Yrittäjyydestä kilpailukykyä

Maanantai 21.3.2016

Yrittäjyyteen kannustaminen tärkein ja kiireellisin keino kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseksi

Yhä kasvava määrä yrittäjiä on jäämässä lähivuosina eläkkeelle. Näillä noin 70.000 kannattavalla ja työpaikkoja tarjoavalla yrityksellä on valmis tuotteisto ja asiakaskunta, joten liikeideaa ei ole tarpeen keksiä uudestaan. Jopa 21 % korkeakouluissa vuonna 2014–2015 opiskelleista pitää yrittäjäksi ryhtymistä todennäköisenä tai erittäin todennäköisenä vaihtoehtona.

Finnveran rahoitusmahdollisuudet tarjoavat apua yritystä jatkavalle, mutta vaadittava omarahoitusosuus ja vakuudet ovat nuorelle, usein opintovelkaiselle yrittäjälle kynnyskysymys pohdittaessa mahdollisuuksia jatkaa eläköityvän yrittäjän liiketoimintaa.

Työttömyysturvan yhteensovittaminen yrittäjätulon kanssa tasoittaisi uutta aloittavan tai vanhan yrityksen toimintaa jatkavan yrittäjän mahdollisuuksia ottaa kantaakseen liiketoiminnan riskit sekä vähentäisi kannustinloukkuja. Myös vastavalmistuneiden nuorten yrittäjyyden tukeminen olisi kansantaloudellisesti viisasta. Mahdollisiin mekanismeihin voisi kuulua yrittäjän opintolainan huomiointi liiketoiminnan kustannuksissa samaan tapaan kuin yrityksen koneitten ja laitteiden poistot. Vähennykset voitaisiin tehdä vain yrityksen tuloksesta, eli yrityksen alkaessa tuottaa myös verotuloja.

Kannustin lisäisi motivaatiota suuntautua jo opiskeluvaiheessa tulevaa yrittäjäuraa tukeviin opintokokonaisuuksiin. Yrittäjäksi valmistuminen on akateemiseksi työttömäksi päätymistä parempi vaihtoehto myös kansantalouden kannalta.

Varsinais-Suomen Kokoomusnaiset ry pitää yrittäjyyteen kannustamista tärkeimpänä ja kiireellisimpänä keinona saada aikaan Suomen tarvitsemaa kilpailukykyä ja sen myötä tulevaa työllisyyden myönteistä kehitystä.

 

Kristiina Sunell
Naantalin Kokoomusnaisten puheenjohtaja

Satu Koskinen                                                                                                     Varsinais-Suomen Kokoomusnaisten puheenjohtaja

Naantalin Tuhkamarkkinat

Maanantai 7.3.2016 klo 0.19 - Kristiina Sunell

Tuhkamarkkinoiden markkinarauhan julistus | 06.03.2016 | Kristiina Sunell, Naantalin Yrittäjät

Aurinkokaupungin asukkaat, naiset ja herrat, lapset – käsityöläiset, kauppiaat, kylänvanhimmat – kaikki, kaikki…!

Täten itsekullekin ja jokaiselle tiettäväksi tehtäköön: saatamme voimaan markkinarauhan tänä kuudentena päivänä maaliskuuta Armonlaakson vuonna 2016.

Herkuin ja taitein on katettu pöydät, ne runsaina täältä löydät. Merta, peltoa ja metsää voi kiittää – maan parasta kun meillä riittää. - Aivan, on moni nähnyt suurenmoisen vaivan!

Viisas kylän väki roponsa Armonlaakson aarteisiin vaihtaa - ei vieraaseen kuntaan, tulee sellaista kaihtaa.

Ken tänään toreja, raittia, rantaa kulkee, vain suopeita ajatuksia kantaa ja muunlaiset aatteet mielestään sulkee.

(Mieluusti toki aina, ei vain tänä sunnuntaina)

Laudate Vallis Gratiae!

 

 (c) Naantalin Kulttuuritaloyhdistys ry

Yhteisiä päätöksiä yhdessä

Keskiviikko 18.11.2015 - Kristiina Sunell

Oletko lukenut kannattamasi puolueen ohjelman? Entä oman kuntasi tai kaupunkisi talousarvion ja toimintasuunnitelman 2016-2019? Eipä haittaa, vaikka et ehtisi tai olisi kiinnostunutkaan. Tärkeimmistä päätöksistä saa lukea paikallislehdistä, valmistelussa olevista asioista voi kenties keskustella sen luottamushenkilön kanssa jota viime vaaleissa äänestit.

Vuosia sitten silloiset naapurini järjestivät siivoustalkoot Tuulensuunkadun ja Meri-Naantalin välissä olevilla jyrkillä kallioilla. Haravoinnin lomassa jutellessa selvisi reippailun perimmäinen syy, tai itse asiassa ei selvinnyt: kallioon oltaisiin suunnittelemassa pysäköintihallia. Oliko kyse huhusta, ehdotuksesta vai päätöksestä - ei tietoa. "Ne aikovat tehdä niin". Kuka tai mikä on ananyymi "ne", joihin aina viitataan?

Pysäköintihalli-ajatus vaikutti järjettömältä. Sitä ei toteutettu. Mukavat naapurini muuttivat kuitenkin takaisin pääkaupunkiseudulle: "Ne" voivat taas ottaa suunnitelman naftaliinista, ei "niistä" tiedä.

Reipas esikoiseni huomautti, että paras keino vaikuttaa asioiden kulkuun on lähteminen mukaan politiikkaan. Ajatus tuntui ensin hankalalta, olinhan usein työn vuoksi aivan muualla kuin Naantalissa. Aikaa olisi oman yrityksen ja harrastusten takia kovin vähän. Halusin kuitenkin selvittää, miten kotikaupungissa päätöksiä tehdään. Ei keittiön pöydän ääressä tai naapurin grillijuhlissa pohtiminen toimi muutoin kuin keskinäisen kummastelun vertaistukiryhmänä.

Itselleni tärkein asia on edelleenkin yrittäjyys. Naantali taiteilijoiden kaupunkina ja merellisenä, aivan ehdottomasti parhaana paikkana asua on riittävä syy lukea esityslistat, jopa talousarviot ja toimintasuunnitelmat. Siksi siis politiikka.

Pikkukaupungissa puoluepolitiikalla on verrattain vähän merkitystä. Erityisesti Naantalin laajennuttua vaikuttaa siltä, että suurin painoarvo on mikro-aluepolitiikalla: läppäsilta ei kiinnosta mantereella asuvia eikä keskikaupungin rannat niitä, joilla on oma rauhansa merenrantatontillaan. Lapsiperheiden asioita ajavat enimmäkseen ne, joiden lapset ovat vielä pieniä.

Tunnen itseni onnekkaaksi ollessani tervetullut moniin eri yhteisöihin ja yhdistyksiin, poliittisesta kannasta riippumatta. Siitä luottamuksesta on paikallaan erittäin suuri ja nöyrä kiitos. Luottamus kantaa yksittäisten asioiden yli: on lupa olla omaa mieltään.

Yhteisiä päätöksiä tehdään yhdessä, keskustelemalla ja neuvotellen. Vain näin toimien ei tarvitse voivotella, mitä "ne" oikein aikovat. Yhteistyöhalu ja -kyky ovat tärkeämpiä kuin puoluekanta.

Lammasluoto: 200 % samaa mieltä

Lauantai 3.10.2015 - Kristiina Sunell

Kaavoitusasiat ovat puhuttaneet naantalilaisia viime kuukausina, Lammasluodon kaavoitus jo pari vuotta. Huolta on tunnettu ranta-alueiden säilymisestä ja maiseman muuttumisesta. Lisäksi on ilmaistu huolta päätöksenteon läpinäkyvyydestä ja johdonmukaisuudesta.

Sain kuluneella viikolla runsaasti sähköpostia ja puheluita Kokoomuksen ryhmän Kruununjalokivi-lausunnon tiimoilta. Julkaisussa annetaan ymmärtää Lammasluodon säilyvän virkistysalueena; rakennusprojekteista ei mainita. Olenko julkaisusta täysin samaa mieltä? Kyllä, 100 % 

Entä keväällä 2015 julkaistu kannanotto, jossa todetaan "Naantalin Kokoomusnaiset ry puoltaa Lammasluodon ja Teljentien metsikön säilyttämistä avoimena virkistysalueena, kaikkien kultarantana. Alueelle ei tule kaavoittaa lisää rakennuksia". Olenko edelleen tällä kannalla? Täysin, 100 % jälleen. 

Ovatko nämä lausunnot ristiriidassa keskenään? Sellaisenaan ne ovat täysin samoilla linjoilla:

• Rantaraitti säilytetään
• Lammasluoto varataan veneilyä ja Naantalin Purjehdusseuran toimintaa palvelevaksi alueeksi
• Teljentien kenttä ja metsikkö säilytetään virkistys- ja ulkoilualueina.

Onko kaikki sanottu tai onko kaikki sanottu yksiselitteisesti ja aukottoman loogisesti? Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajalta kysyttäessä selviää, että "Kruununjalokivi"-kirjoitus ei sulje pois Lammasluodolle kaavailtavia kerrostaloja. Näin lausuntoa voi pitää vähintäänkin harhaanjohtavana, ja sitä olivatkin muut puolueet nopeasti kommentoimassa. 

Mitä voi olla, tai olla olematta, rivien välissä? 

• Rantaraitti on rantaraitti vain, jos se kulkee pitkin rantaa ja sieltä näkee merelle - muualtakin siis kuin Lammasluodon pysäköintialueen tai Teljentien metsän "suikaleen" kallion ja puiden tilalle rakennetun kerrostalon ikkunasta.
• Rakentaminen ja virkistyskäytön säilyttäminen eivät voi toteutua yhtäaikaisesti.
• Kerrostalojen - tai minkään asuinrakennusten - rakentaminen ei ole mahdollista ilman lisääntyvää liikennettä, parkkipaikkoja, taloille johtavia ajoväyliä ja roska-astioita.
• Kalevanlahti on syvyydeltään enintään kaksi metriä. Rakentamisen myötä lahti rämettyisi vahingoittaen myös Kylpylän rannan virkistysarvoa. Kruununjalokirveksi aluetta voisi nimittää enää vain sarkastisessa mielessä.

Ei ole olemassa "yllätysrantaa" jolle voitaisiin rakentaa vaikkapa As Oy Lehmänkäännös ja jonka takaa kulkisi rantaraitin korvaava Pettymysten polku. Meren ja rantaviivan välissä ei ole rakennusmaata eikä rivien välissä tilaa ketunhännälle. Ainoa alueelle harkittava rakennus voisi olla kuvassa Lammasluodolle hahmoteltu matala rakennus, mikäli sen tarkoitus on olla nuorten ja vammaisten vesiurheiluharrastusta tukeva huolto- tai kerhorakennus. Selkeyden vuoksi täsmennän vielä, että kuvassa sinisellä ympäröityjä, EI- merkittyjä rakennuksia ei pidä kaavailla näille paikoille, piirun verran niiden viereen, eikä muuallekaan Meri-Naantaliin.

Kuva kertoo yleensä enemmän kuin tuhat sanaa. Oheinen kuva kertoo minun mielipiteeni.

Lue lisää »

Ongelmista ratkaisuihin

Lauantai 19.9.2015 - Kristiina Sunell

Perjantain mielenilmaus tuli maksamaan kansantaloudelle sata miljoonaa euroa. Summalla olisi kuulemma saatu palkattua parituhatta työmiestä tai 2400 lähihoitajaa. Sosiaalisessa mediassa kiertää haaste, jolla EK velvoitetaan käyttämään ensi perjantain työpäivästä sata miljoonaa 2400 lähihoitajan palkkaamiseen, ja sitä seuraavan perjantain tehdystä työpäivästä jälleen sata miljoonaa parintuhannen työmiehen palkkaamiseen.

En kommentoi väittämien laskentamallia sinänsä. Haaste osoittaa kuitenkin vähintään kolme asiaa, joita on syytä pohtia ilman minkään aatteen tulipaloa. Ajatuksen hahmottamisessa auttaa ammattiliittojen erinomainen ehdotus johtamisen ja työelämän kehittämisellä aikaan saatavilla säästöillä, joilla voitaisiin korvata taloudelliset sopeutustoimet. Vain konkretia puuttuu, mutta sekin löytyy suhteellisen helposti:

2000 työmiehen palkalla saa palkattua 2400 lähihoitajaa. Onko se oikein?

Säästötoimien kohdistuminen pienipalkkaisiin ja raskasta työtä tekeviin hoito- ja pelastusalan ammattilaisiin on yksinkertaisesti kohtuutonta ja väärin. Olisi tärkeää vaatia ammattiliittoja sopimaan keskenään oikeudenmukaisesta palkkauksesta, jossa paperimiehet ja ahtaajat - korkeat palkkansa lakoilla uhkailemalla ansainneet - ja vastuullisesti sekä pakosta lakkojen ulkopuolelle jäävät hoito- ja pelastusalan ammattilaiset asetettaisiin oikeudenmukaisesti vähintään samalle viivalle. Samalla kokonaiskustannusrakenteella 2000 työmiehen palkka = 2000 lähihoitajan palkka. Ovatko työmiehet valmiita solidaarisuudesta laskemaan palkkojaan, jotta reiluus toteutuisi?

Arvaan vastauksen olevan "ei voi, koska....". Ehkäpä vaikka siksi, että terveys- ja pelastusalan työpaikat ovat julkisella sektorilla ja metallimiesten paikat yksityisellä sektorilla. Ratkaisu ei löydy mielenilmauksista tai sopeutustoimista, vaan vaaditaan juuri työelämän kehittämistä. Julkisen sektorin kokonaiskustannus kansantaloudelle on suuri ja aiheuttaa melkoista verotuspainetta. Organisaatioita on uudistettava ja kevennettävänä runsasta väliportaan hallintoa karsimalla ja tehostamalla. Näin saadaan enemmän varoja tuottavaan työhön. Näin saadaan myös julkiselta sektorilta keskiportaan hallinnon väkeä yksityiselle sektorille, kenties työpaikkoja tarjoavia yrityksiä perustamaan. Se vaatii toteutuakseen uudistuksia myös mm. koulutusjärjestelmältä.

MIelenilmauspäivänä jäi monen palkka saamatta. Onko se järkevää?

Edellisen kohdan ratkaisu on helpommin toteutettavissa, mikäli yrittäjyydestä tehdään pakollinen oppiaine peruskouluihin. Kohdasta kaksi ei tarvitsisi edes keskustella, jos logiikkakin olisi pakollinen oppiaine.

Se, että perjantain tulomenetysten summalla saisi parituhatta työpaikkaa, ei tarkoita sitä että tuona päivänä normaalisti töissä olemalla olisi tehty ylimääräistä liikevoittoa, jolla saisi lisää palkkarahoja. Menetetyn summan verran palkkarahaa ja verotuloja jäi mielenilmauksen takia saamatta.

Menetyksistä on mahdoton tehdä täysin objektiivista laskelmaa. Varmaa on vain, että mielenilmaukseen osallistunut lahjoitti päivän palkan verran aatteelle. Perjantai ei ollut työnantajan maksama vapaapäivä eivätkä liitot korvaa ansionmenetystä jäsenelleen. Tämähän ei ollut lakko.

Jotain positiivista seisahtuneessa perjantaissa oli silti. Vaikka mielenosoitukseen ei päässyt julkisin kulkuneuvoin, ammattiliittojen järjestämillä tilausbusseilla kuljetukset sujuivat. Eräänlainen tulonsiirto siis julkiselta liikenteeltä yksityisille kuljetusyrittäjille ja palkkarahaa niiden työntekijöille. Ammattiliittojen ja yrittäjien välien väitetään huonontuneen. Se on roskapuhetta. Liitot eivät näe mitään ongelmaa siinä, että niiden jäsenet pitävät palkattoman ja lakkokorvauksettoman mielenilmauspäivän ja kulkevat toritapahtumaan yrittäjiltä tilatuilla busseilla, jotka kustannetaan ammattiliittojen jäsenten maksamilla jäsenmaksuilla.

Työnseisausten aiheuttamat rästit saadaan helposti kurottua umpeen.

SAK:n pääekonomisti Olli Koski arvioi perjantain tuotannon menetykset voitavan kuroa umpeen ja palveluissa liikevaihdon vain siirtyvän toiseen ajankohtaan. Mitään vähenemistä ei tapahtuisi.

Vaikka ekonomisteja usein parjataan syystä ja toisinaan myös syyttä, on Koski mielestäni oikeassa. Jos yhden työpäivän menetys voidaan vaivatta korvata työskentelemällä hieman tehokkaammin muina päivinä, olemme löytäneet myös ratkaisun kiisteltyyn työajan pidennykseen. Se on aivan tarpeetonta. Vartin verran enemmän paperikasan siirtelyä pinosta toiseen ei toisi kansantalouteen mitään lisää. Jos Kosken arvioima menetyksen umpeen kurominen on skaalattavissa, voidaan jopa siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon. Näin neljässä palkallisessa päivässä saadaan aikaan viiden päivän työpanos. Säästöillä palkataan lisää väkeä, vaikkapa ne kaksituhatta työmiestä ja lähihoitajaa.

Ohi ja ali

Torstai 20.8.2015 klo 15.09 - Kristiina Sunell

Suomalaiset kykenevät edelleen osoittamaan aitoa talvisodan henkeä. Tuumaakaan ei anneta periksi. Virtuaalijuoksuhaudoista heitellään vihollisen suuntaan valikoituja kärjistyksiä, omien uskoa pönkitetään luovalla tilastojen tulkinnalla. Onnetonta on vain se, että käymme sisällissotaa.

Niinkutsutut yhteiskuntasopimusneuvottelut katkesivat tänään. Yrittäjiä ei pöytiin huolittu, mutta väliäkö tuolla. Ihmisen väitetään edelleen järkeilevän dinosaurusten lailla: pahan paikan tullen joko taistelemme tai pakenemme. Neuvotteleminen tai sopiminen eivät kuulu valikkoon. Pöydällä on etujärjestöjen arvovalta, jäsenmaksutulot ja kolmikannan eduskuntavaaleilla valittua edustuksellista demokratiaa suurempi valta. Yrittäjät eivät järjestä mielenosoitusta - meillä on liian kiire töissä - vaikka hiljainen unelma on olemassa: "Uskomme poliittiseen päätöksentekoon ja tuemme sitä. Siksihän me vaaliuurnilla käymme."

Perusongelma myönnetään lähes kaikissa puolueissa. Suomi ei euromaana voi enää korjata kilpailukykyään devalvoimalla. Yhteisvastuu kriisimaiden veloista, EU:n liittovaltiokehitys ja mahdottomuus vaikuttaa apupakettien myöntämiseen lienee perimmäinen motiivi Keskustan Paavo Väyrysen aloitteessa.  Vasemmistoliiton Li Andersson haluaa myös kansanäänestyksen euroon kuulumisesta. Korostettuna seikkana ei olekaan yhteisvastuun taloudellinen  riski Suomelle, vaan talouskurin ja sopeuttamisen välttäminen.

Neuvottelujen kariuduttua koko yhteiskuntaa koskeva ratkaisu on palannut vaaleila valittujen päättäjien käsiin. Mikäli tässäkään ei onnistuta ja syksy tietää lakkoja, vientiteollisuuden kuljetusten katkaisemista ja uhittelun lisääntymistä, edetään seuraavalle päättäjätasolle. Suomen kokonaisvelka ylittänee ensi vuoteen mennessä tason, joka tuo troikan sanelemaan ratkaisut - ja kätevästi myös ottamaan yhteistyökyvyttömyytemme syyt niskoilleen. Vastakkainasettelun aika ei tuolloinkaan ole vielä ohi, mutta kenties Kreikan tavoin löydämme sentään yhteisen vihollisen.

Puhutaanko jostain muusta?

Lauantai 14.2.2015 klo 20.03 - Kristiina Sunell

Mistä ei voi puhua, siitä pitää vaieta. On viisainta vaihtaa aihetta, jos keskustelu ajautuu jostain syystä epämukavuusalueelle. Se on kohteliasta. Se on myönteistä ajattelua. Lisäksi se on helpoin keino välttää tekemästä jotain epäkohdalle. Karpoilu on paheksuttavampaa kuin kolmen viisaan apinan tapa toimia: ei nähdä pahaa, ei kuulla pahaa, ei puhuta pahaa.

Venäjä ei ole turvallisuusuhka eikä Suomi voi tehdä mitään parantaakseen ukrainalaisten ahdinkoa. Kreikan vakuudet pitävät ja luottotappio olisi kovin pieni asia maailmankaikkeudessa. Missään ei ole luvattomia ongelmajätekaatopaikkoja - ja vaikka olisikin, ei niistä ole mitään vaaraa kenellekään. Suomalaiset koulutkaan eivät ole homeessa. Kaikki on oikein hyvin kun pahin kauhukuva on vältetty: keskiolutta tulee saamaan ruokakaupasta, vaikka Keskustapuolue voittaisi eduskuntavaalit. Hiljaa hyvä tulee?

Ehkäpä olisi syytä kieltää uutiset, ainakin lapsilta? MOT- ohjelmaan pitää laittaa varoitusteksti: "Tämän ohjelman katsominen saattaa pahoittaa mielesi".

Taukoamaton valittaminen ja ikävien asioitten jatkuva penkominen eivät edistä mitään asiaa. Samoin on tosiasioitten kiistämisen laita. Reinhold Niebuhrin sanoin: "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan". On mukavampaa olla tyyni ja viisashan vaikenee.

Ongelmien korjaaminen edellyttää tosiasioitten tunnistamista ja myöntämistä. Se on tärkeää myös siksi, että voidaan arvostaa niitä asioita, jotka eivät muuttamista kaipaa.

Hyvä paha pääoma

Sunnuntai 14.12.2014 - Kristiina Sunell

Pääoma on rahaa. Raha on raaka-ainetta. Sillä työ, osaaminen ja tuottavuus muutetaan tuotteiksi ja palveluiksi, joista asiakas maksaa. Työ- ja materiaalikustannusten sekä muiden toiminnan kulujen jälkeen yritykselle jää tulos. Siitä sijoittaja tai omistaja saa halutessaan nostaa yrityksestä tuottoa, tai jättää nostamatta. Jos tuloksen sijaan tulee tappiota, tarvitaan lisää pääomaa tai supistetaan toiminnan kuluja. Varsin yksinkertaista.

Yhteiskunnan kannalta toiminta on lähes yhtä selkeää. Myynnistä saatu arvonlisävero tilitetään valtiolle. Palkan sivukulut - ollen suunnilleen 50 % palkasta - tilitetään työttömyysvakuutukseen, eläkevakuutusyhtiölle, sosiaaliturvamaksut keräävälle taholle, taseistetaan seuraavana vuonna maksettaviksi lomapalkoiksi ja -korvauksiksi, ja niin edelleen. Paperityö on jo hieman monimutkaisempaa, mutta tilitoimistot työllistyvät ja pankit saavat tilisiirroista oman pienen osuutensa. Tuloksesta maksetaan yhteisöveroa.

Jos jotain jaettavaa toiminnan kulujen ja verojen jälkeen jää, sijoittaja tai yrittäjä suorittaa itselleen tulevasta summasta vielä pääomatulon veron.

Mikäli yritykseen sijoituksen tehnyt on laittanut säästönsä pörssiyritykseen, hän joko

• haluaa tuotot mahdollisimman nopeasti, ja edellyttää joka vuosi hyviä osinkoja
• on kärsivällinen, ja hänellä on varaa pitää tulos yrityksessä tuottamassa kasvua ja myöhempää tuottoa

Pienet yritykset - ne, joista toivotaan uusia kasvuyrityksiä ja menestystarinoita - tarvitsevat kasvun raaka-ainetta, pääomaa, tehdäkseen tuotekehitys- ja laiteinvestointeja sekä palkatakseen uutta väkeä. Velkapäoma, korot ja kustannukset maksetaan, kun yritys kasvaa ja tuottaa. Riittääkö kärsivällisyys ja riskinottokyky, jos oma koti on pankista saadun yrityslainan vakuutena? Entä luottamus markkinoihin, työmarkkinaosapuoliin, verokohtelun ennakoitavuuteen ja oman tuotteen tai palvelun menestykseen?

Palkannauttijan näkökulmasta raha tulee firmasta. Jos yrittäjät ovat itse töissä omistamassaan yrityksessä, rahan nähdään tulevan asiakkailta. Muualla töissä oleva sijoittaja tai pääomaa yritykseen tuova taho näkee mieluusti varojen tulevan myös joustoista, tarvittaessa toiminnan sopeuttamisesta lyhyelläkin aikavälillä. Valtio katsoo rahan tulevan kasvusta, josta saatavilla tuloilla vähennetään työttömyyttä ja maksetaan jo otetun valtionvelan korkoja.

Menestyksen yhteiset tekijät ovat kaikilla samat: kärsivällisyys ja luottamus, oikeuksien ja vastuiden tasapaino.

Olipa kerran

Sunnuntai 19.10.2014 - Kristiina Sunell

Tämä kirjoitus ei kerro mistään todellisista, vaan vähintään osittain kuvitteellisista tilanteista. Kuten varmaan nopeasti huomaatte, juttu saattaa olla paikoitellen satua.

Olipa kerran poliittinen puolue, joka:

• Kutsui väkensä kuulemaan, mitä suunnitteilla on, ja oli avoin myös kehittämisehdotuksille.
• Ei puhunut pahaa toisista puolueista tai niiden politiikoista, koska ei tarvinnut. Omat tekemiset puhuivat puolestaan.
• Ymmärsi, että ei ole olemassa väärän tahon sammuttamia tulipaloja. Itse idea ja sen hyöty on tärkeämpi kuin sen esittäjän puoluekanta tai suhtautuminen muuhun kuin yksittäiseen esitykseen.
• Osasi sanoa ei ja osasi perustella sen, vieläpä myönsi virheet. Vältti hokemasta "suhdanneongelmaa" vältelläkseen esittämästä tarpeellisia muutoksia ja niiden toteuttamista.
• Ei myönteistänyt kaikkia havaitsemiaan ongelmia, vaan pyrki niiden kiistämisen sijaan ratkaisuihin.

Olipa kerran yritysjohtaja, joka:

• Järjesti yhteistoimintakokouksia muulloinkin kuin vain silloin, kun yhteistyö on päättymässä.
•  Sai porukan ymmärtämään, että tyytyväiset, maksavat asiakkaat ovat yrityksen tärkein voimavara, sillä ne maksavat palkat.
• Myönsi, että kaikki yrityksen viisaus ei ole sen johtajien päässä.
• Antoi tunnustuksen sinne, minne se kuuluu ja vastuuta sille, joka sitä on motivoitunut ja halukas lisääkin kantamaan. Palkitsi tekijää, joka tuo yritykseen aina enemmän tulosta kuin oman palkkakustannustensa verran.
• Sai arvostuksensa ansaitsemalla ja itse olemalla esimerkki, ei norsunluutornista huutelemalla. Teki itsekin pitkää päivää, jos edellytti koko porukan joustavan.
• Piti huolta siitä, että töissä ei vain "lusita tunteja", vaan tekemisen myötä kaikilla on mahdollisuus oppia uutta ja kehittää itseään.

Olipa kerran työntekijä, joka:

• Ymmärsi, että jokainen osaltaan vaikuttaa työilmapiiriin. Ystävällisyys ei maksa mitään, ja jos itsellä on aikaa, voi kaverinkin työkuormaa helpottaa. Jopa pomoa voi auttaa, eihän tuo kaikkea kaikesta osaa tai tiedä.
• Sai olla perillä yrityksen strategiasta ja peräti esittää omia ideoitaan sen kehittämiseen. Eipä tarvinnut lehdestä lukea, mitä on tapahtumassa, vaan osasi itse kertoa tapahtumien taustoja niistä kysyville asiakkaille ja yhteistyökumppaneille.
• Ei joutunut koskaan kuulemaan huomautusta "näin tehdään, koska näin käsken" vaan sai tarvitessaan aina perustelut ja tilaisuuden keskustella syistä, miksi työ tai projekti on tarpeen toteuttaa jollain tietyllä tavalla.
• Sai tilaisuuden kehityskeskusteluun itse halutessaan, ei vain kerran vuodessa.
• Oli niin loistavassa työpaikassa, että puhui yrityksestä, tuotteista ja työkavereistaan vain hyvää. Jos huomasi, että hyvän puhumiseen ei olisi syytä, lähti toisaalle tai perusti itse oman näkemyksensä mukaisen firman.

Sen pituinen se.

Jaksaa, jaksaa, jatkaa!

Maanantai 29.9.2014 - Kristiina Sunell

Eläkeikä nousee - työmarkkinoille tarjolla paljon lisää henkilötyövuosia!

Työmarkkinaosapuolet ovat saaneet aikaan ratkaisun, jota luottoluokituslaitos Finch pitää kolmen A:n arvoisena. Kun suomalainen jatkaa töissä kaksi vuotta pidempään, saadaan tietysti palkkatulojen verot ja säästetään maksetuissa eläkkeissä. Kuulostaa erittäin hyvältä, vaikka kaikki eivät kahden vuoden palkallisen oman vapaa-ajan menetystä hurranneet. Pakko mikä pakko. Jos työpaikkoja ei ole riittävästi, ja "aikaistettuja eläkepäiviä" tulee pakosta vietettyä keski-ikäisenä, mahdollisesti ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen turvin, voi toki jatkaa töissä toisesta päästä hieman pidempään.

Luottoluokittajien arviot vaikuttavat valtionvelan korkoihin. Lohdullisesti on esitetty, että yhden vokaalin menettäminen maksaisi suomalaisille "vain" miljardin vuodessa.  Miljardi tarkoittaa tuhatta miljoonaa. Miljardi on myös summa, jonka säästämiseen pyritään kuntien vastuulla olevien tehtävien karsimisella. Suhteutetaanpa vielä: Teiden korjauksista puuttuu 1,5 miljardia. Lapsilisistä oli aikomus säästää noin 100 miljoonaa vuodessa. Juuri perutulla sokeriveron korotuksella piti kerätä valtion vajaaseen kassaan 50 miljoonaa euroa lisätuloja. Ilmeisesti miljardin säästö valtionvelan koroissa tulisi sittenkin tarpeeseen, joten luottoluokituksen säilyttäminen on rahan arvoista.

Kolmen A:n luokitus vaikuttaa lyhytaikaiselta torjuntavoitolta. Sellainen on myös eläkeiän nostaminen, sillä todellinen haaste on työpaikkojen takaaminen. Niitä tarvitaan sekä ikääntyvälle väestölle, että nykyiselle noin 300.000 työttömälle. Näitä työpaikkoja ei synny julkiselle sektorille, jonka koko ja kustannukset ovat jo nyt kestämättömällä tasolla. Ne syntyvät yrityksiin. Jos työvoima on valtion erityisessä suojeluksessa, pitää yritysten ja yrittäjien näiden työpaikkojen tuojina nauttia vähintään samantasoista suojelua.

Mitä enemmän varoja pitää kerätä veroina valtionvelan korkojen maksamiseen, sitä vähemmän on käytettävissä hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Työnteosta maksettavien verojen korottaminen vähentää ostovoimaa, joka puolestaan vähentää yritysten myyntiä, jonka pienentyessä myös työpaikkojen määrä vähenee. Näin käy myös julkisella sektorilla, jonka työsuhteet rahoitetaan verovaroin. Lopulta luokittajien näkemyksillä on merkitystä, mutta valitettavasti ne ovat vain toteamuksia. Seuraavaksi luottoluokituslaitos arvioinee, miten todennäköisesti Suomi pystyy luomaan tarvittavat työpaikat.

Joku muutti Ruotsiin

Maanantai 14.4.2014 - Kristiina Sunell

Miten sinne Ruotsiin pääsee?

Ruotsissa asuu tilastojen mukaan 166 723 Suomessa syntynyttä. Henkilökohtaista suomalaista sisuaan vei pysyvästi ulkomaille yli puoli miljoonaa henkeä vuosina 1945 - 1980. Länsinaapurissa houkuttelivat paremmat ansaintamahdollisuudet. Annika Lapintie väittää blogissaan, että tavallisella palkansaajalla ei olisi samaa liikkumisen mahdollisuutta kuin miljonäärillä. Ennen oli. Mikähän on muuttunut?

Nyt keskustellaan kiivaasti yhden ainoan, Björn- nimisen suomalaisen muutosta. Mies on ilmeisesti niin pidetty, että hänen lähtöään surraan syvästi. Toiset eivät pidä hänestä lainkaan - hyvä että lähti odottamatta maastakarkoitusta tai peräti ammutuksi tulemista, kuten mukavasti toimeentuleva Aki Kaurismäki räväkästi ehdotti The Guardian-lehden  haastattelussa pari vuotta sitten.

Katuvalot ja ilmainen koulutus

Lapintie toteaa Wahlroosin käyttäneen ja saaneen paljon etuja Suomesta, kuten ilmaisen koulutuksen. Meillähän ei ole lukukausimaksuja, kenellekään. Runsas vuosi sitten lukukausimaksuja vastustavassa blogissaan Lapintie arvioi, että noin puolet Suomessa opiskelleista ulkomaalaisista opiskelijoista jää tutkinnon jälkeen tänne asumaan. Näin Suomeen työllistyvä korkeasti koulutettu ihminen maksaa koulutuksensa takaisin veroina muutamassa vuodessa, hän kirjoittaa. Onkohan Björn jo omat opintonsa veroillaan maksanut?

Hyvinvointivaltio takaa Wahlroosin Suomessa toimiville yrityksille koulutetun ja terveen työvoiman, toimivan infrastruktuurin ja turvallisen toimintaympäristön, toteaa Lapintie. Tasapuolisuuden nimissä se takaa saman myös Suomeen sijoittaville ulkomaisille yrityksille. Googlen palvelinkeskukset Haminassa saavat lisäksi nauttia halvasta sähköstä, sehän työllistää suomalaisia. Ulkomaisten perustamat, Suomessa toimivat yritykset ja niiden työntekijät maksavat veronsa Suomeen. Mitä nyt halutaan - että Wahlroos siirtää yrityksensä pois Suomesta? Sekin olisi ilmeisesti väärin. 

Ahneen ja kateelliset rajat

Sanan "elintasopakolainen" perään on sanakirjassa lisätty (halv). Tarkoittanee halventavaa nimitystä. Sitä käytetään siirtolaisista, joiden muuton syynä on paremman elintason tavoittelu. Annika Lapintie nimittää Wahlroosia elintasopakolaiseksi. Hyvinvointivaltion rahoittamisesta voi laistaa, sen hedelmistä saavat kaikki nauttia. Lapintien järkeilyn mukaan siis jokainen, joka ei osallistu suomalaisen hyvinvointivaltion rahoittamiseen, on vapaamatkustaja. Vapaamatkustaako joku Suomeen parempaa elintasoa tavoitellakseen, saisiko niin edes väittää?

Siinä sivussa

Perjantai 14.3.2014 - Kristiina Sunell

Naantalin elinkeino-ohjelma on valmis. Nyt voidaan rauhassa odotella sen toteutumista.

Jos osaat mapittaa ja valokopioida tai käyttää auttavasti mikroaaltouunia, saatat olla Naantaliin kaivattu elinkeinotoimen vastuuhenkilö. Mikäli pidät lapsista ja olet toiminut johtajankin tehtävissä, saat samalla hoitaaksesi sivutoimisen kaupunginjohtajan ja lastenhoitajan tehtävät. 

Ei tarvita vielä yhtä, eikä edes yhtäkään, varsinaista liike-elämän asiantuntijaa.

Perehdytys tehtävään

Lisätietoja

Pahoittelen tässä kirjoituksessani mahdollisesti ilmenevää sarkasmia. Puolustelen asennettani sillä, että pidän yrityksiä ja ympärivuotista liiketoimintaa erittäin tärkeinä Naantalin tulevaisuuden kannalta. Asian vähättelyyn on vaikea suhtautua myötäilevän myönteisesti.

Asian vierestä

Sunnuntai 13.10.2013 - Kristiina Sunell

Anarkiaa audin takapenkiltä

Tietokoneellani on muutaman viikon ollut keskeneräinen blogikirjoitus, jonka otsikkona oli "jakkupukuanarkia". Aihevalintaa innoitti kansanedustajien rohkea kansalaistottelemattomuus, jonka piiriin mahtuivat niin paperittomien siirtolaisten piilottelu kotona, lain sitovuuden kyseenalaistaminen uskonnollisiin kirjoituksiin nähden, kuin epätasapuolinen ja -asiallinen musiikkiarvostelu ja apurahojen jako.

Ehkä unohdin jotain. Se on inhimillistä. Kansan valitsemilla edustajilla on usein huono muisti, miksei minullakin. Demokratian kannalta on huolestuttavaa, jos lain säätäjiksi valitut henkilöt eivät luota oman organisaationsa - ollen vaaleilla valittu eduskunta ja hallitus - toimintakykyyn, vaan pitävät yksilöllisiä irtiottoja sovittuja pelisääntöjä parempana keinona toimia. Ongelma syntyy varmasti, jos jokainen eturyhmä itsekseen päättää, mitä lakia milloinkin on moraalin nimissä tarpeen rikkoa.

Anarkiasta ei sen enempää, keskitytään johonkin aivan muuhun. Vaikkapa yhtiöihin, yhdistyksiin, tai sen kaltaisiin kokonaisuuksiin.

Omistaja ohjaa

Osakeyhtiön tarkoitus on tuottaa omistajilleen tuottoa heidän sijoittamalleen rahalle. Omistajat valitsevat  hallituksen, jonka tulee toimia koko omistajajoukon tasapuolisena edustajana. Kaikille osakkaille on annettava sama tieto, samanaikaisesti, eikä yhtä voimakastahtoista tahoa saa suosia. Näin ei pelkästään siksi, että tämä on reilua, vaan siksi, että osakeyhtiölaki näin määrää. Sijoittaja voi aina vapaasti päättää, mihin uskoo - yhtiön osakkeiden sijaan voi käyttää varansa vaikka harrastuksiin, matkusteluun, tai muuhun, omaa elämänlaatua parantavaan toimintaan. Ne voi myös lahjoittaa järjestölle, joka lupaa edistää jotain itselle tärkeää asiaa. Jos sellaista tahoa ei löydy, voi aina toimia yksin ja omissa nimissään.

Yhden hengen yrityksen omistaja- ja hallitustyö on helppoa. Toimintastrategian ja arvot saa itse sanella, kunhan noudattaa lakeja. Isommassa yrityksessä pitää kuulla laajempaa porukkaa - miten yhtiötä kehitetään, mitä toimintaa yhtiössä pitää olla ja mitä ei.

Mitä isommista yhtiöistä on kysymys, sitä tärkempää on kirjata toimintaperiaatteet selkeiksi säännöiksi. Mitä kauempana ja mitä useamman edustuksellisen mutkan takana omistajat varsinaisesta liiketoiminnasta ovat, sitä helpommin voi yhtiön toiminnan tarkoitus hämärtyä. Näin ilmeisesti käy valtion, eli meidän kaikkien omistamissa yrityksissä tai laitoksissa.

Kunnallisissa yhtiöissä omistajan tahto ei jää arvailun varaan. Kaupungin yhtiöiden hallintoon valittavilta henkilöiltä vaaditaan ennen valintaa konserniohjeiden noudattamisesta kirjallinen sitoumus, joka annetaan
suostumuksen yhteydessä. Sidonnaisuudet pitää myös ilmoittaa sitoumuksen liitteenä. Omat arvot varmasti vaikuttavat siihen, haluaako tai voiko olla näihin tehtäviin käytettävissä. Kaupunkikonsernissa noudatetaan valtuuston hyväksymissä strategioissa ilmaistuja tavoitteita ja arvoja. Hyvä näin - valtuusto on kuntavaaleilla valittu omistajan ääni.

Kaupungin yhtiöt eivät saa osallistua poliittisen toiminnan tukemiseen suorilla taikka epäsuorilla toimenpiteillä. eikä kunnallisen yhtiön hallituksen jäsen saa olla merkittävässä toimeksiantosuhteessa samaiseen yhtiöön. Veronmaksajien omistamassa yhtiössä säännöt ovat siis tiukat, mutta yksiselitteiset: omia tai itselle läheisten poliittisten tai taloudellisten tahojen etuja ei ajeta. Valtionyhtiöitten konserniohjeita en tunne, vaan olisiko näistä kunnallisten yhtiöitten pelisäännöistä malliksi?

Omat polut

Arctia Shipping'in toimitusjohtajan painostuttaminen tekstiviestitse on melko lähellä työpaikkakiusaamista. Olisi silti sydämetöntä väittää, että entinen omistajaohjauksesta vastannut ministeri olisi pahantahtoinen ja väärässä toimiessaan sen puolesta, mihin lujasti uskoo. Ilman intohimoa ja kyseenalaistamista ei mikään ikinä uudistuisi. Vastuu- ja valta-aseman käyttö ja keinot tavoitteiden saavuttamiseksi olisivat ehkä voineet olla toiset. Näin, kun asiaa tarkastelee yhteisesti omistettujen yhtiöitten ja hyvän hallintotavan näkökulmasta.

 

Talous kuntoon?

Sunnuntai 29.9.2013 - Kristiina Sunell

Vuosi kohta takana, kolme edessä

Tänä syksynä torilla ei ole esillä naamagalleriaa. Siellä ei liiemmin jaella ilmaista makkaraa, kahvia tai värikkäitä mainoksiakaan. Vaaliblogit ovat vaimenneet. Toriparlamentti keskustelee paikallislehtien kirjoituksista, joku ehkä lukee kaupungin sivustolla olevia esityslistoja ja pöytäkirjoja. Toriparlamenttia ehkä kuunnellaan edelleen, mutta etäisyys poliittisiin päätöksentekijöihin saattaa vaalikausien välillä tuntua kasvaneen.

Luottamushenkilö muistaa vaalilupauksensa, perehtyy ajoissa kokousten asialistoihin, selvittää päätösehdotusten vaihtoehdot, taustat ja perustelut. Kaikki päätökset eivät ole helppoja. Erityisen vaikeita ne ovat nykyisessä taloustilanteessa ja huomioiden asenteet, joiden mukaan edut ovat saavutettuja, joustaminen mahdotonta. Teoriassa halutaan sopeuttaa menot tuloihin, leikata, säästää - mutta ei kuitenkaan itseltä. Niinistön uudenvuodenpuhe taidettiin tulkita niin, että jokainen kuulija on itse toki kohtuullinen, mutta muut eivät saa olla niin itsekkäitä tai ahneita. Edes presidentin oma-aloitteinen palkkionsa alentaminen ei johtanut esimerkin seuraamiseen. Tässä ilmapiirissä vastuullisten päätösten tekeminen on vähintään haastavaa. Kannustavia esimerkkejä kaivataan lisää.

Kaikki työ on arvokasta, kyllä

Otetaanpa esimerkiksi tärkeästä ja vastuullisesta luottamustyöstä maksettavat palkkiot. Naantalin kaupungin maksamat palkkiot löytyvät tästä linkistä klikkaamalla. Palkkioita korotettiin 10 % joulukuussa 2012. Korotuksesta päätettäessä arvioitiin sen kustannusvaikutuksen olevan noin 30.000 euroa vuodessa. Viime perjantain Rannikkoseudun (27.9.2013) mielipidekirjoituksessa ja kolumnissa arvioitiin säästettävän noin 100.000 euroa, mikäli kokouspalkkioissa päätettäisiin palata korotusta edeltävälle tasolle. Niin tai näin - kaupungin käyttömenot ovat vuositasolla 133 miljoonaa euroa. Kokouspalkkioiden korotukset ovat siitä rahallisesti suhteellisen pieni osa.

Ehdotus palkkioiden alentamisesta ei ole saanut pelkästään myönteistä vastaanottoa. Yhtenä perusteluna on mainittu palkkioista menevä vero, joka palautuu kaupungin kassaan. Kyllä vain - osa siitä palautuukin. Osa, eli 15 % menee myös ns. puolueveroon, joka maksetaan kaikista kokouspalkkioista luottamushenkilön edustamalle puolueelle. Luottamushenkilölle jäävä osuus kokouksesta ja siihen valmistautumiseen käytetyistä tunneista ei ole järin suuri, mainitut verot huomioiden. Mutta tuskin kaupunkimme päätöksentekijöissä on henkilöitä, joiden luottamustehtävissä toimimisen motiivina on laittaa talous - nimittäin vain oma taloutensa - kuntoon.

Yksi huonosti valvottu projekti voi johtaa useiden kymmenien tuhansien eurojen budjetin ylitykseen. Huolellisella perehtymisellä voidaan säästää jo yhdessä kokouksessa liki viisikymmentä tuhatta euroa tilattavaksi ehdotetun urakan hintaa neuvottelemalla. Jos kaikki luottamushenkilöt siirtyisivät sähköiseen kokoushallintaan, säästyisi paperia ja postikuluja melkoisesti. Myös huolellisella virkamiesvalmistelulla varmasti vähennetään kustannuksia.

Hyvä esimerkki oikeaan tarpeeseen

Kokouspalkkioitten palauttaminen vuoden 2012 tasolle ei köyhdyttäisi luottamushenkilöä eikä veisi yhteisistä asioista päättävältä halua osallistua luottamustehtävien hoitoon, mikäli hän on niistä aidosti kiinnostunut. Eipä se merkittävästi puolueitten tulojakaan vähentäisi. Tällä päätöksellä ei pelasteta kaupungin alijäämäistä taloutta, mutta se on yksi askel kohti oikeaa asenneilmapiiriä. Veikkaan, että sellaista tarvitaan kipeästi seuraavien kolmen vuoden aikana.

Kirjoitus edustaa mielipidettäni yksityishenkilönä.

Näin kävi.

Sunnuntai 8.9.2013 - Kristiina Sunell

Nyt koko teollisuuden lippulaiva lähti. Entä sitten?

Lupaan, että puhki kulunut sana "innovaatio" esiintyy tässä kirjoituksessa vain yhden, tämän kerran. "Globaalit markkinat haastavat teollisen rakenteemme ja hyvinvointimme struktuurin uusien strategisten askelmerkkien yhä ketterämpään tempoon kestävyysvajetta kurottaessa"- tyyppiset lauseet ovat myös tässä. Loppuosa kirjoituksesta käsittelee enimmäkseen pienehkön kylän talonpitoa, urheilua, uskollisuutta, veneitä ja kotieläimiä.

Veikö viekas vävypoika meidän pellon?

Maikkarin uutiset palasivat lyhyen lakkonsa jälkeen nopeasti takaisin ruutuun. Uutinen Nokian matkapuhelintoiminnan myynnistä ei tullut välttämättä yllätyksenä, mutta varmasti pyytämättä. Reaktiot noudattelivat tuttua kaavaa: kieltäminen - ei voi olla todellista! - ja sitten kiukku - myyrä söi kaikki kaurat. Keksipä joku syyttää Suomen hallitustakin tästä yrityskaupasta. Seuraavaksi on vuorossa alistuminen, no minkäs teet, tämä on tätä. Iltapäivälehdet saavat aiheesta vielä monta hyvää ja huonoa otsikkoa, jotka eivät tapahtunutta muuksi muuta. Toivottavasti surutyö saadaan nopeasti tehtyä jotta voidaan siirtyä eteenpäin, pohtimaan mitä tästä voidaan oppia, ja mitä seuraavaksi tehdään. Neljäs vaihe on vaativin, sillä se ei tule itsestään, vaan edellyttää nimenomaan tekemistä.

Se, että vävypoika ehkä vei pellon, ei ole niin ikävää. Surullisempaa on, että peltosarka oli talon ainoa. Vähän kuin Logomon pihalla oleva veturi. Onneksi sisällä konepajassa tehdään jo jotain aivan muuta.

Kun ainoa lehmä kitui ja vanhuuttaan kuoli

Parikymmentä vuotta sitten puhelu saattoi alkaa: "Onko siellä kotona kaikki hyvin?"  "MIssä olet, onko paha paikka?" olisi ollut naurettava kysymys. Sitten viisaat insinöörit keksivät langattoman puhelimen. Se oli niin hieno tuote, että kohta sitä myytiin hyvään hintaan ulkomaillekin. Nyt oli syytä olla tyytyväinen, tämä on tässä! Vaan Uuspaavalniemen toteamus "menestys loppuu tyytyväisyyteen" pätee tässäkin. Maailma ei pysähdy, se pyörii. Eikä se pyöri ainokaisen, uskollisesti varjellun keksinnön ympärillä, vaikka se olisi miten hieno, kameroineen kaikkineen.

Yritystukia jakavan TEKES'in johtokunnan puheenjohtaja on perinteisesti Nokia Oyj:n edustaja. Tilan ainokaista lehmää pitääkin hoivata hyvin. Se on pienen turva ja suurena työllistäjänä ansaitsee lähes jakamattoman huomion. Aikaa ja varoja jäi kovin rajallisesti muiden toimialojen kehitttämiseen. Salon tapaisten kaupunkien kohdalla muutos ei oikeastaan tullut rytinällä: jo 90-luvulla kauhisteltiin Helsingin Sanomien sivulle ilmestynyttä uutista, jonka mukaan monitorien tuotanto paikkakunnalla saatettaisiin lopettaa. Mutta kaikki oli kuitenkin hyvin, sillä matkapuhelimien menestys takasi työpaikat ja verotulot kaupungille. Muuta ei voitu kuvitellakaan.

Kaikki yhdestä yrityksestä tai yhdestä toimialasta riippuvat seutukunnat ovat haavoittuvaisia. Vielä haavoittuvaisemmiksi ne tulevat, mikäli kaikki panostukset käytetään olemassa olevan lippulaivan varusteluun. Salo sitoutui yhteen Nokiaan. Nokia sitoutui sitten yhteen matkapuhelinten käyttöjärjestelmään. Ainoa käyttöjärjestelmä puolestaan oli sidoksissa yhteen suureen - Nokiaakin suurempaan - yritykseen. Loppu on lähihistoriaa, johtopäätöksiä ennemmin kuin avaruustiedettä.

Olemme uskollisuuteen taipuvaisia. Sitoudumme "kunnes kuolema meidät erottaa" yhteen ainoaan. Sivuille ei vilkuilla. Olemme syvästi järkyttyneitä, jos renki myy talon ainoan lehmän tuhkamarkkinoilla. Halvalla. Se oli vanha, ja olisi ensi vuonna tuottanut vielä vähemmän maitoa kuin nyt. Renki on pahantahtoinen vain, jos hän aikoo lehmärahoilla ostaa kilipukin tai pandakarhun, turhan satelliittivempaimen. Sellaisella jokaisen traktorin ja peräkärryn kulkemisesta kerätään tuhdit kymmenykset ja kuljetetun kauran hinta vain nousee. Mutta näinhän ei käy, eihän? Keksimme ja tuotamme vain sellaista, jota todellisuudessa tarvitaan.

Salo ei ole yhtiö- tai yltiöuskollisuudessaan ainutlaatuinen. Salo on kännykkäkaupunki. Monella kaupungilla tai seutukunnalla on oma ainokaisensa. Toivoisin voivani viettää muutaman minuutin hiljaisen hetken aina nähdessäni tulevaisuudensuunnitelmia, joissa suunnitteluryhmän jäsenet ovat vain yhden lippulaiva-elinkeinon edustajia ja kantavana ajatuksena on tehdä edelleen sitä samaa vanhaa, mutta enemmän. Pahimmillaan "lippulaiva" osoittautuu soutuveneeksi, jolla ei kuljeta kuin kesäaikaan. Ainokaiselleen uskollinen raati sitten pinnistelee sinnikkäästi pidentääkseen kesää, tai määrittelee vuodenajat uudelleen, mikäli joukossa on kylliksi poliitikkoja.

Entä sitten?

Jos pitäisi veikata seuraavaa lippulaivaa, arvelisin sen olevan puhtaaseen ympäristöön ja elintarvikkeisiin liittyvä. (cleantech). Mieluummin kuitenkin näkisin lippulaivaston, uusia alkuja eri toimialoilla. Osa menestyy heti, osa myöhemmin, osa ei koskaan. Kaikkien munien pitäminen yhdessä korissa on riski, yhden munan hautominen korissaan vielä suurempi riski.

Suomen hallitus ostaa ja myy vain valtionyrityksiä. Pörssistä voi kuka tahansa ostaa niiden yhtiöiden osakkeita, jotka ovat kyllin suuriksi kasvaneet ja menestyneet. Kuntien ja niiden työllisyyden tulevaisuus on omissa käsissä. Tällä tasolla luodaan edellytykset menestystarinoille - monille, monenlaisille.

Miten pahasti pakottaa?

Torstai 15.8.2013 - Kristiina Sunell

Sijoitus, jolla saisi ison lautasellisen suomalaista kaurapuuroa per allekirjoittaja

Kansalaisaloite ruotsin kielen muuttamisesta valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla on saanut yli 50.000 allekirjoittajaa. Taloudellista tukea aloite sai Suomalaisuuden Liitolta 25.000 euroa. Liiton puheenjohtaja on perussuomalainen europarlamentaarikko Sampo Terho, muita hallituksen jäseniä mm. Jussi Niinistö ja Tampereen kaupunginvaltuuston perussuomalaisen ryhmän puheenjohtaja Ilmari Rostila. Jälkimmäinen on myös puheenjohtajana Vapaa kielivalinta ry:ssä, jonka tuki on  4322 euroa. Perussuomalaisten nuorten kukkaron nyörit heltisivät puolestaan 3.500 euron edestä.

Kustannus on siis vähemmän kuin euro per ääni. Tampereella viime vuonna toteutettu paikallisbussien mainosteippaus saman tavoitteen tiimoilta ei kuitenkaan sisältyne budjettiin.

No, kyllä vai ei?

Itse en sen koommin rahoittanut aloitetta sitä ajavien seurojen jäsenmaksuilla, kuin allekirjoittanutkaan. Kantani ei ole mitenkään ehdoton. "Ei puolesta tai vastaan, vaan jotain siltä väliltä", kuten Kokoomus tapaa yleisesti sanoa. Suomessa on turhan paljon kaikenlaisia kieltoja ja pakkoja. Oikeuksia ja etuja on myös runsaasti velvollisuuksien ja vastuiden määrään nähden. Mielipiteen ja valinnan vapaus ovat minullekin tärkeitä. Jokaisen tulee olla valmis ja motivoitunut kantamaan vastuu omista päätöksistään, olivatpa ne hyviä tai huonoja. Mikäli näin ei ole, on holhous tarpeen.

Opetussuunnitelmat uusiksi

Seuraan mielenkiinnolla tämän kansalaisaloitteen tiimoilta käytävää keskustelua. Toivon, että se ei rajoitu yksittäiseen oppiaineeseen. Oppilaiden motivaation lisääntyminen on mainittu yhtenä keskeisenä perusteluna ruotsin muuttamisesta valinnaiseksi - koululaisia on tunneilla vähemmän, mutta he ovat valinneet tämän oppiaineen, koska itse haluavat.

Pakko ei ole paras motivaattori. Sama perustelu soveltuu moneen muuhunkin aineeseen. Miten moni teini on innoissaan uskonnon tai elämänkatsomustiedon opinnoista? Eri seurakunnat järjestävät pyhäkoulujen lisäksi leirejä ja muuta toimintaa niille, joita aihe aidosti kiinnostaa. Kaikkia ei kiinnosta. Liikuntaan ja taideaineisiin löytyy omat, aktiiviset harrastuspiirinsä kunkin mielenkiinnon mukaan. Monen aineen pakollisuuden tai valinnaisuuden voi samoin perustein kyseenalaistaa.

Kuvitteellisessa opintosuunnitelmassani pakollisia aineita olisivat yhteiskuntaoppi, yrittäjyys, logiikka ja terveystieto. Näin siksi, että ne ovat yhteiseksi eli yhteiskunnan parhaaksi. Muut aineet saa jokainen valita oman maun mukaan ja omalla vastuulla. En tosin aio tehdä aiheesta kansalaisaloitetta.

Kirjoittaja aloittaa syksyllä iltaopintona puutyökurssin. Kivikaudella koulua käydessäni kotitalous ja käsityöt olivat tytöille pakollisia, teknisen työn tunnit meiltä kiellettyjä. Nykyään on kaikki paremmin.

Toimisto Aurinkokaupungissa

Torstai 16.5.2013

Mitäs te sinne, Naantaliin?

Neljänsuoran kesäviisu Aurinkoa Naantaliin taisi soida kysyjän mielessä muuttoaikeitamme ihmetellessä. No mikäs, toimitilaa ajateltiin IT-alan yritykselle katsella. Nykyisestä Turun toimistosta katsottuna vähän "landella" kai oltaisiin, mutta eihän tietotekniikkayritys ole paikasta riippuvainen. Asiakkaatkin ovat ympäri Suomea, yhteistyökumppanit samoin. Internetti toimii kaikkialla.

Yhtiön kotipaikka on tietysti aina ollut Naantali. Kolme meistä työmatkailee päivittäin Naantalista tai Rymättylästä Turkuun. Yksi asuu Liedossa, mutta ei kuulemma pahastuisi vaikka työpaikka olisi hänen entisessä kotikaupungissaan. Turkulaisvahvistus hieman epäröi muuttoa, vaan ei sitä kovin ankarasti vastustanutkaan. Onhan Armonlaakso hieno paikka.

Katsotaanpa keskustasta

Vanhan puhelinyhtiön kellaritilaa oli tarjolla, sopivan kokoinen kyllä.  Siinä tosin on aika niukasti ikkunoita. Kaverit olisivat siihen tyytyneet. Minä valosta pitävänä epäröin menninkäistunnelmaa.

Entä muutaman vuoden päästä purettava vanha virastotalo, josta löytyisi pari yhdistettyä toimistohuonetta? Ehkä mahtuisimme sinne. Ei ilmanvaihtoa, joten taistelisimme hengitysilmasta tietokoneittemme kanssa, arvattavasti varsin lämpöisissä tunnelmissa. Viilentävää vettä saisi ammentaa käytävän yhteisvessan hanasta.

Mutta Kesti-Maaria on Rannikkoseudun ilmoituksen mukaan vuokrattavissa tarjousten perusteella. Jos ei ilmoituksessa mainittu sisäilmaongelma (suomeksi home) liikaa silmiä kirvele, voisi ikkunoista ihailla komeaa Kirkkopuistoa. Ehkä se pitäisi vuokrata meille, jotta siihen ei vain sijoitettaisi koulua tai päiväkotia?

Kartoituskierros päättyi vanhainkodin ja terveyskeskuksen välissä sijaitsevaan entiseen Tuulentuvan rakennukseen, joka sekin olisi vapaana. Sijainnin synergiaedut olivat ilmeiset: jos ränsistyneen rakennuksen katolta putoaa tiili päähän, on lääkärin apua saatavissa naapuritalosta.

Kai se on nyt katselmoitu. Muuta ei ole tarjolla. Että pitääkin olla näin nirso ja sarkastinen.

Lisänä rikka rokassa

Lisäasukkaitten tarve on tunnistettu. Maagisesta 20.000 asukkaan luvusta uupuu pari sataa henkeä. Muutaman vuoden päästä Naantalin keskustassa on entisen virastotalon, S-Marketin, hylätyn hotellin ja Bunkkeri-kioskin tilalla paljon uusia asuntoja korkeissa kerrostaloissa. Katukerroksiin suunnitellaan liiketiloja joissa turistit voivat kesäisin tehdä ostoksia. Mukavaa asukkaillekin, jos eivät ostoksiaan tee työmatkan varrella Turussa.

Toimistotiloja poistuu vanhojen rakennusten purkamisen myötä. Pienikin yritys toisi omien työpaikkojensa lisäksi kauppaa lounasruokalalle ja muille paikallisille palveluille. Löytyisiko sellaisille, vaikkapa cleantech- tai IT-alan yrityksille kaavoittajan ja rakentajien mielestä toimistotilan sijaa tai tarvetta Naantalista? Ehkä osa uusista asukkaista kävisi mieluusti töissä lähellä kotiaan, vaikka bussit kulkevat kauemmaskin. Työpaikkaomavaraisuutta voisi myös havitella hieman korkeammaksi. Kenties ympärivuotisemmaksikin.

Seuraava toimistotilamme valmistuu kesäkuussa. Se on 200 metriä nykyistä lähempänä Naantalia.

Mukana ja paikalla

Sunnuntai 31.3.2013 - Kristiina Sunell

Poissa, mutta läsnä

Maailmanlaajuisesti toimiva tietotekniikkayritys palkittiin edistyksellisestä läsnätyö-konseptista. Ei tarvitse olla paikalla ollakseen töissä. Työkaveri on läsnä, kun hänelle voi esimerkiksi kirjoitella tekstiviestin, huhuilla pikaviestimellä tai lähettää sähköpostin.

Onnistuneesti tuotteistettu, vaikka olisikin vain tutun etätyön nimittämistä toisella sanalla. Eipä tarvitse joka päivä harjata kissankarvoja pois takista tai kuluttaa aikaa ja bensaa työmatkaan.

Ehkäpä jo lähitulevaisuudessa on mahdollista kehityskeskustella hologrammin kanssa. Olisi kätevää tulostaa kolmiulotteisesti kupillinen taukokahvia kaikille, missä sitten ovatkaan.

Ekologiset etäpippalot

Läsnäpoissaolo on käytännöllistä monessa tilanteessa.

Kustannuksia ja vaivaa säästyy kun vaikkapa saunailta toteutetaan modernisti ja innovatiivisesti läsnä-periaatteella. Ilman taksijonoja, narikkamaksuja tai pelkoa flunssan tarttumisesta. Työnantajalta saadulla lounarilla saa pistäytyä syömässä mitä haluaa ja missä haluaa. Ennen tai jälkeen saunan. Omasta jääkaapista voi ottaa oluen tai siiderin, tai olla ottamatta. Hajuvesiallergia ei haittaa, eikä pyyheliina katoa. Työkavereille on hauska lähettää oman tai taloyhtiön kiukaan kuvia. Yhteislaulu sujuu konferenssipuheluna.

Juhlat päättyvät kun viimeinenkin matkapuhelin on sammunut.

Rajansa kaikella, eikö?

Väitän, että on parasta välttää kotitoimistoa. Konttorikoti on epätyöpaikka vaikka työilmapiiri olisikin pullantuoksuinen. Työn ja vapaa-ajan, kodin ja toimiston välinen ero tarvitaan, että jaksaa olla aidosti paikalla.

Työyhteisö on sosiaalinen ympäristö. Mikään media ei ole riittävän yhteisöllinen korvatakseen keskustelut kasvotusten, hassujen ja hyvien ideoitten pallottelun työkavereiden kesken. "Läsnätyö" ilman työkavereita on yhtä ankeaa puuhaa kuin facebookin kautta pidetty saunailta.

Kävikö Etelärannassa satuolento?

Lauantai 23.3.2013 - Kristiina Sunell

Faktoista irtautuminen on virkistävää. Suomen talous onkin siinä kunnossa, että satuolentoja tarvitaan apuun. Sadun lopussa kai paha saa palkkansa, ja hyviksellekin jää jotain.

Huhujen mukaan joulupukki olisi hiljattain käynyt Etelärannassa.  Samojen lähteiden mukaan Etelärannan väki olisi ansainnut korkeintaan risuja. Tuhmaa oli ajatella, että palkankorotukset olisi kustannettu eläkevakuutusmaksujen korotus perumalla, Tulevaisuuden eläkerahoja ei pitää tuhlata. Johdonmukaista: ne varat  tarvitaankin elvytysvelan korkojen ja lyhennysten maksuun. Sitä kipeämmin, mitä vähemmän on työpaikkoja ja niistä saatavia verotuloja.

Oikeastiko?

Mutta kävikö Etelärannassa todellakin joulupukki? Vai oliko se sittenkin hammaskeiju? Jos yhtiön tuloksesta ennen vietiin 24,5 %, nyt yhteiskunnalle jaetaan siitä vain 20 % Jääkö yhtiöihin nyt enemmän rahaa? Kyllä. Saavatko yhtiön omistajat nyt enemmän? Ei. Osinkotulojen verotusta kiristettiin.

Yritykselle jää enemmän käytettäväksi investointeihin ja työllistämiseen. Tämä "lahja" olikin tarkoitettu edelleen annettavaksi.

Viinaa juovat, tupakkaa polttavat ja karkkia mässyttävät saavat tilaisuuden osallistua taloustalkoisiin. Joko lisäämällä kulutusta -> lisää verotuloja. Tai vähentämällä kulutusta -> terveydenhuollon kustannukset pienenevät. Tällainen kiltteyttä ja sosiaalisuutta suosiva linjaus voisikin olla joulupukin tekemä.

Vaihda kanavaa

Torstai 21.3.2013 - Kristiina Sunell

En juurikaan katsele televisiota, paitsi ehtiessäni suosikkisarjani Emmerdalen ja uutiset. Jälkimmäinen vaikuttaa uusinnoilta:

• Tulopoliittisissa neuvotteluissa ei vieläkään tulosta
• Jotain jonkin euromaan tukipaketin tarpeesta
• Ennuste Suomen talouden kasvusta hiipuu
• Kylmä sää jatkuu

Ei mitään kovin positiivista, eikä sinänsä mitään uuttakaan. Onneksi on mainokset. Tänään bongasin varsinaisen mainoshelmen: Suomi on yhtä.

Kappas, näinkö mainostoimistot ovat oivaltaneet tärkeimmät asiat poliitikkoja paremmin?

Mainosviestin idea liittyi jääkiekon MM- kisoihin. Meille suomalaisille on tärkeää, että voitamme.Yhdessä. Siinä on järkeä.

Toisin kuin luulisi, politiikka toimii päinvastaisella tavalla. Tupo- neuvottelut ovat armotonta puuhaa: on aivan sama, mikä koko pelin lopputulos on, kunhan yksittäinen pelaaja voittaa. Vaikka vain hetkeksi. Palkkojen nousu merkitsee vääjäämättä kustannusten nousua. Ostovoima ei kasva mihinkään.

Varsinainen kysymys on, miten puoliaikojen välinen peli pelataan, jotta ei koko joukkue lopulta istu vilttiketjussa.

Katsokaa mainoksia ja jääkiekkoa. Kanavaa kannattaa vaihtaa uutisten ajaksi.