ja jatkaa yli varojen elämistä. Se perustuu olettamukseen, että tulevaisuudessa on luvassa kasvua, eli tuloja, joilla korot maksaa ja velat lyhentää. Kasvun mantran hokeminen on tullut liiankin tutuksi. Tarvitaan siis kasvuyrityksiä, sellaisia, jotka tarjoavat lisää työpaikkoja. Näin kuluu vähemmän varoja työttömyystukiin, ja valtio saa tuloja palkoista maksettavaista veroista.

Ostovoima kuulemma heikkenee, kun veroja korotetaan. Samalla rahalla saa ostettua vähemmän. Ei raha mihinkään häviä, jos yksilön ostovoima korkeamman verotuksen myötä pienenee. Julkinen sektori päättää vain isomman osan käyttämisestä, siinä kaikki. Päätökset varojen käytöstä on jo tehty, jos hyvinvointi on maksettu velkarahalla.

Hyvinvointi maksetaan työllä

Keinovalikoima kansantalouden tervehdyttämiseksi on pieni. Sopeuttaminen, veronkorotukset, velanotto - kaikki yhdessä tai vähiten epämieluista vaihtoehtoa painottaen. Sitten on vielä neljäs keino: keskittyminen uusien, korvaavien työpaikkojen luomiseen suuryritysten irtisanoessa ja siirtyessä ulkomaiseen omistukseen. Painotan sanaa uusien. Kun paperipostia ei enää kanneta entisessä määrin, tuskin postinkantajia tarvitaan lisää. Uudet työpaikat eivät synny suuryrityksiin. Keskisuuria yrityksiä maassamme on kovin vähän - ainakin ne ovat alkuvaiheessaan mikro- ja PK-yrityksiä. Jo yhdenkin henkilön, yrittäjän itsensä työllistävä yritys on arvokas. Kasvu syntyy näinkin: paljon uusia alkuja, jotka eivät ehkä aio tai halua ottaa riskiä suureksi kasvamisesta. Yrittäjäksi ryhtyminen on iso harppaus entiselle palkannauttijalle, joka näin luopuu joko vakituisesta palkastaan, tai varmasta ansiosidonnaisesta päivärahastaan. Kansantalouden kannalta on järkevämpää maksaa alkuvaiheen yritystukia toimeliaisuudesta kuin korvauksia toimettomuudesta. Pörssiyritykset eivät tukia tarvitse.

Eduskuntavaalien teemoja odotellessa

Työvoima on valtion erityisessä suojeluksessa, näin sanotaan. Työpaikkoja on vain, jos on yrityksiä jotka niitä voivat tarjota. Pyrkimys on varmasti hyvä, vaan hallitus ei aina täyttä kymppiä toimistaan ansaitse. Yritysverouudistus on tästä esimerkki: yhteisöveroa alennettiin vuoden 2014 alusta, pääomatulon veroa puolestaan korotettiin. Kiireessä jäi sellainen sivuseikka huomaamatta, että tänä vuonna maksettavat osingot - siis ne korkeammin verotetut - maksetaan viime vuoden yritystulosta, joka oli korkeammin verotettua. Alentamisen sijasta toteutuikin siis tilapäinen veronkorotus, kun sekä yrityksen, että yrittäjän verot huomioidaan. Näin, sillä Suomessa ei tohdita siirtyä Viron malliin, jossa yrittäjän tulot verotetaan vain kerran, ei kahta kertaa.

Tämän kevään eurovaalien jälkeen alkaa varmasti seuraavien eduskuntavaalien kampanjointi. Hyviä teemoja ja aloitteita on jo nähtävillä. Pia Kauma ajaa arvonlisäveron alarajan huojennusta, joka nykyään Suomessa on 8.500 euroa, UK:ssa lähes kymmenkertainen. Myös Maria Lohelan yritysmyönteiset esitykset luovat toivoa hieman helpommasta heittäytymisestä riskinoton maailmaan.

Nykyisen laajapohjaisen hallituksen sisäänrakennettu vastakkainasettelu ei anna mahdollisuuksia luopua yksittäiselle eturyhmälle suunnatuista, kärjistävistä vaalilupauksista. "Samassa veneessä ollaan, nyt kaikki yhdessä soutamaan. Vieruskaveria ei hutkita airolla eikä vedetä kölin ali. Uimataitoiset eivät saa paeta leivättömästä kaleerista" ei näyttäisi kovin lupaavalta vaalijulisteessa. Välttämätöntä sopeuttamista tuskin tuodaan kovin äänekkäästi esille. Mutta kenties vuonna 2015 edellytykset suomalaisten työpaikkojen säilyttämiselle ja uusien luomiselle ovat paremmat ja tarve veronkorotuksille ja leikkauksille pienempi? Liekö kovin paha sekään, jos siirrytään talouden elpymisen odottelusta tuon elpymisen toteuttamiseen? Lopulta teot puhuvat enemmän kuin sanat. Kun vaalilupaukset ja ehdotukset muutetaan konkreettisiksi laeiksi, näkyy tunnelin päässä valoa.

Älä valita. Välitä.

Keskiviikko 15.1.2014 - Kristiina Sunell

Päättäjät huomaavat nopeasti esim. kaupunginhallituksessa, jos jonkin alueen ottaminen kaavoitusohjelmaan jakaa luottamushenkilöiden mielipiteitä, aikaansaa äänestyksiä ja eriävien mielipiteiden kirjaamista. Jos poliittiset päättäjät - vaikka niukasti alle puolet heistä - pitää jonkin kaavoituksen viemistä eteenpäin ongelmallisena, tuskin sitä missään kunnassa väkisin läpi runnotaan. Tai jos näin kävisi, olisi valittaminen perusteltua ja kohtuullista.

Demokratian toteutuminen on yhtä kyseenalaista silloin, kun vain muutama yksityishenkilö jarruttaa valituksillaan, kuin silloin, jos päätöksiä viedään läpi kaupunginhallituksissa ja -valtuustoissa vain yhden tai parin luottamushenkilön äänienemmistöllä. Mikäli kaavamuutosaikeeseen lisäksi otetaan kantaa useamman sadan henkilön allekirjoittamalla adressilla, osataan jo ennakoida, että valitus saattaa olla todennäköinen. Tällaisissa tapauksissa voisi toivoa poliittisten päättäjien pidättäytyvän sellaisten kaavamuutosten esittämisestä, joista jo valmisteluvaiheessa on saatu runsaslukuisen joukon toisenlainen näkemys.

Uusien asuntojen rakentaminen tuo projektin aikaisia tuloja, ja uusille asukkaille on myös tärkeää voida tarjota pysyviä työpaikkoja sekä viihtyisä asuinympäristö. Voimavarojen suuntaaminen kaavoitusvalitusten käsittelystä työpaikkojen luomiseen ja elinkeinoelämän monipuoliseen edistämiseen on paras keino käyttää yhteisiä resursseja tuottavasti ja rakentavasti.

Äänikkäästi

Sunnuntai 24.11.2013 - Kristiina Sunell

Eikö Lammasluodossa olekaan lampaita?

Naantalin Purjehdusseura pitää majaansa paikassa, joka lienee joskus ollut luoto. Kolmisenkymmentä vuotta sitten luoto yhdistettiin kapealla kannaksella mantereeseen. Kaitpa lampaat ovat näin siirtyneet vähän etäämmälle määkimään. Lammasluoto ei enää ole entisensä. Aika näyttää, onko se jatkossa nykyisensäkään.

Meri-Naantalin metsikköjen ja rannan säilyttämistä puoltavassa Vapaaranta-adressissa on nyt vajaa tuhat nykyisen ja entisen - toivottavasti ei kohta entisen - asukkaan nimeä. Allekirjoituksia kertyy myös alueella ulkoilevien, Kylpylässä vierallevien kävijoiden myötä.

Kaavailuja jäät hatussa

Lammasluoto-nimellä kulkeva alueen tiivistämissuunnitelma tavoittelee 150 asukkaan lisäystä Naantalin väkilukuun. Nämä uudet veronmaksajat pitäisi saada nimenomaan Meri-Naantaliin, kerrostaloihin Teljentien ja Lammasluodon viheralueiden tilalle. Visio saattaa olla hyvin arvokas, tai ainakin sellaiseksi osoittautua. Kunnallistekniikan suunnitteluun on varattu vuoden 2014 taloussuunnitelmassa 30.000 euroa, ja Aurinkotien Kylpylän risteykseen liikenneympyrää varten 280.000 euroa vuodelle 2017. Muutakin ehkä tarvitaan, mutta alueen liikennejärjestelyt, pysäköinti ja yleensä vesijättömaan soveltuminen lisärakentamiseen lienevät jo selvitetty, koska kunnallistekniikka on nyt vuorossa?

Yllä oleva lainaus kertoo kaavoituksen yleisistä toimintaperiaatteista. Maankäytön suunnittelulla ohjataan suuria asioita. Ympärivuotisen työllisyyden kehittämisellä, asukasviihtyvyyden huomioimisella ja asukkaiden kuulemisella ohjataan vähintään yhtä tärkeitä asioita, olipa suunnittelun aikaväli yksi budjettikausi, vaalikausi tai eri toimielinten päätöksenteon eri vaiheet.

Myönteistä ajattelua ja vaihtoehtoja

On tapahtunut jotain harvinaisen myönteistä: löytyi poliitikko, jonka muisti onkin pitkä. Hänen mukaansa Meri-Naantali on rakennettu nykyisen kerrostalovaltaiseksi sillä ehdolla, että loppu alueesta jätetään virkistyskäyttöön. Lisäksi ilmaantui päätöksentekijä, joka oli valmis muuttamaan kantaansa asiaan tarkemmin tutustuttuaan ja asukkaita kuultuaan. Saman asukasmäärän lisäämiseksi on jo esitetty vaihtoehto, johon toivottavasti perehdytään avoimin korvin ja mielin.

Myös asukkaat ovat aktivoituneet seuraamaan valmistelun ja päätöksenteon kulkua yleensä. Vaikka moni onkin harmitellut vaalikauden pituutta, ovat toiset todenneet seuraavissa kuntavaaleissa voitavan vaikuttaa - ei ehkä enää Lammasluotoon, mutta varmasti päätöksentekoon jatkossa.

Mika Peltotalo kirjoitti Rannikkoseudun kolumninsa (RS 22.11 sivu 4) lopussa näin: Mikä lopputulos aikanaan onkaan - ääripäinä se, ettei rakenneta mitään ja se, että rakennetaan joka niemeen, notkoon ja luotoon - akvistit saavat onnitella itseään. He eivät ole vain keskenään murheilleet ja sadatelleet maailman epäoikeudenmukaisuutta. He ovat tarttuneet toimeen puolustaakseen oikeaksi katsomaansa asiaa. Vaikka olisivat eri mieltä akvistien tavoitteista ja keinoista, muutkin naantalilaiset voivat olla terveen ylpeitä. "Tällaisia olemme. Me emme ole passiivisia uhreja, vaan itse vaikutamme elämäämme".

Lisää Rannikkoseudussa: http://www.rannikkoseutu.fi/Uutiset/1194854579242/artikkeli/aktivisteiksi+tempautuneet+lammasluodon+vihreyden+puolustajat.html

Sopivasti sosiaalinen

Lauantai 23.11.2013 - Kristiina Sunell

Sosiaalisuus on yhteisöllisyyttä. Se puolestaan tarkoittaa ryhmiä, joihin haluamme kuulua, tai joihin meidän katsotaan kuuluvan, halusimme tai emme. Yleistäminen ja pelkistäminen auttavat jäsentelemään ympäristöämme. "Ruotsinkieliset ovat varakkaita ja jokaisella on purjevene" Todellisuudessa saattaa olla toisin. Suurin osa viljelee kivisiä peltoja saaristossa eikä savustettu kampela ole Stockan tiskiltä hankittu. Se, että nörtit juovat paljon kokista (vaihtoehtoisesti tai lisäksi runsaasti kahvia) ja valvovat öisin, saattaa pitää keskimäärin paikkansa.

Ihmisen sanotaan olevan sosiaalinen eläin. Lauma tuo mukanaan turvallisuutta. Sosiaalinen eläimellisyys voi sekin olla monenlaista: susilauma, lammaslauma ja kanalauma ovat kukin oman tyyppisiään käsitteitä, joihin yhdistämme tiettyjä ominaispiirteitä ja todennäköisiä toimintatapoja. Joukko saatetaan tunnistaa väristä, merkistä tai pukeutumistyylistä.

Laumaan kuulumaton on "oman tiensä kulkija", joka - yhteisöstä riippuen - on joko erittäin huono, tai erittäin hieno ominaisuus. Ajattelija hyvä, toisinajattelija paha. Väärinajattelija tunnistetaankin usein vastapuolen joukoista.

Hahmotamme sosiaalisia yhteisöjä vastakohtien kautta. Äärimmäisessä tapauksessa "me" on olemassa vastakohtana käsitteelle "ne toiset". Kun bussilastillinen jääkiekkofaneja joutuu käsirysyyn vastapuolen kannattajien kanssa, ei kysymyksessä ole käännyttämiseen tähtäävä ristiretki. Kälviän Marttojen matkaseurue tuskin joutuisi vastaavaan tilanteeseen, sillä lätkämatsin tulos voi olla heille jopa samantekevää. Jos arvot ovat aivan liian erilaiset, ei löydy riittävää pintaa kunnon mittelölle.

Taisin juuri yleistää.
Vastakkainasettelua pyrin silti välttämään.